Mari Manninen: Yhden lapsen kansa & Elina Järvi, Tiina Hotti ja Outi Poppius: Error - Mielen häiriöitä

Luen tietokirjoja oikeastaan todella vähän, mutta tänä vuonna ehdin jo alkuvuodesta lukea pari tietokirjaa ja nyt loppuvuodesta kaksi lisää. Se taisikin olla pari enemmän kuin viime vuonna. Lukulistalla on pari kiinnostavaa tietokirjaa, joten ensi vuonna blogissani nähdään vielä lisääkin muutakin kuin kaunokirjallisuutta.

Mari Mannisen Yhden lapsen kansa ja Elina Järven, Tiina Hottin ja Outi Poppiuksen Error - Mielen häiriöitä taitavat jäädä vuoden viimeisiksi blogatuiksi kirjoiksi. 

Vuoden viimeinen lukemani kirja on Sarah Andersenin mainio sarjakuva Adulthood is a Myth, josta saatan ehkä kirjoittaa blogiinkin myöhemmin. Ensi vuonna yritän tuoda blogiini myös lukemani sarjakuvat, sillä tänäkin vuonna olen lukenut mahtavia sarjakuvia (esim. Kati Närhen loistava Agnes -trilogia), mutta jotka jäivät kuitenkin kirjoittelematta blogiin.

MARI MANNINEN: YHDEN LAPSEN KANSA

Mari Mannisen Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksia käsittelevä Yhden lapsen kansa voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Innostun todella harvoin Finlandia voittajista, mutta koska Kiina on kiehtonut minua aina, kiinnostuin Mannisen kirjasta ja laitoin heti voittajan selvittyä varausta kirjastoon. Nopeus oli todellakin valttia, sillä kirjalla näyttäisi nyt olevan lähemmäs sata varausta jonossa. 

Yhden lapsen politiikka oli Kiinassa voimassa vuosina 1979-2015, jolloin perheet saivat hankkia vain yhden lapsen. Kiinalaiset naiset tuntevat yhden lapsen politiikan aiheuttamata pakkoabortit ja salasynnytykset. Yhden lapsen kansa kertoo kymmenen kiinalaisperheen tarinan.

Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja. Aiheeltaan tärkeä ja kiinnostava, mutta samalla ei mitenkään raskasta luettavaa. Sivujakin kirjassa on hieman reilu 200. Itselleni tällainen kevyehkö tietokirja sopi loistavasti, sillä raskaslukuiset tietokirjat eivät välttämättä jaksa pitää mielenkiintoani yllä, vaikka ne käsittelisivätkin itseäni kiinnostavaa aihetta.

Yhden lapsen kansa oli ainakin minulle valaiseva katsaus Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksiin. Manninen on selvästi tehnyt ison työn tutkiessaan tällaista aihetta.

 

-----

Atena 2016, 205 s.

kirjastosta 

ELINA JÄRVI, TIINA HOTTI & OLGA POPPIUS: ERROR - MIELEN HÄIRIÖITÄ

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä mielenterveysongelmat ovat minulle tuttuja lähipiiristäni ja siksi itselleni tärkeä asia. Error - Mielen häiriöitä tuli luettua jo marraskuun viimeisillä päivillä. Hetken mietin jätänkö kirjasta bloggaamisen väliin, koska lukemisesta ehti vierähtää aikaa. Joulukuun puolella lueskelin tätä kuitenkin uudestaan ja päätin, että näin tärkeästä kirjasta ei voi jättää bloggaamatta.

Puolet suomalaisista kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain elämänsä vaiheessa. Kirjassa kertoo tarinansa 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. 

Vau mikä kirja! Kaikin puolin niin tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka toivoisin jokaisen lukevan. Error - Mielen häiriöitä osoittaa miten syyt "hulluuden"  eli mielenterveysongelmien takana ovat hyvin monenlaiset ja miten tärkeää etenkin läheisten ja muiden ihmisten tuki mielenterveysongelmaiselle on.  

