30. lokakuuta 2015

Juha-Pekka Koskinen: Kirottu kartano

Juha-Pekka Koskisen Haavekauppias ja Lumottu lelutehdas olivat sen verran mukavia lukukokemuksia, että halusin tietysti jatkaa Samin, Liisan ja Jonin seikkailuiden parissa myös uudessa kirjasssa, Kirottu kartano.

Sami haluaisi viettää rauhallisen kesäloman, mutta muutaman yllätyksen kautta hänet lähetetään yhdessä Liisan ja Jonin kanssa ikivanhassa kartanossa asuvan kaukaisen sukulaistädin luo. Sokkeloisen kartanon uumenissa piileksii jotain, eikä aivan kaikki kartanossa ole kohdallaan. Pian kolmikko tempautuukin uskomattomaan seikkailuun. 

Kirottu kartano oli oikein mukavaa luettavaa, vaikka aivan samanlaista imua tarinassa ei olekaan kuin kahdessa edellisessä kirjassa. Sami, Liisa ja Joni joutuvat jälleen hyvin eriskummalliseen seikkailuun, joka on vauhdikas, mutta hieman sekavakin ja aivan kaikissa tapahtumissa ei välillä oikein pysynyt kunnolla mukana.

Näissä kirjoissa on aina kiehtovat tapahtumapaikat ja maailma jotenkin sopivalla tavalla vinksahtanut. Kirottu kartano ei ole poikkeus. Kyseinen kartano on mielenkiintoinen paikka, josta löytyykin paljon sellaista, mitä ei ollenkaan osaisi odottaa löytävänsä. 

Kirottu kartano on muiden sarjan kirjojen tavoin nopealukuinen ja sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin lukijoille. Reiluun 140:een sivuun mahtuu oikein mukava tarina, ajoittaisesta liiallisesta vauhdikkuudesta huolimatta.

Miranda Koskisen kansitaide on jälleen kerran hurmaavaa. Itse asiassa lukemani kappaleen kansitaide poikkeaa hieman tuosta kuvassa olevasta (nimi on eri paikassa), mutta en onnistunut löytämään varsinaisen kannen kuvaa mistään. Blogini instagram tililtä löytyy kirjasta kuva oikealla kannella.

Vaikka tämä kolmas kirja ei nyt aivan täydellinen napakymppi ollutkaan, tykkään näistä kirjoista erittäin paljon. Sujuvaa ja kiinnostavaa suomalaista nuortenkirjallisuutta luen aina mielelläni. Toivotaan, että Sami, Liisa ja Joni pääsevät seikkailemaan vielä lisää ja sarjalle tulee jatkoa. 

-------
Karisto 2015,  141 s.
kirjastosta

29. lokakuuta 2015

2 x Liebster Award

 

Sain Sezzieltä ja Handelta jo jokin aika sitten Liebster Award - tunnustukset. Kiitos molemmille! Nyt kun kirjamessuista on selvitty, löytyi vihdoinkin aikaa vastata kysymyksiin. Vastaukset löytyvät hieman alempaa.

Liebster Award - tunnustukseen liittyy myös haaste, jonka säännöt ovat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Tämä tunnustus on tainnut kiertää jo aika monessa blogissa. Minulta Liebster Award - tunnustus lähtee seuraaville ihanille ja mielenkiintoisille blogeille:

Niin monta lukematonta
Kirja ja kuppi kuumaa
Eksynyt kirjojen maailmaan
Mustemaailmani
Sonjan lukuhetket


