Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimaiset. Näytä kaikki tekstit

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa & Elina Järvi, Tiina Hotti ja Outi Poppius: Error - Mielen häiriöitä

Luen tietokirjoja oikeastaan todella vähän, mutta tänä vuonna ehdin jo alkuvuodesta lukea pari tietokirjaa ja nyt loppuvuodesta kaksi lisää. Se taisikin olla pari enemmän kuin viime vuonna. Lukulistalla on pari kiinnostavaa tietokirjaa, joten ensi vuonna blogissani nähdään vielä lisääkin muutakin kuin kaunokirjallisuutta.

Mari Mannisen Yhden lapsen kansa ja Elina Järven, Tiina Hottin ja Outi Poppiuksen Error - Mielen häiriöitä taitavat jäädä vuoden viimeisiksi blogatuiksi kirjoiksi. 

Vuoden viimeinen lukemani kirja on Sarah Andersenin mainio sarjakuva Adulthood is a Myth, josta saatan ehkä kirjoittaa blogiinkin myöhemmin. Ensi vuonna yritän tuoda blogiini myös lukemani sarjakuvat, sillä tänäkin vuonna olen lukenut mahtavia sarjakuvia (esim. Kati Närhen loistava Agnes -trilogia), mutta jotka jäivät kuitenkin kirjoittelematta blogiin.


MARI MANNINEN: YHDEN LAPSEN KANSA

Mari Mannisen Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksia käsittelevä Yhden lapsen kansa voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Innostun todella harvoin Finlandia voittajista, mutta koska Kiina on kiehtonut minua aina, kiinnostuin Mannisen kirjasta ja laitoin heti voittajan selvittyä varausta kirjastoon. Nopeus oli todellakin valttia, sillä kirjalla näyttäisi nyt olevan lähemmäs sata varausta jonossa. 

Yhden lapsen politiikka oli Kiinassa voimassa vuosina 1979-2015, jolloin perheet saivat hankkia vain yhden lapsen. Kiinalaiset naiset tuntevat yhden lapsen politiikan aiheuttamata pakkoabortit ja salasynnytykset. Yhden lapsen kansa kertoo kymmenen kiinalaisperheen tarinan.

Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja. Aiheeltaan tärkeä ja kiinnostava, mutta samalla ei mitenkään raskasta luettavaa. Sivujakin kirjassa on hieman reilu 200. Itselleni tällainen kevyehkö tietokirja sopi loistavasti, sillä raskaslukuiset tietokirjat eivät välttämättä jaksa pitää mielenkiintoani yllä, vaikka ne käsittelisivätkin itseäni kiinnostavaa aihetta.

Yhden lapsen kansa oli ainakin minulle valaiseva katsaus Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksiin. Manninen on selvästi tehnyt ison työn tutkiessaan tällaista aihetta.
 
-----
Atena 2016, 205 s.
kirjastosta 


ELINA JÄRVI, TIINA HOTTI & OLGA POPPIUS: ERROR - MIELEN HÄIRIÖITÄ

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä mielenterveysongelmat ovat minulle tuttuja lähipiiristäni ja siksi itselleni tärkeä asia. Error - Mielen häiriöitä tuli luettua jo marraskuun viimeisillä päivillä. Hetken mietin jätänkö kirjasta bloggaamisen väliin, koska lukemisesta ehti vierähtää aikaa. Joulukuun puolella lueskelin tätä kuitenkin uudestaan ja päätin, että näin tärkeästä kirjasta ei voi jättää bloggaamatta.

Puolet suomalaisista kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain elämänsä vaiheessa. Kirjassa kertoo tarinansa 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. 

Vau mikä kirja! Kaikin puolin niin tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka toivoisin jokaisen lukevan. Error - Mielen häiriöitä osoittaa miten syyt "hulluuden"  eli mielenterveysongelmien takana ovat hyvin monenlaiset ja miten tärkeää etenkin läheisten ja muiden ihmisten tuki mielenterveysongelmaiselle on.  

Hienoa, että kirjassa esiintyvät ihmiset kertovat tarinansa omalla nimellään ja naamallaan. He kertovat omista kokemuksistaan ja diagnooseistaan hätkähdyttävänkin avoimesti. Mukana on niin julkisuuden henkilöitä kuin tavallisia ihmisiäkin. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin vähän sellainen aihe, että niistä ei herkästi puhuta, joten hienoa, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat uskaltaneet rohkeasti avautua mielenterveysongelmistaan.