Hienoa, että kirjassa esiintyvät ihmiset kertovat tarinansa omalla nimellään ja naamallaan. He kertovat omista kokemuksistaan ja diagnooseistaan hätkähdyttävänkin avoimesti. Mukana on niin julkisuuden henkilöitä kuin tavallisia ihmisiäkin. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin vähän sellainen aihe, että niistä ei herkästi puhuta, joten hienoa, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat uskaltaneet rohkeasti avautua mielenterveysongelmistaan.

Error - Mielen häiriöitä on hieno kirja ja suosittelen erittäin painokkaasti jokaista, jota kirja edes vähän kiinnosta, lukemaan se. 

-----

Like 2016, 243 s.

kirjastosta

 

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

Vuodenvaihde lähestyy kovaa vauhtia ja minulla olisi vielä pari luettua kirjaa bloggaamatta. Yritän ne saada blogiin vielä ennen kuin kalenteri pyöräytetään vuoden 2017 puolelle. Myös jonkinlaista summausta tästä järkyttävän huonosta kirjavuodestanikin on tulossa. Kirjojen ja lukemisen osalta tämä vuosi meni huonosti, mutta toivottavasti ensi vuonna parannetaan :)

Olen jo todella pitkään halunnut lukea M.R. Careyn kirjan The Girl with All the Gifts. En kuitenkaan ole sitä omaksi hankkinut ja kirjastostakaan kirjaa ei ole löytynyt. Kun sain tietää, että kirja ilmestyy suomeksi nimellä Maailman lahjakkain tyttö, laitoin innoissani varausta kirjastoon ja onneksi tätä ei tarvinnut odotella kovin pitkään.

Joka aamu Melanie sidotaan pyörätuoliin ja noudetaan huoneestaan oppitunnille yhdessä muiden samalla tavalla pyörätuoliin sidottujen lasten kanssa. Samanlaisina toistuvien päivien piriste on neiti Justineau, joka kertoo tarinoita menneestä maailmasta, jota lapset eivät koskaan pääse näkemään. Melanien elämä muuttuu kun tukikohtaan hyökätään ja hän joutuu yhdessä neiti Justineuan, tohtori Caldwellin ja muutaman sotilaan kanssa pakomatkalle zombietartunnan romahduttamaan maailmaan.

Olipas huikea kirja!

Olen suuri post-apokalyptisten selviytymistarinoiden ja zombien ystävä, joten vähän aavistelinkin, että saattaisi tästä pitääkin. Lukiessani yllätyin silti, että miten paljon tästä pidinkään. Jännittävä ja koukuttava tarina on oikein kunnon page-turner. Maailman lahjakkain tyttö ei päästänyt minua hetkeksikään irti otteestaan, mikä kroonisessa lukujumissani on hieno saavutus ja todella hyvän kirjan merkki.

Tykkäsin todella paljon siitä mikä zombietartunnan aiheuttaa ja millaiseksi tartunta lopulta kehittyi. Vähän erilaisempia zombeja kuin monissa muissa zombietarinoissa. Siitä lisäpisteitä jo muutenkin mainiolle kirjalle.

En pidä leffakansista kirjoissa ja jos mahdollista, valitsen mieluummin sen alkuperäisen kannen kuin leffaversion. Harmi, että Maailman lahjakkain tyttö julkaistiin juuri leffakansilla, koska alkuperäiset keltaiset kannet ovat mielestäni paljon paremmat. Jo senkin takia, että kirjassa henkilöt kuvataan aivan erinäköisiksi kuin heidän leffaversionsa, jotka kansissa tuijottelevat.

Maailman lahjakkain tyttö herätti ehdottomasti kiinnostukseni M.R. Careyn muuhun tuotantoon, varsinkin romaaneihin. Kirjan leffaversio (jonka käsikirjoitus on Careyn omaa käsialaa) sai ensi-iltansa loppuvuodesta ja haluan ehdottomasti nähdä myös elokuvan.

------

Alkuteos: The Girl with All the Gifts

Like 2016, 408 s.

