Nancy A. Collins: Musta yö - tummat lasit

Löysin kirjastosta sattumalta muutaman vanhemman vampyyrinovellikokoelman sekä tämän Nancy A. Collinsin Bram Stoker - palkitun esikoisromaanin Musta yö - tummat lasit. Kokoelmat jäivät lukematta (niiden vampyyrikäsitys oli suurimmalta osalta aivan liian abstrakti minun makuuni), mutta tämän luin suurella mielenkiinnolla ja todella nopeasti.

Elysian Fieldsin mielisairaalan vaarallisten osastolle on suljettu Sonja Blue, entinen rikkaiden vanhempien ainoa tytär, nykyinen vampyyri ja vampyyrintappaja. Vahvasta lääkityksestä huolimatta Sonja onnistuu pakenemaan mielisairaalasta. Hänen ainoa tavoitteensa on kostaa niille, jotka laittoivat hänet mielisairaalaan ja Sonja on valmis tekemään kaikkensa saadakseen kostonsa.

Musta yö - tummat lasit on vauhdikas ja eroottissävyinen seikkailu, jonka päähenkilö ei onneksi ole mikään ärsyttävä teinityttönen. Sonja Blue pukeutuu nahkaan, käyttää mustia aurinkolaseja punaisten silmiensä peittona ja osoittaa, että kun astuu vampyyrin tielle, tuloksena on varmasti ruumiita. Pidän näistä hiukan vanhemmista vampyyrikirjoista suurelta osin juuri siksi, että niissä vampyyrit ovat lähes poikkeuksetta oikeasti vaarallisia, eikä mitään tylppähampaisia halinalleja. 

Kirjan maailmassa vampyyrit eivät ole ainoita yliluonnollisia olentoja, vaan ihmisten joukossa asustelee paljon muitakin otuksia. Kirjassa ei juurikaan kerrota enempää muista kuin vampyyreistä, mutta koska tämä kirja ilmeisesti aloittaa Sonja Blue - kirjojen sarjan (mistä en tiennyt kirjaa lukiessani), ehkäpä sarjan seuraavissa osissa maailmasta ja sen ihmeellisyyksistä paljastetaan enemmän.

Musta yö - tummat lasit on kiinnostava vampyyrikirja, vaikka kerronta välillä ainakin omasta mielestäni eksyi vähän sivuraiteille ja muuttui tylsemmäksi sekä ehkä myös hieman sekavaksi, mutta onneksi loppua kohden kerronta jälleen palautui paremmille raiteille. Suosittelen ehdottomasti kaikille vampyyrien ystäville, jotka haluavat lukea vanhempaa (ja parempaa?) vampyyrikirjallisuutta.

------
Alkuteos: Sunglasses After Dark
WSOY, 263 s.
Suom. Ulla Selkälä
kirjastosta

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Tätä kirjaa on luettu paljon kirjabloggarikollegoiden keskuudessa, sillä kirjailija on Kirjava kammari - blogin pitäjä Karoliina. Aluksi en ollut kovinkaan kiinnostunut kirjasta, mutta varailin sen silti kirjastosta ihan sillä ajatuksella, että katsotaan nyt lukisiko tuon. Onneksi lopulta kuitenkin päädyin kirjan lukemaan.

Suomalainen Klarissa matkustaa viettämään sapattivapaata Bostoniin yhdessä perheensä kanssa. Matkalla Klarissa näkee pitkästä aikaa lastaan etsivästä naisesta painajaisen, joka kiusasi häntä jo lapsena. Kotiäidin rooliin totutteleva Klarissa alkaa nähdä uudessa kodissaan unia, joista muodostuu jännittävä kertomus Corinnesta, toisen maailmansodan aikaan Pariisissa ja sitten Amerikassa eläneestä naisesta. Unet eivät kuitenkaan tunnu pelkästään unilta, vaan alkavat vaikuttaa Klarissan muuhunkin elämään. Onko oudoilla unilla jokin suurempi merkitys?

Jo takakansitekstiä lukiessani ennen kirjan varsinaista aloittamista minulla oli aavistuksia kirjan suhteen, jotka lopulta osuivat aivan oikeaan. Pieni ennalta-arvattavuus ei ainakaan minun mielestäni ole välttämättä huono juttu, jos tarina on muuten kerrottu hyvin. Tässä tapauksessa oli juurikin niin, eikä itseäni haitannut ollenkaan se, että arvasin jo heti alussa oikein mitä Klarissan unet todella tarkoittivat.

Aika mennyt palaa on helppolukuinen lukuromaani. Pidin oikein paljon kirjan monissa muissa arvioissa moititusta liian arkisesti kielestä. Yleensäkin luen mieluummin tällaisia selkeämmin kirjoitettuja kirjoja kuin taiteellisempia ja vaikeaselkoisempia teoksia. Haluan viihtyä kirjojen parissa, eikä se aina onnistu jos ei ymmärrä tekstistä juuri mitään.

