Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, vol. 2

Luin Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin yhteistyön tuloksen Paper Girlsin ensimmäisen osan viime lokakuussa ja ilokseni huomasin, että kirjastoon oli hankittu myös tämä kakkosalbumi (sis. numerot 6-10) aika lailla tuoreeltaan. Pääsin siis jatkamaan sarjan parissa. 

Paper Girls vol. 2 on jatkoa sarjalle, joten tässä kirjoituksessa saattaa olla juonipaljastuksia.

Erin, Mac ja Tiffany huomaavat joutuneensa tulevaisuuteen - vuoteen 2016. Heidän ystävänsä KJ on edelleen kadoksissa ja etsiessään kadonnutta ystäväänsä tytöt törmäävät paitsi tulevaisuuden erikoisiin tavaroihin kuten taulutelevisioihin ja älypuhelimiin, myös tulevaisuuden versioihin itsestään.

Ensimmäisessä osassa tapahtui paljon kaikkea ja niissä tapahtumissa oli ajoittain vaikea pysyä kärryillä, mutta onneksi tämä kakkososa ei ole lähellekään niin sekava ja heitä sekaan koko ajan uutta ja outoa. Tarina pysyy paremmin kasassa ja ehkä sen takia pidinkin tästä albumista enemmän kuin ensimmäisestä.

Kehuin Paper Girlsin värejä jo edellisen osan bloggauksen yhteydessä ja kehunpas niitä nyt tässä uudestaan. Katsokaa vaikka tuota kantta! Ihanan eloisat ja voimakkaat värit, jotka sopivat tarinaan loistavasti, vaikka tässä osassa ei enää ollakaan 80-luvun loppupuolella.

Hauskasti tulevaisuuden ihmeet olivat suuri ihmetyksen aihe tulevaisuuteen paiskatuille ja aivan erilaiseen maailmaan tottuneille 80-luvun tytöille.

Tykkäsin todella paljon tämän mukavan omaperäisen tarinan jatkosta. Kyllä Brian K. Vaughan osaa asiansa, vaikka sehän on jo oikeastaan Sagalla todistettu. Lopussa oli jälleen vähän sellaiset tunnelmat, että mitähän tässä tulee tapahtumaan, joten odotan jatkoa innolla.

Näiden kokoelma-albumeiden kolmas osa (sisältää numerot 11-15) ilmestyy vasta elokuussa. Goodreadsilta jo vähän haikeana katselin kolmannen albumin kantta, joka on upea. Toivottavasti kirjastoon saadaan kolmonenkin, että pääsen sen mahdollisimman nopeasti ilmestymisestä lukemaan.

-------

Image Comics 2016, 128 s.

kirjastosta

Pikkuhiljaa takaisin ja vähän kirjaostoksia

Ehkä nyt kun viimeisimmästä postauksestani on aikaa päivää vaille kolme kuukautta, on hyvä aika vihdoinkin palata takaisin. Tarvitsin pienen tauon blogini kanssa ja lopulta sitten se tauko venähtikin vähän liian pitkäksi. Suurin syy taukoiluun oli ehkä se, että innostukseni lukemiseen on ollut aika lailla poissa jo hyvän aikaa ja samalla kiinnostus bloggaamiseenkin on ollut kadoksissa lähinnä kun mitään blogattavaa ei ole ollut. Instagramin kanssa oli vähän sama juttu jonkun aikaa.

Olen lukenut tässä hiljaiselon aikana todella vähän, vain pari kirjaa ja Goodreadsin haasteessakin näyttäisin olevan rapeat 8 kirjaa jäljessä. Noista muutamasta lukemastani yritän kirjoitella edes ajatuksen tai pari tässä lähiaikoina. 

Tavoitteeni on tässä pikkuhiljaa ja pienin askelin aktivoitua taas blogin kanssa ja myös lukemisen kanssa. Ainakin kirjastolainojen pinosta löytyy useampikin mielenkiintoinen kirja, jotka todella haluan lukea. 

Blogitauon aikana on tullut ostettua jonkun verran uusia kirjoja omaankin hyllyyn. Näitä jo Instagramin puolella olenkin näyttänyt. Suurin osa näistä on löytynyt joko kirppareilta tai kirja-aleista.

