Hieman haastetta vuodelle 2015

Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa, että kovasti suunnittelin jonkinlaisen lukuhaasteen ottamista tälle vuodelle. Sopivaksi haasteeksi valikoitui Oksan hyllyltä -blogista löytynyt 50 kategorian haaste, joka pyörii varsinaisesti Goodreadsin puolella, mutta itse taidan kuitenkin osallistua ihan vain omassa blogissa. 

Mietiskelin ottaisinko tälle vuodelle jonkin muunkin haasteen, mutta päätin pysytellä nyt toistaiseksi vain tässä yhdessä. En halua haukata liian isoa palaa ja sitten surkutella kun en saanutkaan haasteita suoritetuksi. 

Yritän suhtautua tähän rennosti, enkä ryhdy etsimällä etsimään kategorioihin sopivia kirjoja ja liikaa stressaamaan tämän suorittamisesta. Huomasin tosin, että ensimmäinen tämän vuoden puolella lukemani kirja (siitä lisää myöhemmin!) sopii yhteen kategoriaan, joten alkuun on ainakin jo päästy.

50 kategorian haaste:

1. A book with more than 500 pages
2. A classic romance
3. A book that became a movie
4. A book published this year
5. A book with a number in the title
6. A book written by someone under 30
7. A book with nonhuman characters
8. A funny book
9. A book by a female author
10. A mystery or thriller
11. A book with a one-word title
12. A book of short stories
13. A book set in a different country
14. A nonfiction book
15. A popular author’s first book
16. A book from an author you love that you haven’t read yet
17. A book a friend recommended
18. A Pulitzer Prize-winning book
19. A book based on a true story
20. A book at the bottom of your to-read list
21. A book your mom loves
22. A book that scares you
23. A book more than 100 years old
24. A book based entirely on its cover
25. A book you were supposed to read in school but didn’t
26. A memoir
27. A book you can finish in a day
28. A book with antonyms in the title
29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit
30. A book that came out the year you were born
31. A book with bad reviews
32. A trilogy
33. A book from your childhood
34. A book with a love triangle
35. A book set in the future
36. A book set in high school
37. A book with a color in the title
38. A book that made you cry
39. A book with magic
40. A graphic novel
41. A book by an author you’ve never read before
42. A book you own but have never read
43. A book that takes place in your state
44. A book that was originally written in a different language
45. A book set during Christmas
46. A book written by an author with your same initials
47. A play
48. A banned book
49. A book based on or turned into a TV show
50. A book you started but never finished

Haasteen etenemistä voi seurata "Haaste 2015" sivulta, jonne löytyy linkki tuosta otsikkokuvan alapuolelta. Lisäksi tietysti yritän muistaa mainita jokaisen kirjapostauksen yhteydessä mihin kategoriaan (jos mihinkään) kirja haasteessa sujahtaa.

Erik Axl Sund: Varistyttö

Viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja ja blogissa vielä esittelemätön on tämä Erik Axl Sundin (oikeasti kirjailijakaksikko Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö, jota on ehditty kovasti kehua vähän joka puolella. Oma kiinnostukseni trilogian avausta kohtaan heräsi kunnolla vasta kun huomasin tämän sattumalta kirjaston hyllyssä ja kirja lähtikin mukaani.

Metroasemalta löytyy väkivaltaisesti kuollut poika, jonka kuolemaa Jeanette Kihlberg tutkii. Kun toinenkin poika löytyy kuolleena, Jeanette pyytää apua psykoterapeutti Sofia Zetterlundilta sarjamurhaajan löytämiseksi. Yksi Sofian vastaanoton asiakkaista, Victoria Bergman, askarruttaa Sofiaa enemmän kuin muut hänen vaikeista asiakkaistaan.

Tästä kirjoittamiseen meni pitkään, sillä mietteeni kirjasta olivat heti lukemisen jälkeen ristiriitaiset, eivätkä ne oikein ole selvinneet vieläkään. Varistyttö oli koukuttava, enkä pariin päivään halunnut lukea mitään muuta kuin vain tätä koko ajan eteenpäin. Silti kirjassa oli jotain, minkä vuoksi en pystynyt kirjasta aivan täysillä nauttimaan. Olen hieman hämmentynyt, koska en sen tarkemmin osaa asiaa ilmaista, vaikka olen kirjaa pyöritellyt mielessäni useampaankin otteeseen. Ainakaan Varistyttöä ei voi moittia siitä, että sen unohtaisi samantien kun on päässyt loppuun ja sulkenut kirjankannet.

