Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, vol. 2

Luin Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin yhteistyön tuloksen Paper Girlsin ensimmäisen osan viime lokakuussa ja ilokseni huomasin, että kirjastoon oli hankittu myös tämä kakkosalbumi (sis. numerot 6-10) aika lailla tuoreeltaan. Pääsin siis jatkamaan sarjan parissa. 

Paper Girls vol. 2 on jatkoa sarjalle, joten tässä kirjoituksessa saattaa olla juonipaljastuksia.

Erin, Mac ja Tiffany huomaavat joutuneensa tulevaisuuteen - vuoteen 2016. Heidän ystävänsä KJ on edelleen kadoksissa ja etsiessään kadonnutta ystäväänsä tytöt törmäävät paitsi tulevaisuuden erikoisiin tavaroihin kuten taulutelevisioihin ja älypuhelimiin, myös tulevaisuuden versioihin itsestään.

Ensimmäisessä osassa tapahtui paljon kaikkea ja niissä tapahtumissa oli ajoittain vaikea pysyä kärryillä, mutta onneksi tämä kakkososa ei ole lähellekään niin sekava ja heitä sekaan koko ajan uutta ja outoa. Tarina pysyy paremmin kasassa ja ehkä sen takia pidinkin tästä albumista enemmän kuin ensimmäisestä.

Kehuin Paper Girlsin värejä jo edellisen osan bloggauksen yhteydessä ja kehunpas niitä nyt tässä uudestaan. Katsokaa vaikka tuota kantta! Ihanan eloisat ja voimakkaat värit, jotka sopivat tarinaan loistavasti, vaikka tässä osassa ei enää ollakaan 80-luvun loppupuolella.

Hauskasti tulevaisuuden ihmeet olivat suuri ihmetyksen aihe tulevaisuuteen paiskatuille ja aivan erilaiseen maailmaan tottuneille 80-luvun tytöille.

Tykkäsin todella paljon tämän mukavan omaperäisen tarinan jatkosta. Kyllä Brian K. Vaughan osaa asiansa, vaikka sehän on jo oikeastaan Sagalla todistettu. Lopussa oli jälleen vähän sellaiset tunnelmat, että mitähän tässä tulee tapahtumaan, joten odotan jatkoa innolla.

Näiden kokoelma-albumeiden kolmas osa (sisältää numerot 11-15) ilmestyy vasta elokuussa. Goodreadsilta jo vähän haikeana katselin kolmannen albumin kantta, joka on upea. Toivottavasti kirjastoon saadaan kolmonenkin, että pääsen sen mahdollisimman nopeasti ilmestymisestä lukemaan.

-------

Image Comics 2016, 128 s.

kirjastosta

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, vol. 1

Löysin eräällä kirjastoreissulla sattumalta Brian K. Vaughanin kynäilemän Paper Girlsin, joka lähti kirjastosta mukaan oikeastaan vain siksi, että se oli Vaughanin kirjoittama. Vaughanin kynästä on myös ihana ja upea Saga, joten odotukset Paper Girlsin suhteen olivat varsin korkealla.

Halloween 1988. Neljä 12-vuotiasta tyttöä ovat aloittelemassa yön pikkutunteina lehdenjakokierrosta kun he törmäävät outoihin tummakaapuisiin hahmoihin. Tavallisesta yöstä tuleekin jotain aivan muuta kun tytöt saavat selville jotain järkyttävää, mikä mullistaa kaiken.  

Ei tämä lähellekään Sagan veroinen ollut, mutta ihan mukava lukukokemus kuitenkin. Vaughan todistaa jälleen olevansa eritäin lahjakas ja uskomattoman omaperäisiä tarinoita kynäilevä kirjoittaja.  

Välillä minulla oli vaikeuksia pysyä kärryllä tapahtumista, sillä tarinassa tapahtuu paljon ja välillä niin outoja asioita, että vähemmästäkin putoaa juonen kyydistä. Itse asiassa tarvitsin ensimmäisen nopean lukukerran jälkeen toisen, vähän hitaamman läpiluvun, että sain kunnolla kiinni siitä, mitä tässä nyt tapahtuikaan.  Paper Girlsissä on paljon vähän kaikkea ja ihme kyllä paketti pysyy varsin hyvin kasassa, vaikka onkin ehkä vähän sekava luettavaksi nopeasti.

