Hellevi Salminen: Hello, I love you

Opiskeluissa on menossa sellaista hulinaa, että hetkeen ei ole jäänyt kunnolla aikaa lukemiselle. Hellevi Salmisen Hello, I love you osui jokin aika sitten sattumalta silmään kirjastossa. Kaipailin jotain nopealukuista ja takakannen lyhyen esittelypätkän perusteella kirja vaikutti myös ihan mielenkiintoiselta, joten en voinut olla tätä lainaamatta.

Emmi ja Luukas ovat tunteneet toisensa aina. Emmi on ihastunut Luukakseen, mutta poika ei tiedä mitä tuntea. Maalle juhannusta viettämään kokoontuu paitsi Luukaksen ja Emmin vanhempia, myös ranskalainen Daniel, joka saa Luukaksen sydämen sykkimään.  

Päädyin lukemaan tämän jo samana iltana kuin olin kirjastosta lainannut eli ainakin nopealukuinen kirja kyllä oli, niin kuin olinkin toivonut. Luvut ovat lyhyitä, joskus vain sivun tai pari, ja kieli välillä turhankin yksinkertaista, joten tätä tuskin kukaan kauan lukee kun sivujakin on vain reilu 120. Nopealukuisuus ja The Doorsin samannimisestä kappaleesta napattu nimi olivatkin sitten oikeastaan ainoita asioita, mistä kirjassa pidin.

Tätä lukiessa tuntui koko ajan, että tarina ei oikeastaan mene minnekään suuntaan. Välillä haahuillaan vähän joka puolella, mutta Luukaksen oman seksuaalisuutensa ja tunteidensa pohdiskelu jää jotenkin liian kevyeksi. Asiaa ei oikeastaan oteta ennen loppua edes kunnolla esille kuin muutamassa kohdassa. 

Harmittavasti Luukas ja Emmi jäävät etäisiksi ja vähän epämääräisiksi hahmoiksi. Danielkin on niin täydellinen ja kliseinen, että oikein ärsyttää. Oikeastaan yksikään kirjan hahmoista ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.

Toivottavasti kirja ei päädy luettavaksi seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle lukijalle, sillä Luukaksen kaapistatulon hänen läheisissään aiheuttamista negatiivisista tunteista on vaikea löytää mitään tukea tai toivoa hyväksynnästä juuri sellaisena kuin on. Olisin toivonut kirjaan edes yhtä hahmoa (Daniel poislukien), joka suhtautuu Luukaksen homouteen ymmärtäväisemmin ja positiivisemmin.

Hello, I love you ei siis toiminut minun kohdallani oiken ollenkaan ja jos kirjassa olisi ollut enemmän sivuja, olisin melko varmasti päätynyt lopettamaan tämän kesken.  

Tämän kanssa olin vähän kahden vaiheilla mihin kategoriaan tämän listahaasteessa laittaisin. Kirjan Goodreadsissa saaman arvosanan ja arvosteluiden (sekä osin oman lukukokemukseni) perusteella päädyin lopulta siihen, että Hello, I love you kuittaa lukuhaasteesta kohdan 31. A book with bad reviews.
------
Otava 2013, 126 s.
kirjastosta

Ihania kirjaostoksia


Kirjahyllyni tarjonta ei mitenkään päätä huimaa, koska suurimman osan lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta tai nykyisin hankin paljon myös e-kirjoina. Olen vähän nirsokin eli mietin tarkkaan haluanko jonkun kirjan ostaa, tuleeko se oikeasti luettuakin sitten vai jääkö kirja vain hyllyyn lukemattomana nököttämään.

Jo valmiiksi täyteen ahdettu kirjahyllyni ei ilahtunut kun alkuvuoden kirja-aleista hullaantuneena päädyin ostamaan kunnon kasan kirjoja, täysin tapojeni vastaisesti. Oikeastaan tuossa kirjakasassa on vain muutama varsinainen aleostos, loput muita ostoksia. 

 Mitäs sitä tulikaan ostettua:


 Marisha Pessl: Yönäytös
Olen kuullut tästä pelkkää hyvää ja Yönäytös on roikkunut jo pidempään lukulistallakin. Eihän tätä sitten voinut vastustaa kun Suomalaisen alesta kirjan bongasin.