Varistyttö on kaikkea muuta kuin kevyt kirja. Mukana on koko kirjo ihmismielen kauheimpia ja vastenmielisimpiä puolia, joten tähän kirjaan ei herkemmän lukijan ehkä kannata tarttua. Uskallan väittää, että en herkästi shokeeraudu ja kestän lukea aika paljon synkkiäkin aiheita, mutta pakko myöntää, että Varistyttö oli silti melko ahdistava kokemus. Välillä tuntui, että kirjaan oli tungettu liikaa kaikkea mahdollista ihan vain, että tarina varmasti olisi mahdollisimman inhottava ja ruma. 

En pidä Varistytön kansista, eivätkä muidenkaan trilogian osien kannet yhtään sen parempia ole. Vaikka en tuosta rumasta kannesta pidäkään, se kuitenkin käy erinomaisesti kirjan tunnelmaan ja tarinaan.

Varistyttö aloittaa Victoria Bergmanista kertovan trilogian, joka kokonaisuudessaan ilmestyi viime vuoden puolella. En ole vielä oikein saanut päätettyä haluanko lukea seuraavankin osan, Unissakulkijan. Varistytön tarina jäi kyllä niin pahasti kesken ja jännittävään kohtaan, että ehkä jossain vaiheessa on tartuttava kakkososaankin, jos se kirjastossa sopivasti vastaan tulee.

Nyt kun viime vuoden luetut on saatu purettua pois blogijonosta, pääsen vihdoinkin uuden vuoden kimppuun. Bloggaamista odottelee Pierce Brownin erinomainen Red Rising, josta olisin halunnut kirjoitella heti sen luettuani, mutta jotenkin sain pidäteltyä itseäni sen verran, että vanhat pois tieltä ennen kuin uutta tilalle. 2015 alkoi erittäin hyvällä kirjalla ja toivottavasti vuoteen mahtuu muitakin yhtä hienoja lukukokemuksia.

------
Alkuteos: Kråkflickan
Otava 2014, 415 s.
Suom. Kari Koski
kirjastosta

Markku Karpio: Selviytymispeli

Viime huhtikuussa poimin tämän Markku Karpion kirjan syksyn ja kesän kiinnostavimpien joukkoon, vaikka uutuusluettelossa mainittu "suomalainen versio Nälkäpelistä" saikin kulmani kohoamaan ja suhtauduin kirjaan pienellä epäilyksellä. Uteliaisuuteni kuitenkin voitti ja päädyin tämän lukemaan, vaikka sitä ennen Selviytymispeli olikin ehtinyt lojua yöpöydällä melkein pari kuukautta.

Yhdeksäsluokkalaiset Jonttu, Kurppa, Simppa, Pikku-Nylppe, Tolkku ja Kalsari lähtevät partion selviytymisvaellukselle, vaikka lisäjännitettä reissulle tuovat Korpisalon suurimman työnantajan Korpi Fabrics Oy:n irtisanomiset, jotka ovat iskeneet eri tavalla kaikkien poikien perheisiin. Joidenkin vanhemmat ovat menettäneet työnsä, toisten vanhemmat ovat vaikeina aikoina bonuksia saavia johtajia. Yllättävien käänteiden jälkeen partiovaellus muuttuu hengenvaaralliseksi. Samaan aikaan Jontun serkku ja poikien partiokaveri Osku makaa sairaalassa vakavasti loukkaantuneena.

Ensiksi on valitettava siitä kaikkein ilmeisimmästä. Selviytymispeli ei ole kuin Nälkäpeli. Tuollainen mainoslause on vain huonoa ja harhaanjohtavaa markkinointia, joka jo ennen yhdenkään sivun lukemista saa aikaan vääriä mielikuvia Karpion kirjasta. Kahdella kirjalla ei ole juuri muuta yhteistä kuin nimen loppuosa, joten kehotan olemaan välittämättä muusta vertailusta.