80-luvulla ja etenkin vuodella -88 (onhan se minun syntymävuoteni!) on erityinen paikka sydämessäni, joten tykkäsin valtavasti, että Paper Girls sijoittuu nimenomaan 80-luvun lopulle.

Lukiessani tämän ensimmäisen kerran läpi, en pitänyt Cliff Chiangin piirrostyylistä, mutta toisella lukukerralla aloin jo vähän enemmän lämmetä Chiangin tyylille. Visuaalisesti ehdottomasti parasta Paper Girlsissä on Matt Wilsonin upea väritystyö. Ruudut hehkuvat upeissa ja kirkkaissa väreissä, jotka sopivat loistavasti tarinan tunnelmaan ja tapahtuma-aikaan eli 80-luvun loppupuolelle. 

Paper Girls, volume 2 julkaistaan marraskuun lopussa ja aion ehdottomasti lukea myös sen, jos vain jostain sen onnistun käsiini saamaan. Näin keskinkertainen tarina ei ehkä muuten innostaisi lukemaan jatkoa, mutta aivan lopussa oli niin hieno ja yllättävä käänne, että jo senkin takia haluan tietää mitä tulee tapahtumaan.

------

Image Comics 2016, 144 s.

kirjastosta

Jonathan Luna & Sarah Vaughn: Alex + Ada, volume 1

Selailin Google Playlla kirjoja ja sattumalta tielleni osui tämä Jonathan Lunan ja Sarah Vaughnin Alex + Ada - sarjakuvan ensimmäinen numero, jonka sai ladattua ilmaiseksi. Ihastuin tarinaan sen verran, että halusin jatkaa sarjaa pidemmällekin. Tämä volume 1, joka kokoaa yksiin kansiin sarjan numerot 1-5, tulikin sitten hankittua ihan omaan hyllyyn.

Alex on yksinäinen ja masentunut nuorukainen, joka kaipailee vielä kuukausienkin jälkeen entistä tyttöystäväänsä. Syntymäpäivänään Alex saa lahjaksi jotain, mitä hän vähiten haluaa: uusinta uutta olevan Tanaka X5 androidin. Alexin on vaikea tottua androidiinsa, sillä Ada näyttää ihmiseltä, mutta on kuitenkin pelkästään kone, joka tekee niin kuin käsketään ja vain niin kuin käsketään. Alex ei halua Adan olevan pelkkä aivoton kone, mikä saa hänet tekemään jotain erittäin kiellettyä.

Alex + Ada sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa teknologia ja robotit ovat apuna kaikessa. Puheluita tehdessäkään ei tarvitse enää puhelinta tai edes oikeastaan puhua kun viestinsä voi välittää suoraan ajatuksina vastaanottajalle. Samalla tavalla hoituu esimerkiksi valojen sytyttäminen ja ovien lukitseminen. Teknologia ei kuitenkaan ole tuonut pelkkää onnea, vaan myös vakavia ongelmia ja onnettomuuksia, mikä on pakottanut rajoittamaan androidien tekoälyä.

Pidin valtavasti Alex + Adan visuaalisesta ilmeestä ja Jonathan Lunan piirrostyylistä, joka on mukavan pelkistettyä, selkeää ja samalla omaan silmään erittäin kaunista. Verkkaisesti etenevä tarina vaatii keskittymistä, mutta palkitsee hienolla pohdiskelulla ihmisyydestä ja tietoisuudesta.

Tässä kokoelmassa tarina pääsee oikeastaan vasta alkuun, vaikka paljon ehtiikin jo tapahtua. Aion ehdottomasti jatkaa sarjaa eteenpäinkin ja tulee olemaan varmasti kiinnostavaa nähdä miten tarina tästä eteenpäin lähtee kulkemaan. Lisäksi kiinnostaa kovasti millaiseksi Adan hahmo muodostuu lopussa tapahtuneen käänteen jälkeen.

Nyt maaliskuussa ilmestyi Alex + Ada, volume 2, johon on koottu sarjan numerot 6-10. Irtonumeroina tämän lukemista pystyisi jo jatkamaan, mutta haluan ehkä mieluummin lukea yksissä kansissa hieman enemmän eli seuraavaa kokoelmaa odotellessa.

Alex + Ada kuittaa lukuhaasteesta kohdan 40. A graphic novel.

------

Image Comics 2014, 128 s.

oma ostos