27. maaliskuuta 2015

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa nökötti lukemista odottavien kirjojen pinossa jo pidempään. Muutaman kerran olin jo melkein aikeissa lukeakin kirjan, mutta sitten tulikin muuta luettavaa. Jokin aika sitten lukemani Syran arvio kirjasta sysäsi minut vihdoinkin tarttumaan tähän, eikä onneksi tarvinnut pettyä. Lukija aamujunassa on yksinkertaisesti ihastuttava kirja.

Joka aamu Guylain Vignolles nousee junaan, kaivaa laukustaan irrallisia sivuja ja lukee niitä ääneen muiden matkustajien iloksi. Kierrätyslaitoksessa töissä oleva Guylain on pelastanut sivut  makulointikoneesta, joka tuhoaa myymättä jääneet kirjat. Guylainin elämä muuttuu kun hän sattumalta löytää junasta muistitikun, jonka sisältämä päiväkirja lumoaa Guylainin. Hän ryhtyy jäljittämään päiväkirjan kirjoittajanaista Pariisin ostoskeskuksista.

Lukija aamujunassa on ihanan hyväntuulinen ja leppoisa kirja, jonka jokainen sivu nosti hymyn huulille. Olisin ahmaissut 188 sivuisen kirjan yhdessä hetkessä ellei välillä muu elämä olisi ärsyttävästi pakottanut laskemaan kirjan käsistä ja tekemään jotain muutakin.

Guylain on hahmona todella sympaattinen ja myös Guylainin ystävä Giuseppe oli kiinnostava hahmo. Giuseppen "jalkojen" etsintä oli yhtä aikaa hassua ja vähän surullistakin. Päiväkirjamerkinnöissä salaperäisen kirjoittajanaisen epätavallinen työ on kuvattu erittäin hauskasti ja varsinkin tätismit ovat mainioita.

Aikuisten saduksikin sanottu kirja on nopealukuinen. Didierlaurentin kerronta kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin. Kirjan loppu on niin ihana, että viimeistään sen takia kirjan lukemisen jälkeen on vielä pitkään hyvä mieli. Lukija aamujunassa oli juuri sopivan piristävä kirja hieman raskaampien lukukokemusten jälkeen.

Lukija aamujunassa kuittaa haasteesta kohdan 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit. Pariisiin kun pääsisi! :)

-----
Alkuteos: Le Liseur du 6h27
Tammi 2015, 188 s.
Suom. Kira Poutanen
kirjastosta

24. maaliskuuta 2015

Robert Louis Stevenson: Aarresaari

Muistan, että joskus pienenä yritin kuunnella Robert Louis Stevensonin Aarresaarta satukasetilta, mutta tarina oli mielestäni hirveän pelottava, enkä koskaan uskaltanut kuunnella loppuun asti. Kun mietiskelin minkä yli 100-vuotiaan kirjan haluaisin 50 kategorian haasteeseen lukea, päätin, että ehkä nyt parikymmentä vuotta vanhempana olen jo tarpeeksi rohkea lukeakseni vihdoinkin Aarresaaren loppuun asti.

Leskiäitinsä kanssa majataloa Englannin rannikolla pitävä Jim Hawkins saa majatalossa yöpyvältä merimieheltä haltuunsa kartan, joka vie kaukaiselle saarelle piilotetun aarteen luokse. Yhdessä tohtori Liveseyn, patruuna Trelawneyn sekä vähintäänkin epäilyttävän miehistön kanssa Jim lähtee seikkailulle kohti Aarresaarta. 

Aarresaari ei ollutkaan yhtään niin pelottava kuin se pienenä kasetilta kuultuna vaikutti. Tarina kuitenkin tuntui lähtevän liikkeelle hieman hitaasti ja jähmeästi. Menikin jonkin aikaa ennen kuin Jim ja kumppanit edes pääsivät lähtemään aarrejahtiin. Alun jälkeenkin tarina tuntui etenevän ajoittain omaan makuuni liian hitaasti, mutta siitä huolimatta Aarresaari oli varsin viihdyttävä merirosvoseikkailu.

