Rosamund Lupton: Sisar

Olen ollut todella ahkera lukemaan, mutta hävettävän laiska kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Nyt kun loma alkaa olla lopussa, päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja esitellä lukemani kirjat. Ensimmäisenä vuorossa on Rosamund Luptonin Sisar, joka ehti roikkua lukulistallani melkeinpä ilmestymisestään asti. Aloittelin tämän lukemisen jo viime vuoden puolella, mutta sain kirjan luettua loppuun vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Beatrice saa kuulla siskonsa Tessin kadonneen. Vaikka Beatrice asuu New Yorkissa ja Tess Lontoossa, ovat siskokset läheisiä ja Bee lentääkin heti katoamisesta kuultuaan Lontooseen. Beatrice ei usko poliisien versiota Tessin katoamisesta, vaan ryhtyy päättäväisesti selvittämään mitä hänen siskolleen on oikeasti tapahtunut.

Tapahtumat kulkevat Beatricen Tessille osoittaman kirjeen muodossa. Aluksi olin hieman epäileväinen toimiikohan tuollainen ratkaisu, mutta kuin huomaamatta en kiinnittänyt asiaan enää edes huomiota kun syvennyin kunnolla tarinaan. Hitaasta aloituksesta huolimatta sain tarinasta melko nopeasti hyvän otteen ja lukeminen sujui pääosin oikein mukavasti, vaikka tarina ei onnistunutkaan olemaan niin kiinnostava tai mieleenpainuva kuin odotin sen olevan.

Tarinan päähenkilö Beatrice tuntui hetkittäin ärsyttävältä ja liian täydelliseltä. Välillä suorastaan toivoin, että Beatrice olisi väärässä edes jossain, eikä olisi niin ärsyttävän täydellinen ja aina oikeassa. Sivuosaan jäävä boheemimpi Tess oli paljon kiinnostavampi hahmo kuin siskonsa.

Sisar onnistui yllättämään positiivisesti täysin odottamattomalla käänteellä kirjan lopussa, mutta muuten kirja ei harmittavasti ollut niin hyvä kuin olin odottanut. Ihan hyvä, mutta ei niin hyvä, että kirjasta olisi juuri mitään muuta jäänyt mieleen kuin hyvä loppukäänne ja ärsyttävä päähenkilö.

-----

Alkuteos: Sister
Gummerus 2012, s. 404

Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

oma ostos

2 vuotta kummittelua ja vähän kevään kirjoistakin

Tänään saan syödä kakkua paitsi siskoni syntymäpäivien myös blogini 2-vuotissynttäreiden kunniaksi! 

07.01.2012 kirjoittelin ensimmäisen postaukseni ja koska olen laiska ja huono kirjoittamaan mitään erityisiä aloituspostauksia tms, aloitin suoraan kirja-arviolla. Stephenie Meyerin Uusikuu sai kunnian olla ensimmäinen arvioimani kirja. Olisin tietysti voinut valita ensimmäiseksi kirjaksi jonkun paremmankin, mutta tuo kirja sattui sopivasti olemaan luettuna ja halusin mahdollisimman nopeasti päästä aloittamaan bloggaamisen.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en olisi uskonut, että se on näin kivaa ja, että jaksaisin vielä kahden vuoden päästäkin kirjoitella blogiin lukemistani kirjoista. Yleensä innostukseni johonkin asiaan lopahtaa aika nopeasti alkuhuuman jälkeen, mutta onneksi blogin kanssa ei ole vielä käynyt niin. Ja toivottavasti ei vielä pitkään aikaan käykään. Lisäksi en uskonut, että kukaan jaksaisi lukea höpinöitäni, mutta nyt kun blogillani on jo 92 lukijaa, ehkä joku sittenkin lukee kirjoituksiani.

2-vuotisen blogitaipaleeni aikana olen lukenut niin hyviä kuin huonojakin kirjoja. Onneksi jälkimmäisiä selvästi enemmän, sillä niitä kaikkein huonoimpia kirjoja jaksan harvoin lukea loppuun asti. Yritin mietiskellä mikä olisi blogiaikani paras lukemani kirja, mutta valinnasta tuli yksinkertaisesti liian vaikea! 

Iso kiitos kaikille lukijoilleni kahdesta mahtavasta blogivuodesta!

Blogisynttäreiden lomassa päätin tutustua kustantamoiden kevään uutuusluetteloihin, joista löytyi yllättävän vähän kiinnostavia kirjoja kevääksi.

Tammikuu:

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (Gummerus)

Stephen King: Tohtori Uni (Tammi)

Helmikuu:

Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Kuvernöörin synty (Like)

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä (Karisto)

Maaliskuu: 

Mia Vänskä: Valkoinen aura (Atena)

Charlie Houston: Kuolleena palannut (Like)

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua (WSOY)

Huhtikuu: 

Liz Williams: Kultainen lohikäärme (Like)

Jay Asher: Kolmetoista syytä (Otava)

Charlaine Harris: Sydänverellä (Gummerus)

Kesäkuu:

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden (Tammi)

Gillian Flynn: Paha paikka (WSOY)

Erityisesti odotan Kingin ja Harrisin kirjoja sekä jopa toista suomennettua Flynnia, vaikka Kiltti tyttö ei minua onnistunutkaan lumoamaan. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä joko kolmas Chen - sarjan kirja (Liz Williams: Kultainen lohikäärme) olisi saanut kahta edeltäjäänsä paremmat kannet.

