A.G. Riddle: Departure

A.G. Riddle on minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus, jonka uusimman teoksen Departure huomasin täysin sattumalta Amazonilta. Luettuani pari ensimmäistä riviä kirjan esittelystä tuli heti se tunne, että tämän haluan ehdottomasti lukea. Lukuvuoroaan odottamassa olisi ollut iso pino muitakin kirjoja, mutta en vain jotenkin saanut tätä mielestäni ja lopulta olikin pakko käydä juuri Departuren kimppuun kaikkien muiden ehdokkaiden ohi.

Vuonna 2014 lento 305 on matkalla New Yorkista Lontooseen kun jotain menee pahasti vikaan ja lentokone syöksyy maahan jonnekin Englannin maaseudulle. Harper Lane, Nick Stone, Sabrina Schröder, Yul Tan ja muut maahansyöksystä selviytyneet tajuavat pian, että he ovat päätyneet muuttuneeseen maailmaan. Aika on vähissä. Selviytyjien on selvitettävä minne he ovat joutuneet ja oliko kaikki pelkkää sattumaa vai ovela salaliitto.

Departure on niitä kirjoja, jotka nappaavat otteeseensa heti ensimmäisiltä sivuilta ja pitävät siinä aivan loppuun asti. Lentokoneen maahansyöksystä ja siitä selviytymisestä tuli vähän hyvällä tavalla mieleen Lost. Tuohon kun yhdistettiin vielä aikamatkailua, on tuloksena varsin vastustamaton yhdistelmä: vauhdikasta ja nautittavaa scifiä.

Tarina etenee nopeasti, mutta tapahtumien runsaudesta huolimatta Departure ei missään vaiheessa muuttunut sekavaksi. Kirjassa on toki aika liuta tiedehöpinää aikamatkailusta ja muusta, jotka itselleni eivät ehkä aivan täysin avautuneet, mutta onneksi tuo ei haitannut vetävästä juonesta nauttimista.

Harper ja Nick pääsivät kirjassa kunnolla esille ja tarina kerrottiinkin juuri heidän näkökulmistaan. Alussa suhtauduin vähän nihkeästi etenkin Harperiin, mutta lopulta huomasin oikeasti välittäväni ja pitäväni hahmosta, mitä en olisi alun perusteella uskonut tapahtuvan. Sabrina ja Yul jäivät taka-alalla, vaikka molempiin olisin mielelläni tutustunut enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Departuressa oli kyllä harvinaisen mukavat ja onnistuneet hahmot, minkä takia pidin kirjasta vielä enemmän.

Loppua kohden tarina pääsi hieman lässähtämään, enkä aivan lopusta oikein pitänyt. Osin ehkä siksi, että lopetus sai vain haluamaan jatkoa, mitä ei kuitenkaan ole tulossa. Departure kun ilmeisesti on yksittäinen kirja, eikä sarjan aloitus. Toisaalta tuo on varmaan ihan hyväkin asia, sillä kirja toimii yksinään erinomaisesti, enkä tiedä miten tähän saisi aikaiseksi jatkoa ilman, että koko juttu menee sekavaksi ja väkisin väännetyksi. Mutta silti lopussa itselleni hieman auki ja epäselväksi jääneille asioille haluaisi edes jonkinlaisen selityksen.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kirjailijan loppusanat, joissa on muutamassa lauseessa kommentoitu ajatuksia herättävästi nykyajan teknologiaa pursuavasta maailmasta.

Tämän lukukokemuksen rohkaisemana voisin lukea muutakin Riddleltä. The Origin Mystery - trilogia vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja olenkin sen jo laittanut korvan taakse eli tuskinpa Departure jää ainoaksi lukemakseni Riddleksi.

Departure kuittaa lukuhaasteesta kohdan 35. A book set in the future.

------
Riddle Inc. 2014, 318 s.
oma ostos

John Green: Kaikki viimeiset sanat

Edellinen ja samalla ensimmäinen lukemani kirja John Greeniltä oli viime kesänä luettu The Fault in Our Stars, joka ei ehkä kuitenkaan ollut omalla kohdallani kaiken kirjan aiheuttaman hypen arvoinen. Pidin kuitenkin Greenin kerrontatyylistä niin paljon, että tietysti tämä kirjailijan esikoisteos ja toinen  suomennettu romaani, Kaikki viimeiset sanat, oli aivan pakko lukea.

