Elena Mady: Vaihdokas

Elena Madyn The Body Jumper - trilogian aloittava Vaihdokas oli yksi niistä kirjoista, jonka jo keväällä bongasin syksyn uutuuksista ja jota odottelin innolla. 

Nuoren naisen mieli herää Alex Winterin kehossa. Hän on vaihdokas, joka ei haluaisi elää jonkun toisen elämää. Vaihdokas joutuu sopeutumaan elämään vanhempansa menettäneen Alexin kehossa ja saa vihdoinkin tuntea ystävyyttä ja rakkautta. Kaiken kuitenkin sekoittaa murha.

Ajatus toisen nahkoihin joutumisesta on erittäin kiinnostava ja se tässä kirjassa houkuttelikin. Mutta voi että mikä pettymys Vaihdokas olikaan. Samalla myös ärsytys, koska lukiessa tuntui, että vähän väliä jokin asia kirjassa alkoi ärsyttää. Ehdottomasti suurin oli se, että Vaihdokas tuntui aivan liian pitkäksi venytetyltä. Välillä tätä oli tuskastuttavaa lukea, koska tarina ei edennyt oikein mihinkään suuntaan.

Missään vaiheessa ei kunnolla selitetä kuka tai mikä Alex tai vaihdokkaat oikein ovat. Myöskin jonkinlaista selitystä hyppäämiselle olisin kaivannut, koska nyt asia jäi todella epämääräiseksi. Asiaa ei tietysti tarvitse rautalangastakaan alkaa lukijalle vääntää, mutta ehkä pieni selitys olisi ollut paikallaan.

Lukiessa minua alkavat harvemmin pikkuasiat haitata, mutta tässä kirjassa oli useampikin asia, mikä jäi häiritsemään lukemista. Ainakin  kirjoitustyyli ja välillä jotenkin epäaidon oloinen dialogi olivat sellaisia. Niin ja hahmojen nimet, joista useat olivat vain jotenkin häiritseviä. Esimerkiksi Robert Harri, Jenna Silvo ja Vera Anton, noin muutaman mainitakseni.

Loppupuolen paljastus on todella ennalta-arvattava. Ei tarvitse olla mikään nero, että tajuaa kuka onkaan murhan takana. Eikä se aivan viimeisten rivien paljastuskaan kovin erikoinen ollut, vaan tuntui hieman irralliselta ja sellaiselta, että tarina jotenkin saataisiin venytettyä toiseenkin kirjaan.

Päähenkilö Alex oli jo heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien erittäin ärsyttävä, eikä valitettavasti muuttunut parempaan suuntaan kirjan mittaan. Joskus nuortenkirjoille niin tyypilliset heti rakastumiset ovat todella söpöjä ja ihania, mutta Vaihdokkaassa romanssikuvio ei saanut minua puolelleen. Alexin ja Jessen romanssi oli vain liian siirappinen ja ylidramaattinen. Tai ehkä en vain pitänyt Alexista tarpeeksi, että olisin jaksanut surkuttelua ja kuolaamista Jessen perään.

Vaikka niin moni asia tässä kirjassa ärsyttikin, jaksoin silti lukea kirjan loppuun asti. Ehkä tässä siis jotain itseäni kiehtovaakin oli, mutta muuten Vaihdokas oli laimea lukukokemus.

Alex Winterin tarina jatkuu ensi vuonna ilmestyvissä jatko-osissa Varjo ja Varjelija. Minun osaltani tämä trilogia taitaa jäädä tähän yhteen osaan. 

Vaihdokas kuittaa lukuhaasteesta kohdan 4. A book published this year.

------
WSOY 2015, 379 s.
kirjastosta

Sarah Lotz: Neljäs päivä

Vähän reilu vuosi sitten luin Sarah Lotzin hurjan menestyneen esikoisteoksen Kolme, joka oli minulle valtava pettymys. Suhtauduin vähän epäillen tähän jatko-osaan, mutta kun esittelytekstin perusteella kirja vaikutti kuitenkin edes vähän kiinnostavalta, tokihan tämä oli varattava. Kun odotuksia kirjan suhteen ei ollut juuri ollenkaan, sain yllättyä positiivisesti, vaikka ei tämäkään täysin onnistunut lukukokemus ollut.

