Pienet kirjaostokset

Viime aikoina kun lukuaika on ollut kortilla ja muutenkin lukeminen on jumittanut, olen onnistunut olemaan ostamatta uusia kirjoja, ainakaan painettuja versioita. Useamman e-kirjan olen tabletille hamstrannut lähinnä Amazonin tarjouksista, mutta kirjahyllyyn ei täytettä ole tullut hankittua juuri ollenkaan. Hyvä niin, koska isompi hylly on edelleen etsinnässä. Nykyisessä on jo niin ahdasta, että olen joutunut tunkemaan joitain kirjoja jo muualle kaappeihin. 

Tällaisia tuli tällä kertaa hankittua. Onneksi vain pari uutta kirjaa. Näille kun vielä saisi järjesteltyä tilaa hyllystä...

Madeleine Roux: Sanctum

Trilogian ensimmäinen osa Asylum ei ollut mikään mestariteos, mutta mielestäni ei myöskään luokattoman huono. Jatko-osa kiinnosti jo heti ensimmäisen luettuani ja nyt sitten hankin tämän ihan omaksi. Harkitsin e-kirjaversion hankkimista, mutta jotenkin kun ensimmäinen osa on painettuna, tämäkin oli saatava ihan perinteisenä paperisena versiona.

Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus

Ensimmäinen Wayward Pines oli jo melkein liiankin koukuttava, joten eihän tätä voinut jättää hankkimatta. Hassusti kirja löytyi lähimarketista melkein 10 euroa halvemmalla kuin kirjakaupasta. Tätä olenkin jo ehtinyt muutaman sivun lukea, mutta muiden kirjojen kiilatessa ohi lukeminen on hieman jäänyt.

Slasher Girls & Monster Boys

April Genevieve Tucholken kokoama novelliantologia, jossa kauhutarinoita YA-kirjailijoilta. Mukana mm. Kendare Blake, Marie Lu ja Cat Winters. Löysin tämän vähän sattumalta Goodreadsilta ja kuulosti niin kiinnostavalta, että heti kirjan ilmestyttyä oli pakko hankkia luettavaksi.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Olin tätä kirjaa jo kerran kirjastossa katsellut, mutta sillä kertaa päätin vielä jättää hyllyyn. Vähän myöhemmin luin Jassun bloggauksen kirjasta ja innostuin sittenkin lainaamaan tämän luettavaksi. Ja onneksi innostuin, koska tämä on yksi visuaalisesti ihastuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut.

Ada Gootti asuu yhdessä isänsä kuuluisan runoilijan lordi Gootin kanssa suuressa Kalmatollon kartanossa, jossa heidän lisäksensä on liuta erikoista palvelusväkeä. Eräänä iltana Ada tapaa hiiren haamun nimeltään Ishmael ja tutustuu Ullakkokerhoon, jonka kanssa Ada ryhtyy selvittelemään mitä Kalmatollon kartanossa oikein tapahtuu.  

Ada Gootti ja hiiren haamu on yksinkertaisesti ihastuttava. Chris Riddellin kuvitus on hämmästyttävän yksityiskohtaista ja Kalmatollon kartanosta löytyy vaikka minkälaista eriskummallista, varsinkin kartanon palvelusväki on kuin omituisten otusten kerho. Nimenä Ada Gootti ja hiiren haamu on hieman hassu, koska kyseinen hiiren haamu vierailee tarinassa vain muutaman kerran.

Ada Gootin ja hiiren haamun tarina on hyvällä tavalla hieman outo ja vinksahtanut. Tarinallisesti kirja ei kuitenkaan ole mikään järisyttävän hyvä ja välillä tuntuu, että kirjassa ei mitään yhteistä juonta ja punaista lankaa olekaan, mutta onneksi upea kuvitus pelastaa paljon ja tätä lukee ilolla vain päästäkseen ihastelemaan hienoja kuvia. Ada Gootti ja hiiren haamu on muutenkin hieno paketti, sillä näyttävien kansien lisäksi kirjassa on kauniin violetit sivunreunat.

Kirjan on suomentanut Potteritkin suomentanut Jaana Kapari-Jatta, joka on tehnyt loistavaa työtä. Parempaa kääntäjää juuri tällaiselle sopivasti eriskummalliselle tarinalle, jossa on myös hyvin omalaatuisia sanoja, tuskin olisi löytynytkään.

