Ihastuin tämän Marjo Ruolan Terveisin Neiti ja Clara kirjan kansiin. Ihastukseni vain lisääntyi kun huomasin, että myös sisältä löytyy lisää samantyylistä kuvitusta. Enempää syitä ei tarvittukaan sille, että kirjan päädyin lukemaan.
Rasavilli Neiti ja rauhallisempi Clara tutustuvat sattumalta ja erilaisista luonteistaan ja taustoistaan huolimatta tytöt ystävystyvät. Neiti asuu kaupungin laidalla pienessä talossa ja Clara keskustan hienossa tornitalossa. Ystävykset pääsevät tutustumaan toistensa erilaisiin elämiin, joihin kuuluu muun muassa ongelmallisia laskutehtäviä ja ullakolta löytyviä aarteita.
Kuten kirjan takakannessakin mainitaan Terveisin Neiti ja Clara oli hyväntuulinen tarina, jossa ei ole mitään varsinaista suurempaa juonta, vaan tarinassa seurataan ystävysten touhuja 1940-luvun loppuvuosina. Tyttöjen touhut seurasivat oikeastaan yhtä ja samaa kaavaa; Neiti kertoilee tempauksistaan ja Clara ihmettelee, mikä tuntui välillä ärsyttävältä, mutta muuten kirja oli vain 100 sivuisena nopea- ja helppolukuinen.
Kirjan sivuilla olevat kuvat elävöittävät mukavasti tarinaa, mutta harmittavasti mukana ei ole niin paljon vanhoja valokuvia kuin olisin toivonut. Sivuilta löytyy kuitenkin hyvin paljon kuvia vanhoista esineistä ja leluista, kuten kirjoista ja paperinukeista. Paikoin kuvat olivat kiinnostavampia kuin kirjan tapahtumat, mutta tarina kulki eteenpäin kuitenkin hyvin, eikä kirjan parissa ehtinyt todellakaan tylsistyä.
Terveisin Neiti ja Clara oli juuri sopivan kevyttä ja nopeaa luettavaa opiskelukiireiden keskelle ja varsinkin Salemin kirouksen jälkeen kirja tuntui ihanan piristävältä lukukokemukselta.
Kuten kirjan takakannessakin mainitaan Terveisin Neiti ja Clara oli hyväntuulinen tarina, jossa ei ole mitään varsinaista suurempaa juonta, vaan tarinassa seurataan ystävysten touhuja 1940-luvun loppuvuosina. Tyttöjen touhut seurasivat oikeastaan yhtä ja samaa kaavaa; Neiti kertoilee tempauksistaan ja Clara ihmettelee, mikä tuntui välillä ärsyttävältä, mutta muuten kirja oli vain 100 sivuisena nopea- ja helppolukuinen.
Kirjan sivuilla olevat kuvat elävöittävät mukavasti tarinaa, mutta harmittavasti mukana ei ole niin paljon vanhoja valokuvia kuin olisin toivonut. Sivuilta löytyy kuitenkin hyvin paljon kuvia vanhoista esineistä ja leluista, kuten kirjoista ja paperinukeista. Paikoin kuvat olivat kiinnostavampia kuin kirjan tapahtumat, mutta tarina kulki eteenpäin kuitenkin hyvin, eikä kirjan parissa ehtinyt todellakaan tylsistyä.
Terveisin Neiti ja Clara oli juuri sopivan kevyttä ja nopeaa luettavaa opiskelukiireiden keskelle ja varsinkin Salemin kirouksen jälkeen kirja tuntui ihanan piristävältä lukukokemukselta.
----
WSOY 2013, 100 s.
kirjastosta
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti