Magdalena Hai: Gigi ja Henry -trilogia

Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogia on roikkunut lukulistallani jo pitkään, mutta ei kuitenkaan niin lähellä kärkeä, että kirjat olisin jo aiemmin ehtinyt lukea. Kun sitten sattumalta löysin ensimmäisen osan Kerjäläisprinsessan vähän päälle eurolla Kontin kirjaosastolta, sain sopivan sysäyksen lukea kirjan. Kaksi jälkimmäistä osaa löytyi sopivasti kirjastosta, joten päätinkin sitten lukea koko trilogian putkeen. 

Nämäkin kirjat ehdin lukea jo viime kuussa, mutta nyt viimeinkin ne pääsivät bloginkin puolelle.

Tämä kirjoitus käsittelee koko trilogiaa, joten juonipaljastukset ovat erittäin todennäköisiä. Jos trilogia ei ole vielä tuttu, kannattaa lukea varovasti.

KERJÄLÄISPRINSESSA

Gigi ja Henry #1

Gigi on Umbrovian prinsessa, joka on perheensä kanssa paennut vallankumousta kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Kun perheen asuntoon heitetään pommi ja Gigin äiti sekä kolme siskoa kaapataan, Gigi ja hänen paras ystävänsä Henry ajautuvat vaaralliseen seikkailuun pelastaakseen Gigin perheen.

Kerjäläisprinsessa oli vauhdikas kirja, jonka ajoittain liiankin nopeasta tahdista olin välillä pudota kyydistä. 188 sivuisessa tarinassa ei turhia hidastella, vaan eteenpäin mennään aikamoisella vauhdilla. Eipähän tullut tylsää ja kirjan luki erittäin nopeasti. 

Steampunk ei ole itselleni turhan tuttua, mutta siitä huolimatta kirjan vaihtoehtoisella 1860-luvulle sijoittuva maailma oli oikein kiinnostava. Kerjäläisprinsessa oli selvästi vasta Gigin ja Henryn tarinan aloitus, eikä maailmaa vielä juurikaan esitelty pintaraapaisua enempää. Gigi oli mukavan eloisa ja itsenäinen tyttö, jonka kaveri Henry on myös varsin vekkuli tapaus. Gigin hajamielinen keksijäisä on yksinkertaisesti ihana ja sympaattinen. Ihmissusi Mussovits vaikutti myös oikein kiinnostavalta hahmolta.

Kerjäläisprinsessa sopii hyvin luettavaksi niillekin, jotka eivät steampunkista ole koskaan kuulleetkaan.

Karisto 2012, 188 s.

oma ostos

KELLOPELIKUNINGAS

Gigi ja Henry #2

Gigi on päässyt pois rähjäisestä Alhaistosta ja tytön perhe on nyt osa Keloburgin yläluokkaa. Gigin isä on päätynyt rakentamaan jättimäistä ilmalaivaa Keloburgin mahtimiehelle. Gigi ja Henry ajautuvat jälleen seikkailuun kun fanaattinen uskonlahko Sokean Jumalan veljeskunta alkaa kasvattaa suosiotaan ja saarnata, että kaikki ilmalaivat pitäisi hävittää.

Kakkososa on melkein tuplasti pidempi kuin ensimmäinen ja tarina on saanut enemmän tilaa tapahtumien kehittymiselle sekä maailmakin esitellään ensimmäistä osaa paremmin. Välillä tuntui kuitenkin, että tarina junnaa paikallaan, eikä oikein mitään tapahdu. Sokean Jumalan veljeskunta ei oikein sytyttänyt, enkä välittänyt oikein maanalaisista lapsistakaan, joista tuli itselleni jotenkin ehkä liikaa mieleen Peter Pan ja kadonneet pojat. 

Katerina ja Barnabas olivat jotenkin todella suloinen pari. Kuten edellisessäkin kirjassa susimies Mussovits oli tässäkin osassa erittäin mielenkiintoinen ja Mussovitsista onkin tullut suosikkini kaikista sarjan hahmoista.

Kellopelikuninkaassa oli hieman sellaista trilogian keskimmäisen kirjan makua, mutta kyllä tämän silti mielellään ja varsin nopeastikin luki.