Ada Gootti ja hiiren haamu on itse asiassa sarjan ensimmäinen osa. Toinen osa Goth Girl and the Fete Worse than Death on ilmestynyt viime vuonna ja kolmas osa Goth Girl and the Wuthering Wright ilmestyy vielä tässä kuussa. Toivottavasti sarjan muutkin osat saadaan suomeksi. Lukisin ja ihastelisin oikein mielelläni lisääkin Ada Goottia.

Ada Gootti ja hiiren haamu kuittailee lukuhaasteesta kohdan 24. A book based entirely on its cover.

------

Alkuteos: Goth Girl and the Ghost of a Mouse

Gummerus 2015, 224 s.

Suom. Jaana Kapari-Jatta, Kristiina Drews

kirjastosta

Katie Alender: From Bad to Cursed

Oikea kirja lukujumin selättämiseksi oli minulla pähkäilyssä pitkään. Kirjastosta olisi taas iso pino kirjoja lainassa ja omassa hyllyssäkin odottelisi parikin lukematonta. Pitkästä aikaa kiinnosti lukea jotain englanniksi ja vaikka Sara Gruenin uusin oli jo vähän aloitettunakin, se ei nyt jaksanut kiinnostaa tarpeeksi. Sitten muistin, että minullahan on hyllyssä viime kesänä lukemani ja kovasti tykkäilemäni Katie Alenderin Bad Girls Don't Dien jatkot. From Bad to Cursed olisi varmasti sopivaa luettavaa jumittavaan mielentilaan.

From Bad to Cursed on trilogian toinen osa, joten tämä kirjoitus saattaa sisältää juonipaljastuksia tästä ja aiemmasta osasta.

Alexis on innoissaan kun hänen pikkusiskonsa Kasey liittyy The Sunshine Club -kerhoon ja saa uusia kavereita. Pian kerhon jäsenet muuttuvat epäsosiaalisista ja syrjityistä koulun suosituimmiksi ja upeimmiksi oppilaiksi. Kun Alexis saa tietää, että kerholaiset ovat vannoneet valan näennäisesti hyväntahtoiselle hengelle, hän päättää ystävänsä Meganin kanssa liittyä kerhoon ja tutkia asiaa. Yhteys vaikuttaa harmittomalta ja pian Alexis on yhtä mukana kerhossa kuin siskonsa. Miksi Alexis haluaisi tuhota jonkin, joka on antanut hänelle niin paljon?

From Bad to Cursed ei ollut aivan samanlainen napakymppi lukukokemus kuin trilogian ensimmäinen osa Bad Girls Don't Die. Tässäkin oli omat jännittävät hetkensä, mutta kirjan tunnelma ei ollut aivan niin creepy ja oikeasti kauhumainen kuin ensimmäisessä.

Pituutta kakkososalle on tullut melkein tuplasti ensimmäiseen verrattuna, eikä se kaikilta osin ole hyvä juttu. Parissakin kohtaa mentiin ensin todella hitaasti ja sitten liian nopeasti. Harmi, että juuri niissä tylsemmissä kohdissa tarina laahasi eteenpäin ja sitten osa tärkeimmistä tapahtumista pyyhkäistiin ohi turhan nopeasti. Sen verran koukuttava From Bad to Cursed vioistaan huolimatta oli, että kun olin ehtinyt aloittaa lukemisen, mikään muu kirja ei enää kiinnostanut vaan oli pakko lukea tämä nopeasti loppuun.

Ensimmäistä osaa lukiessani Alexis tuntui hieman ärsyttävältä, mutta jotenkin tytöstä alkoi tykkäämään kirjan loppua kohden. Tämän kirjan kohdalla jokin Alexiksessa alkoi taas ärsyttää. Varsinkin kirjan alkupuolella Alexis oli todella rasittava, eikä ollut ollenkaan se sama Alexis, josta edellisen kirjan lopussa pidin valtavasti.

Tämän sarjan kirjoilla on täydellisesti sarjan tunnelmaan sopivat kannet. Yksinkertaiset, mutta silti jotenkin voimakkaat ja toimivat. Muutenkin sarjan visuaalinen ilme toimii oikein loistavasti.