Error - Mielen häiriöitä on hieno kirja ja suosittelen erittäin painokkaasti jokaista, jota kirja edes vähän kiinnosta, lukemaan se. 

-----
Like 2016, 243 s.
kirjastosta

 


Aleksi Delikouras: Nörtti 4 - Pro gamer & Jessica Schiefauer: Pojat

Miten nopeasti marraskuu onkaan mennyt. Pari päivää ja sitten onkin jo joulukuu. Marraskuussa minua on vaivannut sama jumittelu kuin jo pidempään, mutta sentään pari kirjaa olen saanut luettua. Niistä bloggaaminen on vain tuntunut jotenkin vaikealta. Jotenkin tuntuu, että nyt kun ei kirjoittele blogiin niin usein kuin ehkä haluaisin, ei oikein osaa enää koko hommaa. Bloggailua helpottaakseni iskin yhteen postaukseen kaksi kirjaa, jotka olen jo aikaisemmin tässä kuussa saanut luettua.

Joulukuusta toivottavasti tulee vähän vilkkaampi luku- ja bloggauskuukausi. Tavoitteena olisi lukea perinteisesti ainakin yksi jouluinen kirja. Lähiaikoina aion myös pureutua kustantamoiden ensi kevään uutuuksiin. Pikaisesti olen jo vähän tutkiskellut kevään kirjoja ja varsin hyvältä näyttää :)

ALEKSI DELIKOURAS: NÖRTTI 4 - PRO GAMER

Oikein mainion Nörtti - sarjan neljäs osa ilmestyi melkein minun huomaamattani, sillä en ollut tätä jostain syystä laittanut syksyn kiinnostavimpien kirjojen listaani tai muuallakaan huomannut. Onneksi kirja tuli sattumalta vastaan kirjastoreissulla ja sehän lähti samantien mukaan. Olen lukenut ja pitänyt kaikista kolmesta edellisestä osasta, joten tottakai tämä neljäskin oli luettava. 

DragonSlayer666 on aloittanut lukion ja kaipaa lukiossa yläastetta. Hän vanhoja kavereitaan MegaMania ja jopa Pinokkiota. Drago tutustuu koulussa Daisukeen, joka on yksi Suomen kovimpia CS-pelaajia ja kansainvälisissä kisoissa menestyneen tiimin kapteeni. Drago tähtää ammattilaispelaajaksi ja unelma tuntuu olevan lähempänä kun Daisuke pyytää Dragon tiimiinsä.

Nörtti 4 - Pro gamer oli ihana piristys pahan lukujumin keskellä. Kirja, joka on niin vetävä ja viihdyttävä, että sen yksinkertaisesti ahmaisee kerralla. Vähään aikaan en ole päässyt niin hyvään vauhtiin minkään kirjan kanssa, että se ei olisi jäänyt kokonaan kesken tai ainakin jumittamaan puoliksi luettuna lukupinoon. Muiden sarjan osien tapaan myös Nörtti 4 on humoristinen, nopealukuinen ja riemastuttavan viihdyttävä. 

-----
Otava 2016, 222 s.
kirjastosta


JESSICA SCHIEFAUER: POJAT

Näin sattumalta Jessica Schiefauerin Pojat kirjaan perustuvan elokuvan Girls Lostin trailerin ja leffa vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin etsiä kirjan luettavaksi. Onneksi kirja löytyi heti seuraavalla kirjastoreissulla hyllystä ja pääsin sitä nopeasti lukemaan.

14-vuotiaat Kim, Momo ja Bella ovat kavereita, jotka eivät vielä haluaisi jättää lapsuutta taakseen. Erottamaton kolmikko viettää aikaa yleensä Bellan kasvihuoneella. Kun Bella eräänä päivänä istuttaa kasvihuoneeseensa outoja siemeniä, siemenistä versoaa hyvin epätavallinen kasvi, joka avaa tytöille oven poikien elämään.

Luettuani viimeisen sivun minun piti vähän aikaa mietiskellä ja makustella kirjaa. Toisaalta pidin tästä ja luin kirjan todella nopeasti, koska Pojat piti otteessaan loistavasti ja en välillä voinut lopettaa lukemista ennen kuin olin lukenut vielä yhden sivun ja sitten vielä pari lisää. Toisaalta välillä tuntui, että jokin kirjassa häiritsee todella paljon ja etenkin loppupuolen tapahtumista en pitänyt juuri lainkaan.

