18. toukokuuta 2016

Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu

Jukka Itkosen kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Sirkusjuna saapuu löytyi kirjastosta ihan sattumalta. Luen ihan puhtaasti lastenkirjoja melko harvoin, mutta tässä ihastuin etenkin Warstan veikeään kuvitukseen kannessa, joten kirja lähtikin luettavaksi. Tämä osui juuri oikeaan saumaan, sillä kaipasin jotain kevyempää ja nopeampaa luettavaa pitämään palailevaa lukuinnostusta yllä.

Nurkanpyhtään pikkukaupunki on tylsä paikka, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Eräänä kesäpäivänä Lilli Rahtunen on varma, että tulossa on jälleen yksi tylsä päivä. Yllättäen Nurkanpyhtäälle tuleekin vipinää kun poliisit jahtaavat vankikarkuria ja sirkusjuna ilmestyy kaupunkiin.

Sirkusjuna saapuu oli ihan kiva lastenkirja, josta ei ainakaan vauhtia ja kommelluksia puutu. Välillä tapahtumat menivät kuitenkin hieman liian vauhdikkaiksi ja sekaviksi. Huumorissaan Sirkusjuna saapuu on hieman epätasainen. Jotkin jutut olivat vain mukahauskoja kun taas välillä ihan oikeasti alkoi hymyilyttää. Riehakas huumori yhdistettynä lennokkaaseen juoneen, tämä kirja ei ole ainakaan mikään tylsä lukukokemus.

Tarinaan on ripoteltu mukavia runoja, jotka toimivat erinomaisesti. En runoista noin yleensä juurikaan välitä, mutta tässä kirjassa ne sopivat tarinaan oikein mainiosti ja tuovat tarinaan oman hyvän lisämausteensa. Tämä on ensimmäinen Itkoselta lukemani teos, mutta jo tästä huomaa, että Itkonen on erittäin taitava kirjoittaja. Aivan kaikki kielellinen hulvattomuus ei minun kohdallani oikein toiminut, mutta nuoremmat lukijat varmasti tykkäävät Itkosen kepeästä tyylistä.

Elina Warstan kuvitus viehätti minua jo kannessa ja ihastukseni vain kasvoi lukiessani tätä. Warstan kuvitus täydentää tarinaa loistavasti ja sopii oikein mainiosti kirjan muuhun tyyliin.

------
Lasten Keskus 2015, 92 s.
kirjastosta

8. toukokuuta 2016

Rick Riordan: Kesän miekka

Rick Riordanin uuden Magnus Chase - trilogian avausosa Kesän miekka on yksi kovasti odottamistani kevään uutuuksista. Kirjan ilmestyessä viime lokakuussa ja jo silloin mietin, että lukisinko kirjan englanniksi, mutta päätinkin odottaa suomennosta, joka tuli mukavan nopealla tahdilla. Riordan on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen pitänyt sekä Percy Jacksoneista että Olympoksen Sankarit - sarjasta, joten Kesän miekkaa kohtaan odotukset olivat aika korkealla.

Magnus Chase asuu yksin Bostonin kaduilla ja selviytyy hengissä nokkeluutensa avulla. 16-vuotispäivänään Magnus saa tietää, että hän on muinaisen viikinkijumalan poika ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen. Joutuessaan tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi Magnus saa huomata, että joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla.

Oi voi, ei tämä minua nyt oikein täysin vakuuttanut. Jotenkin odotin Riordanin uuden sarjan avaukselta paljon enemmän. Ja varsinkin kun mukana on skandinaavista mytologiaa, jossa on kiehtovaa materiaalia käytettäväksi.

Jo heti muutaman ensimmäisen sivun perusteella minua alkoi mietityttää miten paljon Magnus Chasen kertojaääni muistutti Percy Jacksonia. Koska on vain yksi Percy, ei tuo tietenkään ollut hyvä juttu. Olisin toivonut Magnukselle selvästi erilaisempaa persoonaa kun ollaan kuitenkin aloittamassa ihan uutta sarjaa ihan uusilla tyypeillä. Kirjassa on kuitenkin muutama kiva viittaus Riordanin toisiin sarjoihin ja yksi tuttu hahmokin tekee vierailun.