En ole vieläkään oikein varma, mitä ajatella siitä, että Bad Girls Don't Die on venytetty trilogiaksi asti. Ensimmäinen osa olisi toiminut loistavasti yksinäänkin, vaikka From Bad to Cursed ihan hyvää jatkoa kirjalle olikin. Ehkä kolmososa As Dead As it Gets jotenkin niputtaa yhteen sen miksi nämä on venytetty kolmeen kirjaan. Seuraava osa itse asiassa jo odottelisi hyllyssä ja ehkäpä se pääsisi piakkoin luettavaksikin.

------

Hyperion Books  2012, 442 s.

oma ostos

Kesällä luetut (lyhytarviot)

Koska bloggaamista odottavien kirjojen jono on kesän blogihiljaisuuden aikana päässyt kasvamaan sen verran pitkäksi, päätin laittaa kaikki kesän aikana lukemani kirjat yhteen postaukseen. Pari luettua ansaitsisi ehdottomasti oman kirjoituksensa ja niistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta ehkä tällä kertaa säästän itseäni ja herättelen bloggausintoani menemällä siitä, mistä aita on matalin. Muutama sananen siis kesällä lukemistani kirjoista.

DOUGLAS ADAMS: LINNUNRADAN KÄSIKIRJA LIFTAREILLE

Ensimmäinen sana mikä tuli mieleen lukiessani tätä on outo. Enkä ole varma, että hyvällä vai huonolla tavalla. Melkeinpä koko kirjan ajan tuntui vähän siltä, että en oikein pysynyt perässä mitä tässä nyt tapahtuu. Liian paljon kaikkea ja mitään ei oikein selitetäkään, että sen avulla pysyisi paremmin perässä tapahtumissa.

Tätä on lisäksi kehuttu todella hauskaksi, mutta ehkä en ole juuri tällaisen huumorin ystävä kun minua Linnunradan käsikirja liftareille ei oikein jaksanut edes hymyilyttää. Onneksi kirja oli kuitenkin lyhyt ja melko vetäväkin sekavuudestaan huolimatta, niin tuli kuitenkin luettua loppuun asti. Jos tämä olisi ollut vielä yhtään pidempi, en olisi ehkä lukenut loppuun, mutta parisataa sivua jaksaa lukea, vaikka ei kirjasta erityisemmin välittäisikään. Onpahan nyt paikattu yksi aukko sivistyksessä ja luettu tämäkin.

------
Alkuteos: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

Otava 2005, 156 s.
Suom. Pekka Markkula

kirjastosta

DOUGLAS PRESTON & LINCOLN CHILD: VELJENSÄ VARTIJA

Vihdoinkin taas Pendergastia! En voi uskoa, että siitä on oikeasti kolme vuotta kun luin sarjan edellisen osan Tulikiven. Miksi ihmeessä en ole lukenut tätä jo aikaisemmin! Mutta onneksi nyt luin, koska paluu Pendergastin pariin olikin erittäin jännittävä ja vauhdikas. Siis taattua laatua Prestonilta ja Childilta.

Edellinen Pendergast jäi erittäin jännittävään tilanteeseen ja tässä kirjassa vihdoinkin sai tietää kuinka agentin käy. Se paljastetaan ehkä vähän kuin sivulauseessa, mutta kuitenkin. Pendergastin veli Diogenes oli kiehtova, vähän vaarallisen ja mielenvikaisen väliltä oleva hahmo, joka jäi kuitenkin vielä hieman etäiseksi. Diogeneen todelliset tarkoitusperät ja tavoite olivat yllätys, enkä ollenkaan arvannut niitä etukäteen. Hyvä vain, koska on aina mukavampaa yllättyä kuin olettaa jotain ja saada tietää olevansa oikeassa.  

Jotenkin hassua kuvitella Pendergast lapsena. Agentin suvussa on kyllä ihanan kamalia nimiä :)

------

Alkuteos: Dance of Death

Gummerus 2012,  620 s.

Suom. Pekka Marjamäki

kirjastosta

JOHN GREEN: ARVOITUS NIMELTÄ MARGO 

Tätä lukiessa tuntui aika vahvasti, että olisin lukenut Kaikki viimeiset sanat uudestaan. Nörtihtävä poika + yli-ihana, kaikkeen pystyvä ja suorastaan legendaarinen tyttö = romanssi, joka ei tietenkään mene niin ruusuisesti kuin toivoisi. 

