Ajatuksia kirjavuodesta 2016

Päällimmäisenä ajatuksena tästä vuodesta lukemisen osalta on ehdottomasti armoton lukujumitus. Enemmän tai vähemmän koko vuoden vaivannut saamattomuus ja jaksamattomuus lukea mitään on vaikuttanut myös blogiin, koska bloggaamisessa on ollut vähän samanlaisia tuntemuksia. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kohtuullisen ajan sisällä niistä vähistä kirjoista, jotka olen lukenut. 

Luin tänä vuonna 44 kirjaa, joista 37:stä kirjoitin blogiin. Bloggaamatta jäi muutama sarjakuva ja pari romaania, jotka eivät oikein säväyttäneet mihinkään suuntaan, että niistä olisi ollut jotain kirjoitettavaa. Kaikki lukemani olen kuitenkin arvostellut Goodreadsille. 44:n kirjan saldolla jäin kauas Goodreads haasteestani, jossa tavoitteena oli 60 luettua kirjaa. Näin jälkikäteen ajatellen saatoin alkuvuodesta asettaa hieman liian kunnianhimoisen tavoitteen lukemiselleni.

Vuoden aikana lukemissani kirjoissa oli onneksi enemmän hyviä tai keskinkertaisia kirjoja kuin huonoja. Ehdottomia valopilkkuja luetuista olivat mm. Shadow and Bone, Eleanor & Park, Kissavieras, Jääkaksoset ja Maailman lahjakkain tyttö. Vähemmän mukavia lukukokemuksia tältä vuodelta olivat ainakin Valinta ja Käärmeitä & lävistyksiä.

Tänä vuonna aloin bloggauksissani käyttää itse ottamiani kuvia kirjoista. Kuvaan lukemani kirjat kuitenkin blogin Instagram tilille, joten miksen käyttäisi niitä myös blogissa. Samalla kaavalla aion jatkaa ensi vuonnakin.

Mitäs vuonna 2017?

Viikon päästä Kirjaston kummitus täyttää jo 5 vuotta! Uskomatonta!

Blogissa on ollut varsinkin nyt loppuvuodesta hiljaisempaa, mutta tavoitteeni ensi vuodelle on aktivoitua bloggaamisessa ja toivottavasti myös lukeminenkin sujuu paremmin. Ensi vuodelle ajattelin Goodreadsiin laittaa vähän matalamman tavoitteen. 45 kirjaa tuntuu ainakin nyt ihan realistiselta tavoitteelta, mutta katsotaan nyt mihin lukuun lopulta päädyn.

2017 toivottavasti on myös se vuosi, että luen edes jonkun verran niitä kirjoja, jotka ovat jumittaneet lukulistallani jo pidemmän aikaa. Ja luen toivottavasti vihdoinkin joitakin kesken olevia trilogioita ja sarjoja loppuun. 

Kaiken varalta haluan pitää ensi vuoden lukusuunnitelmat realistisina. Toivon oikein ihanaa ja kirjarikasta vuotta. Toivottavasti tuo toive toteutuu :)

Oikein mahtavaa ja kirjojen täyteistä vuotta 2017 kaikille lukijoilleni ja blogini satunnaisille vierailijoille!

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa & Elina Järvi, Tiina Hotti ja Outi Poppius: Error - Mielen häiriöitä

Luen tietokirjoja oikeastaan todella vähän, mutta tänä vuonna ehdin jo alkuvuodesta lukea pari tietokirjaa ja nyt loppuvuodesta kaksi lisää. Se taisikin olla pari enemmän kuin viime vuonna. Lukulistalla on pari kiinnostavaa tietokirjaa, joten ensi vuonna blogissani nähdään vielä lisääkin muutakin kuin kaunokirjallisuutta.

Mari Mannisen Yhden lapsen kansa ja Elina Järven, Tiina Hottin ja Outi Poppiuksen Error - Mielen häiriöitä taitavat jäädä vuoden viimeisiksi blogatuiksi kirjoiksi. 

Vuoden viimeinen lukemani kirja on Sarah Andersenin mainio sarjakuva Adulthood is a Myth, josta saatan ehkä kirjoittaa blogiinkin myöhemmin. Ensi vuonna yritän tuoda blogiini myös lukemani sarjakuvat, sillä tänäkin vuonna olen lukenut mahtavia sarjakuvia (esim. Kati Närhen loistava Agnes -trilogia), mutta jotka jäivät kuitenkin kirjoittelematta blogiin.