Kesän miekka etenee vauhdikkaasti ja Magnus ja kumppanit päätyvät Riordanin tapaan varsin usein ojasta allikkoon ennen kuin lopulta ollaan siellä, minne ollaan koko ajan yritetty päästä. Välillä lukijalle vyörytetään niin paljon tietoa skandinaavisesta mytologiasta, että lukiessa meinasi tulla oikea infoähky, enkä siltikään muistanut muutaman sivun jälkeen, että mikäs tämä juttu nyt olikaan. Jotenkin skandinaavinen mytologia ainakin tässä kirjassa kerrottuna tuntui paljon vaikeammalta sisäistää kuin Riordanin edellisten kirjojen kreikkalainen/roomalainen mytologia. Ehkä aivan kaikkia jumalia ja muita otuksia ei olisi tarvinnut tässä ensimmäisessä kirjassa tunkea mukaan?

Loppujen lopuksi Kesän miekka ei ole mitään uutta Riordanilta. Jumaluuksien lapset ovat tietysti se Riordanin juttu, mutta silti olisin toivonut, että tähän kirjaan olisi saatu jokin uusi näkökulma tai lähestymistapa. Kirja etenee niin samalla kaavalla kuin Percy Jacksonit ja Olympoksen Sankarit, että kirja voisi päähenkilöt vaihtamalla sopia melkein mihin tahansa Riordanin toiseen sarjaan. Toivoin kunnon repäisyä ihan uuteen suuntaan, jotain täysin uutta, mutta harmittavasti tämä ei sitä ollut ollenkaan.

Tällaisena pettymyksenäkin Kesän miekka oli nopealukuinen ja ihan viihdyttävä. Ehkä paremmin kohderyhmään kuuluva lukija ei koe joitain kirjan asioita aivan niin lapsellisiksi kuin minä reilusti yli-ikäisenä lukijana koin ja ehkä varmasti pitääkin kirjasta minua enemmän. 

Trilogian toinen osa The Hammer of Thor ilmestyy tämän vuoden lokakuussa. Vaikka tämä ensimmäinen kirja olikin pettymys, melko varmasti jatkan Magnuksen matkassa vielä toiseenkin kirjaan.

Riordanilta on tämän kuun alussa ilmestynyt myös toisen sarjan ensimmäinen osa eli The Hidden Oracle, joka aloittaa The Trials of Apollo -sarjan. Ainakin esittelyn perusteella siinä päästään jälleen tuttujen hahmojen luo Camp Half-Bloodiin. Tuo kuulostaa sellaiselta, että kirja on ihan pakko saada luettavaksi mahdollisimman pian.

-----
Alkuteos: The Sword of Summer
Otava 2016, 493 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

2. toukokuuta 2016

Kiinnostavimpia syksyn (ja vähän kesänkin) uutuuksia

Etsiskelen vieläkin sitä kirjaa, joka sytyttäisi jälleen lukuintoni ja innostuisin lukemaan jonkun kirjan ihan kokonaan. Tällä hetkellä mikään ei oikein jaksa kiinnostaa niin paljon, että parilta ensimmäiseltä sivulta pääsisin eteenpäin. Miekkamyrskykin edistyy hitaasti.

Lukujumissani huvitin kuitenkin itseäni katselemalla kustantamoiden uutuusluetteloita. Nyt viimeisetkin odottamani luettelot ovat ilmestyneet, joten pääsin kokoamaan jonkinlaista listaa, mitä kaikkea odotan kesällä ja syksyllä.



Kesäkuu:
Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta (Aula & Co)
Patrick Ness: Hirviön kutsu (Tammi)
Ursula Poznanski: Äänet (Atena)

Lauren Beukesilta olen lukenut Säkenöivät tytöt, josta tykkäsin, ja olen odotellut, että kirjailijalta suomennettaisiin jotain lisääkin. Nyt sitä on tulossa ja Zoo City kuulostaa todella kiinnostavalta. Suomennoksen julkaisee uudehko kustantamo Aula & Co, jolta on tulossa muutakin kivaa syksyllä.

Patrick Nessin Hirviön kutsua olen englanninkielisenä katsellut useammankin kerran ja miettinyt ostaisinko. Jim Kayn kuvittamaa tarinaa on kehuttu valtavasti, joten tämä tulee melko varmasti luettua.

Ursula Poznanskin Äänet on kolmas Beatrice Kaspary - romaani. Pidin kahdesta edellisestä (Viisi ja Sokeat linnut) osasta, joten tämäkin tulee varmasti luettua.