Tässäpä kysymykseni:
1. Jos kirjoittaisit kirjan mahdollisimman erikoisella salanimellä, millainen se olisi?
2. Mikä on viimeisin kirja, joka on jäänyt sinulta kesken? Miksi?
3. Luetko sarjakuvia?
4. Onko sinulla yleensä samaan aikaan monta kirjaa luettavana vai keskitytkö mieluummin vain yhteen kerrallaan?
5. Oletko koskaan ostanut kirjaa omaksi vain sen takia, että pidit sen kansista? Entä oletko lainannut kirjaa kirjastosta samasta syystä?
6. Kerro missä kirjassa/kirjoissa on mielestäsi parhaat/kauneimmat/onnistuneimmat kannet. Entä huonoimmat?
7. Oletko lukenut jonkin sellaisen kirjan, jota et haluaisi myöntää lukeneesi?
8. Oletko koskaan osallistunut lukupiiriin?
9. Millaisesta päähenkilöstä et kirjoissa pidä? Kerro jokin esimerkki.
10. Luetko koskaan kirjoja ääneen? Esimerkiksi itseksesi tai vaikka lapsille.
11. Mistä kirjasta tekisit elokuvan? Jos kirjasta on jo tehty elokuvasovitus, tekisitkö itse erilaisen?

--------

Ja tässä hieman vastauksia minulle esitettyihin kysymyksiin. Erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä ja näihin oli todella mukavaa vastailla. 

Vastaukset Sezzien kysymyksiin:

1. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
Tänään kävin siskoni kanssa kiertelemässä Joensuun kirppiksiä ja sieltä löytyi mm. Anne Ricen Veren vangit, joten se on varmaankin viimeisin ostamani kirja. 
2. Oletko jo lukenut tämän kirjan? Jos, niin oliko se rahojesi arvoinen?
En ole lukenut. Vähän häpeällistä, että vampyyrien ystävänä en ole lukenut Ricen kirjoja, mutta ehkä nyt kun Veren vangit löytyy hyllystä, voisi lukeakin.
3. Mistä yleensä ostat kirjoja? Netistä, paikallisesta kirjakaupasta, kirjakauppaketjusta, divarista...?
Varmaan yleisimmin ostan kirjoja Adlibrikseltä, koska sieltä löytyy niin hyvin valikoimista juuri niitä kirjoja, mitä ehkä eniten ostan eli englanninkielistä young adultia. Silloin tällöin ostan myös Suomalaisesta Kirjakaupasta (sekä netistä että myymälästä), kirpputoreilta ja divarista.
4. Miten usein ostat kirjoja?
Tämä vaihtelee todella paljon. Joskus ostan hyvinkin usein, joskus taas on pidempi väli. Suosin enemmän kirjastolainoja, joten omaksi ei tule ostettua kuitenkaan kovin aktiivisesti. Kerran pari kuussa ehkä.
5. Onko sinulla tapana ostaa vain kirjoja, jotka olet jo lukenut ja todennut hyviksi, vai ostatko myös uusia tuttavuuksia?
Enemmän ostan uusia tuttavuuksia. Joitain esim. kirjastosta lainattuina lukemiani olen halunnut hyllyyni, mutta yleensä ostan vain sellaisia, joita en ole jo lukenut. 
6. Jos sinun tulisi luopua kirjakaupan kanta-asiakaskortistasi tai kirjastokortistasi, kummasta luopuisit? Miksi?
Ehdottomasti kirjakaupan kanta-asiakaskortista. Kirjastokortista on niin paljon enemmän hyötyä minulle.
7. Mitkä kaikki kirjat sinulla on kirjastosta lainassa tällä hetkellä?
Kuten melkein aina, tällä hetkellä minulla on lainassa iso pino kirjoja. Esimerkiksi Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika, Andy Weir: Yksin Marsissa, Elina Hirvonen: Kun aika loppuu ja Katja Krekelä: Hurjalinna.
8. Kun saavut lähikirjastoosi, mille hyllylle suuntaat ensimmäisenä? Miksi?
Katson yleensä ensimmäiseksi uutuuskirjojen hyllyn, koska se sattuu olemaan juuri sopivasti siinä ensimmäisenä. Sen jälkeen käyn yleensä katsomassa lasten- ja nuortenosaston uutuushyllyn ja tietokirjojen uutuudet.
9. Kirjastossa käydessäsi pyydätkö usein/silloin tällöin/ koskaan kirjastonhoitajien suosituksia?
En ole varmaan koskaan pyytänyt. Ehkä siksi, että tiedän itse jo niin varmasti mitä haluan tai tykkään lukea, että löydän melkein aika jotain lainattavaa/luettavaa.
10. Käytätkö kirjaston muita palveluja kuin kirjojen lainaamista? (Esim. elokuvien tai musiikin lainaamista, tietokoneita, käytkö kirjaston järjestämissä tapahtumissa jne.)
Silloin tällöin lainaan elokuvia, musiikkia todella harvoin. Kirjaston järjestämissä tapahtumissa käyn myös erittäin harvoin, vaikka varmaankin pitäisi käydä useammin, että niitä myös järjestettäisiin jatkossa.
11. Palautatko kirjasi ajallaan, vai kerääntyykö kortillesi sakkoa aina myöhässä olevista lainoista?
Yritän palauttaa aina ajallaan tai uusia lainat jos en ihan vielä halua jotain kirjaa palauttaa. Aina välillä eräpäivät saattavat unohtua päivällä tai parilla, mutta yleensä yritän olla täsmällinen kirjojen palauttamisessa. Ihan vaan sen takia, että en halua joutua maksamaan ollenkaan sakkoja.