Kirjahyllyni uusimmat asukkaat:
Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses
Mikaela Strömberg: Sophie
Ruth Ozeki: A Tale For the Time Being
Scarlett Thomas: Bright Young Things
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss
K.K. Alongi: Kevätuhrit

Näistä erityisesti kiinnostaa ACOTAR, joka onkin ainoa normaalihintainen ostos. Sarah J. Maasin kirjat ovat kiinnostaneet pitkään ja jotenkin juuri tämä sarja kiinnostaa enemmän kuin Throne of Glass -sarja (jonka ensimmäinen osa muuten ilmestyy suomeksi kesällä). Ehkäpä juuri ACOTAR olisi se kirja, joka herättelisi oikein kunnolla lukuintoani? :)

Rick Riordan: The Hidden Oracle

Olen potenut pientä kyllästymistä blogiini, minkä vuoksi vuoden ensimmäinen postaus tulee vasta nyt helmikuun puolella. Aikeissa oli ainakin kirjoitella blogin 5-vuotissyntymäpäivänä 7. tammikuuta, mutta sekin sitten jotenkin jäi. Lukujumini heijastelee selvästi myös bloggaamiseeni. Viime aikoina en ole oikein viihtynyt blogimaailmassa ja esimerkiksi Blogistanian palkintojen äänestykset ja paljon kivaa muiden ihanien kirjabloggareiden blogeissa on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Huoh. Toivon todella, että tilanne tästä parantuu.

Löysin Rick Riordanin uuden The Trials of Apollo -sarjan aloitusosan The Hidden Oraclen ihan sattumalta kirjastosta. Riordanin muista sarjoista olen pitänyt niin valtavasti, että tämäkin oli pakko päästä lukemaan.

Apollo onnistuu suututtamaan Zeuksen, joka nakkaa auringon jumalan pois Olympokselta ja muuttaa tämän rangaistukseksi kuolevaiseksi teinipojaksi. Apollon on selvittävä ilman jumalallisia voimiaan kuolevaisten maailmassa kunnes hän onnistuu jälleen pääsemään Zeuksen suosioon. Mistäs muualta Apollo hakisikaan apua kuin Camp Half-Bloodin puolijumalilta? Leirissä ei kaikki kuitenkaan ole kohdallaan.

Kyllä Riordan osaa! Jälleen yksi viihdyttävä, hauska ja mukaansa tempaiseva kirja. Tykkäsin valtavasti ja tämä oli juuri täydellinen kirja lukujumisiin tunnelmiini. Itse asiassa pidin tästä niin paljon enemmän kuin viime vuonna lukemastani Riordanin toisen sarjan aloituksesta Kesän miekasta. Juoni pysyi paremmin kasassa, eikä lähtenyt poukkoilemaan ja rönsyilemään niin pahasti. Tahti The Hidden Oraclessa oli itse asiassa aavistuksen rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kyllä tästäkin vauhtia hyvin löytyi.

Ihanaa, että tässä palataan takaisin Camp Half-Bloodiin, vaikka asiat leirissä eivät olekaan kovin hyvällä mallilla. Eikä vierailu leirissä ole mikään nopea pyrähdys, vaan suurimmaksi osaksi Apollo ja kumppanit viihtyvät tutuissa Camp Half-Bloodin maisemissa. Mukana tarinassa on paljon tuttuja hahmoja, mutta kahden edellisen Riordanin kreikkalaista/roomalaista mytologiaa käsittelevien sarjojen päähahmot eivät paria poikkeusta lukuunottamatta ole ainakaan tässä ensimmäisessä osassa mukana. Percy Jackson käy kyllä pyörähtämässä tarinassa ja suosikkini Nico di Angelokin on menossa mukana.

Apollo on mahtava ja hauska päähenkilö ja kertoja. Tykkäsin Apollosta jo muissakin Riordanin kirjoissa, joten ei ollut ihme, että pidin runouden, jousiammunnan ja monen muun jumalasta myös tässä kirjassa. Mukavaa, että kuolevaiseksi päätyminen ei ole ihan kokonaan karsinut Apollon riemastuttavaa luonnetta.