Karisto 2013, 330 s.

kirjastosta

SUSIKUNINGATAR

Gigi ja Henry #3

Kolme vuotta taistelutaitojen opettelua Pariisissa on valmistanut Gigiä Susikuningattaren tehtävään. Umbroviasta kantautuvat huolestuttavat tiedot saavat Gigin, Henryn ja Mussovitsin matkaamaan Umbroviaan tehdäkseen lopun vallananastaja Andros Luopion hirmuvallasta.

Susikuningatar on trilogian kirjoista selvästi kypsin ja vakavin, sillä Gigi ja Henry eivät ole enää lapsia Keloburgin kaduilla. Ehkä kaipasin Kerjäläisprinsessan keveyttä, sillä päätösosa on inhokkini koko trilogiasta. Inhokki on ehkä hieman liian voimakas sana ilmaisemaan sitä, että pidin tästä kirjasta vähiten. Ehkä juuri tuon takia Susikuningatar oli minulla pitkään kesken, lojuen vain odottamassa kunnes saisin taas sopivan fiiliksen lukea kirja loppuun. 

Gigi vaikutti välillä erittäin ylimieliseltä ja ärsyttävältä. Lisäksi Gigin tekemä erittäin vakava virhe suorastaan raivostutti, sillä seurauksena oli tietenkin suuri menetys. Ihmissudet pääsivät tässä osassa vihdoinkin kunnolla esille. Vaikka Mussovitsista koko kirjan läpi tykkäsinkin, Mussovitsin veljesten ja Lucijan välille viritelty sotku oli erittäin kulunut ja arvattava. 

Karisto 2014, 448 s.

kirjastosta

Suosikkini koko trilogiasta on aloitusosa Kerjäläisprinsessa, mutta kokonaisuutena Gigin ja Henryn tarina on kuitenkin varsin onnistunutta suomalaista nuortenkirjallisuutta, jossa on kiehtova, erilainen ja omalaatuinen maailma.

Pakko on vielä kehua koko trilogian kansitaidetta. Sára Kötelekin piirtämät kannet sopivat sarjaan täydellisesti.

Gigi ja Henry -trilogia kuittaa lukuhaasteesta luonnollisesti kohdan 32. A trilogy.

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Tuli

Engelsfors - trilogia jatkuu! Melkein vuosi sitten luin sarjan ensimmäisen osan ja kirja onnistui positiivisesti yllättämään minut olemalla lumoava ja hyvinkirjoitettu nuortenkirja. Odotin kovasti toisen osan suomennoksen ilmestymistä ja odotukset muutenkin Tulen suhteen olivat korkealla. Ei tarvinnut onneksi pettyä ollenkaan, vaan Engelsforsin Valittujen tarina jatkuu hyvänä tässäkin osassa.

Valitut ovat odottaneet edellisen kouluvuoden tapahtumien jälkeen demonien seuraavaa siirtoa. Kun epätavallinen kuumuus piinaa Engelsforsia ja omituinen lahkomainen liike saa yhä enemmän kannattajia kaupungissa, Valitut ovat varmoja, että paha on jälleen palannut Engelsforsiin. Selvitäkseen demonien suunnitelmista Valittujen on lähennyttävä ja opittava tuntemaan toisensa paremmin. Maagisten ongelmien lisäksi Valittujen elämää vaikeuttavat myös rakkaus- ja perheongelmat, joten toisesta lukiovuodesta ei tule ainakaan tylsää ja Valitut joutuvat jälleen kokemaan raskaita menetyksiä.

Pidin tästä niin kovasti, että melkein 700 sivua eivät tuntuneet missään kun juoni kulki erinomaisesti eteenpäin ja tapahtumat tempaisivat mukaansa. Myöskin Tuli olisi joltain kohdin ehkä kaivannut pientä tiivistämistä, mutta missään vaiheessa rauhaisammatkaan tapahtumat eivät tuntuneet liikaa hidastavan tarinankerrontaa.