Suom. Juha Ahokas

kirjastosta

Vuoden viimeiset: Stockmann Yard & Mantelimaa

Joulu tuli, oli ja meni. Tänä jouluna en saanut kirjallisia lahjoja, mutta sitäkin mukavampaa kaikkea muuta. Nyt kun joulusta on selvitty ja vuosi on ihan kohta vaihtumassa uuteen, on varmaan aika purkaa lyhyt blogijono ja kirjoitella muutamasta jo vähän ennen joulua luetusta kirjasta.

Nämä jäävätkin vuoden viimeisiksi luetuiksi kirjoiksi, sillä vaikka olenkin päässyt Siri Pettersenin kiehtovassa Odininlapsessa hyvään alkuun, en ehdi sitä enää tämän vuoden puolella lopetella. Mutta uusi vuosi onkin mukava aloitella hyvällä kirjalla.

ANTTO TERRAS: STOCKMANN YARD
 
Antto Terraksen Stockmann Yard - Myymäläetsivän muistelmat jäi mieleeni muistaakseni jostain lehtijutusta ja sen perusteella päätyi kirjastoon varaukseen. Kirja kiinnostaa ilmeisesti muitakin, koska sain tätä jonkun aikaa kirjastosta odotella. 

Antto Terras on toiminut 18 vuotta Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä. Stockmann Yard on kurkistus tavaratalon kulisseihin ja turvallisuuspalvelun toimintaan. 

Helsingin Stockmann (tai Stockmann ylipäätään) ei itselleni ole niin kovin tuttu. Olen siellä ehkä kerran tai pari piipahtanut Helsingin reissujen yhteydessä. Ehkä osa kirjan viehätyksestä omalla kohdallani olikin siinä, että Stockmann Yard oli kiinnostava kurkistus itselleni tuntemattomampaan maailmaan. Toisaalta lukukokemus on varmasti aivan erilainen jos Stockmann on lukijalle läheisempi ja tutumpi.

Stockmann Yard oli oikein mukavaa luettavaa ja useampikin tarina nosti hymyn huulille. Huumoria oli siis mukana aimo annos, vaikka tytöttelyllä ja ryssittelyllä välillä kolkuteltiinkin vähän korrektiuden rajoja. Terraksella on yllättävän suoriakin mielipiteitä työnantajastaan, joten uskoisin, että ainakaan Stockmannin puolelta ajatukset kirjasta eivät ole kovin lämpimiä. Viihdyttävä ja hauska paketti tämä Stockmann Yard.

-------

Like 2015, 285 s.

kirjastosta

 MIINA SUPINEN: MANTELIMAA

Miina Supinen on minulle uusi kirjailija tuttavuus, johon tutustumisen päätin aloittaa tällä jostain blogista mieleeni jääneellä Mantelimaalla. Odotin tältä jotain hieman perinteisempää joulutarinaa, mutta Mantelimaa olikin sitten jotain muuta, paljon erikoisempaa. 

Länsi-Kyykkään kunnassa keskellä peltoa on Mantelimaa, yhdistelmä huvipuistoa ja ostosparatiisia, jossa on aina joulu ja mekaaniset tontut ahertavat ympäri vuoden. Aviomiehen onnettomuus tuo Mantelimaahan vastentahtoisesti töihin myös entisen teinitähden Molli Niemisen, joka vihaa joulua. Jouluparatiisin lattioiden alla on aivan toisenlainen maailma.

Mantelimaa ei ehkä ollut aivan täydellinen lukukokemus, mutta kyllä tämä ehdottomasti herätteli kiinnostusta Supisen muuhunkin tuotantoon. Kirja on sen verran vetävästi kirjoitettu, että tähän koukuttui nopeasti. Välillä jouduin ihmettelemään vähän, että mitäs nyt tapahtuu, mutta muuten tarina pysyi kasassa hyvin.

Toivoin, että lopussa pamahtaa oikein kunnolla ja lopetus olisi huikea. Valitettavasti jouduin pettymään, sillä loppu olikin melkoinen lässähdys. Paremmalla ja hurjemmalla loppuratkaisulla Mantelimaa olisi ollut paljon parempi. Nyt kirja jäi melko lailla keskinkertaiseksi lukukokemukseksi.

------

WSOY 2015,  316 s.

kirjastosta

Sofi Oksanen: Norma

Olen lukenut Sofi Oksaselta vain Baby Janen, enkä juurikaan ole ollut kiinnostunut kirjailijan muusta tuotannosta. Jokin tässä uusimmassa kuitenkin kiinnosti, joten laitoin Normasta varausta kirjastoon jo hyvissä ajoin, vaikka kirjasta ei siinä vaiheessa oltu paljastettu muuta kuin nimi.

Kolmekymppisen Norman äiti on juuri juossut metron alle. Norma jää selvittelemään syitä äitinsä päätökseen ja yksin salaisuutensa kanssa. Hänen hiuksensa kasvavat hurjaa vauhtia ja elävät kuin omaa elämäänsä. Selvitellessään äitinsä kohtaloa Norma tutustuu äitinsä työkaveriin Marioniin ja Lambertin sukuun, jonka lonkerot ulottuvat vähän kaikkialle.

Norma oli kuin ripauksella maagisuutta höystetty arvoituksellinen rikosromaani, jota ei pystynyt laskemaan käsistä. Uppouduin tarinaan heti alusta alkaen, sillä niin vahvasti juoni nappasi otteeseensa jo ensimmäisiltä sivuilta. Välillä tuskastutti pelkästään hyvällä tavalla kun olisi vain heti halunnut tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kaikkea ei tietenkään paljastettu heti.

Tarinan taustalla on isoja teemoja kuten hiuslisäke- ja kohdunvuokrausbisnes. Missään vaiheessa Norma ei kuitenkaan teemoistaan huolimatta tuntunut raskaalta luettavalta, vaan Oksasen kieli oli erittäin sujuvaa ja nautittavaa. Erityisesti pidin tekstin monista yksityiskohdista, joita esimerkiksi Norman erityisherkät aistit tuovat esille. Päähenkilö Norma Ross oli hahmona sympaattinen ja kiehtova. Vahva nainen, mutta kuitenkin vähän reppana moderni Tähkäpää.

En pysty vertaamaan Normaa muihin Oksasen teoksiin kuin Baby Janeen, jota tämä oikeastaan muistutti aika paljon. Vaikka Baby Janen lukemisesta on jo pidemmän aikaa, muistan pitäneeni kirjasta ja niin pidin tästäkin. Itse asiassa pidin niin paljon, että taitaapa Norma olla yksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Harmi kun jouduin tämän jo palauttamaan takaisin kirjastoon. Tämä tekisi mieli lukea heti uudestaan.

------

Like 2015, 304 s.

kirjastosta

Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Tie Woodburyyn

The Walking Deadin jäi maaliskuun lopussa telkkarissa kiduttavan pitkälle tauolle ennen syksyllä starttaavaa kuudetta tuotantokautta. Tarvitsin jotain lievittämään pitkän odotuksen tuskaa. Se jotain oli tietenkin Robert Kirkmanin ja Jay Bonansingan The Walking Dead - Tie Woodburyyn, joka on jatkoa jokunen aika sitten lukemalleni Kuvernöörin nousulle.

Kasvavat zombielaumat pakottavat Lilly Caulin ja pienen joukon selviytyjiä pakenemaan henkensä edestä etsiessään turvapaikkaa eläviltä kuolleilta. Sattumalta tie vie muureilla suojattuun kaupunkiin nimeltä Woodbury, jota johtaa rautaisella otteella itseään Kuvernööriksi kutsuva Philip Blake. Pian Lilly huomaa kuinka pelottaville raiteille Kuvernöörin ajatukset ajautuvatkaan.