Tykkäsin, mutta en rakastunut. Pojat on sivumäärältään lyhyehkö, mutta tunnelmaltaan erittäin intensiivinen. Jos lopussa en olisi kadottanut niin pahasti mielenkiintoani kirjaa kohtaan, olisi tämä ollut varmasti parempi kuin kolmen tähden keskikastin lukukokemus.

Kirjassa on todella hienot ja yksityiskohtaiset kannet, jotka eivät todellakaan pääse oikeuksiinsa oheisessa kuvassa. Paikallisessa kirjastossa kirjastotarra oli taas lätkäisty keskelle etukantta (käytäntö, jota inhoan suuresti), minkä takia jätin koko kannen kuvaamisen väliin. Mutta kannet ovat upeat ja sopivat kirjaan loistavasti.

Schiefauerilta ilmestyi tänä vuonna toinen suomennettu teos Ester & Isak, jota katselin jo kirjastossa, mutta en vielä lainannut mukaan. Pojat ei nyt aivan täysin vakuuttanut, mutta ehkä jossain vaiheessa luen lisääkin Schiefaueria.

------
Karisto 2015, 188 s.
Suom. Säde Loponen
kirjastosta

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Vaikka lukufiilikseni ovatkin olleet kadoksissa, päätin osallistua Halloween - lukuhaasteeseen. Oikeastaan vasta tuossa lokakuun puolivälissä tajusin, että nythän pitäisi lukea haasteeseen sopivaa, joten kirjastoreissulta tarttui mukaan tarinakokoelma Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta. Magdalena Hailta olen aiemmin lukenut Gigi ja Henry -trilogian, joka ei aivan täysin minua hurmannut, mutta siitä huolimatta oli mukava päästä lukemaan muutakin Hain tuotantoa.

Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta sisältää parisenkymmentä kauhistuttavaa tarinaa nuorille. Tarinat sijoittuvat pääasiassa Uhriniituntakaisen kylään, jossa voi törmätä vaikka zombeihin, aaveisiin tai mörköihin. 

Olipas mukava ja viihdyttävä tarinakokoelma, jonka tarinoissa oli oikeasti ihan mukavaa kauhua. Nämä kauhujutut varmasti uppoavat nuorempaankin lukijaan, niin tyttöihin kuin poikiinkin. Haiseva käsi on erinomaista luettavaa näin syksyn pimeinä iltoina ja Halloweenin alla.

Osa kirjan tarinoista on lyhyempiä ja osa pidempiä, mutta lyhyistäkin tarinoista Hai on osannut kirjoittaa varsin jännittäviä. Esimerkiksi vain kahden sivun mittainen FPS on lyhyestä pituudestaan huolimatta erittäin intensiivinen. Suosikkejani kirjan tarinoista olivat Pahanukke, Namusetä ja Poika portilla, joista varsinkin jälkimmäisen lopetus oli loistava.

Ihanaa, että tämän kirjan kohdalla minulle ei kertaakaan tullut sellaista tunnetta, että vaikka kirja on hyvä, en jaksa lukea sitä loppuun. Sellaista on tapahtunut viime aikoina liian monesti, mutta Haiseva käsi piti mielenkiintoni yllä alusta loppuun ja lukaisin kirjan varsin nopeasti.

Tätä kirjaa kelpaa ehdottomasti suositella kauhujuttujen ystäville, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin.

------
Karisto 2016, 230 s.
kirjastosta

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

Kappas, sehän on jo kesäkuu. Lukemisen kanssa menee tällä hetkellä niin hitaasti, että blogissakin on ollut hiljaista. Goodreadsissakin olen jo jäänyt kolmisen kirjaa jälkeen lukutavoitteestani. Onneksi lukuinnostus ei ole kadonnut aivan kokonaan. Luen nyt ehkä vähän vähemmän, mutta toivottavasti sitten pelkkää laatua.

Olen joskus todella kauan sitten lukenut muutaman kirjan Marja-Leena Tiaiselta, mutta sen jälkeen Tiainen on päässyt vähän unohtumaan. Keväällä julkaistu Viestejä Koomasta palautti kuitenkin mieleen miten hyvä nuortenkirjailija Tiainen on.

