Kummituksen vuosi 2013

Jälleen yksi vuosi ahkeraa lukemista ja bloggaamista on pulkassa! 

Viime vuonna luin 58 kirjaa ja tänä vuonna tarkoitus oli päästä ainakin samaan, jos 100 luetun kirjan rajan rikkominen ei onnistu. Harmittavasti jäin yhden kirjan päähän tuosta tavoitteesta ja vuonna 2013 luin 57 kirjaa, joista kahdesta poikkeuksellisesti en kirjoittanut blogiin. Sari Peltoniemen Haltijan poika sekä novelliantologia Joulutarinoita ja kylmiä väreitä olivat molemmat ihan kivoja kirjoja, mutta siihenpä tuntemukseni niitä kohtaan sitten jäivät. Kummastakaan kirjasta ei noussut esille mitään erityistä, että olisin niistä saanut kirjoitettua postauksen verran ajatuksia.

Nyt kun molempina blogivuosinani olen jäänyt 100 kirjan tavoitteesta niin kauas, olen alkanut miettiä kannattaisiko tavoitetta hieman laskea. Toisaalta pidän tuosta tavoitteesta, koska 100 on jotenkin sopivan kunnianhimoinen ja pyöreä luku, mutta toisaalta olisi kyllä mukavaa ensi vuonna päästä tavoitteeseen. Ehkä aloitan heti vuoden alusta erittäin ankaran luku-urakan ja ensi vuoden joulukuussa olen vihdoinkin rikkonut tuon maagisen rajan. Tai sitten en vain vaivaa päätäni sillä miten paljon kirjoja pitäisi lukea ja luen aivan niin hitaasti ja vähän kuin itse haluan. :)

Tämän vuoden aikana olen lukenut monipuolisesti kirjoja ja niiden joukkoon mahtuu niin hyviä kuin huonojakin lukukokemuksia, pettymyksiä ja iloisia yllätyksiä.

Lukemistani kirjoista erittäin mukavia kokemuksia olivat ainakin:

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Tuli

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Cormac McCarthy: Tie

Richard Matheson: Olen legenda

Kuten sanottua, oli myös niitä kirjoja, jotka eivät onnistuneet hurmaamaan minua tai täyttäneet ennakko-odotuksia:

J.K Rowling: Paikka vapaana

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi

Rob Zombie: Salemin kirous

Myös ensi vuonna yritän lukea yhtä monipuolisesti kuin tänäkin vuonna. Olenkin jo mielenkiinnolla katsellut kustantamoiden kevään julkaisuja, mistä tulossa myöhemmin vielä postaustakin. Lisäksi ilmoittauduin kevääksi kirjallisuusanalyysi - kurssille, joten pääsen hyödyntämään lukuharrastusta myös opinnoissani. 

Tavoitteena olisi myös lukea eteenpäin muutamaa sarjaa, joista olen lukenut ensimmäisen osan, mutta en jostain syystä ole jatkanut siitä eteenpäin, vaikka sarja kiinnostaisikin. Ainakin Nälkäpeli - trilogia olisi tarkoitus ensi vuonna lukea loppuun, vihdoinkin. Lisäksi mietiskelen kirjoittaisinko blogiin myös lukemistani sarjakuvista, joita luen harvakseltaan, mutta niissä laatu korvaakin sitten määrän.

Tammikuussa blogi täyttää jo 2-vuotta, minkä kunniaksi suunnittelin jo arvontaakin, mutta katsotaan nyt saanko arvonnan järjestettyä jo tammikuussa vai vierähtääkö se hiukan myöhemmäksi. En voi uskoa, että olen kirjoitellut blogiin jo kaksi vuotta, sillä tuntuu siltä kuin ihan vasta olisin aloittanut.

Hyvää uutta vuotta ja hyviä lukukokemuksia myös vuodelle 2014!

John Marsden: The Dead of Night

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, päätin, että parin viikon lomallani lukisin omasta hyllystäni kirjoja, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet lukemattomina lojumaan kirjahyllyyn. John Marsdenin Tomorrow - sarjaa jatkava The Dead of Night tuli hankittua melkein heti ensimmäisen osan lukemisen jälkeen, mutta vasta nyt oli tarpeeksi aikaa ja etenkin intoa jatkaa sarjan parissa.