Kirjan ehdottomasti kiinnostavin hahmo oli vähän ketku John Silver, joka kääntää takkia ja vaihtaa puolta aina kun se hänelle parhaiten sopii.  Jim Hawkins oli yllättävänkin nokkela poika, joka onnistui selviämään useammastakin kiperästä tilanteesta. Aarresaari on erittäin miehinen seikkailu, sillä Jimin äidin lisäksi tarinassa ei juurikaan naishahmoja ollut.  

Aarresaari taitaa olla ensimmäinen lukemani teos Stevensonilta, sillä en ole yhtään varma olenko joskus lukenut kirjailijan toisen tunnetun teoksen, Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden. Luultavasti en, vaikka tarina toki on tuttu jo muuten. Pitääkin jossain vaiheessa paikkailla aukkoa yleissivistyksessä ja tarttua Stevensonin muuhunkin tuotantoon.

Aarresaari sopii lukuhaasteessa kohtaan 23. A book more than 100 years old.

------
Alkuteos: Treasure Island
Otava 2004,  320 s.
Suom. Jukka Kemppinen
kirjastosta

18. maaliskuuta 2015

Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Kuvernöörin nousu

The Walking Dead on ehkä paras tv-sarja ikinä ja oikeastaan ainoa, mitä jaksan aktiivisesti seurata. Sarjakuvanakin TWD on aivan yhtä loistava ja hyllyssäni majaileekin setti tähän asti ilmestyneitä suomennettuja kokoelmia. Koko sarjan luojan Robert Kirkmanin yhdessä Jay Bonansingan kanssa kynäilemä Kuvernöörin nousu oli siis tällaiselle zombeista innostuneelle melkeinpä pakkoluettavaa.

Philip Blake, hänen tyttärensä Penny, veljensä Brian sekä kaverinsa Nick ja Bobby pakenevat kotiseuduiltaan päämääränään mikä tahansa paikka, missä epidemia ei vielä raivoa ja kadut eivät ole täyttyneet vaeltavista elävistä kuolleista. Atlantassa huhutaan olevan turvapaikka, mutta matka suurkaupunkiin on vaarallisempi kuin he uskoivatkaan. Philipin on oltava valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen tytärtään ja veljeään.

Philip Blaken eli Kuvernöörin taustoja valottava tarina oli kiinnostavaa luettavaa. Olen miettinyt miten ihmisestä tulee niin hirvittävä kuin Kuvernööri varsinkin sarjakuvassa on. Onko syynä yksinkertaisesti mielen kierous vai muuttuneessa maailmassa koetut kauheat asiat. Kuvernöörin nousun luettuani kallistun enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kuvernöörin nousu on väkivaltainen, karu ja raaka tarina, jossa halkotaan zombien kalloja, aivonpalaset ja suolenpätkät lentävät sekä muutenkin meno on välillä erittäin veristä. Herkemmälle lukijalle tämä saattaa olla vaikeampaa luettavaa, mutta tv-sarjaa katsonut tuskin hätkähtää hurmeisista hetkistä.

Vaikka välillä kerronta tuntui hieman käsikirjoitusmaiselta ja liiankin toteavalta, oli tarina paikoitellen oikein jännittävä ja lopussa niin täydellinen yllätyskäänne, että en ollenkaan osannut odottaa mitään sellaista. Kirjassa oli myös muutama oikein hieno kytkös sarjakuvaan, esimerkiksi Wiltshire Estatesin varoituskyltin alkuperä. Mukana olivat myös Chalmersin siskokset, jotka on poimittu kirjasta sarjan neljännelle tuotantokaudelle, tosin varsin paljon muokattuna.

Kuvernöörin nousu toimi tv-sarjaan ja sarjakuvaan rakastuneella oikein mainiosti ja saattaa toimia, vaikka The Walking Dead missään muodossa ei olisikaan tuttu. Tarina ja maailma kuitenkin avautuvat paljon paremmin jos on edes vähän tutustunut siihen missä TWD:ssä mennään. 