Heinäkuu:
Chris Riddell: Ada Gootti ja Humiseva karju (Gummerus)
Hugh Howey: Hiekka (Like)
S.K. Tremayne: Jääkaksoset (Otava)

Loistavaa, että ihanaa Ada Goottia tulee näin nopeasti lisää. Kaksi edellistä osaa ovat olleet niin ihania, että Humiseva karju on pakkolukemista. 

Alunperin viitenä pienoisromaanina julkaistu Hugh Howeyn Hiekka taitaa olla minulla englanninkielisenä e-kirjanakin, mutta luultavimmin kirjan lukeminen siirtyy suomennokseen.

S.K. Tremaynen Jääkaksosissa toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut, mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi. Kiinnostukseni herättämiseen ei tarvittu oikeastaan mitään muuta kuin tuo lause.





Elokuu:
Emma Cline: Tytöt (Otava)
Mats Strandberg: Risteily (Like)
Stephen King: Mersumies (Tammi)
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (Aula & Co)

Emma Clinen esikoisromaani vaikuttaa esittelypätkän perusteella kiinnostavalta.

Mats Strandbergin Risteilyssä lupaillaan "kauhua ruotsinlaivalla Stephen Kingin hengessä" eli tämä vaikuttaisi olevan juuri sitä, mistä minä tykkään.

Elokuussa pääsee taas lukemaan Stephen Kingiä suomeksi. Mr. Mercedes oli minulla vähän aikaa sitten lainassa kirjastosta, mutta palautin sen lukemattomana. Suomennos luultavasti innostaa jälleen tarttumaan Kingiin.

Iloitsen aina kun joku kiinnostava YA-sarja saadaan suomeksi. Victoria Aveyardin Red Queen - sarjan aloitusosa Punainen kuningatar löytyy englanninkielisenä e-kirjana minulta, mutta vielä se on lukematta. Ihan vain senkin takia, että sarja on päätetty suomentaa, aion siirtää kirjan lukemista elokuulle ja suomennokseen.




Syyskuu:
Hanna-Riikka Kuisma: Viides vuodenaika (Like)
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia (Tammi)
Julie Murphy: Dumplin (Otava)

Kesän ja syksyn odotetuimpien joukossa ei minun kohdallani juuri suomalaisia ole. Hanna-Riikka Kuisman Viides vuodenaika tekee kuitenkin poikkeuksen.

Edellinen Murakami suomennos on vielä lukematta, mutta silti odotan jo seuraavaa. Syyskuussa sitä sitten pääsee lukemaan.

Julie Murphyn Dumplin kuulostaa ihanalta nuortenkirjalta itsensä hyväksymisestä - koosta viis.



Lokakuu:
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga - Neljäs kirja (Like)
Catherine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus (Otava)
John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow (WSOY)
Maria Turtchaninoff: Naondel (Tammi)
Steinar Bragi: Sumu (Like)

Lisää Sagaa, kyllä kiitos! Hienoa, että lisää saadaan suomeksi suht. nopealla tahdilla.

Catherine McGeen kirja aloittaa Tuhat kerrosta trilogian, jossa ollaan tulevaisuuden New Yorkissa tuhatkerroksisessa superpilvenpiirtäjässä.

John Greeniä tulee tänä vuonna ihan tuplasti kun lokakuussa ilmestyy Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen yhteisteos Let It Snow. En edelleenkään ole Greenin suurin fani, mutta enköhän minä tämänkin lue.

Maria Turtchaninoffin Naondel on itsenäistä jatkoa Maresille. Kirjassa palataan Punaisen luostarin perustamisen aikoihin.

Steinar Bragin Sumu lupailee psykologista jännitystä Islannin takamailla. Neljä nuorta aikuista törmää sankassa sumussa mökkiin, jonka salaperäiset asukkaat tarjoavat matkalaisille yöpaikan. Kuulostaa hyytävältä - ja hyvältä.

1. toukokuuta 2016

Takashi Hiraide: Kissavieras & Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Oho, nyt onkin jo toukokuu. Luin huhtikuussa suorastaan hävettävän vähän ja bloginkin suhteen olin vähän liiankin laiska. Lukeminen jumittelee vieläkin, mutta blogin kanssa yritän nyt päästä ajan tasalle ja bloggaamattomat kirjat (onneksi niitä on vain kaksi) esiteltyä. Olen myös katsellut kustantamoiden uutuusluetteloita, joten pientä koontia syksyn (ja vähän kesänkin) kiinnostavimmista kirjoista on tulossa piakkoin.

