Kummituksen vuoden 2012 kirjallinen saldo

Vuosi 2012 on lopussa ja samoin myös ensimmäinen vuosi blogia. En olisi vuoden alussa uskonut, että jaksan kirjoittaa lukemistani kirjoista paria kuukautta pidempään, koska olen tunnetusti sellaista sorttia, että innostukseni johonkin asiaan voi lakata hyvinkin nopeasti. Mutta blogin pitäminen osoittautuikin niin koukuttavaksi hommaksi, että ei ole tullut mieleenkään lopettaa.

Tein vuoden alussa itselleni uudenvuoden lupauksen, että yrittäisin lukea ainakin 100 kirjaa vuoden 2012 aikana ja oikeastaan sen takia ryhdyinkin blogia kirjoittelemaan. Noh, tuosta tavoitteesta jäätiin aika kauas 58 luetulla kirjalla. Ainakin omasta mielestäni melkein 60 luettua kirjaa vuoden aikana on hieno saavutus, koska vielä jokunen aika sitten en lukenut oikeastaan mitään, kaikkein vähiten romaaneita.

Ensi vuonna olisi tarkoitus jatkaa lukuprojektia ja yrittää lyödä ainakin tämän vuoden kirjasaldo. 100 kirjan maaginen raja asetetaan ensi vuodellekin, mutta en ota mitään suuria paineita siitä toteutuuko tavoitteeni vai ei. Kaikkein eniten haluan vain lukea hyviä kirjoja, tutustua uusiin kirjailijoihin ja yllättyä positiivisesti kirjojen parissa.

Yritin kovasti mietiskellä mikä olisi paras tänä vuonna lukemani kirja, mutta olen lukenut niin monia hyviä, että kaikkein parasta oli vaikea valita. Suuren vaikutuksen tekivät ainakin Norwegian Wood, Nälkäpeli, Elokuvankertoja, Precious ja Kani nimeltä jumala, mutta myös monet muut lukemani kirjat olivat hienoja lukukokemuksia. Pienoisia pettymyksiä sen sijaan olivat esimerkiksi Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille ja Huono karma.

Blogini luetuimpien tekstien top 5 näyttää tältä:


Lopuksi suuret kiitokset kaikille lukijoilleni. En olisi vuoden alussa uskonut saavani edes yhtä lukijaa vaatimattomalle blogilleni, mutta nyt teitä onkin jo noin monta! Toivottavasti jaksatte pysyä mukana vielä ensi vuonnakin.

Tammikuussa vietetäänkin sitten virallisesti Kirjaston Kummituksen 1-vuotissynttäreitä, jolloin tiedossa ehkä jotain kivaa arvontaa :)

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni, muille kirjabloggareille ja satunnaisille vierailijoille!

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Kiinnostuin tästä kirjasta jo kun luin Lukuisan heinäkuisen kirjoituksen alkuperäisteoksesta ja suomennoksen ilmestymisenkin jälkeen kirja on kerännyt kehuja kirjabloggaajilta. Olisin mielelläni lukenut suomennoksen heti kun se syyskuussa ilmestyi, mutta muutto- ja opiskeluhässäköiden takia kirjan lukeminen vain jotenkin jäi. Mutta onneksi Sarah Winmanin esikoisteos palasi yllättäen mieleeni ja sain sen vihdoinkin luettavakseni itselleni.

Kani nimeltä jumala on kahdessa osassa kerrottu Eleanor Maudin - eli Ellyn - elämäntarina. Ensimmäisessä osassa Ellyn lapsuudessa vaikuttavat paitsi tärkeä isoveli Joe ja omalaatuinen naapurintyttö Jenny Penny, myös kani, joka saa nimekseen Jumala. Toisessa osassa vuodet ovat vierineet ja Elly on jo aikuinen. Hänen aikuiselämäänsä koskettavat paitsi vanhan ystävän löytyminen uudestaan vuosien jälkeen myös maailmaa mullistaneet hetket kuten prinsessa Dianan kuolema ja WTC:n terrori-iskut.

Kuten moni muukin tämän kirjan lukenut bloggari on sanonut, pidin eniten kirjan ensimmäisestä osasta. Ellyn lapsuus oli kerrottu suloisesti ja kauniisti lapsen äänellä, eikä samanlaista tunnetta riittänyt enää toiselle puoliskolle, vaikka ei Ellyn aikuiselämästäkään kertonut osa mitenkään huono ollut. Se ei vain jotenkin tuntunut yhtä kiehtovalta kuin päähenkilön lapsuuden tapahtumat. Jotenkin monet kirjan henkilöistä olivat menettäneet suuren palasen kiinnostavuudestaan toisessa osassa.

Kani nimeltä jumala on siis tosiaan Winmanin esikoisteos, mistä suuri hatunnosto kirjailijalle, sillä niin ihastuttavan kirjan hän on onnistunut esikoisenaan kirjoittamaan. Ennen minua tämä kirja oli onnistunut lumoamaan monet sen lukeneet, eikä minuakaan tarvinnut siihen kovin pitkään suostutella. Jo muutaman sivun luettuani olin varma, että tästä tulen tykkäämään ja paljon. Vaikka toinen puolisko kirjasta olikin heikompi verrattuna ensimmäiseen, on Kani nimeltä jumala erittäin lumoava kirja.

