Kiinnostuin James Sallisin Kylmä kyyti - kirjasta kun luin kirjaan perustuvan Drive - elokuvan arvostelun. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun päädyn lukemaan jonkin kirjan siitä tehdyn elokuvan arvostelun perusteella. Blogissani esittelemät Piiat ja Norwegian Wood ovat päätyneet lukulistalleni samaa reittiä. Luultavasti yksi syy siihen, miksi luen niin paljon tällaisia kirjoja on se, että jos kirjasta on tehty elokuva, se ei voi olla ihan kamalan huono, eihän? Olen varma, että Kylmä kyyti ei olisi koskaan päätynyt luettavakseni, jos en olisi leffa-arvostelua sattumalta lukenut.
Kuski on päivisin Hollywoodin parhaita stunttikuskeja. Öisin hän kuskaa rikollisia erilaisilla rikoskeikoilla. Hän ajaa. Se on hänen työtään, eikä hän tee muuta. Eräs keikka menee pahasti pieleen ja Kuski huomaa joutuneensa petetyksi, mutta ei aio antaa pettäjiensä päästä asiasta kuin koira veräjästä.
Aluksi Kylmä kyyti oli vaikeaa luettavaa, sillä tapahtumat etenevät epäkronologisessa järjestyksessä ja tuntui, että tapahtumilla ei ole yhdistävää punaista lankaa. Mutta onneksi kun kirjaan pääsi uppoutumaan paljon paremmin, tapahtumien sekava järjestys ei enää haitannut niin paljon ja kirjasta sai paremman otteen.
Vaikka Kylmä kyyti on erittäin lyhyt (vain noin 200 sivua), on siinä enemmän toimintaa kuin joissain tuplasti pidemmissä jännäreissä. Kirja ei myöskään ole aivan perinteinen dekkari ja ainakin itselleni tällainen vähän erikoisemmin rakennettu jännäri oli mukavaa vaihtelua perusdekkareihin, joita olen lukenut. Suosittelen ehdottomasti Kylmää kyytiä kaikille, jotka pitävät vauhdikkaista, tapahtumarikkaista dekkareista.
------
Alkuteos: Drive
Arktinen Banaani 2009, 208 s.
Suom. Miika Tiirinen
kirjastosta
kirjastosta