Tuli syventää hienosti jokaista päähenkilöä ja etenkin yksi Valituista, Ida, sai kokea ehkä kaikista suurimman muodonmuutoksen. Viimeistään lopun yllättävien käänteiden jälkeen Idasta tuli ehkä kiinnostavin kaikista Valituista ja jään odottamaan innolla, mitä hahmon varalle trilogian viimeisessä osassa keksitään. Kirjassa esiteltiin myös uusia kiinnostavia hahmoja, kuten Viktor, josta ei tiedä onko poika ystävä vai vihollinen. 

Uskallan sanoa, että Tuli on jopa edeltäjäänsä parempi osa trilogiaa ja toivottavasti kolmas osa ylittää vielä tämänkin. Tarinassa on mukavasti, mutta ei liikaa, toimintaa höystettynä hahmoja syventävillä ihmissuhdeongelmilla, jotka eivät onneksi vie liikaa tilaa muulta tarinalta. Tuli ei toimi itsenäisenä osana, vaan ensimmäinen osa Piiri kannattaa lukea ennen kuin tarttuu tähän. Muuten kirja oli erinomainen lukukokemus. 

Engelsfors - trilogian kolmas ja viimeinen osa Nyckeln ilmestyy syksyllä 2013. Koska ruotsin kielen taitoni eivät ehkä ole niin hyvät, että pystyisin kirjan alkuperäiskielellä lukemaan, jään odottamaan suomennoksen ilmestymistä, mihin luultavasti on vielä pitkä aika.

------

Alkuteos: Eld

Basam Books 2013, 683 s.

Suom. Riie Heikkilä
kirjastosta

Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

Beth Revisin mielenkiintoisen scifitrilogian ensimmäisen osan lukemisesta ehti vierähtää melkein vuosi kunnes sain toisenkin osan itselleni luettavaksi yllättävänkin nopeasti sen ilmestymisen jälkeen. Vaikka alunperin ajattelin, että voisin tämän kakkososan lukea englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä, päädyin lopulta puolivahingossa odottamaan kunnes seikkailun jatkosta saadaan nauttia suomeksi.

Varjeluksen johtajaksi nousseen Seuraajan urakka johtaa tietoisuutensa takaisin saaneita Varjeluksen asukkaita on vaikeampaa kuin Seuraaja oli kuvitellutkaan. Kapinahenki nostaa päätään asukkaiden keskuudessa ja vanhentuneella aluksella on muitakin ongelmia. Aluksen asukkaiden keskuudessa friikkinä pidetyn Amyn muistot Maasta alkavat tuntua yhä kaukaisemmilta ja uusien salaisuuksien paljastuessa Kentauri-Maakin tuntuu lipsahtavan jälleen kauemmas. Järkyttävien tilanteiden jälkeen Seuraajalle ja Amylle selviää asioita, joiden takia heidän elämänsä Varjeluksella tekee täyskäännöksen.

Odotin tätä trilogian toista osaa innolla, sillä ensimmäinen osa oli mielestäni juuri sopivan kevyttä scifiä omaan makuuni ja vieläpä erittäin koukuttava. Ilokseni Miljoona aurinkoa osoittautui aivan yhtä koukuttavaksi kuin ensimmäinenkin, vaikka aivan yhtä hyvä tämä osa ei ollutkaan kuin edellinen. Amyn ja Seuraajan tarinassa tapahtuu tässä osassa paljon. Paikoitellen liiankin paljon, sillä tapahtumia ja käänteitä on tungettu tarinaan niin paljon, että välillä tuntui saavan oikein ähkyn kaikesta, mitä tapahtui. Hyvänä puolena tietysti se, että ainakaan ei päässyt kirjan parissa tylsistymään, mutta ehkä tapahtumia olisi voinut hieman karsiakin.

Amyn ja Seuraajan romanssi ei edelleenkään ole ällösiirappista lääpintää, eikä yllättävästi niin suuressa osassa kuin tällaisessa nuortenkirjasarjassa voisi kuvitella olevan. Siitä ehdottomasti plussaa Revisin trilogialle. Päähenkilöistä Amy on ehdottomasti se mielenkiintoisempi, sillä Seuraaja tuntui välillä hieman värittömältä ja mauttomalta. 

