30. syyskuuta 2016

Kuulumisia + kulttuurinen epähaaste

Oho, huomenna onkin jo lokakuu. Syyskuu tuntuu vierähtäneen vaihtelevissa merkeissä kirjojen suhteen. Olen aloittanut vaikka mitä kirjoja, mutta loppuun en ole saanut luettua kuin sarjakuvia (niistä bloggausta tulossa lähiaikoina). Viimeistään lokakuussa olisi tarkoitus kuitenkin ryhdistäytyä lukemisen suhteen, sillä ilmoitin itseni Yöpöydän kirjat -blogin Niinan emännöimään Halloween-lukuhaasteeseen. Lukupinossa odottaa juuri tuohon haasteeseen sopivia kirjoja, joita säästelen nyt ensi kuun puolelle. Tarkoitus olisi aloittaa haastekirjojen lukeminen heti kun mahdollista. Samalla yritän kiriä myös Okklumeus-lukuhaastetta, johon en ole lukenut kuin yhden kirjan. :(

Lokakuussa on myös jotain erittäin ihanaa odotettavaa. Helsingin kirjamessut! Olen erittäin suurella todennäköisyydellä (vielä ei ihan tiedä täysin varmaksi) menossa tänäkin vuonna kirjamessuilemaan! Viime vuonna kirjamessut olivat yhtä aikaa jännittävä ja vähän ahdistavakin kokemus, joten odotan innolla millaisia fiiliksiä messut nyt toisella kerralla herättävät. 

Blogissa on rästissä vähän yhtä sun toista, joista ensimmäisenä hyppään haasteen pariin. Kirsi heitti jo pieni ikuisuus sittenhaasteella, joka ei välttämättä kuitenkaan ole haaste. Kulttuuriseen epähaasteeseen voi vastata ja mukaan saa myös haastaa jos haluaa. Minusta tämä vaikutti niin mukavan rennolta haasteelta (ei sääntöjä!), että päätinkin ihan samantien vastailla.

Kulttuurisessa epähaasteessa siis kertoillaan viimeisimpiä kulttuurielämyksiä. Kirsi ja haasteen alunperin kehitellyt Irene kertoilivat viimeisimpiä kulttuurielämyksiä mm. tv-sarjoista ja elokuvista. Samalla linjalla pysyttelen minäkin, sillä juuri noista asioista tulevat minunkin kulttuurielämykseni. Teattereissa yms. kun ei tule käytyä. Minun oli tarkoitus valita jotain kirjoihinkin liittyvää viimeaikaista kulttuurielämystä, mutta jotenkin pää tätä kirjoittaessa lyö sen verran tyhjää, että en keksinyt mitään erikoisa kertoiltavaa kirjoista.

Kolme viimeisintä katsomaani tv-sarjaa:

Frendit (1994-2004)
Frendit ei varmastikaan esittelyjä kaipaa. Frendit on yksi komediasuosikeistani ja yksi niistä sarjoista, jotka ovat muokanneet omaa huumorintajuani siihen suuntaan mitä se nyt on. Muita sellaisia on esim. Simpsonit ja Kumman Kaa. Frendit on minulle vähän sellainen sarja, jonka jaksoja voi katsoa uudestaan ja uudestaan ja ne ovat aina yhtä hauskoja. Nyt en ole pitkään aikaan taas katsonu Frendejä, joten olen tässä jonkin aikaa katsellut 4. kaudesta eteenpäin (3 ensimmäistä kautta ovat vähän sellaisia, että niistä en niin kamalasti välitä.). Ihanan höpsö Phoebe on suosikkini. 

Star Wars: The Clone Wars (2008-2015)
Tykkään Star Warsista, mutta en ole mikään superfani. En itse asiassa kauheasti välitä leffoista, vaan pidän enemmän näistä animaatiosarjoista eli tästä Clone Warsista ja uudemmasta Rebelsistä. Clone Warsin piirrostyyli oli aluksi vähän liian kulmikas ja kökköinen omaan makuuni, mutta kun jaksoja on enemmän katsonut, olen oikeastaan tykästynyt piirrostyyliin. Tätäkin sarjaa jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan. Rebelsiäkin haluaisin katsoa enemmänkin, mutta harmi kun 2. kautta ei vieläkään näyttäisi olevan Netflixillä.