MARI MANNINEN: YHDEN LAPSEN KANSA

Mari Mannisen Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksia käsittelevä Yhden lapsen kansa voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Innostun todella harvoin Finlandia voittajista, mutta koska Kiina on kiehtonut minua aina, kiinnostuin Mannisen kirjasta ja laitoin heti voittajan selvittyä varausta kirjastoon. Nopeus oli todellakin valttia, sillä kirjalla näyttäisi nyt olevan lähemmäs sata varausta jonossa. 

Yhden lapsen politiikka oli Kiinassa voimassa vuosina 1979-2015, jolloin perheet saivat hankkia vain yhden lapsen. Kiinalaiset naiset tuntevat yhden lapsen politiikan aiheuttamata pakkoabortit ja salasynnytykset. Yhden lapsen kansa kertoo kymmenen kiinalaisperheen tarinan.

Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja. Aiheeltaan tärkeä ja kiinnostava, mutta samalla ei mitenkään raskasta luettavaa. Sivujakin kirjassa on hieman reilu 200. Itselleni tällainen kevyehkö tietokirja sopi loistavasti, sillä raskaslukuiset tietokirjat eivät välttämättä jaksa pitää mielenkiintoani yllä, vaikka ne käsittelisivätkin itseäni kiinnostavaa aihetta.

Yhden lapsen kansa oli ainakin minulle valaiseva katsaus Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksiin. Manninen on selvästi tehnyt ison työn tutkiessaan tällaista aihetta.
 
-----
Atena 2016, 205 s.
kirjastosta 


ELINA JÄRVI, TIINA HOTTI & OLGA POPPIUS: ERROR - MIELEN HÄIRIÖITÄ

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä mielenterveysongelmat ovat minulle tuttuja lähipiiristäni ja siksi itselleni tärkeä asia. Error - Mielen häiriöitä tuli luettua jo marraskuun viimeisillä päivillä. Hetken mietin jätänkö kirjasta bloggaamisen väliin, koska lukemisesta ehti vierähtää aikaa. Joulukuun puolella lueskelin tätä kuitenkin uudestaan ja päätin, että näin tärkeästä kirjasta ei voi jättää bloggaamatta.

Puolet suomalaisista kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain elämänsä vaiheessa. Kirjassa kertoo tarinansa 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. 

Vau mikä kirja! Kaikin puolin niin tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka toivoisin jokaisen lukevan. Error - Mielen häiriöitä osoittaa miten syyt "hulluuden"  eli mielenterveysongelmien takana ovat hyvin monenlaiset ja miten tärkeää etenkin läheisten ja muiden ihmisten tuki mielenterveysongelmaiselle on.  

Hienoa, että kirjassa esiintyvät ihmiset kertovat tarinansa omalla nimellään ja naamallaan. He kertovat omista kokemuksistaan ja diagnooseistaan hätkähdyttävänkin avoimesti. Mukana on niin julkisuuden henkilöitä kuin tavallisia ihmisiäkin. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin vähän sellainen aihe, että niistä ei herkästi puhuta, joten hienoa, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat uskaltaneet rohkeasti avautua mielenterveysongelmistaan.

Error - Mielen häiriöitä on hieno kirja ja suosittelen erittäin painokkaasti jokaista, jota kirja edes vähän kiinnosta, lukemaan se. 

-----
Like 2016, 243 s.
kirjastosta

 


M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

Vuodenvaihde lähestyy kovaa vauhtia ja minulla olisi vielä pari luettua kirjaa bloggaamatta. Yritän ne saada blogiin vielä ennen kuin kalenteri pyöräytetään vuoden 2017 puolelle. Myös jonkinlaista summausta tästä järkyttävän huonosta kirjavuodestanikin on tulossa. Kirjojen ja lukemisen osalta tämä vuosi meni huonosti, mutta toivottavasti ensi vuonna parannetaan :)

Olen jo todella pitkään halunnut lukea M.R. Careyn kirjan The Girl with All the Gifts. En kuitenkaan ole sitä omaksi hankkinut ja kirjastostakaan kirjaa ei ole löytynyt. Kun sain tietää, että kirja ilmestyy suomeksi nimellä Maailman lahjakkain tyttö, laitoin innoissani varausta kirjastoon ja onneksi tätä ei tarvinnut odotella kovin pitkään.

Joka aamu Melanie sidotaan pyörätuoliin ja noudetaan huoneestaan oppitunnille yhdessä muiden samalla tavalla pyörätuoliin sidottujen lasten kanssa. Samanlaisina toistuvien päivien piriste on neiti Justineau, joka kertoo tarinoita menneestä maailmasta, jota lapset eivät koskaan pääse näkemään. Melanien elämä muuttuu kun tukikohtaan hyökätään ja hän joutuu yhdessä neiti Justineuan, tohtori Caldwellin ja muutaman sotilaan kanssa pakomatkalle zombietartunnan romahduttamaan maailmaan.