Risteilijä Beautiful Dreamer seilaa Meksikonlahdella kunnes risteilyn neljäntenä päivänä laivan moottorit ja virtalähteet sammuvat. Yhteydet ulkomaailmaan katkeavat, eikä risteilijällä ole mahdollisuutta kutsua apua. Kun pelastajien saapuminen viivästyy, laivan vessat rikkoutuvat, ruoka alkaa loppua ja outo tauti iskee risteilyn matkustajiin. Hytistä löytyvä ruumis suistaa matkustajat paniikkiin. Luksusloma on muuttunut painajaiseksi.
 
Neljäs päivä on siis jatkoa Kolmelle, mutta toimii myös itsenäisenä osana. Itse luin tätä enemmänkin omana kirjanaan, koska lukiessa tajusin, että en oikeastaan muista edellisestä kirjasta juuri mitään. Niin suuri pettymys Kolme ilmeisesti oli, että on jo ehtinyt pyyhkiytyä mielestä melkein kokonaan. Neljäs päivä toimii ihan hyvin itsenäisenäkin osana, vaikka muutama juttu kirjasta meni vähän ohi kun muistikuvat edellisestä eivät olleet aivan selkeät.

Neljäs päivä oli yllättävästi hieman parempi kuin Kolme, mutta tässä kuitenkin oli joitain samoja vikoja kuin edeltäjässään. Yhtenä niistä on kirjan loppupuoli, joka menee jo niin käsittämättömään ja järjettömään suuntaan, että muun kirjan hyvä jännite lässähtää kuin pannukakku. Ehkä joidenkin tapahtumien ymmärtämisessä olisi auttanut jos muistaisin enemmän Kolmen tapahtumista.

Laivan pikku hiljaa kasvava sekasorto tuntui jotenkin realistiselta, sillä voin kuvitella, että jos näin kävisi ihan oikealla risteilyllä, jälki olisi yhtä rumaa. Risteilyn ajautumisesta kaaokseen olisi saanut vaikka minkälaista kunnon kauhua (mitä Neljäs päivä ei ole) tai muuten jännittävämpää, mutta nyt lopputulos on aluksi ihan mukavaa ja koukuttavaa luettavaa erittäin sekavalla lopetuksella, joka sai ihmettelemään, että mitäs tässä nyt tapahtuikaan.

Neljäs päivä on kerrottu Kolmesta poiketen useamman henkilön näkökulmasta. Tällainen perinteisempi ratkaisu toimi ihan hyvin, vaikka välillä tuntui, että kertojia oli hieman liikaakin ja kaikki olivat oikeastaan samanlaisia, eikä yksikään erottunut erityisen kiinnostavaksi.

Kiitosta on pakko antaa kirjan visuaaliselle ilmeelle, sillä ulkokuoreltaan Neljäs päivä on Kolmen tavoin tyylikäs paketti. Yksinkertainen kansi ja mustat sivunreunat ovat oikein hyvännäköiset.

------
Alkuteos: Day Four
Karisto 2015, 385 s.
Suom. J. Pekka Mäkelä
kirjastosta

Pienet kirjaostokset

Viime aikoina kun lukuaika on ollut kortilla ja muutenkin lukeminen on jumittanut, olen onnistunut olemaan ostamatta uusia kirjoja, ainakaan painettuja versioita. Useamman e-kirjan olen tabletille hamstrannut lähinnä Amazonin tarjouksista, mutta kirjahyllyyn ei täytettä ole tullut hankittua juuri ollenkaan. Hyvä niin, koska isompi hylly on edelleen etsinnässä. Nykyisessä on jo niin ahdasta, että olen joutunut tunkemaan joitain kirjoja jo muualle kaappeihin. 

Tällaisia tuli tällä kertaa hankittua. Onneksi vain pari uutta kirjaa. Näille kun vielä saisi järjesteltyä tilaa hyllystä...


