En edes muista kuinka monta kertaa olen tätä Aleksi Delikouraksen kirjaa katsonut kirjastosta ja pohtinut lainaisiko vai ei. Jostain syystä kirja jäi aina lainaamatta, mutta nyt sitten sopivaa kesälukemista etsiessäni en enää keksinyt tyhmiä tekosyitä olla kirjaa lainaamatta ja Nörtti - New game päätyi luettavakseni.
DragonSlayer666 on peliriippuvainen teini, jonka elämää häiritsevät valittava äiti, äidin kreikkalainen poikaystävä Jorgos, koulukiusaajat sekä tietysti pahin kilpailija Hege91, joka luulee olevansa Dragoa parempi pelaaja. Ankean kouluarjen ja nolojen sattumusten keskellä on onneksi Milla Jovovichia muistuttava punatukkainen tyttö, jonka ansiosta virtuaalimaailman ulkopuolella on jotain hyvääkin.
Nörtti oli loistava! Useammin kuin kerran huomasin hymyileväni itsekseni nörttipojan jutuille ja kirjaa luki sivu sivulta koko ajan innokkaammin. Delikouraksen käyttämä kieli on hyvin lennokasta puhekieltä, joka ehkä toisenlaisessa tarinassa olisi häirinnyt, mutta tähän kirjaan tuo sopi erinomaisesti ja kyllähän tällaisesta nörtin tarinasta tulee paljon uskottavampi kun sitä ei ole kirjoitettu kankealla ja liian silotellulla kielellä.
Vaikka päähenkilö joutuu kokemaan paljon vakavaa kiusaamista ja tilanteita, jotka eivät ole kovin hauskoja, ne oli onnistuttu ilmaisemaan niin, että osa tilanteiden vakavuudesta rapisi pois juurikin lennokkaan kielen takia ja tilanteet tuntuivat helpommin hyväksyttäviltä.
Lyhyiden lukujen ja railakkaan kielen takia Nörtti - New game oli erittäin nopealukuinen ja viihdyttävä paketti. Tämä on kyllä varmaan yksi parhaista kotimaisista nuortenkirjoista, minkä olen lukenut. Ja koska tällainen yli-ikäinenkin lukija nautti tästä oikein paljon, eikä kirja todellakaan tuntunut mitenkään liian lapselliselta, sopii kirja luettavaksi vähän vanhemmillekin.
Tänä vuonna ilmestyi jatkoa DragonSlayerin seikkailuille ja nappasinkin sen jo kirjastosta mukaani, enkä siis todellakaan aio viivytellä kakkososan lukemisen kanssa niin pitkään kuin tämän kanssa tein. Jos toinen kirja tempaisee mukaansa yhtä hyvin kuin tämä ensimmäinen, siitä varmasti tulee hyvinkin pian juttua tänne blogiin.
-------
Otava 2012, 206 s.
kirjastosta
kirjastosta
Minäkin pidin Nörtistä! Se oli oikein hyvä. Kakkososa oli minulle ainakin ikävä kyllä pettymys, ei jotenkin toiminut samalla tavalla.
VastaaPoista