Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

Lukisin mielelläni enemmänkin scifiä, mutta yleensä scifikirjat ovat omaan makuuni raskaita ja liiankin scifistisiä. Minulla oli tästäkin Beth Revisin scifitrilogian Across the Universe aloittavasta Matka alkaa - kirjasta mielessä heti se käsitys, että kirja on aivan samanlainen kuin muutkin lukemani scifiteokset, vain vähän nuoremmille kirjoitettu. Onneksi kirja osoittautui kuitenkin juuri sopivan kevyeksi lajinsa edustajaksi ja vielä erittäin viihdyttäväksi. Lisäksi kirjassa on erittäin kauniit kannet!

Avaruusalus Varjelus lähetettiin matkaan kohti tuntematonta planeettaa mukanaan 300 vuodeksi syväjäädytettyjä tiedemiehiä ja asiantuntijoita. Heidän joukossaan on myös vanhempiensa mukaan lähtenyt 17-vuotias Amy. Yllättäen Amy kuitenkin herätetään 50 vuotta liian aikaisin. Hän tapaa ikätoverinsa Seuraajan, joka valmistautuu tulevaan tehtäväänsä Varjeluksen johtajana. Amy on kummajainen Varjeluksen suljetussa yhteisössä, jonka pinnan alla muhii enemmän salaisuuksia kuin Amy tai Seuraajakaan tietävät. Kun muitakin syväjäädytettyjä sulatetaan ennen aikojaan, herää epäilys, että Varjeluksella on jotain pahasti pielessä.

Kirja alkaa hiukan hitaammalla tempolla ja tulevia tapahtumia pohjustetaan perusteellisesti. Tietysti on hyvä, että jo alussa kerrotaan kaikkea tärkeää, joiden avulla lukija pysyy kärryillä avaruusaluksen maailmasta ja ihmisten elämästä Varjeluksella. Revis on luonut kiehtovan maailman, josta varmasti tässä trilogian ensimmäisessä osassa varmasti vasta raapaistiin vähän pintaa. Kirjan loppupuolen tapahtumien perusteella seuraavat osat tulevat varmasti olemaan yhtä koukuttavia kuin tämä ensimmäinenkin.

Alun jälkeen tarina pääsee kunnolla vauhtiin ja imaisee täydellisesti mukaansa. Olisin varmaan ahminut kirjan nopeamminkin ellei välillä olisi ollut pakko tehdä jotain muuta kuin vain lukea. Kirja onnistuu erittäin positiivisesti yllättämään kirjan loppupuolella paljastamalla vielä muutaman yllätyksen lisää ja lopullisesti koukuttamalla lukijan kirjan maailmaan.

Amy on hahmona erittäin mielenkiintoinen, koska hän poikkeaa niin paljon Varjeluksen muista asukkaista. Amy on punapää kun taas kaikki muut aluksen asukkaista ovat yksirotuisia, kaikki samannäköisiä. Tyttö on kummajainen, joka tuntee olevansa täysin yksin oudossa maailmassa. Amyn ja Seuraajan välille viritelty rakkaustarina ei tunnu niin ällöttävän imelältä ja ennalta-arvattavalta kuin monessa muussa nuortenkirjasarjassa.

Trilogian toinen osa A Million Suns ilmestyy suomeksi vasta tammikuussa 2013. Harmittaa kun jatkoa tarinalle joutuu odottamaan vielä niin kauan. Jatko-osa on kuitenkin jo ilmestynyt englanniksi ja saatan sen ehkä jo ennen suomennostakin lukea, koska yksinkertaisesti haluan tietää miten Amyn, Seuraajan ja Varjeluksen tarina jatkuu. 

------
Alkuteos: Across The Universe
Otava 2012, 399 s.
Suom. Outi Järvinen 
kirjastosta

Eileen Favorite: Sankarittaret

Eileen Favoriten Sankarittaret - kirja osui täysin sattumalta kirjastossa silmääni ja pakkohan se oli lainata mukaan kun kirjan perusidea kirjojen sivuilta meidän maailmaamme karanneista klassikkoteosten sankarittarista oli niin kiehtova.

