Kirjavuosi 2015 & 50 kategorian haasteen koonti

Vuosi on lopuillaan, huomenna onkin jo uusi vuosi. Vuonna 2015 luin 54 kirjaa, joista 3 on sarjakuvia.  Tavoitteeni oli lukea 50 kirjaa vuodessa, joten tämä vuosi meni varsin mainiosti. Luin selvästi aktiivisemmin alkuvuodesta ja kesällä osin työharjoittelun takia oli vähän nihkeämpää, kuten myös nyt tässä loppuvuodesta. Jos lukupuhtia ja aikaa olisi riittänyt ihan vuoden viime metreille asti, olisin ehkä saattanut päästä 60:een luettuun. Mutta olen kyllä tyytyväinen nykyiseenkin saldoon. 

Suurimmasta osasta olen blogannut, mutta sarjakuvat ja muutama romaani ovat jääneet esittelemättä blogissa. Sarjakuvista olen harkinnut jatkossa kirjoittavani blogin puolelle, mutta tänä vuonna ainoa sarjakuva, jonka olen blogissa esitellyt on Jonathan Lunan ja Sara Vaughnin Alex + Ada, volume 1. Ehkäpä ensi vuonna Kirjaston kummituksessa nähdään myös sarjakuvia, koska niitä tulee kuitenkin luettua jonkin verran aina silloin tällöin. 

Ainakin nämä ovat jääneet mieleen tämän vuoden kirjasaldosta:


Tältä vuodelta jäi hyvien lukukokemusten lisäksi mieleen elämäni ensimmäiset kirjamessut lokakuussa. Hieno kokemus, vaikka ehkä hieman tynkä kun päädyin lopulta viettämään messuilla vain yhden päivän. Ensi vuonna ehkä uudestaan! :)

Pitkän harkinnan jälkeen blogini hyppäsi syksyllä myös Instagramiin, josta blogi löytyy tunnuksella kirjastonkummitus. Instagramini on tällä hetkellä muokkautunut jonkinlaiseksi sekoitukseksi blogijuttuja (ts. kirjoja) ja muita itselleni tärkeitä asioita/hetkiä. Jatkossa en edelleenkään tule postaamaan selfieitä, mutta toivottavasti kaikkea muuta kivaa. 

Uuden kirjavuoden aloitan luultavasti varsin tasokkaasti, sillä Siri Pettersenin kiehtova Odininlapsi on kesken ja siitä luultavasti tulee ensimmäinen vuonna 2016 luettu kirja. Toivottavasti ensi vuoden lukusaldo on aivan yhtä laadukas kuin oli tänäkin vuonna ja suuremmat hudit kirjojen suhteen jäävät tekemättä.

Miten kävi 50 kategorian haasteen? 

No ei ainakaan niin, että se olisi tullut tehtyä. Jo heti tammikuussa aivan loistavan aloituksen saanut haaste meni osaltani mönkään jo oikeastaan alkuvuodesta, koska lukemani kirjat eivät enää sujuvasti solahtaneet haasteen kategorioihin ja koska suhtauduin koko juttuun sopivan rennosti, päätin lukea sitä mitä haluan, en vain sellaista, millä saisi kuitattua jonkin kohdan haasteessa.

Lopputuloksena on 22/50 kategoriaa kuitattuna. Hieman harmittaa, että jäin muutamaa kirjaa vaille puoleen väliin, mutta en kuitenkaan ole lopputulokseen aivan täysin tyytymätön.

Vaikka tämä jäi vähän puolitiehen, mietiskelin ottaisinko jonkun samantyyppisen tai ehkä hieman pienemmän haasteen myös ensi vuodella. HelMetillä ainakin näyttäisi olevan samanlainen myös ensi vuodeksi. Ja Goodreadsiltakin varmasti löytyy kaikkea kivaa.

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat löytyvät haastesivulta.

Hyvää ja kirjarikasta vuotta 2016 kaikille lukijoilleni!

Vuoden viimeiset: Stockmann Yard & Mantelimaa

Joulu tuli, oli ja meni. Tänä jouluna en saanut kirjallisia lahjoja, mutta sitäkin mukavampaa kaikkea muuta. Nyt kun joulusta on selvitty ja vuosi on ihan kohta vaihtumassa uuteen, on varmaan aika purkaa lyhyt blogijono ja kirjoitella muutamasta jo vähän ennen joulua luetusta kirjasta.