Tie Woodburyyn on trilogian toinen osa, joka toimii kyllä mainiosti itsenäisenäkin teoksena. Kuvernöörin nousun tapahtumia sivutaan muutamassa kohdassa, mutta kuitenkin niin, että niistä saa varmasti ensimmäiseen osaan tutustumatonkin lukija. Jotkut asiat kuitenkin avautuvat paremmin jos Kuvernöörin nousukin on luettuna, joten kannattaa aloittaa trilogiaan tutustuminen ihan alusta asti.

Muuten oikein otteessaan pitävä tarina hieman kärsi kun todella montaa asiaa lipsahdettiin toistamaan liian monta kertaa. Esimerkiksi aivan liian monessa kohdassa mainitaan päähenkilön etu- ja sukunimi eli siis Lilly Caul, vaikka pelkällä etunimelläkin olisi varmasti selvitty. Lisäksi ärsytti, että myös aikaa toistettiin niin monesti. Koko ajan johonkin oli senjasenverran minuutteja tai henkilöt eivät tienneet, että viiden minuutin päästä tulisi jotain tapahtumaan. Muutamassa kohdassa tuollainen olisi ollut sopivan dramaattinen kerrontakeino, mutta kun sitä sitten oli melkein jokaisessa luvussa parhaimmillaan vielä useammassa kohdassa, alkoi pikkuisen väsyttää jo.

Zombietarinoiden ja tietysti TWD:n faneille Tie Woodburyyn on vauhdikasta ja jännittävää luettavaa, jossa ei tälläkään kertaa säästellä eläviä kuolleita. Itse asiassa zombeja tuntui vyöryvän entistä enemmän jokaikisen nurkan takaa selviytyjien kiusaksi.

Trilogian viimeinen osa on oikeastaan kaksiosainen, sillä The Fall of the Governor on jaettu kahdeksi kirjaksi. Toivottavasti myös trilogian päätöstä päästään lukemaan suomeksikin jossain vaiheessa.
 

------

Alkuteos: The Walking Dead: Road to Woodbury

Like 2015,  362 s.

Suom. Marika Saastamoinen

kirjastosta

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät

Gillian Anderson on varmasti monelle tuttu Salaisten Kansioiden Dana Scullyna. Minullekin, vaikka myönnän, että en juurikaan ole tuota kulttisarjaa katsellut. Liekkien näkijät on Andersonin kirjallinen debyytti yhdessä vähän kaikkea kynäilleen Jeff Rovinin kanssa.

Lastenpsykiatri Caitlin O'Hara palkataan hoitamaan Intian USA:n suurlähettilään tytärtä Maanikia, joka isänsä murhayrityksen jälkeen alkaa saada voimakkaita kohtauksia. Näyttää siltä kuin jokin näkymätön olisi saanut Maanikin valtaansa. Pian Caitlin saa kuulla, että Haitilla ja Iranissa on samalla tavalla oireilevia nuoria. Nuorten oireilla näyttäisi olevan yhteys johonkin.

Liekkien näkijät kuulostaa yhdistävän herkullisesti scifiä ja jännitystä, mikä nosti odotukseni kirjaa kohtaan erittäin korkeiksi. Valitettavasti jouduin kuitenkin pettymään. Lupaavasta ja omaperäisestä ideastaan huolimatta kirja oli outo sekasotku, johon oli tungettu vähän kaikkea, eikä niitäkään onnistuneesti. Toivoin, että sekavaa juonta olisi parantanut edes vahva ja kiinnostava päähenkilö, mutta jouduin siinäkin pettymään. Caitlin oli ärsyttävän tylsä ja mitäänsanomaton hahmo.

Kirja ei anna ainakaan Andersonin kirjailijanlahjoista kovin hyvää kuvaa, sillä teksti on vähän väliä erittäin kömpelöä ja takkuista luettavaa. Useasti tuli sellainen olo, että vaikka olisi kuinka pitkään lukenut, ei kirjassa pääse yhtään eteenpäin.