Robert Galbraith: Käen kutsu
J.K Rowlingin salanimellä kirjoittama dekkari on pakkoluettavaa Rowlingin ikifanille. Edellinen Pottereiden ulkopuolinen kirja, Paikka vapaana, ei oikein minulla toiminut, mutta jospa tämä olisi parempi. Suomalaisen alesta tämäkin löytyi.


Kerstin Gier: Rubiininpuna
Rakkaus ei katso aikaa - trilogian aloitus, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Kirja löytyi sattumalta alennushinnalla Suomalaisesta.

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen
Kirjapörssin valtavien kirjapinojen keskellä sorruin ainoastaan tähän. Kivat kannet ja sijoittuminen toiseen maailmansotaan, eipä siihen muuta tarvittu.



 Katie Alender: From Bad to Cursed & As Dead As it Gets
Trilogian ensimmäinen osa Bad Girls Don't Die oli loistavaa teinikauhua, joten pakkohan nämä seuraavatkin osat oli hankkia hyllyyn. 



 Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
Ihanat kannet, kivalta kuulostava tarina. Tämä oli ainoa kirja, minkä ostin Adlibriksen alesta. Olisihan siellä ollut vaikka mitä kiinnostavaa, mutta jotenkin nirsous iski niiden muiden kohdalla.

Gwenda Bond: Girl on a Wire
Kindlen kautta tämän alunperin huomasin, mutta noiden ihanien kansien takia oli pakko ostaa painettuna versiona. Tarinakaan ei kuulosta yhtään hullummalta.


 E. Lockhart: We Were Liars
Tämä on saanut niin paljon kehuja, että kirja ei ole jäänyt minultakaan huomaamatta. Pakko päästä lukemaan onko tämä niin loistava kuin sanotaan.

Gretchen McNeil: Ten
McNeililla on useampikin kiinnostavalta vaikuttava kirja, mutta tämä Agatha Christien klassikkoa Eikä yksikään pelastunut versioiva Ten houkutteli niin kovasti, että päätyi sitten hyllyyni.


Jonathan Luna & Sarah Vaughn: Alex + Ada, volume 1
Sokerina pohjalla hieman sarjakuvaa. Tähän törmäsin Google Playssa, josta sarjan ensimmäisen lehden sai muistaakseni ilmaiseksi. Ihastuin Lunan piirrostyyliin ja tarinaan jo muutaman sivun perusteella. Tämä volume 1 kokoaan yksiin kansiin lehdet 1-5.


Näissä luulisi riittävän luettavaa vähäksi aikaa. Lisäksi kun olisi vielä useamman kirjan pino kirjastolainoja.

Stephen King: Herääminen

Stephen Kingin uusimmasta päästiin nauttimaan suomeksi taas pikavauhdilla, sillä Herääminen ilmestyi englanniksi viime marraskuussa ja Tammi pyöräytti suomennoksen ulos tammikuussa. Halusin päästä lukemaan tätä mahdollisimman nopeasti ja onneksi hyvissä ajoin kirjastoon tehdyn varauksen ansiosta kirjaa ei tarvinnut odotella luettavaksi kovin pitkään.

Jamie Morton tapaa kotikaupunkinsa uuden pastorin Charles Jacobsin ensimmäisen kerran ollessaan 6-vuotias. Sähköstä erityisen kiinnostunut pastori tekee vaikutuksen nuoreen Jamieen, mutta yllättävän tragedian jälkiseurauksien myötä Jacobs irtisanotaan ja hän katoaa vauhdilla kaupungista ja Jamien elämästä. Vuosikymmeniä myöhemmin Jamie kohtaa sattumalta muuttuneen ja silmänkääntäjäksi ryhtyneen Jacobsin uudestaan. Jacobsin avuntarjous heroiinikoukussa olevalle Jamielle sitoo miesten kohtalot toisiinsa.

En ole lukenut Kingin laajasta tuotannosta kuin ehkä murto-osan ja onneksi ei ole vielä tullut luettua aivan kelvotonta kirjaa kauhun mestarilta. Minun ei siis tarvinnut pettyä tähänkään, sillä Herääminen oli nopeaa ja nautittavaa luettavaa, tuttua Kingiä siis.