Veronica Mars (2004-2007)
Hehkutin jo tuossa aikaisemmin Veronica Mars - kirjasta kirjoittaessani rakkauttani kys. sarjaa kohtaan ja kirjaa lukiessa iski hirvittävä halu katsoa taas sarjaa. Sain nyt vihdoin hankittua itselleni boksin, jossa on kaikki kolme kautta samassa ja sitä olen nyt tässä viime päivät katsellut jakson parin päivävauhtia. En voi kuin sanoa, että sarja on ihan niin loistava ja ihana kuin muistinkin. Varsinkin Kristen Bell Veronicana on mainio.


Kolme viimeisintä katsomaani elokuvaa:

Hunger Games - Matkijanärhi, osa 2 (2015)
Tein jotain kauheaa. Eli katsoin leffaversion ennen kuin olen lukenut kirjan. Noh, olin jo Nälkäpeli -trilogian lopun suhteen niin spoilaantunut, että tuskin mitään suurempaa vahinkoa on tapahtunut. Tarkoitus olisi lukea Matkijanärhi kirjaversionakin. Se on varmasti tuhat kertaa parempi kuin tämä kolmannen kirjan kakkososa. En edelleenkään ymmärrä miksi melkein kaikista trilogioista väännetään neliosaisia leffasarjoja. Tämäkin leffa olisi toiminut paremmin yhteen osaan tungettua kun se olisi vain saatu tiivistettyä oikein. 

Zootropolis (2016)
Loistava leffa! Tämä on ihan taattua Disney laatua. En tiennyt tästä leffasta oikein mitään ennen kuin katsoin tämän, joten minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Zootropolis (kutsun leffaa varmaan ikuisesti Zootopiaksi, jolla nimellä se Amerikassa on ilmestyny) on loistava leffa, jota ehdottomasti suosittelen. Olen tämän itse asiassa jo pariinkin kertaan ehtinyt katsoa ja jokaisella kerralla leffa on ihan yhtä hyvä. Ja aina Shakiran laulama tunnusbiisi jää soimaan pitkäksi aikaa päähän :)  

Kung Fu Panda 3 (2016)
Kaksi ensimmäistä Kung Fu Pandaa ovat ihania hyvänmielen leffoja ja naurattavat ihan oikeasti aikuistakin. Tästä kolmannesta osasta en kuitenkaan pitänyt aivan yhtä paljon. Jotenkin kolmososan tarina ei vain tunnu yhtä vetävältä ja hauskalta, vaikka tykkäänkin erityisesti leffan pahiksesta.



En tällä kertaa haasta mukaan ketään tiettyä blogia, vaan kaikki (epä)haasteesta kiinnostuneet voivat poimia blogistani tämän itselleen ja kertoilla omia kulttuurielämyksiään. :)

30. elokuuta 2016

Rob Thomas & Jennifer Graham: The Thousand Dollar Tan Line

Vuosina 2004-2007 pyörinyt ja aivan liian aikaisin lopetettu Veronica Mars on ehdottomasti yksi tv-sarjasuosikkejani vielä näinkin monen vuoden jälkeen. Pari vuotta sitten olin oikein innoissani kuullessani, että ihana Veronica Mars tulee takaisin Kickstarter rahoitetun leffan muodossa. Elokuvan jälkeen julkaistiin kaksi kirjaa, jotka jatkavat tarinaa suoraan siitä mihin elokuva jäi. The Thousand Dollar Tan Line on kirjoista ensimmäinen.

Veronica Mars palaa kymmenen vuoden jälkeen vanhaan kotikaupunkiinsa Neptuneen, joka on yhtä aurinkoinen ja korruptoinut kuin ennenkin. Spring breakia viettävät riehakkaat opiskelijat täyttävät Neptunen viikoksi. Kun bileissä viimeksi nähty tyttö ilmoitetaan kadonneeksi, Veronica palkataan etsimään hänet. Tutkimuksissa paljastuu kuitenkin, että katoaminen ei olekaan mikään pikku juttu.

Myönnän, että tätä kirjaa lukiessani minulla saattoi olla silmilläni sellaiset fanilasit, että olisin melko varmasti tykännyt tästä, vaikka kirja olisikin ollut millainen tahansa. Ihan vain koska Veronica Mars. Tykkäsin siis tästä kirjasta aivan valtavasti. The Thousand Dollar Tan Line on koukuttavaa ja mukavan kevyttä dekkariviihdettä, jossa riitti mukavasti yllätyksellisyyttäkin. Varsinkin lopun käännettä en osannut yhtään odottaa. Mikäs sen mukavampaa kun tarina ei ole liian ennalta-arvattava.

Tv-sarjan ja leffan tuntemus on lukiessa suositeltavaa, sillä välillä viitataan aika paljonkin menneisiin, mutta uskoisin kirjan toimivan viihdyttävänä ja kevyenä dekkarina myös sellaisella lukijalla, joka ei ole koskaan kuullutkaan jostain Veronica Marsista.

Lukiessa tuli useamminkin mietittyä, että tämä olisi ollut aivan loistava tv-sarjan jaksona. Veronican naseva ja sanaileva tyyli ei ehkä välity aivan parhaiten kirjan muodossa, varsinkin kun tarinassa ei ole minä - kertojaa. Tätä lukiessa iski kyllä hirvittävä himo katsoa taas tv-sarjaa. Viime katselukerrasta onkin jo ihan liian pitkä aika! Suosittelen lämpimästi tutustumaan sarjaan, jos ei ole sitä vielä tehnyt ja yhtään kiinnostaa.

Voi itku kun kirjastosta ei löydy sarjan toista osaa, Mr. Kiss and Tell. Olisin niin mielelläni jatkanut heti Veronican seikkailuiden parissa. Pitää varmaankin hankkia kirja omaksi, että sen pääsee lukemaan. Ainakaan toistaiseksi Veronica Mars - kirjoja ei ole kuin kaksi, mutta toivottavasti jossain vaiheessa saadaan lisääkin.

-------
Vintage Books 2014, 324 s.
kirjastosta

27. elokuuta 2016

Aino Kallas: Sudenmorsian

Aino Kallaksen alunperin 1928 ilmestynyt Sudenmorsian on yksi niistä klassikoista, jotka olen jo pitkään halunnut lukea. Olen erittäin huono lukemaan klassikkoja tai vanhempaa kirjallisuutta, mutta päätin, että nyt on aika lukea edes tämä. Ihmissusitarinoista tykkäävälle tämähän on melkeinpä pakollista luettavaa.

Hiidenmaalaisen metsänvahdin Priidikin vaimo Aalo joutuu oudon lumouksen valtaan ja alkaa tuntea vetoa metsiin susien luokse. Aalo kulkee öisin ihmissutena ja päivisin elää tavallista elämää. Pian Priidikin ja kyläläisten epäilykset kuitenkin heräävät.

Sudenmorsian on klassikkoasemansa ansainnut, vaikka itselleni tämä ei nyt niin erikoinen lukuelämys ollutkaan. Tarina sudeksi muuttuvasta Aalosta on kiehtova, mutta jotenkin kaipasin ehkä vielä jotain enemmän. 140 sivuisessa kirjassa ei päästy aina niin syvälle kuin olisin toivonut. Tästä olisi varmasti riittänyt pidempäänkin tarinaan. Pidin erityisesti siitä miten kirjassa muututaan ihmissudeksi eli pukemalla sudennahka ylle.

Kieleltään Sudenmorsian on vanhentunut ja täynnä ilmaisuja ja sanoja, joita ei enää nykykielessä juurikaan ole. Alussa minulla olikin vaikeuksia saada kirjasta otetta, sillä vanhan kielen takia lukeminen oli hidasta. Välillä Kallaksen kieli on turhankin runollista ja senkin takia alussa oli hieman totuttelemista, että pääsee kirjaan kunnolla kiinni. En itse ole niin kamalasti tällaisen kielen ystävä, mutta kyllähän Sudenmorsiamessa käytetyssä kielessä oli samalla jotain kaunistakin.

Ainoa lähikirjastosta löytynyt painos oli tämä vuoden 1979 painos, jonka kansikuva sopii kirjaa loistavasti. On tuossa kuitenkin jotain häiritsevää, minkä takia kantta ei kovin montaa kertaa tullut tuijoteltua lukiessa. Uusin painos Sudenmorsiamesta taitaa olla ilmestynyt vuonna 2014.

------
Otava 1979, 140 s.
kirjastosta