------
Alkuteos: When God Was a Rabbit
Tammi, 324 s.
Suom. Aleksi Milonoff
kirjastosta

Regina Rask: Jouluihminen

Halusin ennen joulua lukea jotain jouluista ja sattumalta päädyin löytämään tämän Regina Raskin kirjan kirjastosta. Valitettavasti muiden kiireiden takia en aivan ehtinyt lukea kirjaa loppuun ennen jouluaattoa, mutta aattona löytyi sopiva hetki lukaista viimeisetkin sivut, joten lukeminen ei sentään aivan kokonaan joulun ohi venähtänyt.

Tavaratalon somistajana työskentelevä Eeva on joulufriikki, joka haluaa jälleen kerran järjestää perheelleen täydellisen ja vieläpä kaikkien aikojen joulun. Jouluvalmistelut ja -suunnitelmat auttavat Eevaa selviämään muun muassa murrosikäisten poikien metkuista ja nuoresta yli-innokkaasta alaisesta. Lisäksi aviomies Mikaelkin viettää päivänsä mieluummin ylitöissä kuin kotona. Onnistuuko Eevan tavoittelema täydellinen joulu, vaikka aaton lähestyessä katastrofin ainekset ovat ilmassa?

Odotukseni Jouluihmisen suhteen olivat melko korkealla, mutta valitettavasti kirja ei onnistunut läheskään lunastamaan sille asettamiani odotuksia. Kirja oli hyvin usein tylsä, eikä mukana ollutkaan niin paljon joulua kuin olisin toivonut. Vain ajoittain jouluihminen päähenkilö Eevassa pääsi oikein kunnolla esiin. Olisin tykännyt oikein kovasti jos joulufriikkiydellä olisi leikitelty enemmänkin.

Vaikka Jouluihminen tuntuikin välillä tylsältä, on pakko myöntää, että Raskin kieli on viihdyttävää ja mukana oli esimerkiksi muutamia oikein hienoja kielikuvia. Jos juonellisesti Jouluihminen olisi ollut yhtä hyvä kuin kielellisesti, olisin pitänyt kirjasti varmasti paljon enemmän. Nyt kirja oli vain mukava lukea, eikä herättänyt erityisiä tunteita tai ajatuksia puoleen tai toiseen.

------
Otava 2011, 222 s.
kirjastosta

Vampyyrit ja hahmonvaihtajat

Olen pitänyt olosuhteiden pakosta blogihiljaisuutta. Opiskeluiden ja tenttien takia aikaa ja samalla jaksamista lukemiseen on ollut todella vähän. Iso pino kirjoja olisi odottamassa lukemista, mutta en ole nyt saanut oikein kunnolla edes aloitettua yhtään kirjaa. Tämänkin aloitin jo aikoja sitten, mutta sain luettua sen loppuun vasta nyt.

Vampyyrit ja hahmonvaihtajat sisältää 25 tarinaa vampyyreistä ja hahmonvaihtajista (eli oikeastaan siis ihmissusista). Mukana on sellaisia klassikoita kuten Sheridan Le Fanun Carmilla, Bram Stokerin Draculan vieras ja Rudyard Kiplingin Pedon merkki.

Ilahduin todella paljon, että tämän kirjan tarinat ovat kaikki suurelta osin perinteisiä vampyyritarinoita. Pidän enemmän juuri tällaisista vanhoista tarinoista, joissa vampyyreiden perusolemus on enemmän lähellä omia mieltymyksiäni kuin ehkä jossain uudemmissa verenimijätarinoissa on. Vaikka kirjan nimessä mainitaan nuo hahmonvaihtajat (shapeshifters) kirjassa on huomattavasti enemmän vampyyreitä kuin esimerkiksi ihmissusia, vaikka sellaisiakin tarinoiden joukosta löytyy.

Tämä kokoelma on selvästi tarkoitettu nuorille, sillä kirjan sivut on koristeltu kuin melkeinpä satukirjassa ja jokaisesta tarinasta löytyy vähintäänkin muutama piirros tarinaa syventämään. Olisin lukenut tarinat ilman kuvitustakin, mutta eipä kivoista kuvista mitään haittaakaan lukiessa ollut.

Kokoelmassa mukana oli paljon sellaisia tarinoita, joita en itse ollut vielä lukenut, mutta löytyihän sieltä esimerkiksi Le Fanun Carmilla, jonka jo aiemmin tänä vuonna olin lukenut. Tuo Carmilla kuten muutama muukin tarina, kuten Stokerin kaksi muuta tarinaa Draculan vieraan lisäksi, olivat oikeastaan vain katkelmia pidemmistä tarinoista.

Kirjassa oli monia hyviä tarinoita, mutta erityisesti pidin Mary E. Braddonin Hyytävä syleily - tarinasta, joka oli erilainen, mutta ei liian, vampyyritarina. Jan Nerudan Vampyyri oli myös ilahduttavan erilainen tarina vampyyristä, joka on aivan toisenlainen kuin terävillä kulmahampailla varustettu verenimijä.

Siitä huolimatta, että kirja on ulkoasultaan ja kuvitukseltaan vähän lapsellinen, suosittelen kirjaa kaikille, jotka minun tapaani pitävät vanhemmista vampyyritarinoista esimerkiksi Bram Stokerin tyyliin.

------
Alkuteos: Classic Tales of Vampires and Shapeshifters
Kirjalito, 512 s.
Suom. Hannu Tervaharju
Toim. Heidi Laine
kirjastosta