The Hidden Oracle on siis viisiosaisen The Trials of Apollo sarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa on  nimeltään The Dark Prophecy ja ilmestyy toukokuun alussa. En malttaisi odottaa! Toivottavasti tämä sarja saataisiin suomeksikin jossain vaiheessa, sillä ainakin ensimmäisen kirjan perusteella sarja on taattua laatua Riordanilta ja varmasti Riordanin kirjojen ystävien mieleen.

------

Puffin Books 2016,  374 s.

kirjastosta

Ajatuksia kirjavuodesta 2016

Päällimmäisenä ajatuksena tästä vuodesta lukemisen osalta on ehdottomasti armoton lukujumitus. Enemmän tai vähemmän koko vuoden vaivannut saamattomuus ja jaksamattomuus lukea mitään on vaikuttanut myös blogiin, koska bloggaamisessa on ollut vähän samanlaisia tuntemuksia. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kohtuullisen ajan sisällä niistä vähistä kirjoista, jotka olen lukenut. 

Luin tänä vuonna 44 kirjaa, joista 37:stä kirjoitin blogiin. Bloggaamatta jäi muutama sarjakuva ja pari romaania, jotka eivät oikein säväyttäneet mihinkään suuntaan, että niistä olisi ollut jotain kirjoitettavaa. Kaikki lukemani olen kuitenkin arvostellut Goodreadsille. 44:n kirjan saldolla jäin kauas Goodreads haasteestani, jossa tavoitteena oli 60 luettua kirjaa. Näin jälkikäteen ajatellen saatoin alkuvuodesta asettaa hieman liian kunnianhimoisen tavoitteen lukemiselleni.

Vuoden aikana lukemissani kirjoissa oli onneksi enemmän hyviä tai keskinkertaisia kirjoja kuin huonoja. Ehdottomia valopilkkuja luetuista olivat mm. Shadow and Bone, Eleanor & Park, Kissavieras, Jääkaksoset ja Maailman lahjakkain tyttö. Vähemmän mukavia lukukokemuksia tältä vuodelta olivat ainakin Valinta ja Käärmeitä & lävistyksiä.

Tänä vuonna aloin bloggauksissani käyttää itse ottamiani kuvia kirjoista. Kuvaan lukemani kirjat kuitenkin blogin Instagram tilille, joten miksen käyttäisi niitä myös blogissa. Samalla kaavalla aion jatkaa ensi vuonnakin.

Mitäs vuonna 2017?

Viikon päästä Kirjaston kummitus täyttää jo 5 vuotta! Uskomatonta!

Blogissa on ollut varsinkin nyt loppuvuodesta hiljaisempaa, mutta tavoitteeni ensi vuodelle on aktivoitua bloggaamisessa ja toivottavasti myös lukeminenkin sujuu paremmin. Ensi vuodelle ajattelin Goodreadsiin laittaa vähän matalamman tavoitteen. 45 kirjaa tuntuu ainakin nyt ihan realistiselta tavoitteelta, mutta katsotaan nyt mihin lukuun lopulta päädyn.

2017 toivottavasti on myös se vuosi, että luen edes jonkun verran niitä kirjoja, jotka ovat jumittaneet lukulistallani jo pidemmän aikaa. Ja luen toivottavasti vihdoinkin joitakin kesken olevia trilogioita ja sarjoja loppuun. 

Kaiken varalta haluan pitää ensi vuoden lukusuunnitelmat realistisina. Toivon oikein ihanaa ja kirjarikasta vuotta. Toivottavasti tuo toive toteutuu :)

Oikein mahtavaa ja kirjojen täyteistä vuotta 2017 kaikille lukijoilleni ja blogini satunnaisille vierailijoille!

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa & Elina Järvi, Tiina Hotti ja Outi Poppius: Error - Mielen häiriöitä

Luen tietokirjoja oikeastaan todella vähän, mutta tänä vuonna ehdin jo alkuvuodesta lukea pari tietokirjaa ja nyt loppuvuodesta kaksi lisää. Se taisikin olla pari enemmän kuin viime vuonna. Lukulistalla on pari kiinnostavaa tietokirjaa, joten ensi vuonna blogissani nähdään vielä lisääkin muutakin kuin kaunokirjallisuutta.