Kummituksen vuosi 2013

Jälleen yksi vuosi ahkeraa lukemista ja bloggaamista on pulkassa! 

Viime vuonna luin 58 kirjaa ja tänä vuonna tarkoitus oli päästä ainakin samaan, jos 100 luetun kirjan rajan rikkominen ei onnistu. Harmittavasti jäin yhden kirjan päähän tuosta tavoitteesta ja vuonna 2013 luin 57 kirjaa, joista kahdesta poikkeuksellisesti en kirjoittanut blogiin. Sari Peltoniemen Haltijan poika sekä novelliantologia Joulutarinoita ja kylmiä väreitä olivat molemmat ihan kivoja kirjoja, mutta siihenpä tuntemukseni niitä kohtaan sitten jäivät. Kummastakaan kirjasta ei noussut esille mitään erityistä, että olisin niistä saanut kirjoitettua postauksen verran ajatuksia.

Nyt kun molempina blogivuosinani olen jäänyt 100 kirjan tavoitteesta niin kauas, olen alkanut miettiä kannattaisiko tavoitetta hieman laskea. Toisaalta pidän tuosta tavoitteesta, koska 100 on jotenkin sopivan kunnianhimoinen ja pyöreä luku, mutta toisaalta olisi kyllä mukavaa ensi vuonna päästä tavoitteeseen. Ehkä aloitan heti vuoden alusta erittäin ankaran luku-urakan ja ensi vuoden joulukuussa olen vihdoinkin rikkonut tuon maagisen rajan. Tai sitten en vain vaivaa päätäni sillä miten paljon kirjoja pitäisi lukea ja luen aivan niin hitaasti ja vähän kuin itse haluan. :)

Tämän vuoden aikana olen lukenut monipuolisesti kirjoja ja niiden joukkoon mahtuu niin hyviä kuin huonojakin lukukokemuksia, pettymyksiä ja iloisia yllätyksiä.

Lukemistani kirjoista erittäin mukavia kokemuksia olivat ainakin:

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Tuli

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Cormac McCarthy: Tie

Richard Matheson: Olen legenda

Kuten sanottua, oli myös niitä kirjoja, jotka eivät onnistuneet hurmaamaan minua tai täyttäneet ennakko-odotuksia:

J.K Rowling: Paikka vapaana

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi

Rob Zombie: Salemin kirous

Myös ensi vuonna yritän lukea yhtä monipuolisesti kuin tänäkin vuonna. Olenkin jo mielenkiinnolla katsellut kustantamoiden kevään julkaisuja, mistä tulossa myöhemmin vielä postaustakin. Lisäksi ilmoittauduin kevääksi kirjallisuusanalyysi - kurssille, joten pääsen hyödyntämään lukuharrastusta myös opinnoissani. 

Tavoitteena olisi myös lukea eteenpäin muutamaa sarjaa, joista olen lukenut ensimmäisen osan, mutta en jostain syystä ole jatkanut siitä eteenpäin, vaikka sarja kiinnostaisikin. Ainakin Nälkäpeli - trilogia olisi tarkoitus ensi vuonna lukea loppuun, vihdoinkin. Lisäksi mietiskelen kirjoittaisinko blogiin myös lukemistani sarjakuvista, joita luen harvakseltaan, mutta niissä laatu korvaakin sitten määrän.

Tammikuussa blogi täyttää jo 2-vuotta, minkä kunniaksi suunnittelin jo arvontaakin, mutta katsotaan nyt saanko arvonnan järjestettyä jo tammikuussa vai vierähtääkö se hiukan myöhemmäksi. En voi uskoa, että olen kirjoitellut blogiin jo kaksi vuotta, sillä tuntuu siltä kuin ihan vasta olisin aloittanut.

Hyvää uutta vuotta ja hyviä lukukokemuksia myös vuodelle 2014!

John Marsden: The Dead of Night

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, päätin, että parin viikon lomallani lukisin omasta hyllystäni kirjoja, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet lukemattomina lojumaan kirjahyllyyn. John Marsdenin Tomorrow - sarjaa jatkava The Dead of Night tuli hankittua melkein heti ensimmäisen osan lukemisen jälkeen, mutta vasta nyt oli tarpeeksi aikaa ja etenkin intoa jatkaa sarjan parissa.