Miljoona aurinkoa onnistui pitämään otteessaan, vaikka toimintaähky välillä uhkasikin. Revis on onnistunut luomaan loistavan loppuratkaisun, joka sai ainakin minut haluamaan lukea trilogian päättävän osan heti. Shades of Earth on julkaistu englanniksi tämän vuoden tammikuussa, mutta suomennosta todennäköisesti joutuu varmaan odottamaan vielä jonkin aikaa kun edellisetkin osat ovat ilmestyneet suomeksi niin hitaalla tahdilla.

------

Alkuteos: A Million Suns

Otava 2013, 382 s.

Suom. Outi Järvinen
kirjastosta

Lauren Conrad: The Fame Game

Lauren Conradin L.A Candy - trilogian spinoff oli oikeastaan joululahja, mutta joutui odottamaan lukuvuoroa hyllyssä näinkin pitkään kun kiireellisemmät ja kiinnostavammat kirjat ehtivät edelle. Lopulta kun vihdoinkin olin saanut tämän aloitettua, The Fame Game tuli luettua parissa päivässä.

Madison Parker on vihdoinkin saamassa oman reality-sarjan, jossa hän on se suurin tähti, eikä enää surkeassa sivuosassa. Mutta ongelmia Madisonin menestykselle aiheuttavat niin ystävät kuin sarjan muutkin tähdet, kuten Hollywoodin kuninkaallisten tytär ja näyttelijä Carmen Curtis, joka uhkaa viedä Madisonin paikan tähtitaivaalla. Lisäksi Madisonin elämään palaa yllättäen epäilyttäviä perheenjäseniä, jotka voivat sotkea hänen täydellisen elämänsä niin kameroiden edessä kuin ulkopuolellakin. 

The Fame Game on siis ensimmäinen osa spinoff - trilogiasta, jonka pääosassa on L.A Candy - kirjoissa ihastuttanut ja vihastuttanut Madison Parker. Mukana on muitakin tuttuja kasvoja, mutta uuden reality-sarjan myötä tutustutaan myös aivan uusiin tuttavuuksiin, kuten sympaattiseen esiintymiskammosta kärsivään aloittelevaan muusikkoon Kateen.

Kirja oli aivan yhtä höyhenenkevyttä ja nopeasti luettavaa viihdettä kuin Conradin aiemmatkin kirjat. Jopa siinä määrin, että välillä tuntui kuin olisi lukenut L.A Candya uudelleen. Mukana oli vähän liiankin samanlaisia juonikuvioita, vain eri hahmoilla toteutettuna. Vaikka The Fame Game sijoittuukin hyvin samanlaiseen aihepiiriin kuin Conradin edelliset teokset, olisin toivonut, että mukana olisi ollut nyt kunnolla jotain uutta, eikä niin paljon samaa kuin ennen. Mutta varmaankin hyväksi havaitussa kaavassa on helppo pysyä.

Jotenkin Madison oli edellisissä kirjoissa paljon mehukkaampi ja särmikkäämpi kuin The Fame Gamessa, jossa osaa Madison ihastuttavasta ilkeydestä oli siloteltu. Osittain luonteenmuutos selittyi kirjan tapahtumilla, mutta Madison ilkeilyä olisi kaivannut piristämään tarinaa vähän lisääkin. Ehkä tuttua tulisuutta löytyy lisää sarjan muista osista, sillä ainakin The Fame Gamen lopun tapahtumien perusteella mielenkiintoisia käänteitä on luvassa.

Vaikka kirjassa oli joitain puutteita, jotka ärsyttivät suuresti, aion melko varmasti lukea trilogian kakkososankin ehkä hyvinkin pian. Conrad kirjoittaa kuitenkin niin viihdyttävästi, että nämä kirjat ovat hyvää ajanvietettä ja kevyempää luettavaa oikeaan mielentilaan. Sarjan toinen osa Starstruck on jo ilmestynyt englanniksi ja kolmas osa Infamous ilmestyy kesäkuussa 2013. Siitä onko sarja tulossa jossain vaiheessa suomeksikin, ainakaan minulla ei ole tietoa.

