Jenny Kangasvuon esikoiskirja Sudenveri sattui silmään ihan vahingossa kun etsiskelin kirjastossa fantasiahyllystä jotain luettavaa. Kirja vaikutti takakannen esittelyn perusteella vähän erilaiselta ihmissusiromaanilta, jotenkin syvällisemmältä kuin aiemmin lukemani ihmissusia sisältävät fantasiakirjat.
Hanna on muuttanut nimensä Vargaksi ja yrittää unohtaa menneisyytensä Laumassa juoksentelevana sutena. Kun Vargan oven taakse ilmestyy Laumasta karannut epämuotoinen - ei aivan ihminen, mutta ei myöskään susi - poika, Rasmus, hänen menneisyytensä nousee jälleen pintaan. Lauman johtaja Martta pelkää Lauman salaisuuden paljastumista ja aikoo hakea pojan takaisin kotiin Vargan luota. Vargan, Rasmuksen ja Martan lisäksi asioihin sotkeutuu tahtomattaan Marraskuu, Vargan rakastettu, joka haluaisi tietää enemmän rakkaansa salatusta menneisyydestä.
Sudenveri kerrotaan kolmella äänellä, Vargan, Martan ja Marraskuun ja jokainen luku on kerrottu jonkun hahmon näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin ja kiinnostavasti suden elämää, mikä poikkeaa melkoisesti ihmisen elämästä. Kirjan päähenkilöiden - Marraskuuta lukuunottamatta - pohdintoja ovatkin tunteeko itsensä enemmän ihmiseksi vai sudeksi, elääkö ihmisten maailmassa vai vetäytyä sutena metsään muiden samanlaisten kanssa. Kiinnostavaa lisäksi oli, että Sudenveren maailmassa on myös epämuotoisia, jotka eivät ole aivan ihmisiä, mutta eivät myöskään täysin susia. Epämuotoinen Rasmus on hieman surullinen ja sympaattinen hahmo, joka haluaisi tehdä kaikkea mikä Laumassa on mahdotonta.
Sudenveri on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava romaani. Aivan täyttä fantasiaa kirja ei mielestäni ole, koska sen ainoa fantasiaelementti on oikeastaan vain ihmiset, jotka pystyvät muuttumaan susiksi. Muuten maailma on samanlainen kuin todellisuudessakin. Jos en aivan väärin muista, kirjassa ei kertaakaan mainita sanaa ihmissusi, eivätkä Varga tai Martta kutsu itseään sellaisiksi.
Odotinkin kirjan olevan erilainen kuin muut lukemani ihmissusikirjat, mutta en odottanut sen olevan näin hyvä. Pidin Kangasvuon kirjoitustyylistä ja erityisesti jaksoista, jolloin kerrottiin asioita suden näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin eläimen käytöstä ja elämistä viettien ja vaistojen varassa. Lopussa tapahtumat vyöryvät ehkä vähän liian vauhdilla eteenpäin, mutta siitä huolimatta Sudenveri oli oikein nautittava lukukokemus.
Hanna on muuttanut nimensä Vargaksi ja yrittää unohtaa menneisyytensä Laumassa juoksentelevana sutena. Kun Vargan oven taakse ilmestyy Laumasta karannut epämuotoinen - ei aivan ihminen, mutta ei myöskään susi - poika, Rasmus, hänen menneisyytensä nousee jälleen pintaan. Lauman johtaja Martta pelkää Lauman salaisuuden paljastumista ja aikoo hakea pojan takaisin kotiin Vargan luota. Vargan, Rasmuksen ja Martan lisäksi asioihin sotkeutuu tahtomattaan Marraskuu, Vargan rakastettu, joka haluaisi tietää enemmän rakkaansa salatusta menneisyydestä.
Sudenveri kerrotaan kolmella äänellä, Vargan, Martan ja Marraskuun ja jokainen luku on kerrottu jonkun hahmon näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin ja kiinnostavasti suden elämää, mikä poikkeaa melkoisesti ihmisen elämästä. Kirjan päähenkilöiden - Marraskuuta lukuunottamatta - pohdintoja ovatkin tunteeko itsensä enemmän ihmiseksi vai sudeksi, elääkö ihmisten maailmassa vai vetäytyä sutena metsään muiden samanlaisten kanssa. Kiinnostavaa lisäksi oli, että Sudenveren maailmassa on myös epämuotoisia, jotka eivät ole aivan ihmisiä, mutta eivät myöskään täysin susia. Epämuotoinen Rasmus on hieman surullinen ja sympaattinen hahmo, joka haluaisi tehdä kaikkea mikä Laumassa on mahdotonta.
Sudenveri on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava romaani. Aivan täyttä fantasiaa kirja ei mielestäni ole, koska sen ainoa fantasiaelementti on oikeastaan vain ihmiset, jotka pystyvät muuttumaan susiksi. Muuten maailma on samanlainen kuin todellisuudessakin. Jos en aivan väärin muista, kirjassa ei kertaakaan mainita sanaa ihmissusi, eivätkä Varga tai Martta kutsu itseään sellaisiksi.
Odotinkin kirjan olevan erilainen kuin muut lukemani ihmissusikirjat, mutta en odottanut sen olevan näin hyvä. Pidin Kangasvuon kirjoitustyylistä ja erityisesti jaksoista, jolloin kerrottiin asioita suden näkökulmasta. Kangasvuo kuvaa erittäin hyvin eläimen käytöstä ja elämistä viettien ja vaistojen varassa. Lopussa tapahtumat vyöryvät ehkä vähän liian vauhdilla eteenpäin, mutta siitä huolimatta Sudenveri oli oikein nautittava lukukokemus.
-------
Teos 2012, 312 s.
kirjastosta
kirjastosta
lukulistalle meni:)
VastaaPoista