Nämä jäävätkin vuoden viimeisiksi luetuiksi kirjoiksi, sillä vaikka olenkin päässyt Siri Pettersenin kiehtovassa Odininlapsessa hyvään alkuun, en ehdi sitä enää tämän vuoden puolella lopetella. Mutta uusi vuosi onkin mukava aloitella hyvällä kirjalla.

ANTTO TERRAS: STOCKMANN YARD
 
Antto Terraksen Stockmann Yard - Myymäläetsivän muistelmat jäi mieleeni muistaakseni jostain lehtijutusta ja sen perusteella päätyi kirjastoon varaukseen. Kirja kiinnostaa ilmeisesti muitakin, koska sain tätä jonkun aikaa kirjastosta odotella. 

Antto Terras on toiminut 18 vuotta Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä. Stockmann Yard on kurkistus tavaratalon kulisseihin ja turvallisuuspalvelun toimintaan. 

Helsingin Stockmann (tai Stockmann ylipäätään) ei itselleni ole niin kovin tuttu. Olen siellä ehkä kerran tai pari piipahtanut Helsingin reissujen yhteydessä. Ehkä osa kirjan viehätyksestä omalla kohdallani olikin siinä, että Stockmann Yard oli kiinnostava kurkistus itselleni tuntemattomampaan maailmaan. Toisaalta lukukokemus on varmasti aivan erilainen jos Stockmann on lukijalle läheisempi ja tutumpi.

Stockmann Yard oli oikein mukavaa luettavaa ja useampikin tarina nosti hymyn huulille. Huumoria oli siis mukana aimo annos, vaikka tytöttelyllä ja ryssittelyllä välillä kolkuteltiinkin vähän korrektiuden rajoja. Terraksella on yllättävän suoriakin mielipiteitä työnantajastaan, joten uskoisin, että ainakaan Stockmannin puolelta ajatukset kirjasta eivät ole kovin lämpimiä. Viihdyttävä ja hauska paketti tämä Stockmann Yard.

-------
Like 2015, 285 s.
kirjastosta


 MIINA SUPINEN: MANTELIMAA

Miina Supinen on minulle uusi kirjailija tuttavuus, johon tutustumisen päätin aloittaa tällä jostain blogista mieleeni jääneellä Mantelimaalla. Odotin tältä jotain hieman perinteisempää joulutarinaa, mutta Mantelimaa olikin sitten jotain muuta, paljon erikoisempaa. 

Länsi-Kyykkään kunnassa keskellä peltoa on Mantelimaa, yhdistelmä huvipuistoa ja ostosparatiisia, jossa on aina joulu ja mekaaniset tontut ahertavat ympäri vuoden. Aviomiehen onnettomuus tuo Mantelimaahan vastentahtoisesti töihin myös entisen teinitähden Molli Niemisen, joka vihaa joulua. Jouluparatiisin lattioiden alla on aivan toisenlainen maailma.

Mantelimaa ei ehkä ollut aivan täydellinen lukukokemus, mutta kyllä tämä ehdottomasti herätteli kiinnostusta Supisen muuhunkin tuotantoon. Kirja on sen verran vetävästi kirjoitettu, että tähän koukuttui nopeasti. Välillä jouduin ihmettelemään vähän, että mitäs nyt tapahtuu, mutta muuten tarina pysyi kasassa hyvin.

Toivoin, että lopussa pamahtaa oikein kunnolla ja lopetus olisi huikea. Valitettavasti jouduin pettymään, sillä loppu olikin melkoinen lässähdys. Paremmalla ja hurjemmalla loppuratkaisulla Mantelimaa olisi ollut paljon parempi. Nyt kirja jäi melko lailla keskinkertaiseksi lukukokemukseksi.

------
WSOY 2015,  316 s.
kirjastosta

Keväällä luen ainakin näitä

Viime aikoina lukeminen (ja samalla bloggaaminen) on vähän jumittanut. Jotenkin sellainen kunnon lukufiilis ja -into on ollut vähän kadoksissa, mutta pikku hiljaa alkaa jo näyttää paremmalta eli kiinnostaa ja jaksaa taas jo vähän lukea.

Vaikka en ole nyt lueskellutkaan paljoa, ehdin jo jokin aika sitten selailla innolla kevään uutuusluetteloita ja tänään katsoin viimeisetkin. Kirjakeväästä näyttäisi tulevan jälleen sellainen, että luettavaa riittää ihan kivasti. Kokosin tähän joitain kiinnostavimpia, joiden lisäksi tuttuun tapaan tulee varmasti luettua muitakin uutuuksia, jotka kirjastossa tai muuten vastaan tulevat.