------
HarperCollins 2012, 336 s.
oma ostos

Alex Adams: White Horse

Tutkiskelin pitkästä aikaa ihan kunnolla kirjakaupan englanninkielisten romaanien hyllyä ja sieltä löytyikin yllättäen pari kiinnostavaa kirjaa. Ostan hyvin harvoin kirjoja omaksi ja vielä harvemmin sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan, mutta Alex Adamsin White Horse vaikutti jo pelkästään takakannen esittelyn perusteella niin mielenkiintoiselta, joten pakkohan se oli itselleen ostaa. Englanninkielisen kirjallisuuden hankkiminen luettavaksi jatkuu varmaankin juuri omaksi ostamalla, koska kirjastossa valikoima ei ole mitenkään erityisen houkutteleva. Onneksi tämänkertainen "sika säkissä" - ostos ei osoittautunut vikatikiksi.

Kolmekymppisen Zoen elämä oli aivan tavallista ennen kuin kaikki meni pieleen ja mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Uusien mullistavien keksintöjen myötä maailman suurvallat ajautuivat sotaan säämanipulaatiosta ja sen herruudesta. Samaan aikaan White Horseksi nimetty sairaus varmisti ihmiskunnan sysäyksen sukupuuton partaalle aiheuttaen samalla kammottavia mutaatioita joillekin sairastuneille. Tämä kaikki sai alkunsa samaan aikaan kun Zoe löytää asunnostaan salaperäisen ruukun, jolla on oltava jokin suurempi merkitys. Autioituneessa maailmassa ja sivilisaatioiden raunioilla vain harvat selviävät. Zoen tavoitteena on selviytyä syntymättömän lapsensa vuoksi ja löytääkseen jälleen rakkaansa, mutta Zoen matkassa on odottamattomia vaaroja ja vaarallisia tuttavuuksia.

Jo kannessakin mainitaan, että White Horse on uusi Nälkäpeli ja paljon samaa näissä kirjoissa toki on. Molemmissa tietysti eletään post-apokalyptisessä maailmassa, jossa vain vahvimmat selviytyvät, mutta ei White Horse mikään tyhjänpäiväinen kopio ole. White Horse on aikuisempi ja paljon karumpi kertomus selviytymisestä raa'assa ja kaoottisessa maailmassa. Maailma on synkkä ja toivoton, sillä ne vähätkin ihmiset, jotka jäljellä ovat, voivat osoittautua raakalaisiksi, jotka ovat valmiita jopa tappamaan selviytyäkseen itse.

White Horse on hyvin koukuttavasti kirjoitettu, sillä ihmiskunnan ajautumista tuhoon ja sen syitä paljastetaan vähitellen ja pala kerrallaan, jolloin haluaa vain lukea eteenpäin saadakseen tietää miksi maailma on romahtanut. Päähenkilö Zoen tarinaa kerrotaan niin nykyhetkessä kuin menneisyydessä tuhon alkuhetkillä. Zoella on kiehtovasti keskeinen rooli myös siinä miten kaikki sai alkunsa.

Kirja on Adamsin esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa. Adams on onnistunut jo ensimmäisessä kirjassaan luomaan hyvän tarinan, joka ei ole kaikkien aiempien samanlaisia elementtejä sisältävien kirjojen toisintoa, vaan koukuttava, synkkätunnelmainen selviytymistarina. Vaikka mukana on tietysti se pakollinen rakkaustarinakin, ei kirja onneksi ole täynnä siirappia ja hempeilyä. Tykkäsin tästä kirjasta niin paljon, että ainakin minä lukisin kirjan mielelläni suomennettunakin.

Jo kaupassa minua alkoi häiritä, että kirjan kannessa on jotain todella tuttua. Asia vaivasi minua parisen päivää ennen kuin tajusin, missä olen nähnyt kansikuvan ennen. Aivan sama kuva, mutta erilaisella värityksellä, on Annukka Salaman Käärmeenlumooja - kirjan kannessa. Vaikka en ole tuota Salaman kirjaa vieläkään lukenut, on sen kansi jäänyt mieleeni. Vaikka tykkäänkin myös tästä kannesta, se ei ehkä kuvasta kirjan maailmaa ja tunnelmaa aivan niin hyvin kuin amerikkalaisen painoksen kansi.