Madeleine Roux: Sanctum
Trilogian ensimmäinen osa Asylum ei ollut mikään mestariteos, mutta mielestäni ei myöskään luokattoman huono. Jatko-osa kiinnosti jo heti ensimmäisen luettuani ja nyt sitten hankin tämän ihan omaksi. Harkitsin e-kirjaversion hankkimista, mutta jotenkin kun ensimmäinen osa on painettuna, tämäkin oli saatava ihan perinteisenä paperisena versiona.

Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus
Ensimmäinen Wayward Pines oli jo melkein liiankin koukuttava, joten eihän tätä voinut jättää hankkimatta. Hassusti kirja löytyi lähimarketista melkein 10 euroa halvemmalla kuin kirjakaupasta. Tätä olenkin jo ehtinyt muutaman sivun lukea, mutta muiden kirjojen kiilatessa ohi lukeminen on hieman jäänyt.

Slasher Girls & Monster Boys
April Genevieve Tucholken kokoama novelliantologia, jossa kauhutarinoita YA-kirjailijoilta. Mukana mm. Kendare Blake, Marie Lu ja Cat Winters. Löysin tämän vähän sattumalta Goodreadsilta ja kuulosti niin kiinnostavalta, että heti kirjan ilmestyttyä oli pakko hankkia luettavaksi.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Olin tätä kirjaa jo kerran kirjastossa katsellut, mutta sillä kertaa päätin vielä jättää hyllyyn. Vähän myöhemmin luin Jassun bloggauksen kirjasta ja innostuin sittenkin lainaamaan tämän luettavaksi. Ja onneksi innostuin, koska tämä on yksi visuaalisesti ihastuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut.

Ada Gootti asuu yhdessä isänsä kuuluisan runoilijan lordi Gootin kanssa suuressa Kalmatollon kartanossa, jossa heidän lisäksensä on liuta erikoista palvelusväkeä. Eräänä iltana Ada tapaa hiiren haamun nimeltään Ishmael ja tutustuu Ullakkokerhoon, jonka kanssa Ada ryhtyy selvittelemään mitä Kalmatollon kartanossa oikein tapahtuu.  

Ada Gootti ja hiiren haamu on yksinkertaisesti ihastuttava. Chris Riddellin kuvitus on hämmästyttävän yksityiskohtaista ja Kalmatollon kartanosta löytyy vaikka minkälaista eriskummallista, varsinkin kartanon palvelusväki on kuin omituisten otusten kerho. Nimenä Ada Gootti ja hiiren haamu on hieman hassu, koska kyseinen hiiren haamu vierailee tarinassa vain muutaman kerran.

Ada Gootin ja hiiren haamun tarina on hyvällä tavalla hieman outo ja vinksahtanut. Tarinallisesti kirja ei kuitenkaan ole mikään järisyttävän hyvä ja välillä tuntuu, että kirjassa ei mitään yhteistä juonta ja punaista lankaa olekaan, mutta onneksi upea kuvitus pelastaa paljon ja tätä lukee ilolla vain päästäkseen ihastelemaan hienoja kuvia. Ada Gootti ja hiiren haamu on muutenkin hieno paketti, sillä näyttävien kansien lisäksi kirjassa on kauniin violetit sivunreunat.

Kirjan on suomentanut Potteritkin suomentanut Jaana Kapari-Jatta, joka on tehnyt loistavaa työtä. Parempaa kääntäjää juuri tällaiselle sopivasti eriskummalliselle tarinalle, jossa on myös hyvin omalaatuisia sanoja, tuskin olisi löytynytkään.

Ada Gootti ja hiiren haamu on itse asiassa sarjan ensimmäinen osa. Toinen osa Goth Girl and the Fete Worse than Death on ilmestynyt viime vuonna ja kolmas osa Goth Girl and the Wuthering Wright ilmestyy vielä tässä kuussa. Toivottavasti sarjan muutkin osat saadaan suomeksi. Lukisin ja ihastelisin oikein mielelläni lisääkin Ada Goottia.

Ada Gootti ja hiiren haamu kuittailee lukuhaasteesta kohdan 24. A book based entirely on its cover.