Vaikeiden menetysten jälkeen Ellie ja muu kotimaansa miehityksestä selviytyneiden nuorten ryhmä on menettämässä toivoaan. Miehityksen levittäytyessä laajemmin nuorten kotikaupunkiin, he päättävät, että on jälleen vastarinnan aika. Lisäksi he aikovat yrittää saada menetetyt ystävänsä takaisin, vaikka se olisikin mahdoton tehtävä. Ellie ja muut saavat myös selville, että he eivät ole ainoita vastarintalaisia, eikä kaikkiin muihin selviytyneisiin voi välttämättä luottaa.

The Dead of Night oli aivan yhtä vauhdikas kuin sarjan ensimmäinen osa. Tapahtumat menevät mukavan nopeasti eteenpäin ja toimintaa riittää nuorten laittaessa kapuloita miehittäjien rattaisiin. Välillä nuoret onnistuvat vähän liiankin hyvin ja helposti tempauksissaan, mutta ehkä viihdyttävyyden vuoksi realismia voidaan hieman taivuttaa ja kiertää, joten en oikein jaksanut ärsyyntyä tuollaisesta.

Tässä osassa nuoret joutuvat useampaankin tilanteeseen, jossa heidän on pohdittava mitä ovatkaan valmiita tekemään pysyäkseen vapaina ja hengissä. Kiinnostavasti nuoret joutuvat pohtimaan sellaisia asioita, joita normaalielämässä ei ehkä juuri koskaan tulisi mieleenkään. Esimerkiksi onko valmis tappamaan pysyäkseen itse hengissä. Uusi julma maailma pakottaa nuoret lisäksi aikuistumaan hurjaa vauhtia, eikä ihmissuhdeongelmiltakaan vältytä.

The Dead of Night oli mukaansatempaava, eikä lukemisessa vierähtänyt kovin pitkään kun luin innokkaasti sivun toisensa jälkeen. Vaikka tapahtumat menevätkin vauhdilla eteenpäin, välillä oli onneksi rauhallisempiakin hetkiä, myös niitä, jolloin tuntui, että tarina ei kulje mihinkään suuntaan. Onneksi kuitenkin Marsdenin kirjoitustyyli ja Ellien kertojanääni ovat niin sujuvia, että tuollaiset hetketkään eivät ole mitenkään tappavan tylsiä ja laahaavia.

Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa ja hyllyssä odottelee jo kolmas osa A Killing Frost, jonka yritän lukea ehkä vielä loman aikana. Kaiken kaikkiaan Tomorrow - sarjaan kuuluu 7 kirjaa, joten kolmannen osan jälkeenkin riittää vielä paljon luettavaa. Sarjaa ei ole suomennettu.

------

Scholastic Paperbacks 2006, 264 s.

oma ostos

Ursula Poznanski: Vii5i

Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä ja ehti lojua pitkään kirjapinon pohjalla. Useamman kerran mietin palauttaisinko kirjan lukemattomana takaisin vai jättäisinkö vielä odottamaan sellaista hetkeä, että tekee mieli tarttua jännäriin. Aina päädyin jälkimmäiseen ja olen siitä iloinen, koska kun vihdoinkin tuntui oikealta ajalta lukea tämä, nautin tarinasta todella paljon.

Lehmälaitumelta Saltzburgin läheltä löytyy naisen ruumis, jonka jalkapohjiin on tatuoitu koordinaatteja. Ne vievät rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn paikkaan, josta löytyy käsi ja arvoitus, joka vie poliisit seuraavalle karmivalle kätkölle. Napatakseen murhaajan Beatricen ja hänen kollegoidensa on lähdettävä mukaan geokätköilypeliin, minkä lisäksi murhaajan kiinnisaamista vaikeuttavat todistajien katoamiset ja kuolemat.

Vii5i oli ehdottomasti yksi parhaista lukemistani jännäreistä. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien tarina onnistui pitämään minua tiukasti otteissaan, etenemään hyvällä tahdilla ja, mikä parasta, yllättämään useammankin kerran. Poznanski on onnistunut rakentamaan tarinan loistavasti, sillä en missään vaiheessa tylsistynyt tai osannut ollenkaan aavistella loppupuolen yllätystä tai muita tarinan käänteitä.