Silvan paras ystävä Jemina onnistuu houkuttelemaan Silvan milloin mihinkin. Eräänä kesäpäivänä kaverit yllyttävät tytön hyppäämään sillalta jokeen. Silva lyö päänsä ja melkein hukkuu. Hän herää oudossa paikassa, Koomassa, jossain elämän ja kuoleman välitilassa. Silva saa tehtäväkseen viedä eläville viestejä, jotka voivat ehkä muuttaa vastaanottajan elämän parempaan suuntaan.

Tykkäsin. Viestejä Koomasta oli nopeaa luettavaa, sujuvaa kerrontaa ja vieläpä hyvä ideakin. Päähenkilö Silva oli ainakin alussa vähän yksiulotteinen ja tylsä hahmo, joka ajattelematta menee mukaan Jeminan tyhmiinkin juttuihin, mutta lopulta kokemustensa kautta Silvassakin tapahtui selvää kasvua ja järkiintymistä.

Tiaisen idea elämän ja kuoleman välitilasta, Koomasta, on hyvä, mutta harmittavasti Koomassa ollaan oikeastaan varsin vähän aikaa, vain muutaman kappaleen verran. Paikka vaikuttaa sen verran kiehtovalta, että olisin voinut lukea siitä enemmänkin. Mutta toisaalta vain pieni piipahtaminen ja pintaraapaisu Koomassa sopii Silvan viestintuojan rooliin.
 
Niin kuin melkein aina kirjojen kohdalla, tässäkin kiinnitin erityistä huomiota kansikuvaan. Eikä yhtään mitenkään huonolla tavalla. Kansikuva on kaunis, herkkä ja jotenkin täydellisen sopiva kirjan tunnelmaan. Luin tämän sähköisenä versiona, joten kantta oli vähän hankalampi vilkuilla lukiessa, mutta siitä huolimatta tulihan tuota ihasteltua oikein urakalla. Hieno kansi, hyvä kirja.

------
Tammi 2016, 210 s.
arvostelukappale (pyytämättä saatu)

Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu

Jukka Itkosen kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Sirkusjuna saapuu löytyi kirjastosta ihan sattumalta. Luen ihan puhtaasti lastenkirjoja melko harvoin, mutta tässä ihastuin etenkin Warstan veikeään kuvitukseen kannessa, joten kirja lähtikin luettavaksi. Tämä osui juuri oikeaan saumaan, sillä kaipasin jotain kevyempää ja nopeampaa luettavaa pitämään palailevaa lukuinnostusta yllä.

Nurkanpyhtään pikkukaupunki on tylsä paikka, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Eräänä kesäpäivänä Lilli Rahtunen on varma, että tulossa on jälleen yksi tylsä päivä. Yllättäen Nurkanpyhtäälle tuleekin vipinää kun poliisit jahtaavat vankikarkuria ja sirkusjuna ilmestyy kaupunkiin.

Sirkusjuna saapuu oli ihan kiva lastenkirja, josta ei ainakaan vauhtia ja kommelluksia puutu. Välillä tapahtumat menivät kuitenkin hieman liian vauhdikkaiksi ja sekaviksi. Huumorissaan Sirkusjuna saapuu on hieman epätasainen. Jotkin jutut olivat vain mukahauskoja kun taas välillä ihan oikeasti alkoi hymyilyttää. Riehakas huumori yhdistettynä lennokkaaseen juoneen, tämä kirja ei ole ainakaan mikään tylsä lukukokemus.

Tarinaan on ripoteltu mukavia runoja, jotka toimivat erinomaisesti. En runoista noin yleensä juurikaan välitä, mutta tässä kirjassa ne sopivat tarinaan oikein mainiosti ja tuovat tarinaan oman hyvän lisämausteensa. Tämä on ensimmäinen Itkoselta lukemani teos, mutta jo tästä huomaa, että Itkonen on erittäin taitava kirjoittaja. Aivan kaikki kielellinen hulvattomuus ei minun kohdallani oikein toiminut, mutta nuoremmat lukijat varmasti tykkäävät Itkosen kepeästä tyylistä.

Elina Warstan kuvitus viehätti minua jo kannessa ja ihastukseni vain kasvoi lukiessani tätä. Warstan kuvitus täydentää tarinaa loistavasti ja sopii oikein mainiosti kirjan muuhun tyyliin.

------
Lasten Keskus 2015, 92 s.
kirjastosta

Anu Laitila & Silja Koivisto (toim.): Kirja joka muutti elämäni

Viime aikoina olen taas kärsinyt pienestä lukujumista. Jotenkin ei vain kiinnosta tai jaksa lukea mitään, vaikka kesken on useampikin mukava kirja. Ehkä se on tämä kevät, että ei vain jaksa keskittyä lukemiseen. Kunnon lukupuuskaa odotellessa olen kuitenkin saanut luettua pari lyhyempää kirjaa. Niistä toinen on tämä sattumalta kirjastosta löytämäni Kirja joka muutti elämäni.

