Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Pidin valtavasti Emmi Itärannan esikoisesta eli Teemestarin kirjasta. Huomasin vasta kesällä, että Itärannalta on syksyllä tulossa toinen kirja ja varausta kirjastoonkin tein normaalia myöhemmin, jolloin iso joukko innokkaita oli jo ehtinyt varausjonossa edelle. Onneksi edellä oli sen verran nopeita lukijoita, että kirjaa ei jonosta huolimatta tarvinnut odotella kovin kauaa itselle luettavaksi.

Tuhoisat tulvat piinaavat saarta, jota hallitsee Neuvosto. Unten näkeminen on kiellettyä ja unennäkijät viedään Tahrattujen Taloon. Nuori kutoja Eliana löytää rannalta pahasti loukkaantuneen nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Naisen, Valerian, ihoon on kirjoitettu nimi, Elianan nimi. Elianan selvittäessä Valerian kohtaloa muutkin saaren salaisuudet uhkaavat paljastua.

Viimeistään tämä toinen teos todistaa sen, että Itäranta on mestarillinen sanataituri. Kudottujen kujien kaupunki on kielellisesti uskomattoman kaunis, taitava ja runollinen. 

Lukukokemuksena kirja oli yhtä aikaa nautittava ja hieman raskas. Raskas sen takia, että kirjan runollinen kieli pakotti ainakin minut lukemaan kirjaa ajatuksella ja ehkä normaalia lukutahtiani hitaammin. Kirja vaati ihan kunnolla keskittymistä, että kielen ja tarinan pystyi sisäistämään kunnolla. Ehkä juuri tuosta syystä välillä tuntui, että eihän tässä edisty oikein mihinkään suuntaan. Oli oikeastaan mukavaa, että kerrankin kirja jumitti sen takia, että se oli niin kaunista luettavaa, eikä sen takia, että se oli huono.

Kudottujen kujien kaupungin saarimiljöö on erittäin kiehtova ja omalaatuinen. Kaupunki on täynnä monia kiinnostavia ja erikoisia yksityiskohtia, kuten Seittien Talo, Tahrattujen Talo, verikorallit ja laulumeduusat. Näin kiehtovasta maailmasta voisi lukea lisääkin.

Jonnekin puolen välin tienoille olin kirjasta täysin haltioitunut.  Sen jälkeen jotenkin tuntui, että alkoi tapahtua liikaa liian lyhyessä ajassa ja kadotin otteeni tarinasta. Luinko kirjaa sittenkin liian hätäisesti, enkä tarpeeksi ajatuksella koska varsinkin lopussa tuntui, että en ehkä oikein ymmärtänyt kaikkea. 

Kiinnitän aina lukemieni kirjojen kansiin huomiota ja tässä kirjassa kannet ovat oikea napakymppi. Yksinkertaisesti lumoavat ja kirjaan täydellisesti sopivat. 

Pidin Teemestarin kirjasta enemmän kuin Kudottujen kujien kaupungista. Huono tämä ei missään nimessä kuitenkaan ole. Itse vain en pysynyt kirjassa kiinni niin hyvin kuin Itärannan esikoisessa. Ehkä tarvitsen toisen lukukerran, että näen Kudottujen kujien kaupungin koko kauneuden ja loistavuuden.

Jo kahden ensimmäisen teoksensa perusteella Itäranta on erittäin lahjakas kirjailija, joten häneltä on lupa odottaa hyvää varmasti myös tulevaisuudessa.

------

Teos 2015, 335 s.

kirjastosta

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Jostain syystä jotkut kirjat vain jäävät lukematta, vaikka ne kuinka kiinnostaisivat ja ne haluaisi lukea samantien. Todella pitkään, oikeastaan kirjan parin vuoden takaisesta ilmestymisestä lähtien Emmi Itärannan Teemestarin kirja on ollut minulle juuri sellainen kirja. Haluaisin kovasti lukea sen, mutta jotenkin löytyy aina muuta luettavaa, ei ole aikaa tai löydän jonkun muun tekosyyn kirjan ohittamiselle. Onneksi nyt tuo vääryys on kuitenkin korjattu ja pääsin vihdoinkin lukemaan Itärannan ylistetyn dystopian.

Vesi on loppumassa ja ihmiskunta sinnittelee suurten mullistusten jälkeen sotilasdiktatuurin vallan alla. Teemestarien sukua oleva Noria saa kuulla isältään tunturiin kätketystä salaisesta lähteestä. Vesipulasta kärsivässä maailmassa vesirikos on rikoksista suurin. Paljastuessaan Norian salaisuus voi vaarantaa enemmän kuin yhden elämän.

Itäranta on kirjoittanut huikean hyvän esikoisteoksen, jota ei ole turhaan ylistetty niin monessa kirjablogissa ennen minua. Kirjan kieli ja kerronta on erittäin kaunista ja sujuvaa. Aloittaessani tämän lukemista minulla oli tarkoitus lukea ensin vain muutama sivu kuin maistiaisiksi ja jos tarina lähtisi hyvin etenemään, lukisin myöhemmin oikein kunnolla lisää. Kävikin sitten niin, että lumouduin jo ensimmäisiltä sivuilta tarinasta niin paljon, että ahmaisin puolet kirjasta melkein huomaamatta.

Teemestarin kirjan maailma on karu ja ahdistavakin, sellainen, josta on vaikea löytää juuri mitään hyvää tai kaunista. Itäranta on tehnyt hienoa työtä rakentaessaan dystooppisesta maailmasta täysin uskottavan. Juomakelpoista, makeaa vettähän ei ihan oikeasti välttämättä tule riittämään loputtomasti. Pidin siitä, että kirjassa ei ole kerrottu kuinka kauas tulevaisuuteen tarina sijoittuu, vaan asia jätetään lukijan pohdittavaksi.

Tätä kirjaa on luettu erittäin paljon, mutta jos vielä löytyy joku, joka ei ole Teemestarin kirjaan tarttunut, patistelenpas minäkin tämän lukemaan. Tämä oli erittäin hieno lukukokemus ja jään odottelemaan Itärannan tulevaa tuotantoa. Ainakin esikoisen perusteella voi varovaisesti odottaa kirjailijan tulevaisuudelta paljon.

Lopuksi vielä hieman iloisempiin tunnelmiin. Ihan kohta on jo joulukuu ja suosikkijuhlani (omien syntymäpäivieni lisäksi) lähestyy. Pidän joulun ajan tunnelmasta (en niinkään siitä kaupallisesta ja turhaan kulutukseen kehottavasta puolesta), joten halusin tuoda blogiinikin ihan pikkuisen jouluista tunnelmaa. Pitäähän kummituksella olla tonttulakki päässä lämmittämässä :)

Kiitos kirjasta Elisa Kirja!

------

Teos 2013 (e-kirja), 201 s.

arvostelukappale (Blogat)