Viimeisistä sanoista kiinnostunut Miles Halter aloittaa Culver Creekin sisäoppilaitoksessa ja hänen yksinäinen elämänsä muuttuu. Kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin paheiden ja keppostelun maailmaan. Samassa asuntolassa asuva kiehtova ja arvaamaton Alaska varastaa kokemattoman pojan sydämen.

Kaikki viimeiset sanat oli melko samanlainen lukukokemus kuin The Fault in Our Stars: huumorilla maustettu, hyvin kirjoitettu ja tämäkään ei saanut minua herkistymään niin, että nenäliinoille olisi lukiessa ollut tarvetta.

Kirjasta nautiskelemista nakersi melko pahasti se, että tämä oli harmittavan ennalta-arvattava. Jo alussa osasin arvata mitä tulee tapahtumaan, sillä pienistä vihjeistä ei ole vaikea päätellä miten asiat tulevat menemään. Arvauksissani jotkin pienet yksityiskohdat menivät ehkä metsään, mutta muuten olin koko ajan varma siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä juuri tuon takia käänne, joka jakaa kirjan ennen ja jälkeen - osioihin ei juurikaan onnistunut koskettamaan.

Vaikka Kaikki viimeiset sanat ei onnistunut yllättämään, Greenin kerrontatyyli on sen verran vetävää, että kirjan luki ennalta-arvattavuudesta huolimattakin oikein mielellään. Jos minulla ei olisi ollut opiskelukiireitä sotkemassa tämän lukemista, kirjaan tuskin olisi mennyt niin pitkään kuin siinä nyt meni. Jo esikoisteoksessaan Green on osannut sen taidon, että kun kirjan aloittaa, sen haluaa lukea mahdollisimman nopeasti loppuun.

Tämän vuoden puolella ilmestyy vielä lisääkin Greeniä suomeksi. Paper Towns ilmestyy suomennettuna nimellä Arvoitus nimeltä Margo toukokuussa juuri sopivasti (kuinkas muutenkaan) ennen kirjasta tehtyä elokuvaa, joka ainakin Yhdysvalloissa saa ensi-iltansa kesäkuun alussa.

Kaikki viimeiset sanat kuittaa lukuhaasteesta kohdan 15. A popular author’s first book.

------
Alkuteos: Looking for Alaska
WSOY 2014, 323 s.
Suom. Helene Butzow
kirjastosta

Hellevi Salminen: Hello, I love you

Opiskeluissa on menossa sellaista hulinaa, että hetkeen ei ole jäänyt kunnolla aikaa lukemiselle. Hellevi Salmisen Hello, I love you osui jokin aika sitten sattumalta silmään kirjastossa. Kaipailin jotain nopealukuista ja takakannen lyhyen esittelypätkän perusteella kirja vaikutti myös ihan mielenkiintoiselta, joten en voinut olla tätä lainaamatta.

Emmi ja Luukas ovat tunteneet toisensa aina. Emmi on ihastunut Luukakseen, mutta poika ei tiedä mitä tuntea. Maalle juhannusta viettämään kokoontuu paitsi Luukaksen ja Emmin vanhempia, myös ranskalainen Daniel, joka saa Luukaksen sydämen sykkimään.  

Päädyin lukemaan tämän jo samana iltana kuin olin kirjastosta lainannut eli ainakin nopealukuinen kirja kyllä oli, niin kuin olinkin toivonut. Luvut ovat lyhyitä, joskus vain sivun tai pari, ja kieli välillä turhankin yksinkertaista, joten tätä tuskin kukaan kauan lukee kun sivujakin on vain reilu 120. Nopealukuisuus ja The Doorsin samannimisestä kappaleesta napattu nimi olivatkin sitten oikeastaan ainoita asioita, mistä kirjassa pidin.

Tätä lukiessa tuntui koko ajan, että tarina ei oikeastaan mene minnekään suuntaan. Välillä haahuillaan vähän joka puolella, mutta Luukaksen oman seksuaalisuutensa ja tunteidensa pohdiskelu jää jotenkin liian kevyeksi. Asiaa ei oikeastaan oteta ennen loppua edes kunnolla esille kuin muutamassa kohdassa. 