------

Simon & Schuster UK 2013, 388 s.
oma ostos

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Piiri

Tämän kirjan kohdalla ei ole mitään sen erikoisempaa tarinaa, miten päädyin valitsemaan juuri tämän kirjastosta. Piiri vietteli minut nappaamaan itsensä mukaan erittäin onnistuneella takakansitekstillä, joka loistavasti onnistui kertomaan tarinasta juuri niin vähän, että lukija jo siinä vaiheessa koukuttuu.

Elgelsfors on rähjäinen kaupunkipahanen Ruotsissa. Syyslukukauden alkaessa eräs kaupungin lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta jotkut tietävät totuuden, että kuolemantapaus ei ole niin itsestään selvä kuin miltä näyttää. Eräänä yönä kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Heillä ei ole mitään yhteistä, mutta jokin maaginen voima on saanut tytöt tulemaan juuri silloin verenpunaisen kuun loistaessa puistoon. Tytöt saavat selville, että eivät ole aivan tavallisia lukiolaisia. Heillä on edessään tärkeä tehtävä, sillä paha on saapunut Engelsforsiin. Erilaisuuksistaan huolimatta tyttöjen on pidettävä yhtä, sillä he eivät selviä hengissä ilman toisiaan.

Piiri sijoittuu skandinaaviseen koulumaailmaan, mihin sijoittuvia fantasiakirjoja en muista lukeneeni ennen tätä. Vaikka ollaankin Ruotsissa, mukana on useita viittauksia myös Suomeen, sillä muutamalla hahmolla on sukujuuria meidänkin maamme puolella.

Kirjan päähenkilöt - valitut tytöt Ida, Minoo, Anna-Karin, Linnéa, Vanessa ja Rebecka - ovat kaikki aivan erilaisia, eikä heillä ole juuri mitään yhteistä. Jokainen heistä on mielenkiintoinen persoona, joilla on enemmän ongelmia kuin päällepäin näyttää. Monesta päähenkilöstä huolimatta tarina pysyy kasassa hyvin, eikä tarinaa viedä eteenpäin vain yhdestä näkökulmasta, vaan jokainen tyttö tuo oman lisänsä kertomukseen.

Piiri on hyvin kirjoitettua, sujuvaa fantasiaa. Tarinassa on mukana juuri sopivasti yllätyksiä, jotka pitävät lukuintoa yllä ja vievät tarinaa uusille raiteille. Muutama juonenkäänne onnistui ainakin minut yllättämään todella hyvin, joten ennalta-arvattava tämä kirja ei ainakaan minulle ollut. Reilun 500 sivun kirjaan mahtuu paljon tapahtumia ja ehkä joiltain kohdin kirjaa olisi voinut vähän tiivistää. Muutamassa kohdin tarina ei kulje eteenpäin niin hyvin kuin olisi toivonut, mutta tietysti mukana pitää olla tasaisempiakin kohtia, eikä pelkkää jännittävää actionhurjastelua.

Luin kirjan todella nopeasti, koska tämänkin kohdalla kävi niin, että sitä ei voinut laskea käsistä. Monesti tuli sellainen "vielä tämä sivu" - fiilis, mikä itselläni tarkoittaa ehdottomasti hyvää kirjaa. Huonoja kirjoja on niin takkuista lukea kun taas hyvissä kirjoissa iso sivumääräkään ei haittaa, vaan ne porhaltaa läpi erittäin nopeasti. Piiri oli juuri sellainen, että kirja piti otteessaan hyvin ja tiukasti. Erittäin hyvä ja kiinnostava fantasiakirja. Piiri on trilogian ensimmäinen osa ja jään innolla odottamaan jatkoa.

------

Alkuteos: Cirkeln

Basam Books 2012, 574 s.

Suom. Riie Heikkilä 
kirjastosta

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

En oikeastaan etsimällä etsi kirjastosta näitä tulevaisuuteen sijoittuvia, mutta jotenkin viime aikoina on tullut napattua mukaan useampikin dystopinen romaani. Lauren Oliverin Delirium - rakkaus on harhaa kuuluu nimenomaan tähän joukkoon. Sen idea rakkaudesta tappavana ja ei-toivottuna sairautena oli niin kutkuttava, että pakkohan kirja oli heti päästä lukemaan.

