H.G Wells: Tohtori Moreaun saari

Bongailen joskus melko mielenkiintoisista paikoista itselleni luettavaa. Joskus siihen, että lisään kirjan lukulistalleni saattaa riittää pelkkä kirjan maininta ilman suurempaa esittelyä jossain kiinnostavassa yhteydessä. H.G. Wellsin tieteiskirja Tohtori Moreaun saari päätyi luettavakseni kun se mainittiin erään Simpsonit – jakson kommenttiraidalla. En juurikaan ole näin vanhojen kirjojen ystävä, mutta päätin silti uteliaisuuttani lainata kirjan kirjastosta ja ainakin yrittää lukea sen.

Edward Prendick selviytyy laivan haaksirikosta ja päätyy omituiselle saarelle, jota asuttaa salaperäisen tohtori Moreaun lisäksi hänen apulaisensa Montgomery sekä joukko eriskummallisia eläimellisen oloisia palvelijoita sekä metsissä lymyileviä otuksia, joita Prendick luulee alkuasukkaiksi. Mitä pidempään Prendick viettää aikaa saarella, sitä selvemmäksi hänelle käy, että saaren omituiset asukkaat ovat tohtori Moreaun hirvittävien kokeiden tuloksia, jotain eläimen ja ihmisen väliltä. Moreau yrittää eläviä olentoja leikkelemällä jalostaa ihmiselämää ja päästä selville elämän salaisuuksista. Vaikka Moreau väittää, että hänen luomuksensa ovat harmittomia olentoja, eivät kaikki näistä otuksista suhtaudu suopeasti luojaansa tai muihin saaren ihmisiin. On vain ajan kysymys milloin olennot päättävät nousta kapinaan luojaansa vastaan.

Ilmestyessään vuonna 1896 Tohtori Moreaun saari oli varmasti hyvinkin kauhistuttava ja järkyttävä kirja, mutta nykyisin sen idea eläinten ja ihmisten yhdistelemisestä eläväksi olennoksi tuntuu lähinnä huvittavalta. Tarinan epäkohtiin ei keskity liiaksi jos ajattelee, että tuohon aikaan oikeasti ajateltiin niin ja siitä ollaan onneksi menty eteenpäin järkevämpään suuntaan.

En lue kovinkaan paljon näin vanhaa kirjallisuutta, koska ne, jotka olen lukenut, ovat melkein poikkeuksetta olleet kamalan tylsää ja pitkäveteistä jaarittelua. Tohtori Moreaun saarikin on ajoittain erittäin pitkäveteinen ja etenee todella hitaasti, mutta onneksi kirja ei ole hieman yli 130 sivua pidempi eli tylsemmistäkin kohdista huolimatta kirjan lukee helposti. Johtuu varmaankin suomennoksesta, mutta kielikään ei ole niin vanhahtavaa ja vaikealukuista kuin se näin vanhassa kirjassa voisi olla.

Tohtori Moreaun saari oli kiinnostava lukukokemus ja on mukava joskus lukea tällaista vanhempaakin kirjallisuutta, mitä tosiaan en juuri muuten luekaan. H.G. Wellsillä on muitakin klassikkoteoksia, kuten Maailmojen sota ja Aikakone, mitkä voisin aivan hyvin harkita lukevani jossain vaiheessa.

------

Alkuteos: The Island of Dr. Moreau

Odessa, 132 s.

Suom. Markku Salo
kirjastosta