Sarah Lotz: Kolme

Kariston syksyn uutuuksista juuri tämä kirja oli sellainen, joka kiinnitti heti huomioni ja jäi mieleen. Olinkin erittäin innoissani kun kirjasto ilmoitti varauksen saapuneen. Ulkonäöltään tyylikäs paketti (hyvät kannet, mustat sivunreunat) lupaili erittäin hyvää ja olin varma, että ei näin hyvännäköinen kirja mitenkään voi olla huono.

Neljä matkustajakonetta putoaa Floridassa, Etelä-Amerikassa, Japanissa ja Portugalin rannikolla. Kaikki onnettomuudet tapahtuvat samaan aikaan ja vain vähän aikaa lähdön jälkeen. Kolmessa koneessa on jokaisessa vain yksi eloonjäänyt lapsi. Vuosisadan uutinen saa median villiintymään ja kulovalkean lailla leviävät salaliittoteoriat julistavat, että lapset eivät pelastuneet sattumalta.

Ennakko-odotukseni tämän suhteen olivat siis erittäin korkealla. Melkein aloitin tämän lukemisen  jo kirjatossa ja sain taistella itseni kanssa, että maltoin odottaa kotiin asti ennen kuin ampaisin kirjan kimppuun. Odotin niin paljon tältä, joten tuntui kuin olisi heitetty kylmää vettä niskaan kun Kolme ei päässyt edes lähellekään noita odotuksia ja jätti loppua kohden kasvavan pahan maun suuhun.

Kolme on kerrottu suurelta osin fiktiivisen Elspeth Martinsin kirjoittaman kirjan muodossa, joka on koostettu esimerkiksi blogikirjoituksista, haastatteluista ja lehtiartikkeleista. Tällainen perinteisestä poikkeava kerronta ei ollut kirjan suurin sudenkuoppa, vaan tarina olisi voinut toimia tuollaisessakin muodossa hyvin. Uusia tietoja paljastetaan pikkuhiljaa pala palalta, välillä tuskastuttavan hitaasti. Minua ärsytti suuresti, että kun jokin kiinnostava asia mainittiin, siitä sai odottaa lisätietoja useamman kappaleen verran, jos silloinkaan sai mitään selvyyttä asiaan.

Odotin ja olisin etenkin halunnut, että Kolme olisi ollut ihan kunnon kauhua. Tuollaisesta asetelmasta olisi saanut tehtyä varmasti vaikka mitä oikeasti jännittävää, mutta jotenkin lopputulos on tällaisena lässähtänyt ja laimea. Onnettomuudesta pelastuneen Jessien muuttunut käytös ja hänen setänsä Paulin sanelumerkinnät olivat koko kirjasta ne kohdat, jotka tuntuivat edes vähän jännittävämmiltä ja joissa oli yritystä kunnon kauhuunkin. Ehkä Kolmen tarina olisi toiminut paljon paremmin ihan perinteisemmin ja suoraviivaisemmin kerrottuna.

Jos minulla ei olisi ollut tämän kirjan suhteen niin korkeita odotuksia, Kolme olisi ehkä voinut kohdallani toimia paremminkin. Kirjan idea on erittäin kiinnostava, joten ei tämä aivan surkea kirja ole. Valtava pettymys kuitenkin, koska odotin niin paljon parempaa.

Kirja on ilmeisesti saamassa jatkoa, sillä netin syövereistä löytyi maininta jatko-osasta nimeltä Day Four ja Goodreadsistakin tuo näyttäisi löytyvän, vaikka mitään muuta infoa nimen lisäksi en löytänytkään. Kolme oli lisäksi niin iso kansainvälinen menestys, että tietysti sen televisio-oikeudet on myyty ja siitä on tulossa tv-sarja, todennäköisesti minisarja. Tämä saattaakin toimia paremmin televisiossa kuin kirjana.

------
Alkuteos: The Three
Karisto 2014, 494 s.
Suom. J. Pekka Mäkelä
kirjastosta

Toni Morrison: Koti

Kirjaston uutuushylly (joka paikallisessa kirjastossa on ilmeisesti aika laaja käsite, koska tämäkin on ilmestynyt suomeksi jo alkuvuodesta) on jokaisella kirjastoreissulla tarkassa syynissä. Juuri sieltä tämäkin kirja löytyi. Toni Morrison on Nobel - palkittu ja ylistetty kirjailija, mutta myönnän, että minulle Morrison on aivan uusi kirjailijatuttavuus ja Koti on ensimmäinen lukemani teos kirjailijan tuotannosta.

Frank Money on Korean sodan veteraani, johon sota on jättänyt fyysisiä ja henkisiä arpia. Saatuaan viestin, että hänen siskonsa on vaarassa, Frank rientää pelastamaan pikkusiskoaan, josta on aina pitänyt huolta. Pikkusisko Cee on hairahtanut huonon miehen vaimoksi ja myöhemmin hyväksikäyttävän lääkärin apulaiseksi. Yhdessä Frankin ja Ceen on palattava takaisin lapsuutensa maisemiin, rasistiseen pikkukaupunkiin Georgiassa.