Ennen kirjan lukemista en tiennyt geokätköilystä oikeastaan muuta kuin perusidean, mutta kirja tarjosi mielenkiintoisen katsauksen geokätköilyyn ja herätti kiinnostukseni harrastusta kohtaan. En ole ulkoilmaihmisiä tai nauti metsässä rämpimisestä, mutta silti kätköjen piilottaminen toisten löydettäväksi koordinaattien avulla on erittäin kiehtova ajatus.

Vii5i olikin sitten vähään aikaan viimeinen kirjastosta lainattu kirja, mitä aion lukea. Joululomalla on vihdoinkin hyvää aikaa lukea kirjahyllyyni kasautunutta lukemattomien, omien kirjojen pinoa. Ensimmäisen siitä pinosta olenkin jo ehtinyt lukea, mutta siitä myöhemmin lisää. 

-----
Alkuteos: Fünf
Atena 2013, 426 s.
Suom. Anne Mäkelä
kirjastosta

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi & Julie Kibler: Matkalla kotiin

Nämä kirjat ovat laiskuuden ja opiskelujuttujen takia joutuneet odottamaan pitkään blogiini pääsemistä. Molemmat ehtivät olla pienen ikuisuuden lukulistallani, sillä en näitä mitenkään erityisesti etsiskellyt kirjastosta tai halunnut saada heti itselleni luettavaksi. Sitten eräällä kirjastoreissulla molemmat löytyivät ja päätyivät viimeinkin ihan luettavaksi asti.

ALAN HOLLINGHURST: VIERAAN LAPSI   

Kesällä 1913 George Sawle tuo opiskelutoverinsa Cecil Valancen vierailulle perheensä maaseutukartanoon Two Acresiin. Nuori runoilija tekee vaikutuksen koko Georgen perheeseen ja erityisesti pikkusisko Daphneen, jonka muistikirjaan Cecil kirjoittaa kuuluisaksi nousevan runonsa. Cecilin runot herättävät kiinnostusta vielä vuosia runoilijan kuoleman jälkeen, mutta millainen mies Cecil oikeastaan oli ja kenelle hänen kuuluisin runonsa olikaan kirjoitettu.

En todellakaan päässyt helpolla tämän kirjan kanssa, sillä tarina vaati useassa kohdassa keskittymistä ja pohdiskelua, enkä välillä oikein osannut uppoutua kirjan tapahtumiin niin paljon kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Tarina vie 1910 - luvulta aina 2000 - luvulle asti ja tapahtumiin kietoutuvat mukaan niin Sawlen ja Valancen suvun jäsenet kuin muutkin Cecilin elämästä kiinnostuneet.

Pidin erityisesti kirjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joiden jälkeen lukeminen tuntui työläämmältä ja välillä yksinkertaisesti pitkäveteisemmältä. Hollinghurst on kutonut taitavasti kiehtovan tarinan, jota en malttanut millään jättää kesken, vaikka joissain kohdin keskittymiseni kirjan tarinaan tuntui herpaantuvan niin paljon, että en pystynyt kunnolla nauttimaan tarinasta. Lisäksi loppuratkaisu tuntui jotenkin liian hämmentävän epämääräiseltä.

Vieraan lasta on kehuttu paljon ja minäkin kyllä pidin kirjasta, vaikka en täysin lumoutunut ollutkaan. Ehkä olen kuitenkin enemmän sellaisten nopeatempoisempien kirjojen ystävä. Kirjalle on annetta lisäpisteitä aivan uskomattoman hienoista kansista.

------

Alkuteos: The Stranger's Child

Otava 2012, 535 s.

Suom. Markku Päkkilä

kirjastosta

JULIE KIBLER: MATKALLA KOTIIN                                                                                                                                     Iäkäs Isabelle pyytää kampaajaansa ja ystäväänsä Dorrieta lähtemään mukaansa pitkälle automatkalle ja hautajaisiin Isabellen vanhoille kotiseuduille. Matkan aikana Isabelle kertoo nuoruuden suhteestaan tummaihoiseen Robertiin. Etelän suvaitsemattomassa ilmapiirissä Isabellen ja Robertin kielletty rakkaus voi olla hengenvaarallista, joten rakastavaiset joutuvat tapailemaan salaa. Isabellen kertomus saa myös Dorrien pohtimaan elämäänsä.