Harmittavasti Luukas ja Emmi jäävät etäisiksi ja vähän epämääräisiksi hahmoiksi. Danielkin on niin täydellinen ja kliseinen, että oikein ärsyttää. Oikeastaan yksikään kirjan hahmoista ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.

Toivottavasti kirja ei päädy luettavaksi seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle lukijalle, sillä Luukaksen kaapistatulon hänen läheisissään aiheuttamista negatiivisista tunteista on vaikea löytää mitään tukea tai toivoa hyväksynnästä juuri sellaisena kuin on. Olisin toivonut kirjaan edes yhtä hahmoa (Daniel poislukien), joka suhtautuu Luukaksen homouteen ymmärtäväisemmin ja positiivisemmin.

Hello, I love you ei siis toiminut minun kohdallani oiken ollenkaan ja jos kirjassa olisi ollut enemmän sivuja, olisin melko varmasti päätynyt lopettamaan tämän kesken.  

Tämän kanssa olin vähän kahden vaiheilla mihin kategoriaan tämän listahaasteessa laittaisin. Kirjan Goodreadsissa saaman arvosanan ja arvosteluiden (sekä osin oman lukukokemukseni) perusteella päädyin lopulta siihen, että Hello, I love you kuittaa lukuhaasteesta kohdan 31. A book with bad reviews.
------
Otava 2013, 126 s.
kirjastosta

Ihania kirjaostoksia


Kirjahyllyni tarjonta ei mitenkään päätä huimaa, koska suurimman osan lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta tai nykyisin hankin paljon myös e-kirjoina. Olen vähän nirsokin eli mietin tarkkaan haluanko jonkun kirjan ostaa, tuleeko se oikeasti luettuakin sitten vai jääkö kirja vain hyllyyn lukemattomana nököttämään.

Jo valmiiksi täyteen ahdettu kirjahyllyni ei ilahtunut kun alkuvuoden kirja-aleista hullaantuneena päädyin ostamaan kunnon kasan kirjoja, täysin tapojeni vastaisesti. Oikeastaan tuossa kirjakasassa on vain muutama varsinainen aleostos, loput muita ostoksia. 

 Mitäs sitä tulikaan ostettua:


 Marisha Pessl: Yönäytös
Olen kuullut tästä pelkkää hyvää ja Yönäytös on roikkunut jo pidempään lukulistallakin. Eihän tätä sitten voinut vastustaa kun Suomalaisen alesta kirjan bongasin.

Robert Galbraith: Käen kutsu
J.K Rowlingin salanimellä kirjoittama dekkari on pakkoluettavaa Rowlingin ikifanille. Edellinen Pottereiden ulkopuolinen kirja, Paikka vapaana, ei oikein minulla toiminut, mutta jospa tämä olisi parempi. Suomalaisen alesta tämäkin löytyi.


Kerstin Gier: Rubiininpuna
Rakkaus ei katso aikaa - trilogian aloitus, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Kirja löytyi sattumalta alennushinnalla Suomalaisesta.

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen
Kirjapörssin valtavien kirjapinojen keskellä sorruin ainoastaan tähän. Kivat kannet ja sijoittuminen toiseen maailmansotaan, eipä siihen muuta tarvittu.



 Katie Alender: From Bad to Cursed & As Dead As it Gets
Trilogian ensimmäinen osa Bad Girls Don't Die oli loistavaa teinikauhua, joten pakkohan nämä seuraavatkin osat oli hankkia hyllyyn. 



 Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
Ihanat kannet, kivalta kuulostava tarina. Tämä oli ainoa kirja, minkä ostin Adlibriksen alesta. Olisihan siellä ollut vaikka mitä kiinnostavaa, mutta jotenkin nirsous iski niiden muiden kohdalla.

Gwenda Bond: Girl on a Wire
Kindlen kautta tämän alunperin huomasin, mutta noiden ihanien kansien takia oli pakko ostaa painettuna versiona. Tarinakaan ei kuulosta yhtään hullummalta.


 E. Lockhart: We Were Liars
Tämä on saanut niin paljon kehuja, että kirja ei ole jäänyt minultakaan huomaamatta. Pakko päästä lukemaan onko tämä niin loistava kuin sanotaan.