Olipas huikea kirja!

Olen suuri post-apokalyptisten selviytymistarinoiden ja zombien ystävä, joten vähän aavistelinkin, että saattaisi tästä pitääkin. Lukiessani yllätyin silti, että miten paljon tästä pidinkään. Jännittävä ja koukuttava tarina on oikein kunnon page-turner. Maailman lahjakkain tyttö ei päästänyt minua hetkeksikään irti otteestaan, mikä kroonisessa lukujumissani on hieno saavutus ja todella hyvän kirjan merkki.

Tykkäsin todella paljon siitä mikä zombietartunnan aiheuttaa ja millaiseksi tartunta lopulta kehittyi. Vähän erilaisempia zombeja kuin monissa muissa zombietarinoissa. Siitä lisäpisteitä jo muutenkin mainiolle kirjalle.

En pidä leffakansista kirjoissa ja jos mahdollista, valitsen mieluummin sen alkuperäisen kannen kuin leffaversion. Harmi, että Maailman lahjakkain tyttö julkaistiin juuri leffakansilla, koska alkuperäiset keltaiset kannet ovat mielestäni paljon paremmat. Jo senkin takia, että kirjassa henkilöt kuvataan aivan erinäköisiksi kuin heidän leffaversionsa, jotka kansissa tuijottelevat.

Maailman lahjakkain tyttö herätti ehdottomasti kiinnostukseni M.R. Careyn muuhun tuotantoon, varsinkin romaaneihin. Kirjan leffaversio (jonka käsikirjoitus on Careyn omaa käsialaa) sai ensi-iltansa loppuvuodesta ja haluan ehdottomasti nähdä myös elokuvan.

------
Alkuteos: The Girl with All the Gifts
Like 2016, 408 s.
Suom. Juha Ahokas
kirjastosta

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Joulu tulla jollottaa, eikä aattoon olekaan kuin yksi yö vain. Vaikka ainakin loppuvuodesta lukutahtini on ollut hitaanlainen, päätin, että tänäkin vuonna yritän lukea jotain jouluista vielä ennen joulua. Kaksi vuotta sitten luin Saiturin joulun, viime vuosi jäi jostain syystä välistä ja nyt tänä vuonna löysin kirjastosta luettavasti Matt Haigin uudeksi jouluklassikoksikin tituleeratun Poika nimeltä Joulun.

Köyhän puunhakkaajan poika Nikolas elelee isänsä kanssa pienessä mökissä Suomessa. Eräänä päivänä Nikolaksen isä värvätään mukaan retkelle etsimään Tonttuvaaraa ja oikeita tonttuja. Kun isää ei kuulu takaisin, Nikolas päättää karata kamalan Charlotta-tätinsä hoivista ja lähteä Pohjolaan etsimään isäänsä. Etsintäretkestä tuleekin huikeampi seikkailu kuin Nikolas osaa odottaa.

Poika nimeltä Joulu vauhdikas seikkailu ja sympaattinen kasvutarina, joka ilahduttavasti sijoittuu Suomeen. Omalla kohdallani tämä ei ehkä jokajouluiseksi klassikoksi noussut, mutta varsin mukava lukukokemus tämä kuitenkin oli.

Tunnelmaltaan Poika nimeltä Joulu on välillä yllättävänkin synkkä, omaan makuuni ehkä liiankin ankea. Alussa en juurikaan kiinnittänyt tuohon huomiota, vaan nautin vain hyvin etenevästä ja viihdyttävästä tarinasta. Loppua kohden mielenkiinto tarinaan oli vähällä lopahtaa useampaankin otteeseen, koska kyllästyin synkkyyteen ja loppua kohden tarina tuntui myös laahaavan eteenpäin. En kuitenkaan luovuttanut ja jättänyt kirjaa kesken. Olisin kuitenkin toivonut edes hieman kevyempää tunnelmaa.

Pidän valtavasti kirjoista, joissa on tarinaan hyvin sopivaa kuvitusta. Poika nimeltä Joulun on kuvittanut Chris Mould, jonka hienot mustavalkoiset piirrokset täydentävät tarinaa erinomaisesti.


Tämän kirjan myötä toivottelen kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille vierailijoille oikein lämmintä, rauhallista ja kirjarikasta joulua!

------
Alkuteos: A Boy Called Christmas
Aula & Co 2016, 267 s.
Suom. Sarianna Silvonen
kirjastosta