Penny Entwhistle tapaa äitinsä täysihoitolassa kiinnostavia naisia, jotka oikeasti ovat hengähdystauon tarpeessa olevia romaanien sankarittaria, vaikka naiset itse eivät sitä tiedäkään. Heistä kertovat kirjat on lukittu ullakolle. Täysihoitolassa asiakkaana on sankarittaria Anna Kareninasta Scarlett O'Haraan. Eräänä iltana Penny törmää metsässä hurjaan kelttikuninkaaseen Conoriin, joka on tullut etsimään karannutta vaimoaan. Pennyn on pakko sekaantua tarinaan, eivätkä seuraukset ole kovin hyviä.

Sankarittaret on täynnä intertekstuaalisia viittauksia klassikkoteoksiin ja näiden teosten sankarittariin. En voi ylpeillä lukeneeni aivan kaikkia niitä kirjoja, joihin Sankarittarissa viitataan, joten jotkut viittaukset menivät itseltäni vähän ohi. Onneksi joissain tapauksissa kerrottiin vähän enemmänkin niistä tarinoista, joista kirjassa vilahtelevat sankarittaret olivat paenneet, joten tarinasta tietämättömänkin oli helppo ymmärtää viittaukset.

Hyvästä aloituksesta huolimatta Sankarittaret kadottaa osan punaisesta langastaan kirjan puolivälin tienoilla. Tapahtumat siirtyvät aivan muihin kuvioihin kuin mitä alku antaa odottaa ja menee pitkään ennen kuin päästään takaisin kiinni asiaan. Sitten mennäänkin loppuun niin vauhdilla, että loppuratkaisu on ehkä liian itsestään selvä. Tarinan keskiosaa olisi ehkä voinut miettiä hiukan uusiksi, sillä jotkut asiat eivät ole juonen kannalta oleellisia, jopa melkein turhia.

Sankarittaret on kiinnostavan perusideansa ansiosta hyvää luettavaa, vaikka idean varsinainen toteutus paikoitellen ontuukin todella pahasti. Ehdottomasti on kuitenkin kehuttava tapaa, jolla Favorite on onnistunut sisällyttämään kirjaan viittauksia useampaankin tunnettuun sankarittareen.

------
Alkuteos: The heroines
Gummerus 2008, 308 s.
Suom. Maria Erämaja 
kirjastosta

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Suzanne Collinsin kehuttu ja kohuttu Nälkäpeli - trilogia on ollut jo pitkään lukulistallani. Vihdoinkin sain ensimmäisen osan luettavakseni ja tottakai tämän luettuani piti käydä hamstraamassa kirjastosta myös sarjan seuraavat osat, jotka odottelevat luettavaksi pääsemistä.

Tulevaisuuden Yhdysvallat on tuhoutunut ja raunioista syntyi Panem, joka jaettiin 12. vyöhykkeeseen. Kansalaisten noustua kapinoimaan hallitsijoita vastaan ja hävittyä kapinan, kehitettiin rangaistukseksi Nälkäpeli, joka on vuotuinen tosi-TV-ohjelma. Jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan yksi tyttö ja yksi poika Nälkäpeliin taistelemaan keskenään. Vain yksi voi voittaa ja selviytyä. 16-vuotiaan Katniss Everdeen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa. Hänen kykynsä ovat koetuksella kun Katniss yrittää selviytyä hengissä ja voittajana Nälkäpelistä.

Nälkäpeli on erittäin koukuttavaa luettavaa. Jo muutaman sivun jälkeen olin niin uppoutunut kirjan maailmaan, että oli vaikea päästää kirjaa käsistään. Tapahtumat imaisivat mukaansa ja jännityksellä luin eteenpäin mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Hyvän kirjan merkki on ehdottomasti se, että lukija todella kiinnostuu ja välittää päähenkilön kohtalosta. Nälkäpeliä oli pakko ahmia nopeasti jo senkin takia, että halusin kovasti tietää, mitä kirjan Katnissille tulee tapahtumaan.

Kirjan maailma on brutaali ja karu, tulevaisuuden kauhukuva. Vaikka Nälkäpeli ilmeisesti on nuortenkirja, en suosittelisi sitä ainakaan kovin nuorille, koska joissain kohdissa voi olla joidenkin makuun liian väkivaltainen ja raju. Mitään verikekkereitä ei kannata pelätä, mutta ainakin tämä poikkesi rajusti niistä nuortenkirjoista, joita olen itse lukenut. Nälkäpelin maailmassa elämä on kaikkea muuta kuin pumpulia ja hattaraa.