Tammikuu:
Blake Crouch: Wayward Pines - Viimeinen kaupunki (Tammi)
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 3 (Like)
Gillian Anderson & Jeff Rovin: Jään salaisuudet (Like)
Mintie Das: Storm Sisters 1: Kuohuva maailma (Tammi)
Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet (Gummerus)

Wayward Pines trilogian toinen osa on vielä lukematta, vaikka pidinkin todella paljon ensimmäisestä. Ehkä pitäisi nyt joululomalla korjata tuo, että kolmannen osan kimppuun pääsisi tuoreeltaan tammikuussa. 

Tammikuussa pääsee lukemaan myös lisää ihanaa Sagaa!

Vaikka en erityisemmin ihastunutkaan Gillian Andersonin ja Jeff Rovinin yhteistuotokseen Liekkien näkijöihin ja mietin, että en enää jatko-osaan aio tutustua, on jatko alkanut jotenkin houkutella. Se varmaan pitää ihan vain uteliaisuudesta lukea, ehkä sarja paranee toisen osan myötä.

Mintie Dasin Storm Sisters 1: Kuohuva maailma kuulosti varsin kiinnostavalta. Samoin Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet. Luptonilta olen lukenut vain Sisaren, joka ei kyllä aivan napakymppi ollut, mutta kirjailija jäi kiinnostamaan.




Helmikuu:
Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (Gummerus)
Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Avain (Basam Books)
Molly Moonstone: Burleski (Like)
Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead III - Kuvernöörin tuho (1.osa) (Like)
Sarah Winman: Merenneidon vuosi (Tammi)

Mahtavaa, että helmikuussa pääsee taas ihastuttavan Ada Gootin seuraan. Ensimmäinen kirja oli visuaalisesti niin huikea ja tarinaltaan upean omalaatuinen, että toista osaa ei mitenkään voi jättää lukematta. 

Olen odottanut kolme pitkää vuotta, että Engelfors - trilogian päätösosa ilmestyisi suomeksi. Odotus vihdoinkin päättyy helmikuussa kun Avain julkaistaan. Hieman harmittaa kun päätösosan suomennos venyi näin pitkälle, koska kakkoskirjan tapahtumat eivät enää todellakaan ole tuoreessa muistissa. Taitaa siis olla muistinvirkistyksen ja Tulen uudelleenlukemisen paikka.

Kaksi edellistä TWD - kirjaa luettuna, joten tottakai trilogian päätöskin on luettava. Harmi, että kirja on kaksiosainen, koska tuon jälkeen joutuu vielä odottamaan toista puolikasta. 

Sarah Winmanin esikoisteoksesta Kani nimeltä jumala tykkäsin oikein paljon, joten mielenkiinnolla odotan kirjailijalta lisää.



Maaliskuu:
Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja (Minerva)
K.K Alongi: Kevätuhrit (Otava)
Mila Teräs: Noitapeili (Otava)
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)
Paula Silvonen: Nukkemestari (Myllylahti)

Kotimaisia kauhutarinoita? Eihän tuollaista kirjaa voi vastustaa.

Kevätuhrit, Noitapeili ja Kesän jälkeen kaikki on toisin ovat kaikki erittäin kiinnostavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta. Etenkin Siri Kolun kirja kiinnostaa niin paljon, että se pitää varmaan nostaa lukulistalla aika lähelle kärkeä.

Paula Silvosen Nukkemestaria kuvaillaan katalogissa synkäksi aikuisten saduksi taianomaisessa nukketeatterin maailmassa. Aika hyvältä vaikuttaa.




Huhtikuu:
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi)
Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa (Bazar)
Rick Riordan: Kesän miekka (Otava)
Elina Pitkäkangas: Kuura (Myllylahti)

Kazuo Ishigurolta olen lukenut vain Ole luonani aina joskus ennen blogin perustamista ja kirjailijan muu tuotanto on siitä lähtien kiinnostanut. Haudatun jättiläisen myötä taitaa ei olla aika lukea Ishigurolta muutakin.

Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa vaikuttaa sellaiselta kepeältä ja mukavalta kirjalta, että sitä ei kannata jättää väliin.

Aivan loistavaa, että Rick Riordanin uuden sarjan aloitus Kesän miekka saadaan suomeksi jo huhtikuussa. Olen harkinnut tämän lukemista englanniksi, mutta ehkä jaksan kiltisti odotella suomennosta.  