Kirjalle on jo ehtinyt ilmestyä suomeksi jatkoakin. The Walking Dead II - Tie Woodburyyn ilmestyi helmikuussa ja ehdottomasti tulee tuokin osa luettua jossain vaiheessa, toivottavasti melko piankin.

The Walking Dead - Kuvernöörin nousu kuittaa haasteesta kohdan 49. A book based on or turned into a TV show.

------
Alkuteos: The Walking Dead: Rise of the Governor
Like 2014, 361 s.
Suom. Marika Saastamoinen
oma ostos

11. maaliskuuta 2015

Colleen Hoover & Tarryn Fisher: Never Never

Amazonilta on liian helppo tehdä parin dollarin e-kirjalöytöjä, jotka saattavat olla pelkkää roskaa tai täyttä timanttia. Colleen Hooverin ja Tarryn Fisherin yhdessä kynäilemä Never Never kuului onneksi jälkimmäiseen.

Charlie ja Silas ovat seurustelleet neljä vuotta ja tunteneet toisensa siitä asti kun oppivat kävelemään. Yllättäen kesken koulupäivän tapahtuu jotain; he menettävät muistinsa ja kaikki muistot itsestään ja elämästään. Äkkiä he ovat täysin tuntemattomia toisilleen. Silas on valmis tekemään kaikkensa muistaakseen, Charlie unohtaakseen.

Erittäin houkuttelevasti kirjoitettu esittelypätkä oli onnistunut nostamaan odotukseni tätä kirjaan kohtaan jonnekin taivaisiin, mutta silti yllätyin miten hyvä Never Never olikaan. Kirja oli ehdottomasti kunnon page-turner; kirja, jota on pakko vain ahmia sivu sivulta eteenpäin.

Olen hieman ymmälläni miten kirja, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa niihin vastauksia voi olla näin koukuttavaa ja mukanaan vievää luettavaa. Useammin kuin kerran pohdiskelin, että mitä ihmettä onkaan tapahtunut ja yritin arvuutella mitä tulee tapahtumaan osumatta kertaakaan oikeaan.

Mysteeri Charlien ja Silaksen ympärillä avautuu pikku hiljaa muisto kerrallaan ja kun ehtii jo tuntua siltä, että kohta kaikki on jo selkeämpää, Hoover ja Fisher heittävät sekaan vielä uusia arvoituksia. Never Never yllättää kerta toisensa jälkeen ja viimeistään lopussa on niin odottamaton jättiyllätys, että oksat pois. Lopun täyskäännös saa näkemään kaiken kerrotun aivan uudella tavalla.

Pidin valtavasti sekä Charliesta että Silaksesta. Hahmoihin ehti lyhyen kirjan aikana kehittyä aivan erityinen kiintymys, sillä asiat paljastuivat lukijalle samaan aikaan kuin hahmotkin ne saivat tietää. Kiinnostavaa oli miten vuoroluvuin äänessä olevat päähenkilöt suhtautuvat itseensä muistinmenetyksen jälkeen aivan eri tavoilla.

Kirjaa aloittaessani luulin, että tämä olisi itsenäinen teos, mutta viimeistään lopussa selvisi, että Never Never on sarjan aloitus. Onneksi Never Never: Part Two ilmestyy jo toukokuun 17. päivä eli muutamaa kuukautta pidempään ei tarvitse odotella. Jatkon kimppuun aion hyökätä heti kun se ilmestyy.

Never Never kuittaa lukuhaasteesta kohdan 27. A book you can finish in a day.

------
2015, 159 s.
oma ostos 

8. maaliskuuta 2015

Jonathan Luna & Sarah Vaughn: Alex + Ada, volume 1

Selailin Google Playlla kirjoja ja sattumalta tielleni osui tämä Jonathan Lunan ja Sarah Vaughnin Alex + Ada - sarjakuvan ensimmäinen numero, jonka sai ladattua ilmaiseksi. Ihastuin tarinaan sen verran, että halusin jatkaa sarjaa pidemmällekin. Tämä volume 1, joka kokoaa yksiin kansiin sarjan numerot 1-5, tulikin sitten hankittua ihan omaan hyllyyn.