Selviytymispeli oli kirja, josta toisaalta pidin, mutta muutamat asiat kirjassa häiritsivät sen verran, että lopulta tästä ei tullut täyden kympin lukukokemusta. Karpio on hienosti tarttunut oikean maailman oikeisiin ongelmiin (esim. irtisanomiset, nuorten eriarvoisuus) ja tuntui mukavalta vaihteeksi lukea realistisempaa kotimaista nuortenkirjallisuutta.

Kirja on varsin nopealukuinen. Selviytymispeli etenee hyvällä vauhdilla ja sujuvasti, vaikka poikien partiovaelluksella sattuukin yhtä ja toista vauhdikasta ja jännittävää. Loppua kohden oli kuitenkin muutama kohta, joissa tapahtumat alkoivat käydä hieman sekaviksi.

Tapahtumat kerrotaan vuorokappalein Jontun ja Oskun suulla, mutta kahden pojan kertojaäänet eivät tuntuneet niin erilaisilta, että ne olisivat tuoneet tarinaan jotain erilaista ja erityistä. Oskun tapahtumien seuraaminen sairaalavuoteelta oli jotain erikoisempaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Minulla oli koko kirjan ajan vaikeuksia pysyä mukana hahmoissa, sillä niitä oli kirjassa pääosassa olleen seitsikon lisäksi vielä todella monta sivuosiin jäävää. Harmittavasti välillä hahmot menivät yksinkertaisesti sekaisin.

Poikien keskinäinen sanailu on kirjoitettu sujuvasti ja ajoittain oikein hauskasti. Olen kai vain liian vanha jo, koska välillä jutut tuntuivat yksinkertaisesti vain ärsyttäviltä.

Kaikesta huolimatta Karpio taitaa nuorista ja nuorille kirjoittamisen, eikä Selviytymispeliä kannata jättää välistä vain kehnon markkinoinnin takia. Kansistakin tätä kirjaa on kehuttava, sillä ne ovat oikein onnistuneet ja sopivat kirjaan loistavasti.

----
Tammi 2014, 265 s.
kirjastosta 

AnnaLisa Grant: The Lake

Viime vuoden viimeisistä luetuista AnnaLisa Grantin The Lake löytyi puolivahingossa tabletiltani, enkä yhtään muistanut, että tällainenkin kaikkien lukemista odottavien e-kirjojen joukossa oli tai miksi edes olin sen alunperin ladannut. Ehkä siksi, että kyseessä on ilmainen kirja Amazonilta, mutta varmaan lataamiseen oli jokin muukin syy. Kirja oli sitten luettava ihan vain sen takia, että saisin selville mikä tässä alunperin houkutti.

17-vuotias Layla Weston muutti isovanhempiensa luokse vanhempiensa kuoltua auto-onnettomuudessa. Kun Layla menettää isovanhempansakin, hän joutuu muuttamaan etäisen setänsä ja tämän vaimon luo Pohjois-Carolinaan, kauas entisestä kodistaan Floridassa. Nyt Laylalla on vihdoinkin mahdollisuus olla oma itsensä, jouduttuaan viimeiset viisi vuotta keskittymään lähinnä vanhan isoisänsä auttamiseen. Uuteen elämään kuuluu myös komea ja vastustamaton Will Meyer.

Voi että tämän lukeminen oli vaikeaa. The Lake oli alusta loppuun niin pitkäveteistä ja puuduttavaa luettavaa, että lopulta kirjan lukemiseen meni pari viikkoa. Oikeastaan ainoa syy, miksi en jättänyt tätä kesken oli toive siitä, että jossain vaiheessa kirja muuttuisi edes hieman paremmaksi ja jossain vaiheessa olisi joku kiva käänne, eikä koko kirja olisi vain samaa Laylan ärsyttävää valitusta tunteistaan ja elämästään höystettynä kliseisellä teinirakkaudella ja sen ongelmilla. Olisi tehnyt mieli vain hyppiä osioita yli ja kurkistella eteenpäin tapahtuisiko siellä jotain kiinnostavampaa.

Kirjan hahmoista kukaan ei ollut niin kiinnostava, että olisin jaksanut välittää yhdestäkään. Layla oli, kuten sanottua, suurimman osan ajasta ärsyttävä ja Will liian täydellinen, johon ei voi muuta kuin päätä pahkaa rakastua. Siitäkin huolimatta, että tyyppi oikeasti on välillä pelottavan omistushaluinen. Ilmeisesti jonkinlaiseksi pahikseksi tarkoitettu Willin isä oli enemmänkin naurettava kuin mitenkään pelottava.

