Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

Kirjaston uutuushylly on jokaisella kirjastoreissulla pakko tutkia perusteellisesti ja yleensä sieltä löytyy mukaan edes jotain mielenkiintoista. Tämäkin Ahmad Khalid Tawfiqin dystopiaromaani löytyi juuri uutuuksista ja tuli luettua jo jokin aika sitten. Bloggaaminen näistä luetuista vain jotenkin venyy nykyisin kun on koulun ja muun elämän kanssa niin paljon muuta tekemistä.

Yhdysvalloissa 2010-luvulla kehitetään uusi polttoaine, mikä romahduttaa Lähi-Idän öljyvarat ja Egyptin eliitti vetäytyy Utopian aidattuun kaupunkivaltioon. Vuosikymmentä myöhemmin Utopian tylsistyvä nuoriso huvittaa itseään huumeilla ja seksillä. Äärimmäisiä kokemuksia etsivä utopialaiskaksikko kuitenkin livahtaa urbaanilegendan innoittamana turva-aitojen ulkopuolelle. Utopian ulkopuolinen rappeutuva maa kuitenkin tarjoaa kaksikolle odottamattomia yllätyksiä.

Joskus tulee luettua kirjoja, joiden lukemisen jälkeen on vähän kummallinen olo. Ei oikein tiedä mitä lukemastaan ajattelisi, oliko se hyvä vai ei. Utopia oli juuri tuollainen kirja, sillä sen herättämät mielipiteet ja ajatukset olivat ristiriitaisia ja sekavia. Toisaalta pidin kovasti Utopian ideasta ja Tawfiqin tavasta kirjoittaa, mutta kuitenkin jotkut tapahtumat eivät olleet mieleeni. Etenkin kirjan loppuratkaisu tuntui omaan makuuni liian avoimelta.

Tylsistyneet utopialaiset etsivät hauskuutusta mistä tahansa, minkä vuoksi tarinassa on paljon väkivaltaa ja raiskauksetkin ovat sallittua huvitusta. Utopian maailma on synkkä ja sairas, minkä vuoksi kirja ei ole helppo lukukokemus. Vaikka kirjan herättämät ristiriitaiset ajatukset tuntuiva jo ensimmäisiä sivuja lukiessa ja vain vahvistuivat kun viimeisetkin oli luettu, en pystynyt jättämään tätä kesken, vaan luin kirjaa ahkerasti sivu sivulta eteenpäin. Erityismaininta on pakko antaa hienolle kansitaiteelle, sillä kirjan kannet ovat erittäin kauniit ja jotenkin kirjaan sopivat.

------
Alkuteos: Utopia

Like 2013, 202 s.

Suom. Sampsa Peltonen
kirjastosta