Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon Schuster. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simon Schuster. Näytä kaikki tekstit

Claire Legrand: The Year of Shadows

Claire Legrand on itselleni ihan uppoouto kirjailija ja The Year of Shadowskin löytyi ihan sattumalta Scribdiltä. Jokin tässä kirjassa ja varsinkin sen kansikuvassa kuitenkin sen verran kiinnosti, että pakkohan tämä oli lukea.

Olivia Stellatella muuttaa isänsä ja isoäitinsä kanssa vanhaan konserttitaloon, jonka epäonnistunutta orkesteria Olivian isä johtaa. Uudessa asuinpaikassa ei ole edes suihkua ja Olivia joutuu nukkumaan pukuhuoneessa. Koulussakin on vaikeaa ja välit isään tulehtuneet äidin jätettyä perheen. Juuri kun Olivia luulee, että hänen elämänsä ei voi mennä yhtään monimutkaisemmaksi, hän tapaa neljä aavetta, jotka kummittelevat konserttitalossa.

The Year of Shadows on middle grade fictionia ja sellaiseksi yllättävänkin synkkä. Tarina ei ole mikään tavallinen kummitustarina, vaan erittäin koskettava, hieman surullinenkin ja tunteita herättävä. Kirja käsittelee sellaisia vaikeitakin aiheita kuten yksinäisyys tai läheisen menettäminen.

Äidin lähteminen painaa Oliviaa ja on lähes kokonaan katkaissut tytön ja hänen isänsä välit. Ajoittain Olivian suhtautuminen isäänsä tuntui hieman liiankin välinpitämättömältä, jopa julmalta. Olivian suoranainen viha isäänsä kohtaan sai melkeinpä säälimään isää. Tuo oli ehkä sellainen asia, joka tuntui hieman jopa ärsyttävältä. Onhan isäkin kokenut menetyksen vaimonsa lähtiessä, joten ehkä Olivia olisi voinut olla hieman armollisempi.

Vaikka pidinkin nokkelasta ja itsenäisestä Oliviasta, kirjan paras hahmo oli ehkä kuitenkin musta kissa nimeltä Igor, jonka kanssa Olivialla on huvittavia keskusteluja. Pidin kovasti myös Henrystä, joka vähän puoliväkisin tunkee Olivian kaveriksi. Henry vaikuttaa Oliviasta aluksi täydelliseltä tyypiltä, mutta loppujen lopuksi heissä onkin yllättävän paljon samaa.

Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat melkein kokonaan konserttitaloon, on musiikilla suuri osa tarinassa. En juurikaan tunne klassista musiikkia, joten kirjassa mainittu musiikki ei minua erityisemmin koskettanut tai tuonut tarinaan jotain lisää. Kirjan loppuun on koottuna kaikki tarinassa mainitut sävellykset.

The Year of Shadows oli paljon hienompi kirja kuin osasin odottaa. Tämä ehdottomasti herätti kiinnostukseni Claire Legrandin muuhun tuotantoon. Kirjailijan esikoisteos The Cavendish Home for Boys and Girls ainakin löytyisi Scribdiltä, joten ehkäpä sekin tulee jossain vaiheessa luettua.

-------
Simon Schuster 2013, 404 s.
Scribd

Alex Adams: White Horse

Tutkiskelin pitkästä aikaa ihan kunnolla kirjakaupan englanninkielisten romaanien hyllyä ja sieltä löytyikin yllättäen pari kiinnostavaa kirjaa. Ostan hyvin harvoin kirjoja omaksi ja vielä harvemmin sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan, mutta Alex Adamsin White Horse vaikutti jo pelkästään takakannen esittelyn perusteella niin mielenkiintoiselta, joten pakkohan se oli itselleen ostaa. Englanninkielisen kirjallisuuden hankkiminen luettavaksi jatkuu varmaankin juuri omaksi ostamalla, koska kirjastossa valikoima ei ole mitenkään erityisen houkutteleva. Onneksi tämänkertainen "sika säkissä" - ostos ei osoittautunut vikatikiksi.

Kolmekymppisen Zoen elämä oli aivan tavallista ennen kuin kaikki meni pieleen ja mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Uusien mullistavien keksintöjen myötä maailman suurvallat ajautuivat sotaan säämanipulaatiosta ja sen herruudesta. Samaan aikaan White Horseksi nimetty sairaus varmisti ihmiskunnan sysäyksen sukupuuton partaalle aiheuttaen samalla kammottavia mutaatioita joillekin sairastuneille. Tämä kaikki sai alkunsa samaan aikaan kun Zoe löytää asunnostaan salaperäisen ruukun, jolla on oltava jokin suurempi merkitys. Autioituneessa maailmassa ja sivilisaatioiden raunioilla vain harvat selviävät. Zoen tavoitteena on selviytyä syntymättömän lapsensa vuoksi ja löytääkseen jälleen rakkaansa, mutta Zoen matkassa on odottamattomia vaaroja ja vaarallisia tuttavuuksia.

Jo kannessakin mainitaan, että White Horse on uusi Nälkäpeli ja paljon samaa näissä kirjoissa toki on. Molemmissa tietysti eletään post-apokalyptisessä maailmassa, jossa vain vahvimmat selviytyvät, mutta ei White Horse mikään tyhjänpäiväinen kopio ole. White Horse on aikuisempi ja paljon karumpi kertomus selviytymisestä raa'assa ja kaoottisessa maailmassa. Maailma on synkkä ja toivoton, sillä ne vähätkin ihmiset, jotka jäljellä ovat, voivat osoittautua raakalaisiksi, jotka ovat valmiita jopa tappamaan selviytyäkseen itse.

White Horse on hyvin koukuttavasti kirjoitettu, sillä ihmiskunnan ajautumista tuhoon ja sen syitä paljastetaan vähitellen ja pala kerrallaan, jolloin haluaa vain lukea eteenpäin saadakseen tietää miksi maailma on romahtanut. Päähenkilö Zoen tarinaa kerrotaan niin nykyhetkessä kuin menneisyydessä tuhon alkuhetkillä. Zoella on kiehtovasti keskeinen rooli myös siinä miten kaikki sai alkunsa.

Kirja on Adamsin esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa. Adams on onnistunut jo ensimmäisessä kirjassaan luomaan hyvän tarinan, joka ei ole kaikkien aiempien samanlaisia elementtejä sisältävien kirjojen toisintoa, vaan koukuttava, synkkätunnelmainen selviytymistarina. Vaikka mukana on tietysti se pakollinen rakkaustarinakin, ei kirja onneksi ole täynnä siirappia ja hempeilyä. Tykkäsin tästä kirjasta niin paljon, että ainakin minä lukisin kirjan mielelläni suomennettunakin.

Jo kaupassa minua alkoi häiritä, että kirjan kannessa on jotain todella tuttua. Asia vaivasi minua parisen päivää ennen kuin tajusin, missä olen nähnyt kansikuvan ennen. Aivan sama kuva, mutta erilaisella värityksellä, on Annukka Salaman Käärmeenlumooja - kirjan kannessa. Vaikka en ole tuota Salaman kirjaa vieläkään lukenut, on sen kansi jäänyt mieleeni. Vaikka tykkäänkin myös tästä kannesta, se ei ehkä kuvasta kirjan maailmaa ja tunnelmaa aivan niin hyvin kuin amerikkalaisen painoksen kansi.
------
Simon & Schuster UK 2013, 388 s.
oma ostos