Vastaukset Handen kysymyksiin:
1. Onko joku kirja ollut sinulle pelastusrengas jossakin vaikeassa elämäntilanteessa?
 Ei ainakaan nyt tule mieleen yhtään sellaista. Monet kirjat ovat tärkeitä, mutta en muista olisiko yksikään niistä pelastanut vaikeasta elämäntilanteesta.
2. Luettiinko sinulle iltasatuja lapsena?
Kyllä luettiin. Yritin muistella millaisista saduista olisin erityisesti pitänyt, mutta en nyt kyllä yhtään muista.
3. Luetko enemmän uutuuksia vai vanhoja kirjoja?
Uutuuksia, mutta en oikeastaan mitenkään tarkoituksella. Jotenkin uutuuksia tulee vain bongattua enemmän esim. blogeista tai uutuusluetteloista.
4. Jos olet menossa katsomaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, luetko kirjan ensin?
Ainakin yritän lukea, mutta joskus tulee katsottua kirjoihin perustuvia leffoja ilman, että pohjateoksen on lukenut ensin. Jos leffa ja kirja kiinnostaa, saatan lukea kirjan sitten jälkikäteen.
5. Kiinnytkö kirjallisuuden hahmoihin, jotka tuppaavat kuolemaan tarinan aikana? 
Ainakin joihinkin. Esimerkiksi Harry Pottereissa on useampikin sellainen hahmo, joiden kuolema tuntui oikeasti pahalta silloin kun kirjat luki ensimmäistä kertaa ja jotkut tuntuvat oikeastaan vieläkin. 
6. Kerro kolme hahmoa, joiden kanssa haluaisit ystävystyä, jos he olisivat tosielämän henkilöitä.
Äh, vaikea valinta. Yksi olisi varmaankin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin kirjojen Aloysius Pendergast, joka olisi varmasti erikoinen ystävä. E. Leen ja C. Quinnin Broken Heartland - sarjasta voisin ottaa ystäväkseni oikeastaan kaikki.
7. Luetko näytelmäkirjallisuutta?
Erittäin harvoin. Kesällä luin Shakespearen Hamletin ja se oli kyllä niin puisevaa ja hidasta luettavaa, että tuskin tulee hetkeen luettua näytelmää.
8. Pidätkö kirjojen tuoksusta? 
Uudet kirjat tuoksuvat ihanan uusilta eli uusien kirjojen kohdalla kyllä.
 9. Valitse: "perinteinen", sähköinen vai äänikirja? Perustele.
Perinteinen, ehdottomasti. Ehkä sen takia, että se on itselleni tutuin kirjan "muoto" ja painetut kirjat ovat vain yleensäkin mukavan hypisteltäviä, helposti selailtavia ja luettavia. E-kirjoja olen jonkun verran lukenut ja ne ovat ihan omalla tavallaan käteviä. Äänikirjoista minulla on hyvin vähän kokemusta. Niissä ärsyttää se, että kirjassa edetään joskus huomattavasti hitaampaan tahtiin kuin millä vauhdilla itse sitä lukisi. 
10. Luetko kirjat mieluummin niiden alkuperäiskielellä vai valitsetko useammin käännöksen?
Aika monessa kirjassa luen suomennoksen, mutta varsinkin nuortenkirjoja luen paljon englanniksi ennen niiden ilmestymistä suomeksi. Jotkut kirjat tuskin koskaan käännetään, joten siitäkin syystä tykkään lukea myös englanniksi. Joissain kirjoissa jaksan ihan hyvin odotella suomennosta (esim. Stephen Kingin kirjat).
11. Jos kirjoittaisit itse kirjan, minkä genren valitsisit?
Kirjoittaisin varmaankin nuortenkirjan, jossa olisi jotain kauhuun vivahtavaa. 

