Luin nämä kaksi kirjaa jo jokin aika sitten, mutta koska kumpikaan kirjoista ei ollut loistava tai sellainen, josta olisi pakko kertoa ihan heti, on niistä bloggaaminen venynyt. Sekä Marko Hautala että Stef Penney ovat minulle uusia tuttavuuksia ja jää nähtäväksi tulenko lukemaan kummaltakaan lisää teoksia, koska Itsevalaisevat tai Näkymättömät eivät onnistuneet täysin lumoamaan minua.
MARKO HAUTALA: ITSEVALAISEVAT
Elias jättää viidennen rakastajattarensa samana iltana kun hänen tyttärensä katoaa. Vain muisto kuvasta keltaisesta sadetakista sateisen tuulilasin läpi jää jäljelle ja Eliaksen maailma romahtaa. Eliaksen jättämä Maaria saa vastaanotolleen hiljaisen pojan, josta Maaria ei kuitenkaan saa otetta. Pojan, Maunun, ja Eliaksen kadonneen Iiris tyttären välillään on yhteys, omituinen kalakultti.
Vaikka tämän kirjan lukeminen ei ollut mitenkään takkuista ja sain tämän luettua nopeasti, jotenkin tuntui, että en missään vaiheessa saanut kirjasta kunnolla otetta. Luin vain kirjaa eteenpäin, mutta en ollut varma pidänkö siitä vai en. Tarina oudosta kultista ja sen voimasta kahteen nuoreen oli kiinnostava, mutta muuten tarinassa oli jotain outoa, minkä vuoksi ajatukset tästä kirjasta eivät oikein tunnu pysyvän kasassa. Hämmentävä kirja. Lisähuomiona on vielä pakko mainita se, että en tykkää yhtään kirjan kansista. Kannet käyvät kyllä loistavasti kirjan tarinaan, mutta jotenkin omaan silmääni tuo kuva on kamalan ruma ja häiritsevä. Tämä ei siis selvästikään ollut oikein minun kirjani, mutta tulipahan kuitenkin luettua.
STEF PENNEY: NÄKYMÄTTÖMÄT
Vaikka tämän kirjan lukeminen ei ollut mitenkään takkuista ja sain tämän luettua nopeasti, jotenkin tuntui, että en missään vaiheessa saanut kirjasta kunnolla otetta. Luin vain kirjaa eteenpäin, mutta en ollut varma pidänkö siitä vai en. Tarina oudosta kultista ja sen voimasta kahteen nuoreen oli kiinnostava, mutta muuten tarinassa oli jotain outoa, minkä vuoksi ajatukset tästä kirjasta eivät oikein tunnu pysyvän kasassa. Hämmentävä kirja. Lisähuomiona on vielä pakko mainita se, että en tykkää yhtään kirjan kansista. Kannet käyvät kyllä loistavasti kirjan tarinaan, mutta jotenkin omaan silmääni tuo kuva on kamalan ruma ja häiritsevä. Tämä ei siis selvästikään ollut oikein minun kirjani, mutta tulipahan kuitenkin luettua.
Tammi 2008, 239 s.
kirjastosta
yhteisöön, eikä Rosen kohtalon tutkiminen ole helppoa, sillä kukaan ei tunnu tietävän tai välittävän minne Rose katosi.
Näistä kahdesta kirjasta Näkymättömät on ehdottomasti se parempi. Se on kiehtova kuvaus romanikulttuurista 80-luvun Britanniassa, mihin syvyyttä antaa erityisesti Jankon perheen teinipoika JJ:n ongelmat sukujuuriensa kanssa.
Näkymättömät oli hyvä lukukokemus, mutta ei mitenkään loistava. Lukemista häiritsi hieman se, että onnistuin jo melko aikaisessa vaiheessa arvaamaan kirjan loppupuolen suuren paljastuksen. Tuo vähän harmitti jälkikäteen, mutta muuten tarina oli vetävä ja mielenkiintoinen.
Alkuteos: The Invisible Ones
Bazar 2013, 495 s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
kirjastosta
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti