Laura Bickle: The Hallowed Ones

Laura Bicklen The Hallowed Ones on yksi niistä kirjoista, jotka olen lukenut jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt ehdin bloggaamaan. Bongasin tämän jo aikoja sitten jostain blogista (en nyt muista mistä) ja lisäilin samantien lukulistalleni ja hankintaan, koska kirjastosta tätä en onnistunut löytämään.

Katie on nuori amishtyttö, joka odottaa innolla pääsevänsä viettämään Rumspringaa, jolloin nuoret amishit pääsevät maistamaan kotinsa ulkopuolista elämää. Katien haaveet romahtavat kun vain muutamaa viikkoa ennen Rumspringaa yhteisön ulkopuolelta kantautuu huhuja väkivallasta ja oudoista kuolemista. Yhteisön suojelemiseksi määrätään, että kukaan ei saa mennä muurien ulkopuolelle, eikä ketään päästetä sisälle. Löytäessään yhteisön rajojen luota pahasti loukkaantuneen nuoren miehen, Katie kuitenkin rikkoo sääntöjä ja tuo miehen salaa turvaan rajojen sisälle. Ulkopuolisen maailman uudet kauhut löytävät kuitenkin pian tiensä ainoalta turvalliselta paikalta vaikuttaneeseen yhteisöön, eikä kukaan ole enää turvassa.

Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia tämän kirjan suhteen, vaikka esittelytekstin perusteella The Hallowed Ones vaikuttikin erittäin mielenkiintoiselta. Mikäs sen parempaa kuin kauhutarina, joka sijoittuu amish - yhteisöön? Olemattomat ennakko-odotukseni ylittyivät moninkertaisesti, koska The Hallowed Ones osoittautui koukuttavaksi ja jännittäväksi lukukokemukseksi. Heti ensisivuista lähtien olin tarinan lumoissa.

Päähenkilönä Katie oli kiinnostava, vaikka myönnettäköön, että myös hieman ennalta-arvattava itsepäisyytensä ja kapinallisuutensa takia. Tietysti tällaisen kirjan päähenkilön pitää olla vähän kuriton, eikä mikään sääntöjä aina noudattava kiltti tyttö. Mutta noista asioista huolimatta pidin tarinasta oikein kovasti. Bickle kuljettaa tarinaa hyvin eteenpäin, eikä tylsiä hetkiä juurikaan ollut. Kauhu ja jännitys on hyvin rakennettu ja pakollinen romanssikuviokin tuntui kuuluvan tarinaan.

Luulin aluksi, että kirja ei olisi sarjan aloitusosa, mutta loppua kohden kun sivuja oli jäljellä enää vähän ja tapahtumat tuntuivat loppuvan jotenkin kesken, aloin mietiskellä, että olisiko The Hallowed Ones sittenkin sarjan aloitusosa. Ja kyllähän se oli. Katien tarinaa jatkava The Outside ilmestyi tämän kuun alussa ja eiköhän tuokin osa päädy luettavakseni jossain vaiheessa.

-----

HMH Books 2012, 311 s.

oma ostos

Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias

Opiskelut ovat taas alkaneet ja niiden myötä lukuinnostukseni ja -aikani on käynyt harmittavan vähiin. En ole oikeastaan ehtinyt lukea kuin muutaman kirjan, jotka nyt odottelevat pääsevänsä esiintymään blogissa asti. Aloitetaanpas blogijonon purkaminen viimeisimmästä lukukokemuksesta, Juha-Pekka Koskisen Haavekauppias - kirjasta, jonka päädyin lainaamaan mukaani kirjastosta melkein kokonaan kansitaiteen perusteella.

Isoäitinsä Amalian luokse lumitöihin mennyt Sami näkee isoäidin luota poistuvan salaperäisen silinteripäisen kellokauppiaan. Pian kellokauppiaan käynnin jälkeen Amalia katoaa, eikä hän ole ainoa kaupungissa kadonnut ihminen. Yhdessä siskonsa Liisan ja ystävänsä Jonin kanssa Sami saa selville, että Amalia on matkannut salaperäisen 13. hetken kellon avulla Haavekaupunkiin, jonka nimi on pahasti harhaanjohtava. Kolmikon on pelastettava Amalia ennen kuin on liian myöhäistä.

Tykkäsin tästä niin paljon, että luin kirjan yhdeltä istumalta ja olisin voinut lukea enemmänkin, sillä 148 sivuinen tarina oli harmittavan nopeasti hotkaistu. Kirjan parissa ei ehtinyt hetkeäkään tylsistyä, sillä Haavekauppiaan tarina ja maailma imaisivat heti mukaansa. Omituisista kelloista ja Haavekaupungista olisi voinut lukea enemmänkin, sillä nyt tuntui, että tarinassa ainoastaan raapaistiin pintaa, mitä kaikkea tarinan maailma voisikaan sisältää. Ainakaan minua ei haittaisi, jos tarinalle joskus tulisi jatkoakin.

Haavekauppias on ainakin minun mielestäni hyvä kotimainen nuortenkirja, jonka kieli on sujuvaa ja tarina mukaansatempaava. Tätä kirjaa voisi suositella erityisesti niille, jotka eivät jaksa lukea paksuja kirjoja, koska Haavekauppiaan lukee varmasti kuka tahansa nopeasti. Erityismaininta ihastuttavasta kansitaiteesta, joka minusta sopi loistavasti kirjan tunnelmaan ja maailmaan.

-------

Karisto 2013, 148 s.

kirjastosta

John Marsden: Tomorrow, When the War Began

John Marsdenin Tomorrow - sarja osui silmiini jossain, en edes muista missä. Harmittavasti paikallisessa kirjastossa olisi ollut sarjan ensimmäinen osa Tomorrow, When the War Began vain ruotsinkielisenä käännöksenä, joten päädyin hankkimaan kirjan pokkarina omaan hyllyyn. Vaikka lainaankin kirjastosta melkein kaikki lukemani kirjat, viime aikoina olen hankkinut useammankin englanninkielisen kirjan ihan omaksikin, koska niitä ei hirveän suurta valikoimaa kirjastossa ole ja pokkaripainosten hinnatkaan eivät päätä huimaa. Tomorrow, When the War Began oli ensimmäinen viimeaikaisista hankinnoista, joka pääsi luettavaksi.

Seitsemän nuorta lähtee viikoksi telttaretkelle Australian takamailla. Kun nuoret palaavat kotiin, he löytävät kotinsa autioituneena. Sähköt ovat poissa, kaikki ovat kadonneet ja vain lemmikit on jätetty nälkiintymään tyhjiin koteihin. Pian nuorille selviää, että heidän kaupunkinsa - ja ehkä koko maansa - on miehitetty ja heidän perheitään ja ystäviään pidetään vangittuina. Välttääkseen kiinnijäämisen tai jopa mahdollisen kuoleman nuoret piiloutuvat syrjäiseen leiripaikkaansa ja käyvät sissisodan muodossa vastarintaan miehittäjiä vastaan.

Kirja on hyvin toiminnantäyteinen ja tarina kulkee nopealla tahdilla eteenpäin, vaikka alussa toimintaa ei vielä juuri olekaan. Alun leppoisat telttailutunnelmat muuttuvat pian epätoivoksi kun nuorille selviää, mitä heidän kaupungilleen ja kodeilleen on tapahtunut. Mukana on tietysti myös teiniromantiikkaa, koska nuorten tunteita ei voi pidätellä edes sodan keskellä.

Ajatus siitä, että jokin kaupunki tai maa voitaisiin miehittää näin nopeasti ja muiden valtioiden huomaamatta (tai välittämättä), on ehkä hieman epäuskottava, en ainakaan minä kiinnittänyt tuohon seikkaan juurikaan huomiota, vaan keskityin nautiskelemaan koukuttavasta tarinasta. Tapahtumat veivät mukanaan ja huomaamattani luin kappaleen toisensa jälkeen, enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Kirjan lopussa ollut maistiainen seuraavasta osasta varmisti sen, että aion jatkaa sarjan lukemista ainakin tuon kakkososan verran.

Tämä sarjan ensimmäinen osa on alunperin ilmestynyt jo vuonna 1993. Oma pokkarini oli uusintapainos, onneksi ei leffakansilla. Kirjasta on siis tehty vuonna 2010 elokuvakin, jonka ehkä jossain vaiheessa voisin katsoakin. Ainakin trailerin perusteella hahmot olivat ihan erinäköisiä kuin millaiseksi itse ne kuvittelin lukiessani. Koska aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista, seuraava osa The Dead of the Night on hankinnassa varmasti aika pian. Sarjaa ei ole suomennettu.

-------

Scholastic Paperbacks 2006, 277 s.

oma ostos

Richard Matheson: Olen legenda

Siitä lähtien kun näin melkein kokonaan Will Smithin tähdittämän leffaversion Richard Mathesonin kirjasta, olen halunnut lukea tämän. En yleensä tykkää lukea kirjoja, joista on tehty elokuva sen jälkeen kun olen nähnyt elokuvan, koska alan liikaa vertailla niitä kahta keskenään. Vampyyrikirjojen ystävänä oli kuitenkin pakko tehdä tässä tapauksessa poikkeus.