Corinnen vähitellen paljastuva tarina oli erittäin dramaattinen ja hyvin kerrottu. Välillä olisi tehnyt mieli hyppiä Klarissa-lukujen yli suoraan jatkamaan Corinnen tarinaa, mutta vaivoin onnistuin malttamaan itseni tekemästä niin. Jostain syystä en koskaan oikeastaan liikutu lukiessani kirjoja, mutta muutamissa kohdissa oli vähällä, että jotkin surullisimmat tapahtumat eivät olisi saaneet minuakin pillittämään.

Aika mennyt palaa on hyvä esikoiskirja, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja koskettava. Lyhyiden lukujen ja selkeän kielen vuoksi kirjan luki nopeasti, minkä lisäksi kirjan juoni onnistui nappaamaan otteeseensa, varsinkin Corinnen osalta. Lisäpisteitä on ehdottomasti annettava kauniista kansista, jotka unenomaisina tunnelmineen sopivat loistavasti tähän kirjaan.

------
Tammi, 2012, 279 s.
kirjastosta

Lisi Harrison: Monster High 3 - Ihmissusipäiväkirjat

Olen nyt syyslomallani ollut erittäin ahkera ja innokas lukija. Kohdalle on varmaankin sattunut niin mukavia kirjoja, että muutamassa päivässä on tullut luettua jo useampikin kirja. Ensi viikolla onkin sitten paluu takaisin opiskeluarkeen ja luultavasti lukeminenkin jää taas vähän vähemmälle. Ensimmäisenä esittelyyn viimeaikaisista lukukokemuksistani pääsee Monster High - kirjasarjan kolmasosa, Lisi Harrisonin kirjoittama Monster High 3 - Ihmissusipäiväkirjat.

Clawdeen Wolf on innoissaan tulevista 16-vuotissynttäreistään, mutta monsterit paljastava Salatut elävät - video ajaa koko Wolfin perheen piileskelemään ja juhlat uhkaavat peruuntua. Frankie Stein on raivoissaan ihastuksensa petettyä hänet, mutta haluaa taistella oikeuksistaan ja yhdessä Melody Carverin kanssa saada tavikset hyväksymään monsterit. Melodylla on omiakin ongelmiaan, sillä hän tasapainoilee jossain tavisten ja monstereiden välimaastossa, minkä lisäksi tyttö huomaa itsestään aivan uusia, omituisia kykyjä.

Edellisen osan tavoin Ihmissusipäiväkirjat on erittäin kevyttä viihdettä, joka on tarkoitettu enemmän nuorille, eikä tällaisille parikymppisille kuten minä. Kakkososan kohdalla mainitsinkin jo, että nämä Monster High - kirjat ovat hyvää luettavaa silloin kun kaipaa vain viihdettä, eikä mitään raskaampaan ja syvällisempää. Kirja on nopealukuinen varmasti aivan kaikille lukijoille ja itse sain luettua Ihmissusipäiväkirjat hieman yli päivässä. Helppolukuisuutta korostaa se, että kirjassa on paljon dialogia ja kirja on kirjoitettu melko yksinkertaisesti, sillä tavalla nuortenkirjoihin sopivasti.

Näiden Monster High - kirjojen mieleenpainuvuudesta kertoo varmasti paljon se, että tätä lukiessani minulla oli vaikeuksia muistaa, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut. Ennen kuin lukee Ihmissusipäiväkirjat, kannattaa tutustua sarjan edellisiin osiin, sillä tämä kolmas osa ei toimi niin hyvin itsenäisenä osana kuin edellinen osa Salatut elävät.

Sarja saa jatkoa jälleen ensi keväänä, jolloin ilmestyy neljäs osa nimeltään Elävän kuolleen koitokset.

------
Alkuteos: Where There's a Wolf, There's a Way
Buster Nordic, 241 s.
Suom. Sonja Lahdenranta
kirjastosta

Janet Evanovich: Ensin rahat

Kiinnostuin Janet Evanovichin Stephanie Plum - sarjasta törmättyäni kirjastossa yhteen sarjan myöhemmistä osista. Tietenkään en siitä voinut aloittaa lukemista, vaan oli pakko etsiä käsiini sarjan aloittava teos Ensin rahat (suomennettu myös nimellä Vainko rahasta, Stephanie?).

