Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Tämä on yksi kesän uutuuskirjoista, jota olen odottanut todella kovasti. Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan aloitus Kesytön yllätti positiivisesti olemalla oikeasti hyvä fantasiakirja sekä onneksi myös vähemmän Twilight - kopio kuin aluksi olin pelännyt. Sain onneksi toisen osan luettavakseni nopeasti, eikä tarvinnut odotella pitkään, että pääsee lukemaan miten Raisan ja Hukkavaaran tarina jatkuu.

Vaikka Raisa Oja lähti Hukkavaarasta ja yritti unohtaa kainuulaisen pikkukaupungin ihmissudet - ja etenkin sen yhden tietyn ihmissuden - vanhan tuttavan yllättävä vierailu imaisee Raisan jälleen mukaan Hukkavaaran asioihin. Uutiset Hukkavaarasta ovat hälyttäviä. Lauman sisäinen valtataistelu ja sen aiheuttamat muutokset pakottavat Raisan palaamaan Hukkavaaraan, vaikka se saattaakin olla hengenvaarallista. Raisalle selviää myös, että Hukkavaara ei ole vielä paljastanut kaikkia salaisuuksiaan.

Yleensä luen kirjoja päiväsaikaan, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Uhanalainen vangitsi jo ensimmäisten sivujen aikana ja kuin huomaamatta luin kirjaa yömyöhäänkin pitkät tovit, koska oli vain pakko lukea vielä yksi ja sitten toinenkin luku eteenpäin. Tapahtumat kulkevat sujuvasti eteenpäin, eikä missään vaiheessa tullut tylsistymisen hetkiä. Rouhiainen osaa hyvin punoa salaisuuksia auki niin, että liikaa ei paljastu liian varhaisessa vaiheessa, vaan lukija pidetään otteessa kirjan loppuun asti. Lopun tapahtumat varmistivat sen, että ainakin minä jatkan Susiraja - sarjan lukemista jatkossa ja odotan innolla kolmatta osaa.

Pidin Raisasta päähenkilönä jo ensimmäisessä osassa ja onneksi hän oli yhtä voimakastahtoinen myös tässä toisessa. En vain ole varma mitä ajatella kirjassa Raisasta paljastuvista uusista kyvyistä, pidänkö niistä vai en. Mutta kaipa se kuuluu tämän tyylisiin kirjoihin, että päähenkilössäkin pitää olla jotain "vikaa" ja outoa. Kolmatta kirjaa jään innolla odottamaan jo senkin takia, että on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Raisan asiat seuraavassa osassa menevät.

Kirjan kannet ovat onneksi tässäkin osassa onnistuneet. Kansien aavistuksen salaperäinen tunnelma sopii loistavasti kirjan tunnelmaan. Edellisen osan kannen tapaan en ole aivan varma noista kannessa olevista perhosista, koska ainakin minun mielestäni kansi olisi ollut vaikuttava ja tunnelmallinen ilman niitäkin. Omaan silmään perhoset näyttävät jälleen aavistuksen turhalta täytteeltä, mutta onneksi muuten Uhanalainen on saanut kauniit kannet. Erikoismaininta myös kirjan nimelle, joka sopii erinomaisesti kirjan tapahtumiin.

Uhanalainen oli hyvä jatko sarjan avaukselle ja toivottavasti sarjan seuraavakin osa on yhtä mielenkiintoinen ja ennen kaikkea koukuttava kuin kaksi ensimmäistä. Harmi vain, että seuraavaa Hukkavaaraan pääsyä joutunee odottelemaan vielä pitkään. 

------

Tammi 2013, 446 s.
kirjastosta

Elina Rouhiainen: Kesytön

Tämän kirjan kohdalla minulla oli hyvin paljon ennakkoluuloja. Ensimmäiset ajatukset kirjasta olivat, että se vaikuttaa liikaa Suomeen sijoitetulta Twilight - sarjan kopiolta, jossa vampyyrit ovat vain vaihtuneet toiseen yliluonnolliseen lajiin. En ole Meyerin kirjasarjan ystävä, vaikka vampyyrikirjoista noin yleensä tykkäänkin. Omasta mielestäni lukemani kaksi ensimmäistä osaa Twilight - sarjasta olivat huonoja ja Bella Swann hahmona ärsyttävän selkärangaton, mitkä ovat varmaan suurimmat syyt, että en ole vieläkään saanut luettua sarjaa eteenpäin. Päätin kuitenkin yrittää olla antamatta ennakkoluuloilleni ja Twilight - vertauksille valtaa lukukokemuksessani.

17-vuotias Raisa Oja on helsinkiläinen taiteilijanalku, joka äitinsä kuoleman jälkeen muuttaa kainuulaiseen pikkukylään Hukkavaaraan. Kylässä on jotain omituista, eikä vain se, että kylän muut nuoret ovat poikkeuksellisen kauniita. Pian Raisa huomaa kiinnostuneensa koulun vaikutusvaltaisimmasta pojasta Mikaelista, jolla muiden kyläläisten tapaan on suuri salaisuus. Kun Raisa saa selville Hukkavaaran salaisuuden, hänen elämänsä mullistuu ja samalla Raisan on taisteltava voidakseen olla yhdessä rakastamansa Mikaelin kanssa.

Aloitin kirjan lukemisen pää täynnä ennakkoluuloja, mutta onneksi jonkin matkaa luettuani, Kesytön osoitti, että ennakkoluuloni olivat suurelta osin olleet liioiteltuja. Kirja ei ollut ollenkaan niin huono kuin olin olettanut, vaan ainakin minut Hukkavaaran salaisuudet imaisivat mukaansa. Ehkä kirjan idea ei ole sieltä kaikkein omaperäisimmästä päästä, mutta Rouhiainen on silti luonut hyvin kirjoitetun ja kiehtovan tarinan. Päähenkilö Raisa on voimakastahtoinen ja päättäväinen nuori nainen, vieläpä ylpeästi kasvissyöjä.

Muutamasta itseäni ärsyttäneestä pikkuasiasta on aivan pakko huomauttaa. Kirjan takakannessa oleva lainaus on omasta mielestäni liian paljastava kun etukannen sisäliepeestä löytyy vähemmän paljastava esittely, joka ei heti kerro lukijalle mikä Hukkavaaran asukkaiden todellinen luonne on. Olisihan se ollut mukavampaa itse tajuta asia samaan aikaan Raisan kanssa, eikä tietää sitä noin suorasti jo kirjaa aloittaessa.

Kirjan kansikuva on todella kaunis ja sopii loistavasti Kesyttömän tunnelmaan. Tämä on muuten jo kolmas kirja tänä vuonna, jonka kansikuvassa on hyödynnetty tuollaista "puolikkaat naamat toisiaan vasten" - asetelmaa. Kaksi muutahan olivat Beth Revisin Across the universe ja David Nichollsin Sinä päivänä. Kannessa olevat perhoset tuntuvat omaan silmään vähän irrallisilta ja turhalta täytteeltä.

Kesytön on ainakin omasta mielestäni hyvä kotimainen nuorten fantasiakirja. Toivottavasti kirjan aloittama Susiraja - sarja jatkuu yhtä hyvänä. Hienoa, että tässä sarjassa pääosassa ovat ihmissudet, eivätkä vampyyrit, jotka valitettavasti alkavat olla melko loppuun kulutettuja.

------

Tammi 2012, 426 s. 
kirjastosta