Erin Morgenstern: Yösirkus

Erin Morgensternin esikoiskirja on lojunut kirjapinossani jo toukokuusta lähtien eli oikeastaan pienen ikuisuuden. Jostain syystä muut kirjat ovat aina päätyneet Yösirkuksen ohi luettavakseni, mutta en ole halunnut kuitenkaan jättää tätä kokonaan lukematta, koska kirjan idea tuntui niin kiehtovalta. Nyt tuntuu vähän typerältä, että en tarttunut kirjaan heti sen lainattuani, koska Yösirkuksen maaginen tunnelma ja maailma todellakin lumosivat minut. Olisi ehdottomasti pitänyt tämä jo aiemmin lukea.

Mustavalkoraidalliset teltat kätkevät sisäänsä mitä ihmeellisempiä esityksiä sirkuksessa, jonka nimi on Les Cirque des Réves, unelmien sirkus. Omalaatuinen sirkus saapuu kaupunkiin ilmoittamatta ja poistuu yhtä vähin äänin. Sirkus toimii näyttämönä kahden nuoren taikurin, Celian ja Marcon kummalliselle pelille, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Pelistä ei pääse irti ja häviäjän osana on kuolema. Pian Celia ja Marco rakastuvat ja ainoa keino päästä irti pelistä on ennennäkemätön voimanponnistus, johon tarvitaan apua aivan tavalliselta maalaispojalta.

Yösirkuksessa on jotain lumoavaa. Heti ensimmäisiltä sivuilta tarina veti minut mukaansa ja piti tiukasti otteessaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen sirkusmaailmaan, mikä oli ehdottomasti yksi syy siihen, miksi kirjan lukeminen minua kiinnosti. Tuon aikakauden sirkusmaailmassa on jotain todella kiehtovaa.

Aluksi olin hieman hukassa epäkronologisesti kulkevan tarinan kanssa, mutta jonkin aikaa luettuani tarina ei tuntunutkaan enää niin sekavalta ja vaikeasti seurattavalta. Morgenstern osaa kuvailla todella hyvin sirkuksen maailmaa, tunnelmaa ja tapahtumia. Aina popcornin tuoksusta mitä ihmeellisempiä asioita sisältäviin sirkustelttoihin, lukija pystyy helposti kuvittelemaan asiat mielessään ja todella uppoutumaan sirkukseen.

Ilahduttavaa oli myös se, että Celian ja Marcon rakkaustarina ei ole aivan niin siirappinen ja imelä kuin odotin. Tietysti tässäkin rakkaustarinassa on mukana suuria tunteita varsinkin loppuratkaisussa, mutta muuten suuremman osan saa upea sirkus kuin kahden nuoren elämää suurempi rakkaus.

Yösirkusta on ylistetty niin paljon, että varmasti moni on jo sen ehtinyt lukea. Niille, jotka vielä pohdiskelevat onko kirja lukemisen arvoinen, voin ilokseni kertoa, että todellakin on. Yösirkus on maaginen tarina, joka koukuttaa lukijansa heti ensimmäisestä sivusta lähtien.

-------
Alkuteos: The Night Circus
Basam Books 2012, 400 s.
Suom. Hanna Toivonen
kirjastosta

Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Jenny Kangasvuon esikoiskirja Sudenveri sattui silmään ihan vahingossa kun etsiskelin kirjastossa fantasiahyllystä jotain luettavaa. Kirja vaikutti takakannen esittelyn perusteella vähän erilaiselta ihmissusiromaanilta, jotenkin syvällisemmältä kuin aiemmin lukemani ihmissusia sisältävät fantasiakirjat.

Hanna on muuttanut nimensä Vargaksi ja yrittää unohtaa menneisyytensä Laumassa juoksentelevana sutena. Kun Vargan oven taakse ilmestyy Laumasta karannut epämuotoinen - ei aivan ihminen, mutta ei myöskään susi - poika, Rasmus, hänen menneisyytensä nousee jälleen pintaan. Lauman johtaja Martta pelkää Lauman salaisuuden paljastumista ja aikoo hakea pojan takaisin kotiin Vargan luota. Vargan, Rasmuksen ja Martan lisäksi asioihin sotkeutuu tahtomattaan Marraskuu, Vargan rakastettu, joka haluaisi tietää enemmän rakkaansa salatusta menneisyydestä.