Tulevaisuudessa kaikista vakavin ja tappavin sairaus on rakkaus - amor deliria nervosa - jonka leviäminen pyritään ehkäisemään kaikille täysi-ikäisille tehtävällä kirurgisella toimenpiteellä, parannuksella. 17-vuotias Lenalla parantumiseen on aikaa 95 päivää, eikä tyttö jaksaisi enää odottaa. Hän on nähnyt sairastumisen vaikutukset äitiinsä ja haluaa välttyä samalta kohtalolta. Kun tyttö tutustuu kapinahenkiseen Alexiin hänen sokea uskonsa yhteiskuntaa kohtaan alkaa rakoilla. Parannuksen ollessa yhä lähempänä ja Lenan tunteiden Alexia kohtaan kasvaessa, hänen on mietittävä millaisen tulevaisuuden hän oikeastaan haluaa. Uskaltaako Lena kapinoida yhteiskuntaa vastaan voidakseen olla Alexin kanssa?

Kaikkein kiehtovinta tässä kirjassa oli maailma, jossa rakkautta pidetään sairautena, joka pitää parantaa ja poistaa ihmisistä. Kansalaisista tehdään mahdollisimman tasaisia ja tunteettomiakin, jolloin asiat ovat mukamas paremmin ja yhteiskunta on helpommin hallittavissa. En usko, että tulevaisuudessa oikeasti tulisi mitään tällaista olemaan, mutta ajatus on pysäyttävä.

 Kirjan alkupuolella päähenkilö Lena oli mielestäni hiukan ärsyttävä ja vähän liiankin tunnollisesti yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä seuraava likka, mutta niin kai tällaisiin tarinoihin vähän kuuluu, että ensin totellaan ja sitten tajutaan ryhtyä kapinoimaan kun silmät saadaan aukaistuksi näkemään ne epäkohdat, joita ei ennen ole huomannut tai tajunnut huomata. Alex oli juuri sopivan salaperäinen, että lukija haluaa yhdessä Lenan kanssa tietää mysteeripojasta koko ajan enemmän.

Mukava lisä lukukokemukseen oli kirjan loppu, jota en todellakaan osannut odottaa. Trilogiaan on tulossa suomennettuna jatkoa vielä tämän vuoden puolella ja on jännittävää nähdä mihin suuntaan tarina lähtee menemään kun tämän osan loppu oli niin odottamaton. Olin jo kuvitellut mielessäni mitä viimeisillä sivuilla tulee tapahtumaan, mutta lopetus yllättikin positiivisesti. Hienoa, että joskus näinkin päin.

Eräs kirjassa ajoittain esille noussut häiritsevä tuntemus oli, että olen lukenut jotain tällaista melkein samanlaista joskus ennenkin. Jotkut jutut olivat hiukan liian samanlaisia (esimerkiksi kullekin juuri sopivan parin valitseminen päättäjien toimesta) kuin jo jokin aika sitten lukemassani Ally Condien Tarkoitettu - kirjassa, joka Delirium - rakkaus on harhaa tavoin aloittaa futuristiseen maailmaan sijoittuvan trilogian. Samankaltaisuudet olivat välillä niin häiritseviä, että niiden pohtiminen vähensi huomattavasti lukuinnostusta. Varmaankin täyttä sattumaa nämä samankaltaisuudet, mutta eivät kuitenkaan niin vähäpätöisiä, että olisivat jääneet täysin huomaamatta.

------

Alkuteos: Delirium

WSOY 2011, 351 s.

Suom. Marja Helanen-Ahtola
kirjastosta

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Yö ikuinen

Tätä on odotettu! Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsaus - trilogia imaisi minut mukaansa heti ensimmäisestä osasta lähtien. Kakkososan jälkeen jäin jännityksellä odottamaan trilogian päätösosaa ja nyt pieneltä ikuisuudelta tuntunut odotus palkittiin. Yö ikuinen on hieno päätös upealle ja koukuttavalle trilogialle.