28. lokakuuta 2015

Helsingin Kirjamessut 2015

Pääsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessuille. Tällä kertaa kävin messuilla vain perjantaina. Torstaiksikin olin suunnitellut parin tunnin piipahdusta messutunnelmissa, mutta lopulta päädyin torstaina muuten kiertelemään Helsinkiä ja messuilu jäi perjantaille.

Perjantaina vietin messuilla noin viitisen tuntia ennen kuin piti lähteä kotia kohti. Kuuntelin sieltä täältä keskusteluja, mutta en varta vasten mennyt seuraamaan yhtäkään, vaikka ohjelmassa olisi perjantainakin ollut useampikin kiinnostava keskustelu.  

Aluksi oli vähän järkytys miten paljon kirjoja (ja porukkaa!) messuilla oikeasti oli. Jotenkin olin mielessäni kuvitellut tapahtuman paljon pienemmäksi. Järkytyksen jälkeen iski pieni epätoivo, että miten nämä kaikki ehtisi katsoa läpi ja löytää jotain mielenkiintoista. Mutta kyllä se epätoivo sitten pikkuhiljaa siitä alkoi laantua ja pystyin ihan kunnolla nauttimaan lukijan ja kirjabloggarin unelmatapahtumasta.

Messujen kirjasaalis jäi minulla varsin maltilliseksi. Harkitsevaisena kirjojen ostajana suurempi hullaantuminen halvoista kirjoista jäi kokematta. Olen kuitenkin tyytyväinen pieneen kirjapinooni, joka messuilta saaliiksi tuli.


Messusaaliini:
Nancy Holder: Crimson Peak - virallinen romaaniversio
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Hugh Howey: Siilo
The Walking Dead - Seitsemäs kirja

Crimson Peak oli melko lailla heräteostos, joka lähti mukaan kun muistelin lukeneeni elokuvasta arvostelun ja leffan kuulostaneen ihan kiinnostavalta. Ransom Riggsin ja Hugh Howeyn kirjat olen jo oikeastaan lukenut, mutta varsinkin Riggsiä olen etsiskellyt omaan hyllyyn jo pidempään, joten mukavaa että se vihdoinkin löytyi. Ja Siilo nyt oli pakko saada kun löytyi niin halvalla. Vähän harmittaa, että en tajunnut samalla ostaa myös Siirrosta, joka sekin olisi messuilta löytynyt.

The Walking Deadin seitsemäs kirja oli oikeastaan ainoa kirja, minkä olin jo ennen messuja päättänyt ostaa. Antikvariaattien puolelta löytynyt Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri on oikeastaan tuliaisiksi siskolle ostettu, mutta eiköhän se päädy myös minun luettavakseni. Kuvasta puuttuu tuliaisiksi tuotu  Nemi - albumi.