Sudenveri kerrotaan kolmella äänellä, Vargan, Martan ja Marraskuun ja jokainen luku on kerrottu jonkun hahmon näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin ja kiinnostavasti suden elämää, mikä poikkeaa melkoisesti ihmisen elämästä. Kirjan päähenkilöiden - Marraskuuta lukuunottamatta - pohdintoja ovatkin tunteeko itsensä enemmän ihmiseksi vai sudeksi, elääkö ihmisten maailmassa vai vetäytyä sutena metsään muiden samanlaisten kanssa. Kiinnostavaa lisäksi oli, että Sudenveren maailmassa on myös epämuotoisia, jotka eivät ole aivan ihmisiä, mutta eivät myöskään täysin susia. Epämuotoinen Rasmus on hieman surullinen ja sympaattinen hahmo, joka haluaisi tehdä kaikkea mikä Laumassa on mahdotonta.

Sudenveri on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava romaani. Aivan täyttä fantasiaa kirja ei mielestäni ole, koska sen ainoa fantasiaelementti on oikeastaan vain ihmiset, jotka pystyvät muuttumaan susiksi. Muuten maailma on samanlainen kuin todellisuudessakin. Jos en aivan väärin muista, kirjassa ei kertaakaan mainita sanaa ihmissusi, eivätkä Varga tai Martta kutsu itseään sellaisiksi.

Odotinkin kirjan olevan erilainen kuin muut lukemani ihmissusikirjat, mutta en odottanut sen olevan näin hyvä. Pidin Kangasvuon kirjoitustyylistä ja erityisesti jaksoista, jolloin kerrottiin asioita suden näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin eläimen käytöstä ja elämistä viettien ja vaistojen varassa. Lopussa tapahtumat vyöryvät ehkä vähän liian vauhdilla eteenpäin, mutta siitä huolimatta Sudenveri oli oikein nautittava lukukokemus.

-------
Teos 2012, 312 s.
kirjastosta

I ♥ your blog - tunnustus


Sain La petite lectricen Katrilta tällaisen ihanan tunnustuksen, joka piristi mukavasti päivääni ja sai hymyn huulille. Kiva kuulla, että pienenpienestä blogistani tykätään. :)

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen. Tämä on kiertänyt jo niin monessa kirjablogissa, jotka kuuluvat suosikkeihini, että aivan viidelle en tällä kertaa taida tunnustusta laittaa eteenpäin. Lisäksi hypätään vähän kirjablogien ulkopuolelle, koska lueskelen jonkun verran myös muita blogeja ja niistä löytyy ainakin yksi timantti, jolle tunnustuksen haluan jakaa.

Ja ne säännöthän menivät näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle suosikkiblogillesi.
3. Kopioi post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla!

Tunnustuksen minulta saavat NiwinaIrene ja Disa :)

Kaikki kolme blogia kuuluvat suosikkeihini ja luen innoissani jokaisen uuden postauksen, vaikka ainakaan kirjablogeissa kaikki esitellyt kirjat eivät välttämättä minua erityisesti kiinnosta, mutta on aina mukavaa lukea toisten mielipiteitä kirjoista. Ehkä niiden perusteella omat ennakkoluulot hälvenevät ja se ei-kiinnostava kirjakin saattaa päättyä lukulistalle. Niwinan keräilyblogin kohdalla ihastuttavat omasta lapsuudestanikin tutut pikkuponit, joista lukeminen vie jotenkin heti takaisin lapsuuden huolettomiin päiviin ja leikkeihin. :)  

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

Tämä kirja olisi minulta varmaan kokonaan jäänyt huomaamatta ellen olisi törmännyt siihen muutamassa kirjablogissa. Muiden mielipiteistä kiinnostuneena päätinkin sitten lisätä kirjan lukulistalleni siitäkin huolimatta, että en voi sanoa lukeneeni kaikkia Sherlock Holmes - tarinoita tai mitenkään erityisesti tietäväni Arthur Conan Doylen elämästä, mitkä molemmat kuuluvat vahvasti tähän kirjaan.

Vuonna 1893 Arthur Conan Doyle päättää kuuluisaan salapoliisihahmoonsa kyllästyneenä kirjoittaa viimeisen Sherlock Holmes - seikkailun. Saatuaan vihjeen nuoren naisen murhasta Conan Doyle haluaa todistaa kaikille, että pystyy ratkaisemaan murhan vähintäänkin yhtä helposti kuin kuuluisa salapoliisilegenda. Vuonna 2010 Conan Doylen pitkään kadoksissa olleen päiväkirjan oletettu löytäjä kuolee ja päiväkirja varastetaan. Innokas sherlockisti Harold White päättää etsiä tuttavansa murhaajan ja samalla mahdollisesti myös päiväkirjan, joka paljastaisi Conan Doylen elämään liittyvät mysteerit.

Näin mielenkiintoisesta ideasta olisi varmasti saanut aikaan paremmankin kirjan, mutta mielestäni kirja ei ollut mitenkään loistava, mutta ei myöskään erityisen huono, jotain siltä väliltä. Pidin enemmän Conan Doyle - tarinasta kuin nykypäivään sijoittuvasta murhatutkimuksesta ja kadonneen päiväkirjan etsinnästä. Enpä olisi uskonut, että jotkut tarinassa olevista tapahtumista oikeasti tapahtuivat Conan Doylelle, vaikka niiden ympärille Moore onkin lätkäissyt aimo annoksen myös fiktiota.

Nykypäivään sijoittuvan tarinan suurin heikkous on päähenkilö. Harold on vähän liian hajuton ja mauton, että hahmo toisi tarinaan lisää kiinnostavuutta. Jos päähenkilönä olisi ollut joku yhtä karismaattinen kuin vaikkapa itse Sherlock Holmes, olisi muita tarinan puutteita voinut katsella sormien läpi. Muutamassa kohdassa 2000-luvun tarina oli sekava ja epäuskottava, mutta onneksi Conan Doyle - kuvio pysyi paremmin kasassa.

Kuolema Sherlock-seurassa tarjoili aihepiiriin vain pintapuolisin tutustuneelle lukijalle uutta tietoa Arthur Conan Doylesta ja Holmes - tarinoistakin. Jännärinä kirja oli enemmänkin sherlockmaista hillittyä jännitystä kuin selkäpiitä karmivaa pelottelua. Olen ehdottomasti enemmänkin jälkimmäisen jännityksen ystävä, mikä saattoi vaikuttaa mielipiteeseeni. Omasta mielestäni Kuolema Sherlock-seurassa oli ihan mukavaa luettavaa, hyvää viihdettä ja ajanvietettä ainakin.

------
Alkuteos The Sherlockian / The Holmes Affair
Atena 2012, 477 s.
Suom. Taina Wallin
kirjastosta

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Viime aikoina olen tutustunut useampaankin aivan uuteen kirjailijaan ja Liz Williams kuuluu siihen joukkoon. Muistan jossain yhteyksissä nähneeni Williamsin nimen, mutta kirjailijan tuotantoon en ennen tätä ole tutustunut. Aavekauppiaan tytär on ensimmäinen Williamsilta suomennettu romaani ja aloittaa samalla Rikosetsivä Chen - sarjan.

Komisario Chen on erikoistunut yliluonnollisiin rikoksiin Singapore Kolmen franchise - kaupungissa. Hän saa selvitettäväkseen teollisuusjohtajan tyttären kuolemantapausta, jossa tytön sielu on taivaan sijasta päätynyt helvetin bordelliin. Tutkiessaan tapausta Chen saa avukseen helvetin puolelta senesalkki Zhu Irzhin ja kaksikko saa selville, että maan ja helvetin välillä tapahtuu laitonta aavekauppaa. Tapauksen taustalla on kuitenkin suurempi ja vakavampi hanke, jonka takana on vaikutusvaltaisia tahoja. Selvittääkseen tapauksen ja pelastaakseen maan Chenin on paikkaan, jonne kukaan ei mene mielellään, helvettiin.

