Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa nökötti lukemista odottavien kirjojen pinossa jo pidempään. Muutaman kerran olin jo melkein aikeissa lukeakin kirjan, mutta sitten tulikin muuta luettavaa. Jokin aika sitten lukemani Syran arvio kirjasta sysäsi minut vihdoinkin tarttumaan tähän, eikä onneksi tarvinnut pettyä. Lukija aamujunassa on yksinkertaisesti ihastuttava kirja.
Joka aamu Guylain Vignolles nousee junaan, kaivaa laukustaan irrallisia sivuja ja lukee niitä ääneen muiden matkustajien iloksi. Kierrätyslaitoksessa töissä oleva Guylain on pelastanut sivut makulointikoneesta, joka tuhoaa myymättä jääneet kirjat. Guylainin elämä muuttuu kun hän sattumalta löytää junasta muistitikun, jonka sisältämä päiväkirja lumoaa Guylainin. Hän ryhtyy jäljittämään päiväkirjan kirjoittajanaista Pariisin ostoskeskuksista.
Lukija aamujunassa on ihanan hyväntuulinen ja leppoisa kirja, jonka jokainen sivu nosti hymyn huulille. Olisin ahmaissut 188 sivuisen kirjan yhdessä hetkessä ellei välillä muu elämä olisi ärsyttävästi pakottanut laskemaan kirjan käsistä ja tekemään jotain muutakin.
Guylain on hahmona todella sympaattinen ja myös Guylainin ystävä Giuseppe oli kiinnostava hahmo. Giuseppen "jalkojen" etsintä oli yhtä aikaa hassua ja vähän surullistakin. Päiväkirjamerkinnöissä salaperäisen kirjoittajanaisen epätavallinen työ on kuvattu erittäin hauskasti ja varsinkin tätismit ovat mainioita.
Aikuisten saduksikin sanottu kirja on nopealukuinen. Didierlaurentin kerronta kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin. Kirjan loppu on niin ihana, että viimeistään sen takia kirjan lukemisen jälkeen on vielä pitkään hyvä mieli. Lukija aamujunassa oli juuri sopivan piristävä kirja hieman raskaampien lukukokemusten jälkeen.
Lukija aamujunassa on ihanan hyväntuulinen ja leppoisa kirja, jonka jokainen sivu nosti hymyn huulille. Olisin ahmaissut 188 sivuisen kirjan yhdessä hetkessä ellei välillä muu elämä olisi ärsyttävästi pakottanut laskemaan kirjan käsistä ja tekemään jotain muutakin.
Guylain on hahmona todella sympaattinen ja myös Guylainin ystävä Giuseppe oli kiinnostava hahmo. Giuseppen "jalkojen" etsintä oli yhtä aikaa hassua ja vähän surullistakin. Päiväkirjamerkinnöissä salaperäisen kirjoittajanaisen epätavallinen työ on kuvattu erittäin hauskasti ja varsinkin tätismit ovat mainioita.
Aikuisten saduksikin sanottu kirja on nopealukuinen. Didierlaurentin kerronta kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin. Kirjan loppu on niin ihana, että viimeistään sen takia kirjan lukemisen jälkeen on vielä pitkään hyvä mieli. Lukija aamujunassa oli juuri sopivan piristävä kirja hieman raskaampien lukukokemusten jälkeen.
Lukija aamujunassa kuittaa haasteesta kohdan 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit. Pariisiin kun pääsisi! :)
-----
Alkuteos: Le Liseur du 6h27
Tammi 2015, 188 s.
Suom. Kira Poutanen
kirjastosta
Minulle tämä oli kevyt vain pinnalta. Taustalla lurkkivat hyvinkin vakavat asiat. Siksi olenkin sanonut, että tämä on seitinohut AAMUpäiväkänni.
VastaaPoista