Tämän viikon saan nauttia pitkään odotetusta lomasta. Miten mukavaa onkaan kun voi vaikka vain hetkeksi sysätä opiskelujutut syrjään ja keskittyä taas kunnolla lukemaan. Lukupinossa on tuttuun tapaan hirveä määrä kirjoja, joten lomalta lopu tekeminen kesken. Tämän Kishwar Desain esikoiskirjan Pimeyden lapset luin jo viikonloppuna, mutta nyt vasta se pääsee esille blogiinkin.
14-vuotiasta Durgaa syytetään kolmentoista perheenjäsenensä järkyttävistä murhista. Ainoa, joka uskoo Durgan olevan enemmänkin olosuhteiden uhri kuin syyllinen, on delhiläinen sosiaalityöntekijä Simran, joka saapuu pikkukaupunkiin tapaamaan Durgaa ja selvittämään tämän taustaa. Rikkaan ja merkittävän perheen menneisyydestä paljastuu järkyttäviä salaisuuksia.
Kishwar Desai on kirjailijana minulle aivan uusi tuttavuus ja tähänkin kirjaan tutustuin vain, koska löysin kirjailijalta tänä vuonna ilmestyneen toisen kirjan. Päätin lukea ensimmäisen Simran - kirjan ennen uudempaa, vaikka sekin kirja lähti kirjastosta samalla reissulla mukaan.
Tykästyin kirjan päähenkilöön Simraniin, joka nelikymppisenä naimattomana naisena ja vieläpä tupakoitsijana ei sovi tyypilliseen intialaisnaisen muottiin. Ei ole varmaan ihme, että kirjasta ja sen päähenkilöstä tykkäsin, koska vahvat ja itsenäiset naishahmot kirjoissa ovat melkein aina suosikkejani. Simran ei ole poikkeus, vaikka välillä naisen touhuista tulee mieleen enemmänkin salapoliisi kuin sosiaalityöntekijä.
Pimeyden lapset oli välillä hieman vaikea lukukokemus, koska jäin muutamassakin kohdassa epäuskoisena ihmettelemään voidaanko intialaisessa kulttuurissa todella suhtautua niin kamalasti tyttölapsiin. En halua tämän yhden kirjan perusteella liikaa yleistää, mutta silti Pimeyden lapset antoi ajattelemisen ja kauhistelemisen aihetta.
Vaikka muuten pidinkin tästä, kirjan lopetus sai tunnelman ikävästi lässähtämään. Harmi, että muuten hyvää lukukokemusta latisti omasta mielestäni kehno loppuratkaisu.
-----
Alkuteos: Witness the Night
Like 2010, 237 s.
Suom. Terhi Kuusisto
kirjastosta
Tykkäsin Postimyyntilapsista kovasti, vaikka aihe oli taas vaikea ja ahdistava. Simran oli mielenkiintoinen päähenkilö tässäkin kirjassa.
VastaaPoistaTaidanpa lukea myös Pimeyden lapset.