Päähenkilö Katniss on ihastuttavan vahva hahmo, joka ei luovuta vaikeuksien edessä ja on loistava sankaritar. Kattniss on päättäväinen, itsenäinen ja taidokas tyttö, joka pärjää karussa maailmassa neuvokkuudellaan. Tällainen voimakas naishahmo toivoisi olevan useammassakin kirjassa!

En juurikaan välittänyt kirjassa viritellyistä romanssikuvioista, vaan kiehtovampaa minusta olivat seikkailullisemmat osiot ja yleisesti Nälkäpelin maailma. Joissain kohdissa jonkinlaisen rakkausjuonen tekeminen tuntui vähän liikaa päälleliimatulta ja pakotetulta. Saapa nähdä mihin suuntaan Katnissin ja Peetan romanssinpoikanen lähtee menemään jatko-osissa.

Voisin suitsuttaa kirjaa vielä enemmänkin, mutta en halua tämän kirjoituksen olevan täynnä ylistyssanoja. Parhaiten Nälkäpelin mahtavuuden tajuaa vain lukemalla kirjan. Joten jos scifin, fantasian, seikkailun ja vähän romantiikankin sekoitus kiinnostaa, hopihopi kirja lukemaan!

------
Alkuteos: The Hunger Games
WSOY 2011, 389 s.
Suom. Helene Bützow
kirjastosta

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi

Siskoni ehti lukea tämän kirjan ennen minua ja suositteli lämpimästi kirjan lukemista. Olinkin tämän jo pelkän takakansitekstin perusteella kirjastosta valinnut, mutta tämä oli jotenkin vain jäänyt lojumaan muun lukupinon sekaan ennenkuin vihdoinkin otin siskoni suositteluista vaarin. :)

Epäsosiaalinen valokuvaaja Midas Crook törmää sattumalta metsässä harhailevaan Ida Maclairdiin, joka kävelee kainalosauvoineen kömpelösti ja on muutenkin hyvin hauraan oloinen. Pian Midakselle selviää, että Idan jalat ovat läpinäkyvää lasia. Lasittumiselle ei ole parannuskeinoa ja Ida on hiljalleen muuttumassa kokonaan lasiksi. Midas ja Ida rakastuvat ja heidän yhteinen aikansa uhkaa käydä vähiin.

Tyttö, joka muuttui lasiksi on kaunista maagista realismia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen St. Hauda's Landin saaristoon, joka on kirjassa kuvattu erittäin rikkaasti. Syrjäisessä saaristossa tapahtuu paljon enemmän kuin voi arvatakaan, onpa mukana jopa lentäviä lehmiä. Shaw kuvailee saaristoa kauniisti ja yksityiskohtaisesti, minkä vuoksi maisemat voi selvästi nähdä mielessään.

Kirjassa on Midaksen ja Idan lisäksi mukana useita muitakin kiinnostavia henkilöhahmoja, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin on pääkaksikko. Etenkin ujo Midas, jonka isäongelmia selitetään runsaasti takaumissa. Myös muiden hahmojen menneisyyksien tapahtumia raotetaan takaumissa, jotka tekevät henkilöistä moniulotteisempia.

Tyttö, joka muuttui lasiksi on koskettava aikuisten satu, jonka parissa viihtyy erinomaisesti. Vaikka loppuratkaisun ehkä arvaisikin etukäteen, onnistuu se koskettamaan. Itse en todellakaan ole mitään vetistelevää sorttia, mutta lopussa meinasi nousta kyynel silmään, koska loppu oli niin kauniisti ja koskettavasti kerrottu. Hieno tunnelma kuljettaa tarinaa eteenpäin sujuvasti, vaikka joiltain osin kirja ei ehkä mikään kovin erikoinen olekaan. Kaunis satu se kuitenkin on ja suosittelen lämpimästi lukemaan :)

------
Alkuteos: The girl with glass feet
Atena 2011, 394 s.
Suom. Taina Wallin
kirjastosta

David Safier: Huono karma

Minulla oli tämän kirjan suhteen todella korkeat odotukset. Jälleensyntyminen on ajatuksena erittäin kiehtova, mikä osaltaan sai minut tarttumaan juuri tähän kirjaan. Valitettavasti odotukseni eivät todellakaan täyttyneet, vaan jouduin karvaasti pettymään