Mari Mannisen Yhden lapsen kansa ja Elina Järven, Tiina Hottin ja Outi Poppiuksen Error - Mielen häiriöitä taitavat jäädä vuoden viimeisiksi blogatuiksi kirjoiksi. 

Vuoden viimeinen lukemani kirja on Sarah Andersenin mainio sarjakuva Adulthood is a Myth, josta saatan ehkä kirjoittaa blogiinkin myöhemmin. Ensi vuonna yritän tuoda blogiini myös lukemani sarjakuvat, sillä tänäkin vuonna olen lukenut mahtavia sarjakuvia (esim. Kati Närhen loistava Agnes -trilogia), mutta jotka jäivät kuitenkin kirjoittelematta blogiin.

MARI MANNINEN: YHDEN LAPSEN KANSA

Mari Mannisen Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksia käsittelevä Yhden lapsen kansa voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Innostun todella harvoin Finlandia voittajista, mutta koska Kiina on kiehtonut minua aina, kiinnostuin Mannisen kirjasta ja laitoin heti voittajan selvittyä varausta kirjastoon. Nopeus oli todellakin valttia, sillä kirjalla näyttäisi nyt olevan lähemmäs sata varausta jonossa. 

Yhden lapsen politiikka oli Kiinassa voimassa vuosina 1979-2015, jolloin perheet saivat hankkia vain yhden lapsen. Kiinalaiset naiset tuntevat yhden lapsen politiikan aiheuttamata pakkoabortit ja salasynnytykset. Yhden lapsen kansa kertoo kymmenen kiinalaisperheen tarinan.

Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja. Aiheeltaan tärkeä ja kiinnostava, mutta samalla ei mitenkään raskasta luettavaa. Sivujakin kirjassa on hieman reilu 200. Itselleni tällainen kevyehkö tietokirja sopi loistavasti, sillä raskaslukuiset tietokirjat eivät välttämättä jaksa pitää mielenkiintoani yllä, vaikka ne käsittelisivätkin itseäni kiinnostavaa aihetta.

Yhden lapsen kansa oli ainakin minulle valaiseva katsaus Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksiin. Manninen on selvästi tehnyt ison työn tutkiessaan tällaista aihetta.

 

-----

Atena 2016, 205 s.

kirjastosta 

ELINA JÄRVI, TIINA HOTTI & OLGA POPPIUS: ERROR - MIELEN HÄIRIÖITÄ

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä mielenterveysongelmat ovat minulle tuttuja lähipiiristäni ja siksi itselleni tärkeä asia. Error - Mielen häiriöitä tuli luettua jo marraskuun viimeisillä päivillä. Hetken mietin jätänkö kirjasta bloggaamisen väliin, koska lukemisesta ehti vierähtää aikaa. Joulukuun puolella lueskelin tätä kuitenkin uudestaan ja päätin, että näin tärkeästä kirjasta ei voi jättää bloggaamatta.

Puolet suomalaisista kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain elämänsä vaiheessa. Kirjassa kertoo tarinansa 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. 

Vau mikä kirja! Kaikin puolin niin tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka toivoisin jokaisen lukevan. Error - Mielen häiriöitä osoittaa miten syyt "hulluuden"  eli mielenterveysongelmien takana ovat hyvin monenlaiset ja miten tärkeää etenkin läheisten ja muiden ihmisten tuki mielenterveysongelmaiselle on.  

Hienoa, että kirjassa esiintyvät ihmiset kertovat tarinansa omalla nimellään ja naamallaan. He kertovat omista kokemuksistaan ja diagnooseistaan hätkähdyttävänkin avoimesti. Mukana on niin julkisuuden henkilöitä kuin tavallisia ihmisiäkin. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin vähän sellainen aihe, että niistä ei herkästi puhuta, joten hienoa, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat uskaltaneet rohkeasti avautua mielenterveysongelmistaan.

Error - Mielen häiriöitä on hieno kirja ja suosittelen erittäin painokkaasti jokaista, jota kirja edes vähän kiinnosta, lukemaan se. 

-----

Like 2016, 243 s.

kirjastosta