Stephanie Plum on jäänyt työttömäksi alusvaatteiden sisäänostajan työstään ja suuressa rahapulassa Stephanie onnistuu keinottelemaan itselleen serkkunsa firmasta työn palkkionmetsästäjänä. Täysin kokematon Stephanie saa ensimmäiseksi työkseen napata murhasta epäillyn Joseph Morellin, jonka kanssa Stephaniella on epämääräinen menneisyys. Morellin lisäksi Stephanien riesana on nyrkkeilijä Benito, joka raivostuneena tutkimuksista yrittää saada naisen hengiltä. Stephanien on siis paitsi löydettävä Morelli, myös pysyttävä hengissä ja vieläpä opeteltava kaikki palkkionmetsästäjän tarvitsemat taidot melkeinpä yhdessä yössä.

Ensin rahat on hyvin viihdyttävä ja kepeäkin jännäri, jonka pääosassa on ihastuttavan omapäinen ja vahva Stephanie Plum. Vaikka Stephanien toilailut välillä ovatkin melko typeriä ja naurettavia, hän ei onneksi ole niin heikkomielinen naikkonen, että kapsahtaa (ainakaan kokonaan) heti ensimmäisen vastaantulevan miehen kaulaan. Lisäksi kirjan ilopillerinä oli aivan mainio Stephanien isoäiti, joka ei todellakaan ole mikään tavallinen mummeli.

Kirjan koukuttava juoni onnistui nappaamaan otteeseensa, minkä vuoksi luin tämän todella nopeasti. Ensin rahat on sopivan kepeä jännäri, mikä on vaihtelua kaikille synkisteleville ja vakaville dekkareille, mitä olen aiemmin lukenut.

Aion varmasti jatkaa sarjan lukemista ja kävinkin jo kirjastosta hakemassa toisen ja kolmannen osan, joiden kimppuun toivottavasti pääsen mahdollisimman pian. Luettavaa sarjassa riittääkin, sillä sarjasta on ilmestynyt yhteensä 19 (!) osaa, joista 9 ensimmäistä on ilmestynyt myös suomennettuna.

------
Alkuteos: One for the money
WSOY, 318 s.
Suom. Hanna Tarkka
kirjastosta

Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina

Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa nyt kun tuntuu olevan taas aikaa ja intoa opiskeluiden ohessa lukea. Sapphiren esikoisromaani Precious - harlemilaistytön tarina osui vahingossa silmään hyllyltä ja koska minua oli kiinnostanut lukea tämä kirja jo todella pitkään, mukaanhan se lähti.

Precious Jones on 16-vuotias tyttö Harlemista, jonka elämä on karua. Hän odottaa jo toista lasta raiskaavalle isälleen, minkä lisäksi Precious joutuu kestämään hirviömäistä pahoinpitelevää äitiä. Luku- ja kirjoitustaidoton Precious tuntee olevansa näkymätön maailman silmissä. Jouduttuaan erotetuksi koulusta Precious päätyy erikoiskouluun, jossa hän ryhtyy opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Elämän potkiman tytön elämä on vihdoinkin muuttumassa paremmaksi.

Precious on rankka tarina, jota ei ole helppo lukea. Päähenkilön suulla kerrottu tarina on kaunistelematon ja karu, minkä vaikutusta lisää kirjassa käytetty puhekieli. Alle parin sadan sivun mittaisena kirja on nopealukuinen siitäkin huolimatta, että melkeinpä jokainen sivu onnistuu järkyttämään, sillä jotkut todella ikävät asiat kerrotaan kirjassa erittäin suorasti ja siis todellakin kaunistelematta.

Tarinassa on onneksi kaiken järkyttävyyden lisäksi mukana myös toivoa, sillä kaiken kokemansa jälkeen Preciousin elämä alkaa vihdoinkin mennä parempaan suuntaan. Kirja on koukuttava ja itsekin luin tämän melkein yhdeltä istumalta loppuun asti, sillä en olisi halunnut laskea kirjaa käsistäni.

Kirjan pohjalta on tehty samaa nimeä kantava elokuva, joka on kerännyt paljon mainetta ja positiivisia arvioita. Itse en ole vielä tuota elokuvaa nähnyt, mutta ehdottomasti jossain vaiheessa haluaisin sen nähdä, sillä kiinnostaa tietää miten kirja on onnistuttu muokkaamaan elokuvaksi.

-----
Alkuteos: Push
Like, 174 s.
Suom. Kristiina Drews
kirjastosta

Stephen King: Pimeä yö, tähdetön taivas

Olen lukenut oikeastaan vain joitakin teoksia Stephen Kingin laajasta kirjallisesta tuotannosta (esim. Kuvun alla), mutta noiden muutamien luettujen perusteella Kingin kirjoitustyyli on valloittanut minut täysin. Päädyin siis varailemaan tämän kirjan jo hyvissä ajoin kirjastosta, että saan nopeasti uusimman King suomennoksen käsiini. Tämän olenkin jo ehtinyt jokin aika sitten lukea, mutta kiireiden takia tästä kirjoittaminen venähtänyt tänne asti.