Margo Roth Spiegelman, miten rasittava ämmä. Jo se ärsytti, että tytön koko nimeä piti hokea joka välissä (pelkkä Margo ei ilmeisesti riittänyt). Margo on täysin mahdoton, vaativa ja kaikin puolin ärsyttävä. Tyttö haluaa kadota, mutta kuitenkin, että hänet löydettäisiin. Ja Quentin ihan hulluna tietysti lähtee perään.

Jokin näissä Greenin kirjoissa on sellaista, että en ole vielä kolmenkaan luetun jälkeen hullaantunut ihan täysin. Onneksi Green on kuitenkin sellainen kirjailija, että vaikka kirja ei oikein nappaisikaan, jotenkin sitä silti lukee mielellään ja sujuvasti. Greenin kirjat ovat jotenkin sellaista miellyttävää luettavaa. Ei välttämättä aiheiltaan, mutta kieleltään ja kerronnaltaan. Hienoja nuortenkirjoja siis.

Suomennoksessa oli jotain, mikä häiritsi koko ajan. Ehkä se oli "veli" - sana, joka ei vain istu omaan suuhun ja oli jotenkin tönkkö ilmaisu. Lisäksi suomennoksen kannet ovat kyllä aivan järkyttävät. En erityisemmin välitä Cara Delevignestä ja jotenkin tuon hepun tuijotus on todella häiritsevä. 

------

Alkuteos: Paper Towns

WSOY 2015, 399 s.

Suom. Helene Butzow

kirjastosta

GILLIAN FLYNN: TERÄVIÄ ESINEITÄ 

Viime kesänä luettuani Pahan paikan päätin, että en enää Gillian Flynniä lue. Jos en ollut pitänyt juuri ollenkaan kahdesta kirjailijan teoksesta, tuskin pitäisi kolmannestakaan. Kuitenkin Teräviä esineitä alkoi salakavalasti kiinnostaa ja päädyin tekemään kirjasta varausta kirjastoon. Ehkä sittenkin antaisin kirjailijalle kolmannen mahdollisuuden. Yllätyin todella positiivisesti, sillä tämähän oli oikeastaan aika hyvä. 

Ehkä pidin siitä, että tässä Flynnin esikoiskirjassa hahmot eivät olleet aivan niin inhottavan ärsyttäviä kuin kahden aiemman suomennetun kirjan hahmot. No Amma oli kyllä aika kauhea ja ärsyttävä, mutta jotenkin tuo ei häirinnytkään niin pahasti.

Teräviä esineitä oli sellainen hyvin otteessaan pitävä ja koukuttava kirja, jota luki perinteiseen tapaan siksi niin innolla, että pakkohan on saada tietää mitä pikkutytöille oikein tapahtui. Jotenkin vaikea tarkasti määritellä, mikä tässä oli erityisen hyvää. Ehkä se oli pikkukaupungin ja varsinkin Camillen äidin/perheen luoma tunnelma yhdistettynä hitaasti, mutta hyvin avautuvaan juoneen.  

------

Alkuteos: Sharp Objects

WSOY 2015, 317 s.

Suom.

kirjastosta

Hengissä, mutta hiljalleen

Tästä kesästä piti tulla ihanaa kirjojen ja lukemisen aikaa. Vaikka työharjoittelussa olenkin, kyllähän varmasti jää aikaa lukeakin. Hmm. Jotain meni sitten vikaan ja aikaa tai jaksamista lukemiseen ei sitten ollutkaan. Enpä olisi uskonut, että harjoittelu (ja pari muutakin tekijää) imee minusta mehut niin täydellisesti, että rakas harrastus jää melkein kokonaan sivuun.

Luonnoksissa näyttäisi olevan 5 tekstiä odottamassa valmistumista, minkä lisäksi yhdestä kirjasta en ole edes minkäänlaista blogitekstinraakiletta saanut aikaiseksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen sentään jotain ehtinyt lukeakin. Olisinpa vielä jaksanut blogiinkin kirjoitella, niin eivät olisi jääneet noin pahasti ihan alkukesältä jotkut tekstit roikkumaan.

Blogijonoa yritän saada pikku hiljaa purettua ja uutta luettuakin. Tällä hetkellä luettavana on Katie Alenderia ja Sara Gruenia, mutta muutakin odottelisi lukemista. Syksyn kovasti odottamani uutuuskirjatkin ilmestyvät ihan kohta.

Toivotaan, että syksystä tulee kesää parempi kirjojen suhteen ja saisin blogin ja oman lukemiseni tästä piristymään. :)