Vaikeiden menetysten jälkeen Ellie ja muu kotimaansa miehityksestä selviytyneiden nuorten ryhmä on menettämässä toivoaan. Miehityksen levittäytyessä laajemmin nuorten kotikaupunkiin, he päättävät, että on jälleen vastarinnan aika. Lisäksi he aikovat yrittää saada menetetyt ystävänsä takaisin, vaikka se olisikin mahdoton tehtävä. Ellie ja muut saavat myös selville, että he eivät ole ainoita vastarintalaisia, eikä kaikkiin muihin selviytyneisiin voi välttämättä luottaa.

The Dead of Night oli aivan yhtä vauhdikas kuin sarjan ensimmäinen osa. Tapahtumat menevät mukavan nopeasti eteenpäin ja toimintaa riittää nuorten laittaessa kapuloita miehittäjien rattaisiin. Välillä nuoret onnistuvat vähän liiankin hyvin ja helposti tempauksissaan, mutta ehkä viihdyttävyyden vuoksi realismia voidaan hieman taivuttaa ja kiertää, joten en oikein jaksanut ärsyyntyä tuollaisesta.

Tässä osassa nuoret joutuvat useampaankin tilanteeseen, jossa heidän on pohdittava mitä ovatkaan valmiita tekemään pysyäkseen vapaina ja hengissä. Kiinnostavasti nuoret joutuvat pohtimaan sellaisia asioita, joita normaalielämässä ei ehkä juuri koskaan tulisi mieleenkään. Esimerkiksi onko valmis tappamaan pysyäkseen itse hengissä. Uusi julma maailma pakottaa nuoret lisäksi aikuistumaan hurjaa vauhtia, eikä ihmissuhdeongelmiltakaan vältytä.

The Dead of Night oli mukaansatempaava, eikä lukemisessa vierähtänyt kovin pitkään kun luin innokkaasti sivun toisensa jälkeen. Vaikka tapahtumat menevätkin vauhdilla eteenpäin, välillä oli onneksi rauhallisempiakin hetkiä, myös niitä, jolloin tuntui, että tarina ei kulje mihinkään suuntaan. Onneksi kuitenkin Marsdenin kirjoitustyyli ja Ellien kertojanääni ovat niin sujuvia, että tuollaiset hetketkään eivät ole mitenkään tappavan tylsiä ja laahaavia.

Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa ja hyllyssä odottelee jo kolmas osa A Killing Frost, jonka yritän lukea ehkä vielä loman aikana. Kaiken kaikkiaan Tomorrow - sarjaan kuuluu 7 kirjaa, joten kolmannen osan jälkeenkin riittää vielä paljon luettavaa. Sarjaa ei ole suomennettu.

------

Scholastic Paperbacks 2006, 264 s.

oma ostos

Ursula Poznanski: Vii5i

Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä ja ehti lojua pitkään kirjapinon pohjalla. Useamman kerran mietin palauttaisinko kirjan lukemattomana takaisin vai jättäisinkö vielä odottamaan sellaista hetkeä, että tekee mieli tarttua jännäriin. Aina päädyin jälkimmäiseen ja olen siitä iloinen, koska kun vihdoinkin tuntui oikealta ajalta lukea tämä, nautin tarinasta todella paljon.

Lehmälaitumelta Saltzburgin läheltä löytyy naisen ruumis, jonka jalkapohjiin on tatuoitu koordinaatteja. Ne vievät rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn paikkaan, josta löytyy käsi ja arvoitus, joka vie poliisit seuraavalle karmivalle kätkölle. Napatakseen murhaajan Beatricen ja hänen kollegoidensa on lähdettävä mukaan geokätköilypeliin, minkä lisäksi murhaajan kiinnisaamista vaikeuttavat todistajien katoamiset ja kuolemat.

Vii5i oli ehdottomasti yksi parhaista lukemistani jännäreistä. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien tarina onnistui pitämään minua tiukasti otteissaan, etenemään hyvällä tahdilla ja, mikä parasta, yllättämään useammankin kerran. Poznanski on onnistunut rakentamaan tarinan loistavasti, sillä en missään vaiheessa tylsistynyt tai osannut ollenkaan aavistella loppupuolen yllätystä tai muita tarinan käänteitä.

Ennen kirjan lukemista en tiennyt geokätköilystä oikeastaan muuta kuin perusidean, mutta kirja tarjosi mielenkiintoisen katsauksen geokätköilyyn ja herätti kiinnostukseni harrastusta kohtaan. En ole ulkoilmaihmisiä tai nauti metsässä rämpimisestä, mutta silti kätköjen piilottaminen toisten löydettäväksi koordinaattien avulla on erittäin kiehtova ajatus.

Vii5i olikin sitten vähään aikaan viimeinen kirjastosta lainattu kirja, mitä aion lukea. Joululomalla on vihdoinkin hyvää aikaa lukea kirjahyllyyni kasautunutta lukemattomien, omien kirjojen pinoa. Ensimmäisen siitä pinosta olenkin jo ehtinyt lukea, mutta siitä myöhemmin lisää. 

-----
Alkuteos: Fünf
Atena 2013, 426 s.
Suom. Anne Mäkelä
kirjastosta