Kirjamessut olivat mukava ja hieman hämmentäväkin kokemus. Ehkä olisin tarvinnut messuiluun vielä vähän enemmän aikaa, että messujen hienous tulisi todella esille. Vielä en ole päättänyt menenkö ensi vuonna uudestaan, mutta jos menen, niin ehkä jonain muuna päivänä kuin perjantaina. Nyt oli ehkä vähän liikaa koululaisia pörräilemässä tehtäviensä kanssa siellä täällä, aika usein edessä.

Kiitos Messukeskukselle bloggaajapassista!

14. lokakuuta 2015

Sofi Oksanen: Norma

Olen lukenut Sofi Oksaselta vain Baby Janen, enkä juurikaan ole ollut kiinnostunut kirjailijan muusta tuotannosta. Jokin tässä uusimmassa kuitenkin kiinnosti, joten laitoin Normasta varausta kirjastoon jo hyvissä ajoin, vaikka kirjasta ei siinä vaiheessa oltu paljastettu muuta kuin nimi.

Kolmekymppisen Norman äiti on juuri juossut metron alle. Norma jää selvittelemään syitä äitinsä päätökseen ja yksin salaisuutensa kanssa. Hänen hiuksensa kasvavat hurjaa vauhtia ja elävät kuin omaa elämäänsä. Selvitellessään äitinsä kohtaloa Norma tutustuu äitinsä työkaveriin Marioniin ja Lambertin sukuun, jonka lonkerot ulottuvat vähän kaikkialle.

Norma oli kuin ripauksella maagisuutta höystetty arvoituksellinen rikosromaani, jota ei pystynyt laskemaan käsistä. Uppouduin tarinaan heti alusta alkaen, sillä niin vahvasti juoni nappasi otteeseensa jo ensimmäisiltä sivuilta. Välillä tuskastutti pelkästään hyvällä tavalla kun olisi vain heti halunnut tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kaikkea ei tietenkään paljastettu heti.

Tarinan taustalla on isoja teemoja kuten hiuslisäke- ja kohdunvuokrausbisnes. Missään vaiheessa Norma ei kuitenkaan teemoistaan huolimatta tuntunut raskaalta luettavalta, vaan Oksasen kieli oli erittäin sujuvaa ja nautittavaa. Erityisesti pidin tekstin monista yksityiskohdista, joita esimerkiksi Norman erityisherkät aistit tuovat esille. Päähenkilö Norma Ross oli hahmona sympaattinen ja kiehtova. Vahva nainen, mutta kuitenkin vähän reppana moderni Tähkäpää.

En pysty vertaamaan Normaa muihin Oksasen teoksiin kuin Baby Janeen, jota tämä oikeastaan muistutti aika paljon. Vaikka Baby Janen lukemisesta on jo pidemmän aikaa, muistan pitäneeni kirjasta ja niin pidin tästäkin. Itse asiassa pidin niin paljon, että taitaapa Norma olla yksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Harmi kun jouduin tämän jo palauttamaan takaisin kirjastoon. Tämä tekisi mieli lukea heti uudestaan.

------
Like 2015, 304 s.
kirjastosta

10. lokakuuta 2015

Kirjamessujen ennakkofiilistelyä & blogin hyppäys myös Instagramiin

Olen siitä lähtien (ja oikeastaan jo paljon aikaisemminkin!) kun parisen viikkoa sitten Helsingin Kirjamessujen esite kolahti postilaatikkoon, intoillut messuista ja selaillut esitettä sen verran tiuhaan, että kohtahan tässä muistaa jo ulkoa mitä kaikkea siellä onkaan ohjelmassa. 

Tänä vuonna minäkin siis vihdoin pääsen kirjamessuille ja olen jo nyt aivan yli-innoissani! 