Enpä olisi uskonut, että ihastun Morrisonin kirjoitustyyliin kertaheitolla, vain muutaman sivun luettuani. Morrison on onnistunut 133 sivussa kertomaan niin väkevän tarinan, että kirja jätti minut melkeinpä sanattomaksi ja pelkästään hyvällä tavalla. Sodan traumoittaman Frankin ja hänen kovia kokeneen siskonsa Ceen tarina on rankka, mutta varsinkin lopussa taustalla pilkahtelee myös toivoa.

Vaikka Morrisonin kerronta tempaisi kerralla mukaansa ja sivujakaan pienoisromaanissa ei ole paljoa, Koti ei ollut kirja, jonka pystyisi lukemaan nopeasti ja ylimalkaisesti läpi. Erinomaisesti kerrottu tarina herättää ajatuksia ja tunteita. Kun poimin tämän mukaani kirjastosta, en olisi osannut odottaa pääseväni nauttimaan näin hyvästä kirjasta. Uskallanpa jopa sanoa, että Koti on yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista.

Koti oli loistava lukukokemus ja parempaa tutustuttajaa itselleni uuteen kirjailijaan saa hakea. Aion ehdottomasti jatkaa tutustumistani Morrisonin tuotantoon, josta löytyy useampikin erittäin kiinnostava teos.

------
Alkuteos: Home
Tammi 2014, 133 s.
Suom. Seppo Loponen
kirjastosta

Gayle Forman: Jos vielä jään


Ikävä flunssa on parin viime päivän aikana sotkenut luku- ja bloggaussuunnitelmiani. Kirjasto ilmoitti vihdoinkin yhden pitkään odottamani kirjan saapumisesta, mutta en ole päässyt sitä vielä aloittamaan, koska sairastelun takia en jaksa lukea melkein mitään. Lisäksi bloggaamista odottelisi kaksikin luettua kirjaa. Tämä Gayle Formanin kirja vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalta ja ennen kaikkea lyhyeltä paketilta, että uskoin jaksavani sairastelun lomassa edes tämän lukea. Kirjan olin jo aiemmin huomannut englanninkielisenä Amazonilla, mutta lopulta tämä päätyi luettavaksi ihan suomennoksena.

17-vuotias Mia soittaa intohimoisesti selloa, seurustelee punkkari Adamin kanssa ja haaveilee Juilliardin musiikkiakatemiaan pääsystä. Mian elämä muuttuu kertaheitolla kun hän perheineen joutuu talviaamuna auto-onnettomuuteen. Mia herää onnettomuuspaikalla irtaantuneena ruumistaan. Kun hänen ruumiinsa taistelee teho-osastolla läheisten ympäröimänä, Mian on tehtävä elämänsä suurin päätös: lähteä vai jäädä.

Musiikki on kirjassa ja Mian elämässä vahvasti mukana. En ole koskaan ollut musikaalinen tai kiinnostunut musiikista, joten tuo osa kirjaa ei minua mitenkään erityisesti puhutellut. Ehkä osaksi tuon takia en onnistunut saamaan kirjasta sellaista otetta kuin olisin halunnut.

Luettuani viimeisenkin sivun, ajatukseni kirjasta tuntuivat hieman sekavilta. Toisaalta Jos vielä jään oli asetelmaltaan kiinnostava ja koskettavakin, mutta olisin kaivannut jotain enemmänkin. Välillä tarina tuntui erittäin ennalta-arvattavalta, sillä esimerkiksi pikkuveli Teddyn kohtaloa ei pitkään tarvinnut arvuutella ennen kuin se melkeinpä pelkässä sivulauseessa sitten paljastettiin. Formanin kirjoitustyylin ansiosta kirjan lukeminen ei kuitenkaan tuntunut niin takkuavalta, että jossain vaiheessa olisi tullut halu jättää kirja kokonaan kesken.

En yleensä pidä kirjojen leffakansista, mutta tällä kertaa on pakko myöntää, että Jos vielä jään leffakannet ovat oikeastaan ihan hienot. Googletin aiemman suomennoksen kannet ja näihin kansiin verrattuna ne näyttivät kovin laimeilta ja tylsiltä.

Kirja ei ehkä olisi sitä kaivannut, mutta Jos vielä jään on saanut jatko-osankin. 2011 ilmestynyt Where She Went jatkaa Mian ja Adamin tarinaa. Jatkoa ei ole vielä suomennettu, eikä nyt tämän osan perusteella todennäköisesti pääse lukulistallenikaan.

Jos vielä jään on sovitettu valkokankaallekin. Mielenkiintoista nähdä miten kirja on onnistuttu muokkaamaan elokuvaksi. Elokuvaversion Suomen ensi-ilta oli tänään, 5.9.2014.

Kiitos kirjasta ja leffalipuista SF Film Finland!

-----
Alkuteos: If I Stay
WSOY 2014, 214 s.
Suom. Ulla Selkälä
arvostelukappale (Blogat)