Kim Lange on menestyvä uranainen televisiossa, jolla on rakastava aviomies ja ihana tytär. Hänen elämässään kaikki tuntuu menevän putkeen, mutta juuri silloin Kim kuolee. Hänen tarinansa ei kuitenkaan lopu siihen, vaan Kim syntyy uudelleen - muurahaiseksi, kiitos roppakaupalla kerätyn huonon karman. Kim tutustuu kohtalotoveriinsa kuuluisaan Casanovaan ja kaksikko aloittaa seikkailun, jossa he syntyvät milloin koiran, milloin marsun ruumiiseen.

Ensiksikin on myönnettävä, että Safier kirjoittaa hyvin. Varsinkin kirjan alussa tarina soljuu eteenpäin niin hyvin, että ensimmäiset sivut tulee luettua pikavauhtia. Safier kirjoittaa kekseliäästi, nokkelasti ja paikoin jopa hauskastikin. Välillä lipsahdetaan vähän liian lapselliseen huumoriin (siis mitä hauskaa on jos uhataan pieraista toisen suuhun?), mutta onneksi välillä mukana on todella oivaltaviakin kohtia, jotka saavat hymyilemään.

Kirjassa on paljon potentiaalia siihen asti kunnes Kim syntyy uudelleen marsuna. Ainakin omalla kohdallani juuri tuo osio latisti lukutunnelman ja pyyhkäisi pois oikeastaan kaiken innostuksen kirjaa kohtaan. Väitän, kiitos siskoni marsujen, tietäväni edes jotain marsuista, mutta Safier ei ilmeisesti tiedä senkään vertaa. Marsun elämän kuvaus on niin epärealistista, että itseäni oikein ärsytti. Jos ei tiedä jostain asiasta, eikö kannattaisi tehdä vähän taustatutkimusta ja tutustua asiaan? Nyt marsut kuvataan hamsterimaisina kiipeilijöinä, vaikka kuka tahansa marsun nähnyt varmasti tajuaa, että marsut eivät todellakaan ole kiipeilijöitä. Niiden vartaloa ei yksinkertaisesti ole luotu kiipeilemiseen, eikä yksikään marsu varmasti kiipeile ympäriinsä ja vieläpä selviä pudotuksesta ehjin nahoin. Mukana oli pari muutakin erittäin epärealistista ja yksinkertaisesti täysin perätöntä asiaa marsuista, jotka nekin ärsyttivät suunnattomasti. Joistakin nämä pikkujutut voivat tietysti olla ihan yhdentekeviä (varsinkin jos tietämystä marsuista ei ole), mutta itseäni ne vaivasivat erittäin paljon. Jopa niin paljon, että harkitsin tuossa vaiheessa jättäväni kirjan kesken. Päätin sitten kuitenkin lukea loppuun toivoen, että loppuosa kirjasta ei olisi näin ärsyttävä.

Epärealistisen marsuilun lisäksi kirjan loppu oli harmittavan ennalta-arvattava. Jo hyvän matkaa ennen loppuratkaisuja, oli helppo arvata se, mitä tulee tapahtumaan. Päätyminen niinkin helposti arvattavaan ratkaisuun tuntuu vähän liian helpolta ratkaisulta, kuin loppuun ei olisi keksitty enää mitään kunnollista käännettä ja odottamattomampaa lopetusta.

Koska en halua tylsistyttää lukijoitani pitkällä avautumisella kaikista niistä monista ajatuksista, joita kirjan jälleensyntymiskäsite aiheutti, totean vain sen, että ainakin itselläni on aivan erilainen käsitys jälleensyntymästä kuin, mitä kirjassa kuvattiin. Sekin kun omat ajatukset aiheesta poikkeavat niin paljon kirjan esittämistä asioista, sai Huonon karman lukemisen tuntumaan kaikkea muuta kuin ihanalta lukunautinnolta.

Huono karma kannattaa omaperäisyytensä takia lukea, mutta ainakaan minulta se ei saa ylistäviä arvioita. Jokainen voi kuitenkin itse tehdä päätelmänsä onko kirja yhtä kamala pettymys kuin se minulle oli vaiko mukiinmenevää viihdettä. Olisin itsekin varmasti nauttinut enemmän tämän lukemisesta, jos nuo muutamat asiat eivät olisi jääneet häiritsemään niin kovasti.