Tykkäsin kovasti sekä Hiraiden että Morrisonin teoksista, mutta luku- ja blogijumien takia ne ovat jääneet blogissa esittelemättä. Molemmat on siis luettu jo aika päiviä sitten, mutta nyt vihdoinkin muutama sananen kummastakin.

TAKASHI HIRAIDE: KISSAVIERAS

Takashi Hiraiden Kissavieras onnistui melkein menemään minulta kokonaan ohi kevään uutuuksista. Onneksi huomasin tämän kuitenkin Instagramin puolelta, sillä kirja oli ehdottomasti jotain, mitä halusin lukea. Ja kansi on jotain aivan upeaa. Katsokaa nyt sitä. Pelkistetty, mutta lumoava. Upea kansi on Satu Kontisen käsialaa.

Eräänä päivänä Tokion laitamilla asustelevan kirjailijapariskunnan pihalle tassuttelee kissa, joka vierailee pihalla seuraavinakin päivinä. Chibiksi nimetyn kissan lähes päivittäiset vierailut muuttavat pariskunnan elämän. Chibi alkaa tuntua aivan kuin omalta kissalta, vaikka kissa palaakin aina oikeiden omistajiensa luo. Sitten tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken.

Kissavieras on kaunis ja minimalistinen kirja. Tässä oli sellainen miellyttävän verkkainen ja erittäin japanilainen tunnelma, johon en voinut muuta kuin ihastua. 

Kissanomistajana minua erityisesti ilahduttivat ne kohdat, joissa kerrottiin Chibin tekemisistä. Kissojen touhot ovat selvästikin universaaleja, sillä Chibin touhuilut tuntuivat jotenkin niin tutuilta, kuin ne olisi kirjoitettu omasta kissasta. 

Kerrassaan ihana kirja. Rauhallinen ja kevyt, mutta samalla yllättävän viisas ja syvällinen. Kissavierasta on luettu paljon, mutta jos joku ei vielä ole tätä lukenut, suosittelen ehdottomasti lukemaan viimeistään nyt.

------
Alkuteos: Neko no Kyaku
Kustantamo S & S 2016, 152 s.
Suom. Raisa Porrasmaa
kirjastosta


 TONI MORRISON: LUOJA LASTA AUTTAKOON

Luoja lasta auttakoon on vasta toinen lukemani kirja Toni Morrisonilta. Ensimmäinen oli pari vuotta sitten lukemani Koti, josta pidin valtavasti. Lisää Morrisonia päädyin kuitenkin lukemaan vasta nyt.  

Syntyessään Bride on "sudaninmusta" ja vaaleammalle äidilleen Sweetnessille tyttären tumma ihonväri on katastrofi ja kauhistus. Sweetness häpeää lastaan ja äidin ja tyttären välille kasvaa kuilu. Aikuisena Bride on kääntänyt ihonvärinsä edukseen ja hänestä on tullut menestyjä.

Sanon tämän nyt vain kahden kirjailijalta lukemani teoksen perusteella, mutta Morrisonilla on taito kertoa suuri tarina pienessä paketissa. Luoja lasta auttakoon on vain 180 sivua pitkä, mutta tarina on siitä huolimatta väkevä, vahva ja hienosti kerrottu. Kirjassa ei käsitellä mitään pikkujuttuja, mutta siitä huolimatta tarina ei missään vaiheessa tuntunut liian raskaalta. 

Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi Briden suulla, mutta ääneen pääsevät myös esimerkiksi Briden äiti Sweetness ja miesystävä Booker, joista jokainen tuo tarinaan oman lisäyksensä. Morrison saa rakenteen toimimaan hienosti. Näin hienoa ja kauniisti kirjoitettua teosta oli suorastaan ilo lukea. 

Ehkä seuraavan Morrisonini luen vähän aikaisemmin kuin vasta parin vuoden päästä. Morrisonilta on suomennettu tusinan verran teoksia, joten valinnanvaraa luulisi ainakin löytyvän.

-----
Alkuteos: God Help the Child
Tammi 2016, 180 s.
Suom. Kaijamari Sivill
kirjastosta