Gretchen McNeil: Ten
McNeililla on useampikin kiinnostavalta vaikuttava kirja, mutta tämä Agatha Christien klassikkoa Eikä yksikään pelastunut versioiva Ten houkutteli niin kovasti, että päätyi sitten hyllyyni.


Jonathan Luna & Sarah Vaughn: Alex + Ada, volume 1
Sokerina pohjalla hieman sarjakuvaa. Tähän törmäsin Google Playssa, josta sarjan ensimmäisen lehden sai muistaakseni ilmaiseksi. Ihastuin Lunan piirrostyyliin ja tarinaan jo muutaman sivun perusteella. Tämä volume 1 kokoaan yksiin kansiin lehdet 1-5.


Näissä luulisi riittävän luettavaa vähäksi aikaa. Lisäksi kun olisi vielä useamman kirjan pino kirjastolainoja.

Stephen King: Herääminen

Stephen Kingin uusimmasta päästiin nauttimaan suomeksi taas pikavauhdilla, sillä Herääminen ilmestyi englanniksi viime marraskuussa ja Tammi pyöräytti suomennoksen ulos tammikuussa. Halusin päästä lukemaan tätä mahdollisimman nopeasti ja onneksi hyvissä ajoin kirjastoon tehdyn varauksen ansiosta kirjaa ei tarvinnut odotella luettavaksi kovin pitkään.

Jamie Morton tapaa kotikaupunkinsa uuden pastorin Charles Jacobsin ensimmäisen kerran ollessaan 6-vuotias. Sähköstä erityisen kiinnostunut pastori tekee vaikutuksen nuoreen Jamieen, mutta yllättävän tragedian jälkiseurauksien myötä Jacobs irtisanotaan ja hän katoaa vauhdilla kaupungista ja Jamien elämästä. Vuosikymmeniä myöhemmin Jamie kohtaa sattumalta muuttuneen ja silmänkääntäjäksi ryhtyneen Jacobsin uudestaan. Jacobsin avuntarjous heroiinikoukussa olevalle Jamielle sitoo miesten kohtalot toisiinsa.

En ole lukenut Kingin laajasta tuotannosta kuin ehkä murto-osan ja onneksi ei ole vielä tullut luettua aivan kelvotonta kirjaa kauhun mestarilta. Minun ei siis tarvinnut pettyä tähänkään, sillä Herääminen oli nopeaa ja nautittavaa luettavaa, tuttua Kingiä siis.

Herääminen ei hoppuile, vaan tarina avautuu pikku hiljaa. Tarinan hitaampi vauhti ei välttämättä kaikkia miellytä, mutta minä pidin siitä, miten Jamien hahmoa ja tapahtumia syvennettiin pala palalta, kerros kerrokselta. Jännitys kasvaa tasaisesti kohti loppua, jota kansilipareessa kutsutaan "pelottavimmaksi, mitä King on ikinä kirjoittanut". Lopun tapahtumat olivat juuri sopivan kauhistuttava ja mielikuvituksellinen loppupamaus hyvälle ja vetävälle tarinalle.

Tohtori Unta lukiessani minua häiritsi, että suomennoksesta huomasi melko selvästi sen olevan (liian) nopealla vauhdilla tehty. Pelkäsin, että tässäkin kirjassa olisi sama ongelma, sillä Tohtori Unen tavoin myös Heräämisen alkukielisen ja suomennoksen ilmestymisen välissä ei ole kuin muutama kuukausi. Pelkoni oli onneksi aiheeton, sillä suomennos oli tällä kertaa oikein sujuva, vaikka tarkat silmäni muutaman pienen kirjoitusvirheen huomasivatkin.

Tämän vuoden puolella saadaan lisääkin Kingiä suomeksi, sillä parin vuoden takainen Joyland ilmestyy kesäkuussa suomennettuna nimellä Tervetuloa Joylandiin. Tuo kirja löytyy englanninkielisenä omasta hyllystä ja sen viime vuonna ehdin lukeakin (jäi kuitenkin bloggaamatta), mutta jos kaipaan ensi kesänä Kingiä, ehkä luen suomennoksenkin.