On kulunut kaksi vuotta siitä kun vampyyrit valtasivat maailman ja tekivät ihmisistä palvelijoitaan. Lukuisten ydinräjähdysten jälkeen maapallo on muuttunut synkäksi paikaksi, jossa päivänvaloa riittä vain muutaman tunnin ajan. Muuten maailma on pimeä, juuri niin kuin vampyyrit haluavat. Vaikka taistelu vampyyreitä vastaan tuntuu mahdottomalta, jotkut eivät ole luopuneet toivosta. Ephraim Goodweather, Nora Martinez, Vasili Fet ja Augustin Elizalde jatkavat taistelua vampyyreitä vastaan. He punovat riskialttiin suunnitelman maailman pelastamiseksi ja vampyyrien tuhoamiseksi. Vampyyrien johtaja Mestari on kuitenkin liian viisas ja taitava synnyttämään eripuraa, että nelikolla on edessään enemmän vastoinkäymisiä kuin koskaan ennen. Onnistuvatko he tehtävässään ja saavat maapallon pelastettua vampyyrien ylivallalta?

Yö ikuinen kuten kaksi edellistä trilogian osaa (Vitsaus ja Lankeemus) eivät ole perinteisiä vampyyrikirjoja. Vitsaus - trilogian maailmassa vampyyrit - strigoit - ovat kaikkea muuta kuin hyvännäköisiä verenimijöitä. Ne ovat erittäin deltoromaisia otuksia, joissa ei ole mitään inhimillistä tai hyvää. Vampyyrit kyllä näissäkin kirjoissa käyttävät verta ravintonaan, mutta vampirismin tarttumistapa muistuttaa enemmän jonkinlaista virusta kuin perinteistä muuttamiskaavaa ja vampyyrien olemus on todella karu. Perinteiset terävät kulmahampaat ainakin puuttuvat. Juuri tuo erittäin omaperäinen tulkinta vampyyrimytologiasta herätti kiinnostukseni ensimmäisen osan kohdalla. Vampyyreiden kun pitäisi herättää oikeasti pelkoa, mikä näissä kirjoissa kyllä onnistuu.

Kirjojen päähenkilöt ovat aidosti inhimillisiä, jotka eivät selviä vastoinkäymisistä ilman naarmuja ja kolhuja, vaan kirjassa jokaista päänelikosta viedään välillä kuin viimeistä päivää. Kunnon rymistelyä riittää aina viimeisille sivuille asti kun nelikko yrittää selvitä vampyyreitä kuhisevasta maailmasta ja pelastaa samalla ne harvat jäljellä olevat ihmiset.

Yö ikuinen punoo hienosti yhteen aiemmissa osissa kerrotut asiat ja kertoo vielä roimasti lisääkin. Todellakaan kaikkea ei edellisissä osissa kerrottu kirjojen maailman vampyyreistä vaan jotain on jätetty ovelasti myös tähän osaan kerrottavaksi. Jotkut kerrotut asiat vampyyreistä olivat ehkä hiukan liian raamatullisia omaan makuuni, mutta sopivat kyllä tarinaan loistavasti.

Olisi niin paljon muutakin sanottavaa tästä kirjasta, mutta en halua liikaa spoilata niitä, jotka eivät vielä ole ehtineet tätä kirjaa lukea, mutta ovat muuten tutustuneet trilogiaan. Sanottakoon, että luvassa on rankkaa menoa ja jännittäviä juonenkäänteitä.

Trilogian päätösosa on erinomaisesti kirjoitettu kirja, joka koukuttaa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tätä oli pakko ahmia kerralla oikein kunnolla, koska juoni todellakin imaisee mukaansa. Yö ikuinen lopettaa hienosti jännittävän trilogian, eikä tarvinnut ollenkaan surkutella niin lopetusta kuin muutakaan kirjan sisältöä. Hyytävän jännittävä ja sopivasti pelottava teos höystettynä vielä vampyyreillä, tykkään. 

------

Alkuteos: The Night Eternal

 Tammi 2012, 440 s.

Suom. Risto Raitio 
kirjastosta