Robert Neville on ainoa ihminen maailmassa, jossa kaikki muut ovat muuttuneet verenhimoisiksi vampyyreiksi. Robert saalistaa vampyyreitä päivisin ja viettää yönsä linnoitetussa kodissaan yrittäen löytää järkevää syytä vampyyrien olemassaololle ja yleisimpiin vampyyreihin liitettyihin myytteihin. Vaikka Robert on ainoana ihmisenä immuuni muut muuttaneelle tartunnalle, voiko Robert todella olla niin yksin kuin kuvittelee olevansa?

Olen legenda onnistui heti nousemaan yhdeksi suosikeistani vampyyriaiheisessa kirjallisuudessa. Se on loistava tarina yksinäisyydestä ja selviytymisestä maailmassa, jossa on todella yksin. Tarina etenee sopivan nopeasti, eikä paikalleen jäädä liian pitkäksi aikaa, joten kirjan parissa ei todellakaan tylsistynyt. Erityisesti pidin Nevillen tutkimuksista esimerkiksi siitä miksi vampyyrit kavahtavat ristejä tai valkosipulia. Myönnän, että ainakin itse pidän noita asioita vampyyrien osalta itsestäänselvinä (paitsi ehkä valkosipulia), enkä ole koskaan pohtinut tarkempia syitä vampyyrimyytteihin.

Hieman harmittaa, että luin tämän vasta kun olin nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Tahtomattani useammassakin kohdassa mietiskelin, että nämä ja nämä asiat olivat elokuvassa eri tavalla. Tuo leffa ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta onneksi kirja oli paljon parempi. Juuri tämän takia pitäisi aina ensiksi lukea kirja ja katsoa elokuva vasta sitten, mutta luultavasti silloin tulee vain vertailtua toisinpäin.  

Olen legenda oli todella erinomainen kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille vampyyreiden ystäville sekä niillekin, jotka eivät välttämättä rakasta nykypäivän hampaansa tylsistyttäneitä ja yliromanttisia verenimijöitä. Tarinahan on alunperin julkaistu jo 1954 ja on toiminut esikuvana monille tämän jälkeen julkaistuille vampyyritarinoille.

--------

Alkuteos: I Am Legend

Vaskikirjat 2007, 163 s.

Suom. Vuokko Aitosalo

kirjastosta

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Vaikka Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon on juuri sellainen kirja, mitkä yleensä lisään mahdollisimman nopeasti lukulistalleni, tämä kirja oli kuitenkin jotenkin päässyt menemään minulta kokonaan ohi. Tutustuin kirjaan vasta kun löysin sen jatko-osan kirjastosta ja sen perusteella päädyin lukemaan ensiksi sarjan aloittavan osan, koska eihän mitään sarjaa voi aloittaa muuten kuin alusta.

Ylä-asteikäinen Jouni kokee järkyttävän kohtaamisen pelottavan naisen kanssa ollessaan vaellusretkellä Lapissa isänsä ja siskonsa kanssa. Pian outoja asioita alkaa tapahtua myös kotipuolessa, eikä kukaan muu näe salaperäistä naista kuin Jouni. Liittyvätkö tapahtumat jotenkin Jounin kolttasaamelaiseen äitiin, joka on kadonnut Jounin ollessa pieni? Jouni saa avukseen entisen opettajansa Romppaisen, jolla on yllättäviä samaanin taitoja sekä Siisjoen Siidan jäsenluettelosta löytyvät nimet, jotka voivat auttaa Jounia selvittämään myös hänen kadonneen äitinsä tapausta.

Kuulen kutsun metsänpeittoon oli nopea- ja helppolukuinen, eikä sivumääräkään rajoittanut kirjan nopeatahtista lukemista. Melkein huomaamattani luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, mitä tapahtuu ohuidenkin kirjojen kanssa melko harvoin. Ehdottomasti kiinnostavinta kirjassa oli kolttasaamelainen kansanperinne, joka yhdistyi kiinnostavasti jännityselementteihin ja teini-ikäisen elämään. Jouni kun saa kokea paitsi ensirakkauden myös sen, että parhaan ystävän halussa perustaa bändi on takana jokin aivan toinen motivaatio kuin saada soittaa.

Olin varsin toiveikas sen suhteen, että pitäisin kirjasta, koska päädyin lainaamaan jatko-osan samalla kertaa kirjastosta. Onneksi en pettynyt, vaan Kuulen kutsun metsänpeittoon oli niin kiinnostava, että luen varmasti sen jatkon Haltijan pojankin.

--------

Tammi 2011, 153 s.

kirjastosta