Aavekauppiaan tytär on mielikuvituksekas scifin ja fantasiankin sekoitus, jossa mukana on taivasta, helvettiä, demoneita, aasialaisia uskomuksia ja rutkasti toimintaakin. Williamsin luoma maailma on kiinnostava, mutta lukijalle olisi voinut joitain asioita paljastaa vähän paremmin. Välillä minulle tuli tunne, että eikö tämä olekaan sarjan avausosa, sillä parissa kohdassa tuli sellainen tunne, että onko tämä ja tämä juttu selitetty mahdollisessa edellisessä kirjassa. Eli muutamat asiat jäivät hämärän peittoon, mutta ehkäpä ne selitetään paremmin sarjan seuraavissa osissa. Vaikka tarina tosiaan oli omaan makuuni välillä hiukan sekava, Williams kirjoittaa sujuvasti ja kirjan maailman monet mielenkiintoiset asiat paikkaavat juonen ajoittaista sekavuutta.

Suomennoksen nimi ja kansi eivät ehkä ole niitä kaikkein onnistuneimpia. Nimi oikeastaan vielä menettelee, mutta kansi on minun mielestäni sekava ja ainakin tekstien fonttia ja asettelua olisi voinut miettiä vähän enemmän, itse kansikuvasta puhumattakaan. En yleensä juurikaan kiinnitä huomiota kirjojen kansiin, mutta tämän kirjan kohdalla huonot kannet tuntuivat jotenkin erityisen häiritseviltä.

Olen viime aikoina lukenut todella paljon uutuuksia, joten seuraavalla kirjastoreissulla pitää ehdottomasti etsiä luettavaksi jotain vähän vanhempaakin kirjallisuutta. Uutuuksia vain paikallisessa kirjastossa on melkein aina hyvin paikalla samassa hyllyssä, joten niitä varmaan sen takia tulee luettua niin runsaasti.

-------
Alkuteos Snake Agent
Like 2012, 352 s.
Suom. Marianna Leikomaa
kirjastosta

Charlaine Harris: Veren sitomat

Elokuu on alkanut lukemisen osalta vähän nihkeästi. Näin siitäkin huolimatta, että kuukauden ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui suosikkini Charlaine Harrisin Sookie - sarjan uusin suomennos, Veren sitomat. Yleensä ahmaisen nopeasti Harrisin kirjat, mutta tällä kertaa intoa ei jostain syystä löytynyt kuin lukea vain pätkissä ja hiljalleen.

Sookie Stackhouse haluaisi vain elämänsä palaavan tuttuihin uomiinsa vampyyrien huippukokouksen tapahtumien ja hurrikaani Katrinan jälkeen, mutta ihmissusien lauman vihanpidon myötä Sookie joutuu tahtomattaan sekaantumaan ihmissusien asioihin, joilla on verisiä seuraamuksia. Veriside Eric Northmaniin vetää Sookien lisäksi mukaan vampyyrien levottomuuksiin, sillä vierailevat vampyyrit haluavat ottaa haltuunsa heikentyneen Louisianan. Lisää huolta Sookielle aiheuttaa kateissa oleva poikaystävä Quinn. Sookie saa tietää uusia asioita sukulaisistaan ja hänen jo valmiiksi sekaisin oleva elämänsä kokee jälleen suuria mullistuksia.

Pidän Harrisin kirjoitustyylistä, joka on juuri sopivan keveää ja viihdyttävää kirjoihin, joissa olennaisena osana ovat niinkin "synkät" hahmot kuin vampyyrit. Lisäksi Sookie on päähenkilönä ihanan vahvatahtoinen ja itsenäinen nainen. Sellainen, joka ei varmasti anna miesten pompottaa itseään. Jos kirjassa on pääosassa vahva nainen, saa kirja jo oikeastaan siitä syystä kehuja minulta, mutta Harrisin Sookie Stackhouse - sarjassa on paljon muutakin hyvää kuin pelkästään päähenkilö. Veren sitomat on edellistenkin osien tapaan vauhdikas ja sisältää paljon juonenkäänteitä, vaikka välillä meno on tasaisempaa ja rauhallisempaa. Sookien elämässä tapahtuu epäuskottavan paljon, mutta ainakaan näiden kirjojen parissa ei pääse tylsistymään. 

Tämän vuoden puolella pääsee nauttimaan vielä yhdestä suomennoksesta sillä loppuvuodesta ilmestyy sarjan yhdeksäs osa Dead and Gone suomeksi nimellä Suden veri.

------
Alkuteos From Dead to Worse
Gummerus 2012, 346 s.
Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo
kirjastosta