Missään vaiheessa ei tullut sellaista ihanaa tunnetta, että tarina olisi kunnolla imaissut mukaansa ja kuljettanut eteenpäin kuin itsestään. Kirjasta kertoo varmaan kuitenkin jotain se, että vaikka lukeminen olikin aikamoista urakkaa välillä, en jättänyt tätä kesken tai missään vaiheessa edes harkinnut sitä. Sekavuudesta ja kömpelyydestä huolimatta halusin kuitenkin tietää mihin suuntaan tapahtumat etenevät ja mitä lopulta tapahtuukaan.

Goodreadsissa Liekkien näkijät on merkitty Earthend Saga - sarjan aloitusosaksi, joten ilmeisesti tälle on tulossa jatkoakin. Minun osaltani Andersonin kirjallisiin tuotoksiin tutustuminen oli varmaankin tässä, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos muun lukemisen puutteessa voisin lukea lisääkin tätä sarjaa jos jatkoa todella on tulossa.

Kiitos kirjasta kustantajalle!

------

Alkuteos: A Vision of Fire

Like 2015, 300 s.

Suom. Einari Aaltonen

arvostelukappale (pyytämättä saatu)

Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Kuvernöörin nousu

The Walking Dead on ehkä paras tv-sarja ikinä ja oikeastaan ainoa, mitä jaksan aktiivisesti seurata. Sarjakuvanakin TWD on aivan yhtä loistava ja hyllyssäni majaileekin setti tähän asti ilmestyneitä suomennettuja kokoelmia. Koko sarjan luojan Robert Kirkmanin yhdessä Jay Bonansingan kanssa kynäilemä Kuvernöörin nousu oli siis tällaiselle zombeista innostuneelle melkeinpä pakkoluettavaa.

Philip Blake, hänen tyttärensä Penny, veljensä Brian sekä kaverinsa Nick ja Bobby pakenevat kotiseuduiltaan päämääränään mikä tahansa paikka, missä epidemia ei vielä raivoa ja kadut eivät ole täyttyneet vaeltavista elävistä kuolleista. Atlantassa huhutaan olevan turvapaikka, mutta matka suurkaupunkiin on vaarallisempi kuin he uskoivatkaan. Philipin on oltava valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen tytärtään ja veljeään.

Philip Blaken eli Kuvernöörin taustoja valottava tarina oli kiinnostavaa luettavaa. Olen miettinyt miten ihmisestä tulee niin hirvittävä kuin Kuvernööri varsinkin sarjakuvassa on. Onko syynä yksinkertaisesti mielen kierous vai muuttuneessa maailmassa koetut kauheat asiat. Kuvernöörin nousun luettuani kallistun enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kuvernöörin nousu on väkivaltainen, karu ja raaka tarina, jossa halkotaan zombien kalloja, aivonpalaset ja suolenpätkät lentävät sekä muutenkin meno on välillä erittäin veristä. Herkemmälle lukijalle tämä saattaa olla vaikeampaa luettavaa, mutta tv-sarjaa katsonut tuskin hätkähtää hurmeisista hetkistä.

Vaikka välillä kerronta tuntui hieman käsikirjoitusmaiselta ja liiankin toteavalta, oli tarina paikoitellen oikein jännittävä ja lopussa niin täydellinen yllätyskäänne, että en ollenkaan osannut odottaa mitään sellaista. Kirjassa oli myös muutama oikein hieno kytkös sarjakuvaan, esimerkiksi Wiltshire Estatesin varoituskyltin alkuperä. Mukana olivat myös Chalmersin siskokset, jotka on poimittu kirjasta sarjan neljännelle tuotantokaudelle, tosin varsin paljon muokattuna.

Kuvernöörin nousu toimi tv-sarjaan ja sarjakuvaan rakastuneella oikein mainiosti ja saattaa toimia, vaikka The Walking Dead missään muodossa ei olisikaan tuttu. Tarina ja maailma kuitenkin avautuvat paljon paremmin jos on edes vähän tutustunut siihen missä TWD:ssä mennään. 

Kirjalle on jo ehtinyt ilmestyä suomeksi jatkoakin. The Walking Dead II - Tie Woodburyyn ilmestyi helmikuussa ja ehdottomasti tulee tuokin osa luettua jossain vaiheessa, toivottavasti melko piankin.