Herääminen ei hoppuile, vaan tarina avautuu pikku hiljaa. Tarinan hitaampi vauhti ei välttämättä kaikkia miellytä, mutta minä pidin siitä, miten Jamien hahmoa ja tapahtumia syvennettiin pala palalta, kerros kerrokselta. Jännitys kasvaa tasaisesti kohti loppua, jota kansilipareessa kutsutaan "pelottavimmaksi, mitä King on ikinä kirjoittanut". Lopun tapahtumat olivat juuri sopivan kauhistuttava ja mielikuvituksellinen loppupamaus hyvälle ja vetävälle tarinalle.

Tohtori Unta lukiessani minua häiritsi, että suomennoksesta huomasi melko selvästi sen olevan (liian) nopealla vauhdilla tehty. Pelkäsin, että tässäkin kirjassa olisi sama ongelma, sillä Tohtori Unen tavoin myös Heräämisen alkukielisen ja suomennoksen ilmestymisen välissä ei ole kuin muutama kuukausi. Pelkoni oli onneksi aiheeton, sillä suomennos oli tällä kertaa oikein sujuva, vaikka tarkat silmäni muutaman pienen kirjoitusvirheen huomasivatkin.

Tämän vuoden puolella saadaan lisääkin Kingiä suomeksi, sillä parin vuoden takainen Joyland ilmestyy kesäkuussa suomennettuna nimellä Tervetuloa Joylandiin. Tuo kirja löytyy englanninkielisenä omasta hyllystä ja sen viime vuonna ehdin lukeakin (jäi kuitenkin bloggaamatta), mutta jos kaipaan ensi kesänä Kingiä, ehkä luen suomennoksenkin.

Herääminen kuittailee haasteesta kohdan 11. A book with a one-word title.

------
Alkuteos: Revival
Tammi 2015, 368 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

E. Lee & C. Quinn: Path of Destruction

Viime kesänä lukemani E. Leen ja C. Quinnin Storm Warning oli erinomainen indie nuortenkirja, joka loppui erittäin jännittävään cliffhangeriin. Jatkoa Broken Heartland - sarjalle joutui odottamaan tuskallisen pitkään kun kakkososan julkaiseminen venyi ja venyi. Lopulta kovasti odottamani Path of Destruction ilmestyi jouluaattona kuin joululahjana sarjan faneille. Itse en päässyt kirjan kimppuun kuin vasta tammikuun puolella, mutta kun vihdoinkin sain tämän luettavaksi, en hetkeen halunnut lukea mitään muuta.

Path of Destruction on sarjan toinen osa, joten tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia. Lisäksi tekstissä saatetaan myös sivuta sarjan ensimmäisen kirjan tapahtumia.

Hope's Groven yli pyyhkäissyt tornado jätti jälkeensä paitsi tuhoutuneita rakennuksia myös muuttuneita elämiä. Myrskystä selviytyneiden matka menetyksistä toipumiseen ja normaaliin elämään palaamiseen on täynnä sydänsuruja, valheita ja murheita. Kaikki on muuttunut, eivätkä myrskyt ole vielä ohi. 

Storm Warning loppui tilanteeseen, jossa tiedettiin, että joku viisikosta (Cameron, Kyle, Hayden, Cooper tai Ella Jane) ei tule selviämään myrskystä elossa. Yritin ennen tämän lukemista arvuutella kuka mahtaakaan kuolla, mutta en kertaakaan osunut oikeaan. Hahmo ei ollut suosikkini, mutta silti tuntui pahalta, koska juuri tämän hahmon menetys iski muihin niin kovaa. Lisäksi nyt kun tiedän kuka on kuollut, Storm Warningin epilogin lukee aivan eri tavalla.

Rakastan Leen ja Quinnin kirjoitus- ja kerrontatyyliä, joka vetää lukijan tiukasti kiinni hahmojen elämään ja tunteisiin. En olisi uskonut, että tämä on niin tunteikasta luettavaa. Aivan en ollut itku silmässä tätä lukiessani, mutta lähellä se kyllä oli. Välillä raivostuttikin kun joku meni tekemään huonoja päätöksiä tai käyttäytyi kuin idiootti.