------
Alkuteos: Mieses Karma
Bazar 2011, 280 s.
Suom. Tiina Hakala 
kirjastosta

Matt Haig: Radleyn perhe

Viime aikoina ei ole tullut luettua juurikaan vampyyrikirjoja. Odottelen kovasti Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries- / Sookie Stackhouse - sarjan seitsemännen osan suomennosta (joskin olen jo englanniksi kahta uusinta kirjaa lukuunottamatta koko sarjan lukenut), mutta muuten eteen ei ole sattunut yhtään mielenkiintoista verenimijäromaania. Olinkin siis iloisesti yllättynyt kun bongailin eräästä vanhasta lehdestä tämän kirjan arvostelun. Pakkohan se oli heti saada luettavaksi!

Peter ja Helen Radley sekä heidän lapsensa Rowan ja Clara vaikuttavat aivan tavalliselta keskiluokkaiselta perheeltä, joka asuu tavallisessa talossa lähiössä ja tekee aivan tavallisia ihmisten juttuja. Perheellä on kuitenkin synkkä salaisuus - he ovat vampyyreitä. Radleyt ovat Pidättäytyjiä eli he ovat jättäneet verenjuonnin ja yrittävät vastustaa kaikkea, mikä vampyyreille on luontevaa. Täydellisen elämän kulissit alkavat kuitenkin tulla rymisten alas kun perhe sekaantuu tapahtumiin, joista on vakavia seurauksia. Pystyvätkö Radleyt pitämään salaisuutensa kun kuvioihin sekoittuu ruumis, poliisit ja Peterin aktiivivampyyri isoveli Will, jolla on kaikkea muuta kuin puhtaat jauhot pussissaan?

Radleyn perhe alkaa vahvasti ja juuri tuo vahva aloitus saa lukemaan eteenpäin tarmokkaasti lyhyiden lukujen avustamana. Kirjassa kuvataan hyvin niitä ongelmia, joita Radleyt joutuvat kohtaamaan yrittäessään salata ja tukahduttaa todellisen luonteensa. Kenelläkään perheenjäsenistä ei ole helppoa. Mukana oleva ripaus huumoria värittää kerrontaa mukavasti, eikä tee kirjasta liian tosikkomaista vampyyritarinaa.

Tavallisen kerronnan sekaan on tiputeltu otteita "Pidättäytyjän käsikirjasta", joka on opaskirja kaikille verenjuonnin jättäneille vampyyreille. Käsikirjassa pyritään opastamaan, miten Pidättäytyjä voi elää tavallista elämää ihmisten keskellä ilman, että hänet valtaa himo imeä veret jokaiselta naapurilta. Tällaisen lisäinfon kertominen auttaa huomattavasti pääsemään syvemmälle kirjan maailmaan, koska joissain kohdissa vampyyrien asioiden selittäminen ohitetaan varsin nopeasti ja vain raapaisemalla pintaa.

Kirja oli loppupuolelta hiukan pettymys. Vahvan alun jälkeen olisi toivonut, että sama meno jatkuu myös loppuun asti, mutta lopussa tapahtumat menevät eteenpäin sekavammin ja nopeammin, jolloin mukana pysyminen on hankalaa. Myös varsinainen loppuratkaisu oli omaan makuun vähän liian helppo. Olisin kaivannut loppuun jotain omaperäisempää ratkaisua.

Radleyn perhe on mukiinmenevä vampyyrikirja. Se ei kuulu parhaimmistoon kaikista lukemistani vampyyreistä kertovista kirjoista, mutta ei myöskään huonoimpiin. Suurelta osin mielenkiintoisen lähtöasetelmansa ansiosta kirja sijoittuu siis hyvään keskikastiin. :)

------
Alkuteos: The Radleys
Atena 2011, 413 s.
Suom. Taina Wallin
kirjastosta

One lovely blog - tunnustus

Yllätyksekseni sain One lovely blog - tunnustuksen Minnikseltä Sivusta seuraava - blogista. Olen erittäin otettu tästä ja isot kiitokset tästä!