Aiheeltaan Matkalla kotiin on hyvin samankaltainen kuin Kathryn Stockettin Piiat, joka mielestäni oli erittäin onnistunut ja viihdyttävä romaani. Myös Matkalla kotiin oli viehättävä lukuromaani, jonka luin nopeasti ja innokkaasti, vaikka tarina ei niin hyvä ollutkaan kuin Stockettin kirjassa. Isabellen ja Robertin riipaiseva rakkaustarina oli kyllä koskettava, mutta harmittavasti ei kuitenkaan tarpeeksi riipaiseva ja erilainen. Lisäksi välillä nuori Isabelle tuntui uskomattoman lapselliselta ja ärsyttävältä

Lukukokemusta hieman latisti se, että jotkin kirjan tapahtumista ennalta-arvattavia ja osasinkin arvata yhden suuren kirjan loppupuolen paljastuksen. Vioistaan huolimatta luin kirjan melkein kerralla loppuun, eivätkä pienet harmistukset ja ärsytykset häirinneet niin paljon, että olisin päätynyt jättämään kirjan kesken.

Myös Matkalla kotiin ansaitsee erityismaininnan kansistaan, jotka sopivat kirjalle loistavasti. Pidin kansista jo silloin kun ensimmäisen kerran tutustuin kirjaan ja lukiessanikin tätä myönnän välillä vain katselleeni kansia lukemisen lomassa.

------

Alkuteos: Calling Me Home

Gummerus 2013, 540 s.

Suom. Riie Heikkilä

kirjastosta

                               

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Jonossa olisi useampikin kirja odottamassa blogiin pääsyä, joten nyt kun opiskelukiireetkin ovat laantumassa ennen joululomaa, on aikaa purkaa blogijonoa ja lueskella lisää kirjoja. Siri Kolun Pelko ihmisessä päätyi oikeastaan sattumalta luettavakseni, sillä jälleen jostain syystä tämä oli mennyt minulta aivan täysin ohi, vaikka yritänkin lukea uutuusluettelot niin tarkasti, että kaikki vähänkään kiinnostavat kirjat tulisi laitettua ajoissa varaukseen. Mutta tällä kertaa löysin tämän ihan tavallisesti kirjaston uutuushyllystä etsiskellessäni muuta luettavaa.

P-influenssa muuttaa koko yhteiskunnan ja sairastuneet, pihmiset, eristetään muista. 16-vuotias Pilvi siirretään parin sadan muun sairastuneen kanssa Luolaan, jossa sairaille muodostuu oma yhteiskuntansa. Pilvin veli Petri joutuu kokemaan siskonsa sairastumisen takia rankkaa syrjintää, mutta hän haluaisi vain saada siskonsa takaisin ja vapauteen. Luolassa Pilvi tutustuu salaperäiseen Largoon, jonka ansiosta tytön kapinahenki herää. 

Pelko ihmisessä oli kiinnostava ja idealtaan mielenkiintoinen, vaikka muuten kirja ei ollutkaan mitenkään erityisen erilainen moniin muihin dystopisiin nuortenkirjoihin verrattuna. Lukiessa minua häiritsi koko ajan se miten vähän kirjassa selitetään joitain tapahtumia, etenkin P-influenssaa. Kirja toteaa, mutta ei selittele, mikä jossain määrin voisi ollakin ihan hyvä ratkaisu. Nyt kuitenkin alkoi ärsyttää kun olisin halunnut tietää joistain asioista enemmänkin, mutta lisätietoja ei kuitenkaan annettu. 

Kirjan henkilöistä juuri kukaan ei ollut kovin mieleenpainuva ja varsinkin Tuomas jäi jotenkin etäiseksi ja epämääräiseksi hahmoksi. En pitänyt erityisemmin päähenkilö Pilvistäkään, jonka kohdalla tuntui tapahtuvan erittäin paljon asioita hieman liian nopeaan tahtiin, eikä tytön persoonakaan ollut niin vahva ja kiinnostava kuin olisin toivonut.

Varsinkin loppua kohden käsitys siitä, että tämä ei ehkä olekaan itsenäinen kirja, vaan mahdollisesti sarjan aloittava osa, vahvistui koko ajan. Viimeistään erittäin avoin ja epämääräinen lopetus herätti epäilykseni siitä, että tarinalle todellakin voisi jossain vaiheessa olla tulossa jatkoakin. Saa nähdä jatkuuko Pilvin tarina. Voisin ehkä mahdollisen jatko-osankin lukea, vaikka Pelko ihmisessä melko keskinkertainen lukukokemus olikin.

------

Otava 2013, 284 s.

kirjastosta