Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Kesästä on jo nyt tullut parempi kirjakesä kuin osasin odottaa. Luettuna, mutta vielä bloggaamista odottamassa on muutamakin vastaluettu teos ja kirjapinon päällimmäisinä odottaa pari kesän uutuuskirjaa, jotka tänään kävin hakemassa kirjastosta itselleni luettavaksi. Siskoni suosituksesta ja kehotuksesta päätin viimeinkin alkaa lukea Muumi - kirjoja, jotka tuntuivat täydellisiltä kesäkirjoilta. 

Myrsky rikkoo Muumilaakson rauhallisuuden ja pahaenteiset merkit enteilevät jotain suurta. Piisamirotan puhuttua tulisesta tähdestä, joka syöksyy suoraan Muumilaaksoon, Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornista. Matkasta tulee pitkä, sillä Muumipeikko ystävineen joutuu kokemaan yhtä sun toista vaarallista ennen kuin matka on ohi.

Jostain syystä päädyin lukemaan tämän kirjan vasta nyt, vaikka Muumeista pidin jo pienenä tv-sarjan myötä ja sarjakuviakin olen jonkin verran lukenut. Muumipeikko ja pyrstötähti oli sympaattinen satu, joka sopii ehdottomasti myös vähän aikuisemmille luettavaksi ja tykättäväksi. Janssonin ihastuttava kuvitus täydentää erinomaisesti hienoa tarinaa.

Tuhon merkit ja odotus ovat koko ajan läsnä tarinassa, joten ehkä pienempää lukijaa voi pyrstötähden odotus hieman pelottaa, mutta aikuisena en juurikaan kiinnittänyt aavistuksen pelottavaan tunnelmaan juurikaan huomiota. Ihastuin tässä oikeastaan eniten siihen, että hahmot tuntuivat paljon aidommilta ja persoonallisemmilta kuin tv-sarjassa, jossa muistelisin, vaikka en olekaan aikoihin yhtään jaksoa katsonut, hahmojen olevan aika lailla erilaisia.

Olen jo hamstrannut itselleni kirjastosta odottamaan loput Muumi - kirjat, joten seikkailut Muumilaaksossa jatkuvat varmasti pian kunhan saan pari kiireisempää kirjaa luettua pois alta. Toivottavasti muutkin kirjat ovat yhtä ihania kuin tämä ensimmäinen.

------
Alkuteos: Kometjakten
WSOY 2010, 144 s.
Suom. Laila Järvinen
kirjastosta
1 kommentti on "Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti"
  1. Minulla on nuo Muumi-kirjat sellaisessa sievässä boksissa, sain ne lapsena kummitädiltäni. Ne ovat aarteeni :) Aina silloin tällöin kirjoihin pitää palata ja voi miten ne toimivat aikuislukijallekin <3

    Muumipeikko ja pyrstötähti tosiaan on aika "hurja" tunnelmaltaan, varsinkin lapsena luettuna. Pitäisikin lukea tämä uudelleen blogia varten ;)

    VastaaPoista