Kirjassa tapahtuu erittäin paljon kun nuoret yrittävät jokainen omalla tavallaan selviytyä tuhoisasta myrskystä. Toisilla menee hyvin, toisilla ei. Ella Janen syöksykierre syvälle suruun ja jopa huumeisiin ja huonoon seuraan sekaantuminen olivat raskasta luetttavaa kun hahmon oli tottunut näkemään aivan erilaisena, sellaisena kilttinä naapurintyttönä. Storm Warningissa melkein inhoamani Cameron oli tässä kirjassa yllättäen yksi suosikeistani, sillä hahmon kokemat vaikeat asiat toivat rytinällä alas tarkoin rakennetun ulkokuoren ja sisältä paljastuikin aivan erilainen ihminen.

Path of Destruction ei ollut aivan niin hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta silti tämä on loistava nuortenkirja, jota lukiessa tunteet menivät aikamoista vuoristorataa. En ole lukenut E. Leeltä tai C. Quinnilta erikseen mitään, mutta yhdessä nämä kirjailijat ovat tehneet loistavaa työtä. Broken Heartland - sarjaa ei voi muuta kuin suositella kaikille, joita kiinnostaa lukea realistista, vahvaa ja koukuttavaa nuorten draamaa, joka toimii vanhemmallakin lukijalla täysillä.

Kirjan loppu ei ole aivan yhtä jännittävä kuin Storm Warningin, mutta monta asiaa jää pahasti auki ja haluaisin heti päästä kolmannen osan kimppuun. Seuraava osa, Taking Shelter, pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella. En malttaisi odottaa.

Path of Destruction kuittaa lukuhaasteesta kohdan 13. A book set in a different country.

------
2014, 229 s.
oma ostos

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

En yleensä jahkaile kirjastolainojen kanssa, vaan kannan niitä kotiin isoja pinoja ihan pienestäkin syystä, esimerkiksi pelkästään kansien perusteella. Vuoden 2011 Finlandia Junior -voittaja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa ehti kuitenkin sattua silmiini kirjastossa useampaankin kertaan ennen kuin vihdoin päätin, että nyt lainaan ja luen tämän.

Vuonna 1986 räjähtää paitsi Tshernobyl myös 14-vuotiaan Mariian tajunta. Hänen tasapaksu elämänsä muuttuu kun hän tapaa uimarannalla Mimin. Tytöt ystävystyvät, rakastuvat ja rakastavat.

Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta bloggaaminen on venähtänyt kun tuntui siltä, että tarvitsen hieman aikaa sulatella mitä mieltä tästä olinkaan. 

Kirjan lukijaa puhuttelevaa kerrontaa on kehuttu, mutta minun kohdallani juuri tuo oli se asia, minkä takia en täysin hurmioitunut muuten kyllä kauniista tarinasta. Jo ensimmäisillä sivuilla kirjoitustyyli tuntui oudolta, mutta ajattelin, että siihen kyllä tottuu kun lukee hieman eteenpäin ja tarina vie mukanaan.  

Vähän harmittaa, että ei vienyt. Olisin ehkä pitänyt kirjasta vielä enemmän jos tämä olisi kerrottu eri tavalla. Minäkertoja Mariian suulla kuultu omalaatuinen, runollinen ja kommentoiva kerronta tuntui yksinkertaisesti ärsyttävältä. Valoa valoa valoa oli aivan liian tajunnanvirtamainen minun makuuni. Vaikka en kirjan tyylistä pitänytkään, tämä oli silti kaunis, haikea ja surullinenkin tarina tyttöjen välisestä rakkaudesta.

Valoa valoa valoa on ensimmäinen kosketukseni Vilja-Tuulia Huotarisen tuotantoon, jota en ole vielä valmis aivan kokonaan hylkäämään vain siksi, että en juuri tämä kirja ei toiminutkaan. Huotarisen uusin kirja Kimmel oli minulla lainassa kirjastosta, mutta lopulta päädyin palauttamaan sen lukemattomana. Kimmel kuitenkin kiinnostaa, joten sen melko varmasti joskus aion lukea ja antaa Huotariselle uuden yrityksen vakuuttaa minut.

Valoa valoa valoa kuittaa lukuhaasteesta kohdan 9. A book by a female author.

------
Karisto 2011, 175 s.
kirjastosta