The Walking Dead - Kuvernöörin nousu kuittaa haasteesta kohdan 49. A book based on or turned into a TV show.

------

Alkuteos: The Walking Dead: Rise of the Governor

Like 2014, 361 s.

Suom. Marika Saastamoinen

oma ostos

Rebecca Alexander: Elämän ja kuoleman salaisuudet

Kiinnostuin Rebecca Alexanderin kirjasta hypistellessäni sitä kirjakaupassa. En aivan uskaltanut kirjaa omaksi ostaa, vaikka se vaikuttikin erittäin kiinnostavalta. Päädyinkin sitten etsimään ja lainaamaan tämän kirjastosta.

Vuonna 1585 tiedemies John Dee ja hänen apulaisensa Edward Kelley kutsutaan auttamaan haurasta ja kuolemansairasta kreivitär Elisabeth Bathorya. Miehet huomaavat kauhukseen, että vain erittäin pimeät voimat voivat pelastaa kreivittären. Englannissa vuonna 2013 professori Felix Guichard kutsutaan tutkimaan junasta kuolleena löytyneen teinitytön vartalossa olevia outoja, okkultistisilta vaikuttavia symboleita. Tutkimukset johdattavat miehen tutustumaan salaperäiseen Jackdaw Hammondiin, joka elää kirjaimellisesti laina-ajalla. Jackin ja hänen kaltaistensa perässä on jotain ikivanhaa ja voimakasta.   

Olipas yllättävän hankalaa saada tästä kirjoiteltua pientä esittelyä mahdollisimman selvästi ja tiiviisti.  Menin tarkistamaan muutamaa asiaa Liken sivuille ja huomasin, että siellä ainakin osa kirjan esittelystä on jotain muuta kuin mitä kirjassa tapahtuu. Jouduin tällä kertaa palauttamaan kirjan ennen kuin olin ehtinyt siitä blogata, joten en voinut tarkistaa lukeeko sama teksti kirjan takakannessakin. Hieman outoa ja harhaanjohtavaa.

Elämän ja kuoleman salaisuudet ei vielä ensimmäisillä sivuilla täysin vakuuttanut, mutta pikku hiljaa tarina sai minusta koko ajan paremman otteen ja pysyinkin siinä loppuun asti. Alexander kuljettaa tarinaa sujuvasti kahdessa ajassa. Itse pidin nykyaikaan sijoittuvista kappaleista enemmän, mutta myös Deen ja Kelleyn (jotka muuten olivat ihan oikeita henkilöitä) osuus oli kiinnostava ja toimi hyvin ajoittaisesta hitaudesta huolimatta.

Elämän ja kuoleman salaisuudet oli juuri sopivaa luettavaa näin Halloweenin alla, sillä kirjassa on paitsi jännitystä myös noitia, okkultismia ja magiaa. Felixin ja Jackin juttu tuntui kuitenkin päälleliimatulta ja turhalta, mikä hieman latisti lukukokemusta. Tuon olisi varmasti hyvin voinut jättää pois ilman, että tarina olisi siitä kovinkaan paljoa kärsinyt. 

Punainen ja musta ovat mielestäni suorastaan loistava yhdistelmä melkein missä vain, joten pidin valtavasti suomennoksen kansista. Huomasin tosin vasta kirjan luettuani, että kannessa on veripisara. Kirjan alkuperäisessä versiossakin on todella kauniit kannet, mutta näissäkään ei minulla ole mitään valittamista.

Onneksi ehdin lukea tämän ennen kuin lokakuu vaihtuu jo marraskuuksi (ei enää pitkä aika jouluun!). Osallistun siis vielä tällä Lokakuun lukuhaasteeseen. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmänkin haasteeseen liittyvää, mutta tällä kertaa aikaa ei vain ollut riittävästi.

-------

Alkuteos: The Secrets of Life and Death

Like 2014, 416 s.

Suom. Sami Heino

kirjastosta