Jo parisen vuotta olen kovasti halunnut päästä osallistumaan messuille, mutta täältä Pohjois-Karjalan perukoilta Helsinkiin lähteminen ei olekaan ihan helppo tai halpa juttu. Mutta tänä vuonna kaikki järjestyi niin hyvin, että kirjamessut here I come!

Olen messuilemassa todennäköisesti vain yhden päivän ja se on perjantai. Torstainakin ehtisin pyörähtää messuilla, mutta todennäköisesti vain muutaman tunnin, enkä vielä tiedä kehtaanko hankkia lippua torstaille vain niin lyhyen ajan takia. Mutta perjantaina olenkin sitten pidemmän pätkän, vaikka en ihan koko päivää.

Vaikka ensimmäinen kirjamessukokemukseni tuleekin olemaan vain tuollainen pikkuinen yhden päivän pyörähdys, olen siitä erittäin innoissani ja onnellinen. :)

Asiasta toiseen. Kirjaston kummitus löytyy nyt myös Instagramista nimellä kirjastonkummitus. Itse asiassa on löytynyt jo jonkin aikaa, mutta olen aluksi hieman katsellut miten tuo lähtee käyntiin ja jaksanko oikeasti postata sinne jotain. Olen ollut vielä hieman laiska tuolla puolella, mutta eiköhän se tästä kunnolla lähde eteenpäin kun Instagramin käyttäminen tulee tutummaksi.

Tervetuloa seuraamaan blogiani siis myös Instagramin kautta! :)

8. lokakuuta 2015

Slasher Girls & Monster Boys

Törmäsin tähän kirjaan sattumalta Goodreadsilla. Luultavasti ehdotuksista kirjan huomasin, mistä tuleekin bongailtua luettavaa aika usein. Luen novelleja aika harvoin, mutta tässä kokoelmassa kiinnostivat kauhuelementit ja parin tutun kirjoittajan novellit. Slasher Girls & Monster Boys kiinnostikin lopulta niin paljon, että löysi tiensä omaksikin tuoreeltaan vain muutama päivä julkaisun jälkeen.

Slasher Girls & Monster Boys on April Genevieve Tucholken kokoama novelliantologia, joka sisältää YA-kirjoittajien kauhunovelleja ja trillerimäisiä tarinoita. Jokaista tarinaa on inspiroinut esimerkiksi kirjallisuus, elokuvat, televisio tai musiikki. Kirjassa on yhteensä 14 novellia, joiden kirjoittajia ovat mm. Cat Winters, Kendare Blake, Marie Lu ja Leigh Bardugo.

Kirjan sisältämät novellit ovat:
Nova Ren Suma: The Birds of Azalea Street
Carrie Ryan: In The Forest Dark And Deep
Cat Winters: Emmeline
Leigh Bardugo: Verse Chorus Verse
Megan Shepherd: Hide-And-Seek 
Danielle Paige: The Dark, Scary Parts and All
April Genevieve Tucholke: The Flicker, The Fingers, The Beat, The Sigh
Jonathan Maberry: Fat Girl With a Knife
Jay Kristoff: Sleepless
Stefan Bachmann: M
Marie Lu: The Girl Without a Face
McCormick Templeman: The Girl Who Dreamed of Snow
A.G. Howard: Stitches
Kendare Blake: On The I-5 

Kokonaisuutena Slasher Girls & Monster Boys oli yllättävän tasainen. Joukossa oli muutama mielestäni hieman huonompi novelli, mutta silti mennään ehdottomasti plussan puolelle tämän kanssa, koska muut tarinat olivatkin sitten niin valtavan hyviä. Suurin osa kirjoittajista oli itselleni tuntemattomia, mutta mukana oli tarina muutamalta, joista olen ennenkin kuullut tai joilta olen jotain lukenutkin. Muutaman uuden kirjoittajatuttavuuden erittäin hyvät novellit herättivät kiinnostuksen, että ehkä kirjailijoilta voisi lukea jotain muutakin. 