Tunnustukseen kuuluu kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä award 15:lle blogille / bloggaajalle

Seitsemän faktaa minusta:
1. Omistan ihanan kissan ja olen muutenkin kissaihminen.
2. Rakastan leipomista, mutta minun pitäisi vähentää leipomusteni syömistä ;)
3. Luen harvoin kirjoja useammin kuin kerran. Muutama poikkeus tietysti löytyy :)
4. Inhoan suolakurkkuja, oliiveja ja fetajuustoa. 
5. Kuuntelen mm. Keanea, Snow Patrolia, Coldplayta ja Heather Novaa. 
6. Olen pitkäpinnainen, enkä hermostu helposti.
7. Minun pitäisi opetella lukemaan enemmän suomalaista kirjallisuutta.

Lahjoitan One lovely blog - tunnustuksen seuraaville ihanille blogeille:


Tunnustus olisi pitänyt antaa 15:lle blogille, mutta päädyin tällä kertaa antamaan vain noille viidelle. Monessa blogissa, jolle olisin halunnut tunnustuksen antaa, olikin tämä jo kiertänyt, joten sen takia jäivät pois listasta. Toivottavasti tunnustus kuitenkin ilahduttaa saajia! :)

David Nicholls: Sinä päivänä

Maaliskuu pyörähti käyntiin lukemalla David Nichollsin bestseller romaani Sinä päivänä, joka on ollut lukulistallani jo pienen ikuisuuden. Kirjan suosiosta kertoo ehdottomasti se, että sain sen vasta vähän aikaa sitten luettavakseni kun aikaisemmin se on aina ollut lainassa paikallisessa kirjastossa. Nyt sitten sattui hyvä tuuri ja sain kirjan vihdoinkin luettavakseni. Mainittakoon vielä, että tähänkin teokseen tutustuin nähtyäni kirjasta tehdyn elokuvaversion trailerin. :)

Dexter Mayhew ja Emma Morley päätyvät 15.heinäkuuta 1988 samaan sänkyyn. Vastavalmistuneilla parikymppisillä on koko elämä vielä edessä. Elämä viekin sitten heidät sitten aivan eri suuntiin Dexterin päätyessä yrittämättä tv-julkkikseksi ja Emman hanttihommiin ja epäonnisiin ihmissuhteisiin. Erikoista kirjassa on, että Dexterin ja Emman elämää seurataan vain kunkin vuoden heinäkuun 15. päivänä liki 20 vuoden ajan. Mitä kaikkea Dexterille ja Emmalle ehtii tapahtua sinä aikana? Onko heidän tarinallaan onnellinen loppu?

Sinä päivänä on hyvin kirjoitettu, erittäin viihdyttävä romaani, jonka parasta antia on sympaattisten henkilöiden lisäksi omalaatuinen rakenne. Kun kerrotaan vain tietyn päivän tapahtumia useamman vuoden ajalta, voisi kerronta jäädä hyvin irralliseksi, mutta Nicholls osaa sitoa tapahtumat loistavasti yhteen ja lukijalle jää hyvä kuva siitä, mitä kaikkea onkaan vuosien varrella tapahtunut. Nicholls on taitava kirjoittamaan hauskaa ja sujuvaa dialogia, mistä isoa plussaa kirjailijan suuntaan. Kuten jo aiemmin sanottu, Dexter ja Emma ovat hahmoina erittäin sympaattisia ja kiinnostavia.

Nicholls on onnistunut rakentamaan viihdyttävän romaanin, joka voi päällepäin vaikuttaa tavalliselta rakkaustarinalta, mutta onkin sitten jotain aivan muuta. Se on hauska, koskettava ja mielenkiintoinen matka kahden ihmisen elämään ja siihen, miten pitkä matka onkaan käytävä ennen kuin tajuaa sen, mikä pitäisi olla itsestäänselvää. En kerrokaan enempää, että ei tule vahingossa kerrottua liikaa kirjan lopusta.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia, jotka eivät vielä ole tähän kirjaan tarttuneet, lukemaan sen. Sinä päivänä on nopealukuinen paketti, jonka jokainen sivu on lukemisen arvoinen! Itse aion seuraavaksi etsiä käsiini elokuvaversion ja katsoa onko se lähellekään yhtä hyvä kuin kirja. Jos ei, niin ainakin Jim Sturgessin takia se kannattaa katsoa! ;)

------
Alkuteos: One Day
Otava 2011, 497 s.
Suom. Sauli Santikko
kirjastosta