Pimeä yö, tähdetön taivas sisältää neljä tarinaa, jotka käsittelevät eri muodoissa ihmisen sisältä kumpuavaa pimeyttä ja kostoa. Teoksen aloittava 1922 on nebraskalaisen maanviljelijä Wilfredin tunnustus tekemästään hyytävästä teosta ja sen karmeista vaikutuksista paitsi hänen itsensä myös poikansa elämään. Iso kuski on tarina naisesta, joka päätyy kostamaan raiskaajalleen korkojen kera. Kahden kauppa on Faust-henkinen tarina kuolemansairaasta miehestä, joka päätyy myymään sielunsa oudolle kauppiaalle, hirvittävällä hinnalla. Onnistuneessa avioliitossa vuosia onnellisesti avioliitossa ollut nainen saa tietää miehestään ikävän yllätyksen, mikä laittaa näennäisesti täydellisen perheidyllin sekaisin.

Pimeä yö, tähdetön taivas on taattua laatua Kingiltä, vaikka mikään kirjan tarinoista ei noussutkaan erityisesti suosikikseni. Pidin kyllä kaikista tarinoista, vaikka 1922 tuntuikin ajoittain hieman liian pitkältä, sillä lähentelihän kyseinen novelli jo melkeinpä pienoisromaanin mittaa. Kahden kauppa sen sijaan oli lyhyydessään mukavaa vastapainoa pidemmille tarinoilla, minkä lisäksi tarina oli ainakin omasta mielestä huomattavasti kepeämpää luettavaa kuin esimerkiksi juuri tuo teoksen aloittava novelli.

Kirja on loistavaa luettavaa myös sellaiselle, joka ei ole juurikaan tutustunut Kingin muihin teoksiin. Pimeä yö, tähdetön taivas on sujuvasti kirjoitettua ja viihdyttävää kauhua, mikä osoittaa, että King hallitsee niin pidemmät kuin lyhyemmätkin tarinat. Tämän innoittamana on varmaankin seuraavalla kirjastoreissulla etsittävä luettavaksi lisää Kingiä.

------
Alkuteos: Full Dark, No Stars
Tammi 2012, 355 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

Lincoln Child & Douglas Preston: Tulikivi

Sain luettua tämän kirjan jo pitkä aika sitten, mutta opiskeluiden ja muuttokiireiden takia kirjasta kirjoittaminen blogiin on viipynyt ja viipynyt. Tykkäsin todella paljon lukemastani Lincoln Childin ja Douglas Prestonin Pendergast - sarjan osasta Kuoleman asetelma, joten heti kun sain seuraavan osan käsiini, oli pakko lukea se. 

Long Islandilla sijaitsevan kartanon tulikiven katkuiselta ullakolta löydetään taidekriitikko Jeremy Groven palaneet jäännökset. Lattiaan painautuneine sorkanjälkineen tapahtumapaikka muistuttaa kertomuksia siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka tekee sopimuksen paholaisen kanssa. FBI:n erikoisagentti Pendergast ei voi vastustaa omituista murhamysteeriä ja hänen tiensä vie yhdessä ystävänsä Vincent D'Agostan kanssa New Yorkista aina Italiaan asti. Onko kaikkien kummallisten tapahtumien selitys yliluonnollinen vai nerokkaan murhaajan taidonnäyte?

Child ja Preston osaavat kirjoittaa koukuttavaa jännitystä, eikä Tulikivi suurimmaksi osaksi ole mikään poikkeus. Itseäni viehätti erityisesti mielenkiintoinen alkuasetelma mahdollisine yliluonnollisuuksineen ja ainakin kirjan alkupuolella tapahtumat etenivät sujuvasti ja kiinnostavasti. Mielestäni Tulikivi ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin edeltäjänsä, sillä kirjan keskivaiheilla ja loppua kohti tarina jotenkin lässähti, eikä ollut enää niin mukaansa tempaava kuin alussa. Lisäksi sivujuoni oudosta saarnaajamiehestä Central Parkissa tuntui irralliselta ja turhalta muun juonen kannalta.

Pendergast oli tässä osassa onneksi yhtä hyvällä tavalla eriskummallinen ja mielenkiintoinen kuin edellisessäkin kirjassa. Pendergast on piristävä poikkeus tylsiin ja tavallisiin poliiseihin, joita dekkareissa erittäin usein on pääosassa.

Pidin kovasti kirjan mielenkiintoisesta ja yllättävästäkin lopusta, millä pohjustetaan loistavasti tulevia osia Pendergast - sarjaan. Tälle kirjallehan on jo ilmestynyt jatkoa suomennoksen muodossa, sillä Veljensä Vartija ilmestyi nyt syksyllä. Vaikka jouduin hieman pettymään kirjaan, luen varmasti seuraavankin osan kunhan sen käsiini saan.

------
Alkuteos Brimstone
Gummerus, 695 s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
kirjastosta