Herääminen kuittailee haasteesta kohdan 11. A book with a one-word title.

------
Alkuteos: Revival
Tammi 2015, 368 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

E. Lee & C. Quinn: Path of Destruction

Viime kesänä lukemani E. Leen ja C. Quinnin Storm Warning oli erinomainen indie nuortenkirja, joka loppui erittäin jännittävään cliffhangeriin. Jatkoa Broken Heartland - sarjalle joutui odottamaan tuskallisen pitkään kun kakkososan julkaiseminen venyi ja venyi. Lopulta kovasti odottamani Path of Destruction ilmestyi jouluaattona kuin joululahjana sarjan faneille. Itse en päässyt kirjan kimppuun kuin vasta tammikuun puolella, mutta kun vihdoinkin sain tämän luettavaksi, en hetkeen halunnut lukea mitään muuta.

Path of Destruction on sarjan toinen osa, joten tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia. Lisäksi tekstissä saatetaan myös sivuta sarjan ensimmäisen kirjan tapahtumia.

Hope's Groven yli pyyhkäissyt tornado jätti jälkeensä paitsi tuhoutuneita rakennuksia myös muuttuneita elämiä. Myrskystä selviytyneiden matka menetyksistä toipumiseen ja normaaliin elämään palaamiseen on täynnä sydänsuruja, valheita ja murheita. Kaikki on muuttunut, eivätkä myrskyt ole vielä ohi. 

Storm Warning loppui tilanteeseen, jossa tiedettiin, että joku viisikosta (Cameron, Kyle, Hayden, Cooper tai Ella Jane) ei tule selviämään myrskystä elossa. Yritin ennen tämän lukemista arvuutella kuka mahtaakaan kuolla, mutta en kertaakaan osunut oikeaan. Hahmo ei ollut suosikkini, mutta silti tuntui pahalta, koska juuri tämän hahmon menetys iski muihin niin kovaa. Lisäksi nyt kun tiedän kuka on kuollut, Storm Warningin epilogin lukee aivan eri tavalla.

Rakastan Leen ja Quinnin kirjoitus- ja kerrontatyyliä, joka vetää lukijan tiukasti kiinni hahmojen elämään ja tunteisiin. En olisi uskonut, että tämä on niin tunteikasta luettavaa. Aivan en ollut itku silmässä tätä lukiessani, mutta lähellä se kyllä oli. Välillä raivostuttikin kun joku meni tekemään huonoja päätöksiä tai käyttäytyi kuin idiootti.

Kirjassa tapahtuu erittäin paljon kun nuoret yrittävät jokainen omalla tavallaan selviytyä tuhoisasta myrskystä. Toisilla menee hyvin, toisilla ei. Ella Janen syöksykierre syvälle suruun ja jopa huumeisiin ja huonoon seuraan sekaantuminen olivat raskasta luetttavaa kun hahmon oli tottunut näkemään aivan erilaisena, sellaisena kilttinä naapurintyttönä. Storm Warningissa melkein inhoamani Cameron oli tässä kirjassa yllättäen yksi suosikeistani, sillä hahmon kokemat vaikeat asiat toivat rytinällä alas tarkoin rakennetun ulkokuoren ja sisältä paljastuikin aivan erilainen ihminen.

Path of Destruction ei ollut aivan niin hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta silti tämä on loistava nuortenkirja, jota lukiessa tunteet menivät aikamoista vuoristorataa. En ole lukenut E. Leeltä tai C. Quinnilta erikseen mitään, mutta yhdessä nämä kirjailijat ovat tehneet loistavaa työtä. Broken Heartland - sarjaa ei voi muuta kuin suositella kaikille, joita kiinnostaa lukea realistista, vahvaa ja koukuttavaa nuorten draamaa, joka toimii vanhemmallakin lukijalla täysillä.

Kirjan loppu ei ole aivan yhtä jännittävä kuin Storm Warningin, mutta monta asiaa jää pahasti auki ja haluaisin heti päästä kolmannen osan kimppuun. Seuraava osa, Taking Shelter, pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella. En malttaisi odottaa.

Path of Destruction kuittaa lukuhaasteesta kohdan 13. A book set in a different country.

------
2014, 229 s.
oma ostos