Lukukeskus keräsi suomalaisilta lukijoilta ja kirjailijoilta tarinoita heille tärkeistä kirjoista. Mikä kirja on jättänyt lukijaansa lähtemättömän jäljen? Minkä lukukokemuksen jälkeen maailma ei ollut enää entisensä? Osa Lukukeskuksen keräämistä tarinoista on koottu tähän Kirja joka muutti elämäni teokseen.

Tämä oli oikein mukava kirja täynnä kiinnostavia tarinoita siitä, miten jokin kirja on vaikuttanut lukijaansa niin voimakkaasti, että on muuttanut tämän elämää. Mukana on tarinoita hyvin erilaisistakin kirjoista. Jotenkin osasin odottaa, että ainakin Raamattu ja Seitsemän veljestä varmasti ovat mukana ja niinhän ne olivatkin. Joukossa oli aika paljonkin sellaisia kirjoja, joista en ollut koskaan kuullutkaan ja lukulistallekin tuli muutama kirja poimittua.

Luin kirjaa aina muutama tarina kerrallaan, mikä tuntui tällaisessa kirjassa oikealta tavalta. Jos olisin lukenut kaikki kirjan yli 50 tarinaa yhteen putkeen olisi saattanut iskeä ähky. Vähä kerrallaan lukemalla tarinoihin tuli kiinnitettyä eri tavalla huomiota. Oli kiehtovaa lukea siitä miten erilaisilla tavoilla kirja voi muuttaa lukijansa elämää ja miten kirja on voinut jäädä niin tiukasti elämään, että se on vielä monen vuodenkin (tai vuosikymmenen) jälkeen tärkeä.

Lukiessani pohdiskelin, että mikä on sellainen kirja, joka on muuttanut minun elämääni. Vaikka olen lukenut monta vaikuttavaa kirjaa, ei varmaankaan taida olla yhtä kirjaa, joka olisi iskenyt niin lujaa, että olisi jättänyt lähtemättömän jäljen elämääni. Ehkä sellainen kirja on itselläni vielä lukematta.

------
Toim. Anu Laitila ja Silja Koivisto
WSOY 2013, 175 s.
kirjastosta

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia - Vähäsanaista vertaistukea

Karoliina Korhosen Finnish Nightmares on noussut suureksi ilmiöksi sosiaalisessa mediassa ja itsekin olen naureskellut näille suomalaisten painajaisille ainakin Instagramin puolella. Halusin ehdottomasti lukea näitä myös kirjan muodossa, vaikka osan kirjassa mukana olevista tilanteista olinkin jo aiemmin muualla nähnyt.    

Suomalaisten painajaisia - Vähäsanaista vertaistukea kertoo keskivertosuomalaisesta Matista, joka kohtaa monenlaisia suomalaisille kiusallisia tilanteita. Niihin kuuluvat ainakin se kun ventovieras katsoo silmiin ja hymyilee tai kun ruoan kanssa ei saakaan maitoa.

Suomalaisten painajaisia on sympaattinen ja hauska pieni kirja, joka ainakin minulla nosti hymyn huulille. Matin kohtaamat painajaiset olivat melkoisen osuvia ja yllättäen tunnistin itseni useammastakin kohdasta. Ilmeisesti minunkin sisälläni asuu pieni Matti. Korhonen on muuten onnistunut tekemään Matista yllättävän ilmeikkään, vaikka hahmo ei ole muutamaa viivaa monimutkaisempi.

Aivan täydellisesti itseeni sopivia suomalaisia painajaisia ja tilanteita, jotka itse koen  vaivaannuttaviksi olivat mm. kun kaupassa myyjä tulee kysymään tarvitsetko apua ja sanot vain katselevasi, mutta kohta tarvitsetkin myyjän apua tai kun joku kehuu sinua julkisesti. Mukavaa, että tuollaiset ihan mitättömiltä vaikuttavat tilanteet ovat jonkun muunkin mielestä painajaismaisia.

Vaikka kirjan tilanteet saattavatkin olla hieman kliseisiä, tämä kirja saattaisi hyvinkin toimia lempeänä ja hauskana tutustuttamisena suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin jollekin sitä vähemmän tuntevalle. 

