Melkein tarkalleen kaksi vuotta sitten luin Ransom Riggsin esikoiskirjan Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, joka kiehtoi etenkin tarinan sekaan ripotelluilla aidoilla vintage-valokuvilla. Jatko-osan ilmestyminen olisi mennyt minulta kokonaan ohi, ellei Raija olisi sitä blogissaan joskus joulukuussa kevään alkupuolen kirjojen joukossa maininnut. Vaikka petyinkin ensimmäisen osan lopetukseen, jotenkin kummasti Hollow City päätyi osaksi pienimuotoista kirjatilausta ja samantien luettavaksikin.
Jacob ja muut eriskummalliset lapset joutuvat pakenemaan takaa-ajajat kannoillaan kotisaareltaan. Pelastaakseen suojelijansa Neiti Peregrinen heidän on suunnattava Lontooseen. Eriskummallisten viholliset seuraavat lasten kannoilla koko matkan, eivätkä he ole turvassa edes sodan runtelemassa pääkaupungissa. Lontoossa Jacob ja muut tajuavat, että heidän ongelmansa ovat vasta alkamassa.
Hollow City lähti liikkeelle piinallisen hitaasti ja tylsistyminen oli jo lähellä kunnes tarinaan saatiin vähän enemmän vauhtia ja tapahtumat pääsivät kunnolla käyntiin. Välillä tarina oli pelkkää juoksentelua paikasta toiseen, mutta sitten taas Riggs onnistui kutomaan tarinan jälleen kasaan. Vaikka ensimmäisen kirjan tapahtumat eivät olleet tuoreessa muistissa, tämän luki nopeasti ja nautiskellen.
Täydellinen lukukokemus Hollow City ei ollut. Pari epäkohtaa ärsytti kirjaa lukiessa erittäin paljon. Esimerkiksi se, että lapsijoukko törmäsi tämän tästä muihin eriskummallisiin, vaikka eriskummallisten ei ilmeisesti pitäisi olla kovinkaan suuri joukko, mutta jotenkin niitä kuitenkin on joka paikassa. Lisäksi en ollut täysin vakuuttunut kirjan romanssikuviosta, joka ei oikein tuntunut toimivalta tai kiinnostavalta. Hollow City oli myös ajoittain hieman liian lapsellisen oloinen ja joitain asioita (esimerkiksi muutamia todella kummallisia eriskummallisia otuksia) oli vaikea ottaa tosissaan.
Lopussa Riggs heitti tarinaan sellaisen käänteen, että en olisi osannut moista yhtään odottaa. Ensimmäisen osan lopetuksesta en pitänyt, mutta Hollow Cityn lopetus oli piristävä yllätys. Ja tietysti myös paha cliffhanger, joka jätti tarinan sellaiseen kohtaan, että sitä haluaisi päästä heti jatkamaan.
Ensimmäisessä osassa ehdottomasti parasta olivat aidot vintagekuvat, joita on onneksi läjäpäin mukana myös tässä kakkososassa. Muutenkin Hollow City on visuaalisesti todella upea ja kaunis paketti, aina ensimmäisistä sivuista viimeiseen asti. Valokuvat sopivat tarinaan niin hyvin, että välillä mietin olivatko jotkin kohdat tarinassa rakennettu juuri tiettyjen kuvien perusteella. Jotkin kuvista olivat hieman tylsiä ja tavanomaisia, mutta mukana oli onneksi myös niitä lumoavalla tavalla outoja.
Jatkoa on odotettavissa paitsi tarinan lopun perusteella myös Hollow Cityn viimeisellä sivulla luvataan jatkoa eriskummallisten lasten seikkailuille. Tässäkin kirjassa oli omat puutteensa ja vikansa, mutta pidän näistä Riggsin kirjojen ideasta ja etenkin niistä valokuvista niin paljon, että kolmas osakin varmasti tulee luettua sitten kun se joskus ilmestyy.
Jatkoa on odotettavissa paitsi tarinan lopun perusteella myös Hollow Cityn viimeisellä sivulla luvataan jatkoa eriskummallisten lasten seikkailuille. Tässäkin kirjassa oli omat puutteensa ja vikansa, mutta pidän näistä Riggsin kirjojen ideasta ja etenkin niistä valokuvista niin paljon, että kolmas osakin varmasti tulee luettua sitten kun se joskus ilmestyy.
------
Quirk Books 2014, 508 s.
oma ostos
Muistuttelenpas tässä samalla, että blogini ensimmäiseen arvontaan voi osallistua vielä lauantaihin klo: 21.00 asti! Palkintona Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortti sekä ihania Muumimamman marmeladeja!