Elina Pitkäkankaan klassisista ihmissusimyyteistä ammentava urbaani fantasia Kuura vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Ja katsokaa miten kiva kansikin. :)

Toukokuu & kesäkuu:
John Green: Teoria Katherinesta (WSOY) (toukokuu)
Patrick Ness: Hirviön kutsu (Tammi) (kesäkuu)

Uutuuksista mieleen jäi myös pari kirjaa aivan kesän kynnykseltä. John Greenin Teoria Katherinesta kiinnostaa koska John Green. En ole herran suurimpia faneja ja edellinen lukemani Green ei vieläkään hullaannuttanut. Mutta kun on edellisetkin Green suomennokset lukenut, eiköhän tämäkin tule luettua.

Patrick Nessin kirjasta olen kuullut paljon hyvää ja sen olen englanniksi itselleni useammankin kerran ajatellut hankkivani. Mukavaa, että kirja suomennetaan.

Arman Alizad & Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi

Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen yhteisteos Riisuttu Suomi osui silmään jossain nettiartikkelissa ja alkoi kiinnostaa heti. Luen nykyisin aika harvoin tietokirjallisuutta, joten tämä oli paitsi kiinnostava myös virkistävä harppaus hetkeksi kaunokirjallisuuden ulkopuolelle.

Riisuttu Suomi tarjoaa katsauksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työhön. Henkilökuvista jokainen kertoo aidosti tarinan ihmisistä, jotka eivät yleensä muuten ole esillä.  Kirjaan on haastateltu henkilöitä, jotka ovat kuin kolikon eri puolet, esimerkiksi poliisi ja liivijengiläinen, seksityöläinen ja asiakas, siivooja ja roskakuski ja saattohoitaja ja terminaalipotilas.

Riisuttu Suomi on mielenkiintoinen kirja, joka ehdottomasti herättää ajatuksia. Minulla meni jonkin aikaa tottua kirjan kysymys-vastaus-tyyliin eli siihen, että haastattelukysymykset on jätetty näkyviin, eikä haastateltavien vastauksia ole muokattu enemmän tarinamaiseen muotoon.

Alkuvaikeuksien jälkeen totuin kuitenkin kirjan tyyliin ja se alkoi sivu sivulta tuntua luentavammalta. Näin jälkikäteen ajateltuna ratkaisu jättää kysymykset näkyville oli oikea ja tyyli sopi kirjan luonteeseen erittäin hyvin.

Erityisesti mieleen jäivät ne henkilöt, joilla oli oikeasti paljon sanottavaa ja mielenkiintoisia ajatuksia ja joista Arman saa kysymyksillään enemmän irti. Esimerkiksi eversti, huumekauppias, seksityöläinen, portsari ja terminaalipotilas olivat näitä mieleenpainuvimpia tarinoita. Vaikka etukäteen ajattelin, että omien ennakkoluulojeni takia en jaksaisi satanistin haastattelua lukea, tuli se sitten silkasta uteliaisuudesta kuitenkin luettua. Yllätyin, että haastattelu oli oikeasti ihan mielenkiintoinen ja satanistilla oli sanottavaa itse asiassa varmaankin tuplasti enemmän kuin kenelläkään muulla koko kirjassa.

Vähän harmittavasti kirjassa oli myös niitä, joiden haastatteluista ei irronnut aivan yhtä paljon kuin kaikkein kiinnostavimmista, esimerkiksi opiskelija tai baarin asiakas. 

Pientä ärsytystä lukiessa herätti se, että kirjassa on todella paljon kirjoitusvirheitä. Ehkä kirja olisi kaivannut vielä yhden oikolukemisen ennen julkaisua, koska nyt muuten niin kiinnostavaa kirjaa vähän laimentaa kirjoitusvirheiden paljous.

Meeri Koutaniemen valokuvat täydentävät loistavasti kirjaan haastateltujen tarinoita. Osassa haastatteluista haastateltava, esimerkiksi huumekauppias, ei kuitenkaan ole kuvissa omilla kasvoillaan, joten kuvituksena on jotain muuta aiheeseen liittyvää. Riisutun Suomen kannet ovat erittäin pelkistetyt ja mustavalkoiset, mutta sopivat kirjaan aivan mahtavasti.

Riisuttu Suomi kuittailee lukuhaasteesta kohdan 14. A nonfiction book.

------
Docendo 2015, 239 s.
kirjastosta