------
Atena 2016, 100 s.
Suom. Ville Lähteenmäki
arvostelukappale (kiitos kustantajalle!)

Vuoden viimeiset: Stockmann Yard & Mantelimaa

Joulu tuli, oli ja meni. Tänä jouluna en saanut kirjallisia lahjoja, mutta sitäkin mukavampaa kaikkea muuta. Nyt kun joulusta on selvitty ja vuosi on ihan kohta vaihtumassa uuteen, on varmaan aika purkaa lyhyt blogijono ja kirjoitella muutamasta jo vähän ennen joulua luetusta kirjasta.

Nämä jäävätkin vuoden viimeisiksi luetuiksi kirjoiksi, sillä vaikka olenkin päässyt Siri Pettersenin kiehtovassa Odininlapsessa hyvään alkuun, en ehdi sitä enää tämän vuoden puolella lopetella. Mutta uusi vuosi onkin mukava aloitella hyvällä kirjalla.

ANTTO TERRAS: STOCKMANN YARD
 
Antto Terraksen Stockmann Yard - Myymäläetsivän muistelmat jäi mieleeni muistaakseni jostain lehtijutusta ja sen perusteella päätyi kirjastoon varaukseen. Kirja kiinnostaa ilmeisesti muitakin, koska sain tätä jonkun aikaa kirjastosta odotella. 

Antto Terras on toiminut 18 vuotta Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä. Stockmann Yard on kurkistus tavaratalon kulisseihin ja turvallisuuspalvelun toimintaan. 

Helsingin Stockmann (tai Stockmann ylipäätään) ei itselleni ole niin kovin tuttu. Olen siellä ehkä kerran tai pari piipahtanut Helsingin reissujen yhteydessä. Ehkä osa kirjan viehätyksestä omalla kohdallani olikin siinä, että Stockmann Yard oli kiinnostava kurkistus itselleni tuntemattomampaan maailmaan. Toisaalta lukukokemus on varmasti aivan erilainen jos Stockmann on lukijalle läheisempi ja tutumpi.

Stockmann Yard oli oikein mukavaa luettavaa ja useampikin tarina nosti hymyn huulille. Huumoria oli siis mukana aimo annos, vaikka tytöttelyllä ja ryssittelyllä välillä kolkuteltiinkin vähän korrektiuden rajoja. Terraksella on yllättävän suoriakin mielipiteitä työnantajastaan, joten uskoisin, että ainakaan Stockmannin puolelta ajatukset kirjasta eivät ole kovin lämpimiä. Viihdyttävä ja hauska paketti tämä Stockmann Yard.

-------
Like 2015, 285 s.
kirjastosta


 MIINA SUPINEN: MANTELIMAA

Miina Supinen on minulle uusi kirjailija tuttavuus, johon tutustumisen päätin aloittaa tällä jostain blogista mieleeni jääneellä Mantelimaalla. Odotin tältä jotain hieman perinteisempää joulutarinaa, mutta Mantelimaa olikin sitten jotain muuta, paljon erikoisempaa. 

Länsi-Kyykkään kunnassa keskellä peltoa on Mantelimaa, yhdistelmä huvipuistoa ja ostosparatiisia, jossa on aina joulu ja mekaaniset tontut ahertavat ympäri vuoden. Aviomiehen onnettomuus tuo Mantelimaahan vastentahtoisesti töihin myös entisen teinitähden Molli Niemisen, joka vihaa joulua. Jouluparatiisin lattioiden alla on aivan toisenlainen maailma.

Mantelimaa ei ehkä ollut aivan täydellinen lukukokemus, mutta kyllä tämä ehdottomasti herätteli kiinnostusta Supisen muuhunkin tuotantoon. Kirja on sen verran vetävästi kirjoitettu, että tähän koukuttui nopeasti. Välillä jouduin ihmettelemään vähän, että mitäs nyt tapahtuu, mutta muuten tarina pysyi kasassa hyvin.

Toivoin, että lopussa pamahtaa oikein kunnolla ja lopetus olisi huikea. Valitettavasti jouduin pettymään, sillä loppu olikin melkoinen lässähdys. Paremmalla ja hurjemmalla loppuratkaisulla Mantelimaa olisi ollut paljon parempi. Nyt kirja jäi melko lailla keskinkertaiseksi lukukokemukseksi.

------
WSOY 2015,  316 s.
kirjastosta