------
Alkuteos: Goth Girl and the Ghost of a Mouse
Gummerus 2015, 224 s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta, Kristiina Drews
kirjastosta

Katie Alender: From Bad to Cursed

Oikea kirja lukujumin selättämiseksi oli minulla pähkäilyssä pitkään. Kirjastosta olisi taas iso pino kirjoja lainassa ja omassa hyllyssäkin odottelisi parikin lukematonta. Pitkästä aikaa kiinnosti lukea jotain englanniksi ja vaikka Sara Gruenin uusin oli jo vähän aloitettunakin, se ei nyt jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Sitten muistin, että minullahan on hyllyssä viime kesänä lukemani ja kovasti tykkäilemäni Katie Alenderin Bad Girls Don't Dien jatkot. From Bad to Cursed olisi varmasti sopivaa luettavaa jumittavaan mielentilaan.

From Bad to Cursed on trilogian toinen osa, joten tämä kirjoitus saattaa sisältää juonipaljastuksia tästä ja aiemmasta osasta.

Alexis on innoissaan kun hänen pikkusiskonsa Kasey liittyy The Sunshine Club -kerhoon ja saa uusia kavereita. Pian kerhon jäsenet muuttuvat epäsosiaalisista ja syrjityistä koulun suosituimmiksi ja upeimmiksi oppilaiksi. Kun Alexis saa tietää, että kerholaiset ovat vannoneet valan näennäisesti hyväntahtoiselle hengelle, hän päättää ystävänsä Meganin kanssa liittyä kerhoon ja tutkia asiaa. Yhteys vaikuttaa harmittomalta ja pian Alexis on yhtä mukana kerhossa kuin siskonsa. Miksi Alexis haluaisi tuhota jonkin, joka on antanut hänelle niin paljon?

From Bad to Cursed ei ollut aivan samanlainen napakymppi lukukokemus kuin trilogian ensimmäinen osa Bad Girls Don't Die. Tässäkin oli omat jännittävät hetkensä, mutta kirjan tunnelma ei ollut aivan niin creepy ja oikeasti kauhumainen kuin ensimmäisessä.

Pituutta kakkososalle on tullut melkein tuplasti ensimmäiseen verrattuna, eikä se kaikilta osin ole hyvä juttu. Parissakin kohtaa mentiin ensin todella hitaasti ja sitten liian nopeasti. Harmi, että juuri niissä tylsemmissä kohdissa tarina laahasi eteenpäin ja sitten osa tärkeimmistä tapahtumista pyyhkäistiin ohi turhan nopeasti. Sen verran koukuttava From Bad to Cursed vioistaan huolimatta oli, että kun olin ehtinyt aloittaa lukemisen, mikään muu kirja ei enää kiinnostanut vaan oli pakko lukea tämä nopeasti loppuun.

Ensimmäistä osaa lukiessani Alexis tuntui hieman ärsyttävältä, mutta jotenkin tytöstä alkoi tykkäämään kirjan loppua kohden. Tämän kirjan kohdalla jokin Alexiksessa alkoi taas ärsyttää. Varsinkin kirjan alkupuolella Alexis oli todella rasittava, eikä ollut ollenkaan se sama Alexis, josta edellisen kirjan lopussa pidin valtavasti.

Tämän sarjan kirjoilla on täydellisesti sarjan tunnelmaan sopivat kannet. Yksinkertaiset, mutta silti jotenkin voimakkaat ja toimivat. Muutenkin sarjan visuaalinen ilme toimii oikein loistavasti.

En ole vieläkään oikein varma, mitä ajatella siitä, että Bad Girls Don't Die on venytetty trilogiaksi asti. Ensimmäinen osa olisi toiminut loistavasti yksinäänkin, vaikka From Bad to Cursed ihan hyvää jatkoa kirjalle olikin. Ehkä kolmososa As Dead As it Gets jotenkin niputtaa yhteen sen miksi nämä on venytetty kolmeen kirjaan. Seuraava osa itse asiassa jo odottelisi hyllyssä ja ehkäpä se pääsisi piakkoin luettavaksikin.

------
Hyperion Books  2012, 442 s.
oma ostos