Grant kirjoittaa sujuvasti ja suurimmat ongelmat tässä kirjassa olivat muualla kuin kirjoitustyylissä. The Lakessa oli minun makuuni aivan liikaa teinirakkausdraamaa, jota jauhetaan uudestaan ja uudestaan joka käänteessä. Ehkä paremmilla päähenkilöillä tuota olisi sietänyt paljon paremmin.

The Lake on trilogian avausosa. Vaikka lopussa olikin ihan vähän kiinnostava cliffhangeri, en luultavasti tule lukemaan trilogian seuraavia osia, Troubled Waters ja Safe Harbor. Tämän trilogian kirjoilla on kyllä erittäin kauniit kannet, joten siitä plussaa tällekin kirjalle.

------
Truman House 2014, 304 s.
ilmainen e-kirja

Vanhan vuoden ajatukset ja uuden vuoden suunnitelmat

Vuoden viimeiset päivät menivät sellaisessa hujauksessa, että en edes ehtinyt kirjoitella vuoden aikana lukemistani kirjoista ennen kuin nyt kun ollaan jo uuden vuoden puolella. Lisäksi kolme aivan loppuvuodesta luettua kirjaa jäi bloggaamatta, mutta ne toivottavasti saan esiteltyä blogissakin tämän vuoden ensimmäisinä kirjoina.

Vuonna 2014 luin aavistuksen vähemmän kuin kahtena edellisenä blogivuonna. 50 luettua kirjaa on kuitenkin varsin hyvin, koska vuoden aikana minulla oli useampiakin pätkiä, jolloin en lukenut melkein ollenkaan ja aiempaa isommat opiskelukiireetkin pakottivat ajoittain jättämään lukemisen vähemmälle.

Alkuvuodesta kärsin enemmänkin blogijumista kuin lukujumista, sillä alkuvuonna luin 13 sellaista kirjaa, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan päässeet blogissa esille. Noihin kirjoihin kuuluivat mm. mestarilliset George R.R. Martinin Valtaistuinpeli ja Kuninkaiden koitos, mitäänsanomaton Maria Semplen Missä olet Bernadette? ja pettymykseksi osoittautunut Suzanne Collinsin Vihan liekit. Loput luetut, mutta bloggaamattomat löytyvät listattuna Luetut 2014 - sivulta tai Goodreadsin puolelta.

Olen huono valitsemaan kaikista viime vuonna lukemistani muutamaa parasta. Onneksi ei tullut luettua kuin muutama sellainen kirja, joista en pitänyt juuri ollenkaan. Sain siis nauttia enemmän hyvistä lukukokemuksista kuin huonoista. Tässä jokunen täysin sattumanvaraisesti valittu kokemus niistä parhaimmista luetuista:


2015 - blogisynttärit ja ehkä haasteitakin

Uusi vuosi pyörähtää käyntiin Kirjaston kummituksen 3-vuotissynttäreillä, sillä 7.1 juhlitaan jälleen yhtä blogivuotta. Sen kunniaksi uskallan varovasti lupailla jonkinlaista arvontaa edes jossain vaiheessa vuotta ;)

Kevään ja osin kesänkin uutuuskirjoja olen jo aikoja sitten uutuusluetteloista katsellut. Tulossa on jälleen erittäin paljon kiinnostavia kirjoja. Niistä mahdollisesti lisää hieman myöhemmin oman postauksen merkeissä.

Ajattelin ehkäpä uskaltaa ottaa tälle vuodella jonkun isomman haasteen vastaan. Oksan hyllyltä - blogista löysin pari alunperin Goodreadsistä löytynyttä lukuhaastetta, jotka molemmat vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta. Ainakin 50 kategorian listahaasteeseen näyttäisi löytyvän sopivia, vielä lukemista odottavia kirjoja hyllystä ja lainattuna, joten ehkä vihdoinkin uskallan ottaa kunnon kirjahaasteen vastaan ja yrittää saada sen suoritettuakin. 

Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä kirjarikkaampi ja parempi kuin edellisestä. Ainakin näin ensimmäisten päivien suunnitelmien ja lukemista odottavien kirjojen näyttää hyvältä.

Hyvää uutta vuotta ja mukavia lukukokemuksia vuodelle 2015 kaikille lukijoille ja blogituttaville!