Lukiessa mietin mistä novellit ovat saaneet inspiraationsa. Se paljastetaan jokaisen tarinan lopussa. Joissain tarinoissa inspiraatio on aivan selvä jo heti alusta, mutta useimmissa ei ollutkaan niin helppoa sanoa, mistä kirjoittaja on saanut innoitusta. Varsinkin sellaisissa, joissa on inspiroinut joku itselleni tuntematon elokuva, en ollenkaan arvannut mihin teokseen/teoksiin tarina pohjautuu. 

Tykkään kirjan kansista erittäin paljon ja muutenkin Slasher Girls & Monster Boys on sisältäkin erittäin tyylikäs.

Suosikkejani kirjan novelleista olivat Carrie Ryanin, April Genevieve Tucholken, Jay Kristoffin, Marie Lun ja A.G. Howardin novellit. Carrie Ryanin In The Forest Dark And Deep oli erittäin kieroutunut ja synkkä, jonka inspiraation tajuaa heti, mutta se ei onneksi haitannut. Painostavatunnelmainen tarina piti otteessaan täydellisesti. Nova Ren Suman novelli aloitti kirjan loistavasti ja tämä toisena ollut tarina jatkoi samaa linjaa, itse asiassa vielä parempana kuin edellinen.

April Genevieve Tucholken tarina, ja varsinkin sen lopetus, jäi mieleeni pitkäksi aikaa. On ehdottomasti hyvän novellin merkki jos tarinaa miettii vielä pitkään lukemisen jälkeen. 
Jay Kristoffin Sleepless oli todella karmiva tarina, jonka loppupuolen käänteet tulivat aivan täysin puskista, enkä osannut odottaa mitään sellaista. Tässä oli jotenkin todella puistattava tunnelma ja osin chatviesteillä eteenpäin kuljetettu tarina piti otteessaan täydellisesti.

Marie Lun The Girl Without a Facen aloitus oli erittäin kiehtova ja liimauduin kiinni tarinaan jo heti muutaman rivin jälkeen. Vähitellen kasvava ahdistava ja häiritsevä tunnelma  todella jännittäväksi tarinaksi.
A.G. Howardin Stitches on ehkä makaaberein tarina koko antologiassa. Tarina on karu, verinen ja jännittävä, vaikka ehkä loppu olikin hieman sekava. Tämäkin novelli alkoi niin vahvasti, että koukutuin lukemaan aivan heti alusta.

Danielle Paigen ja Stefan Bachmannin novellit olivat sitten niitä mielestäni huonompia tarinoita. Paigen The Dark, Scary Parts and All oli juoneltaan kliseinen, eikä edes kovinkaan jännittävä, vähän jopa naurettava lopustaan. Novelli oli niin kehno, että tarinan ottaminen mukaan muuten laadukkaaseen antologiaan tuntuu vähän oudolta ja tuon olisi aivan hyvin voinut jättää pois, eikä mitään suurempaa vahinkoa olisi tapahtunut. Stefan Bachmannin M oli yksinkertaisesti vain liian pitkä ja tylsä. Muutaman kerran teki mieli hyppiä sivut yli seuraavaan tarinaan, mutta sain hillittyä itseni ja luettua loppuun, vaikka tarina ei missään vaiheessa napannut oikein yhtään. 

Suosittelen ehdottomasti Slasher Girlsia & Monster Boysia jos kauhu (nimenomaan YA-kauhu) ja novellit kiinnostaa. Tarinat eivät välttämättä saa väreitä kulkemaan selkäpiitä pitkin, mutta suurimmaksi osaksi erinomaisia synkkiä tarinoita nämä silti olivat.

Slasher Girls & Monster Boys kuittaa lukuhaasteesta kohdan 12. A book of short stories.

------
Dial Books 2015, 385 s.
oma ostos