Alex on yksinäinen ja masentunut nuorukainen, joka kaipailee vielä kuukausienkin jälkeen entistä tyttöystäväänsä. Syntymäpäivänään Alex saa lahjaksi jotain, mitä hän vähiten haluaa: uusinta uutta olevan Tanaka X5 androidin. Alexin on vaikea tottua androidiinsa, sillä Ada näyttää ihmiseltä, mutta on kuitenkin pelkästään kone, joka tekee niin kuin käsketään ja vain niin kuin käsketään. Alex ei halua Adan olevan pelkkä aivoton kone, mikä saa hänet tekemään jotain erittäin kiellettyä.

Alex + Ada sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa teknologia ja robotit ovat apuna kaikessa. Puheluita tehdessäkään ei tarvitse enää puhelinta tai edes oikeastaan puhua kun viestinsä voi välittää suoraan ajatuksina vastaanottajalle. Samalla tavalla hoituu esimerkiksi valojen sytyttäminen ja ovien lukitseminen. Teknologia ei kuitenkaan ole tuonut pelkkää onnea, vaan myös vakavia ongelmia ja onnettomuuksia, mikä on pakottanut rajoittamaan androidien tekoälyä.

Pidin valtavasti Alex + Adan visuaalisesta ilmeestä ja Jonathan Lunan piirrostyylistä, joka on mukavan pelkistettyä, selkeää ja samalla omaan silmään erittäin kaunista. Verkkaisesti etenevä tarina vaatii keskittymistä, mutta palkitsee hienolla pohdiskelulla ihmisyydestä ja tietoisuudesta.

Tässä kokoelmassa tarina pääsee oikeastaan vasta alkuun, vaikka paljon ehtiikin jo tapahtua. Aion ehdottomasti jatkaa sarjaa eteenpäinkin ja tulee olemaan varmasti kiinnostavaa nähdä miten tarina tästä eteenpäin lähtee kulkemaan. Lisäksi kiinnostaa kovasti millaiseksi Adan hahmo muodostuu lopussa tapahtuneen käänteen jälkeen.

Nyt maaliskuussa ilmestyi Alex + Ada, volume 2, johon on koottu sarjan numerot 6-10. Irtonumeroina tämän lukemista pystyisi jo jatkamaan, mutta haluan ehkä mieluummin lukea yksissä kansissa hieman enemmän eli seuraavaa kokoelmaa odotellessa.

Alex + Ada kuittaa lukuhaasteesta kohdan 40. A graphic novel.

------
Image Comics 2014, 128 s.
oma ostos

4. maaliskuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Olen yrittänyt tänä vuonna parantaa tapaani roikottaa blogitekstejä luonnoksissa liian pitkiä aikoja. En ole tainnut onnistua tuossa kovin hyvin, sillä nytkin tekstiluonnoksia on ehtinyt kertyä muutama ja niistä pisimpään on joutunut odottelemaan Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, vaikka kirja olisi ehdottomasti ansainnut päästä blogiini heti lukemisen jälkeen. 

Osallistuin joulukuussa Elisa Kirjan ja Blogatin järjestämään kirjaystävärinkiin, jossa valittiin kirja lahjaksi toiselle bloggaajalle. Minulle lahjan valitsi Erja ja hänen valitsemansa kirja oli täysi yllätys, mutta onneksi oikein miellyttävä sellainen.

Suomalainen Alina ja amerikkalainen Joe tapaavat Italiassa, rakastuvat ja romanssista seuraa avioliitto ja poika, Samuel. Sopeutumisvaikeudet Suomeen ajavat Joen lähtemään takaisin Yhdysvaltoihin. Alina jää yksin poikansa kanssa. Parikymmentä vuotta myöhemmin sekä Joella että Alinalla on uudet perheet ja Samuelista on kasvanut eläinten oikeuksia ajava nuorukainen. 

Myönnän, että minulla ei ennen tämän lukemista ollut hajuakaan mistä viime vuoden Finlandia - palkinnon napannut He eivät tiedä mistä tekevät kertoo. Nimen olin kyllä kuullut jossain uutisoinneissa, mutta muuten Valtosen romaani oli omalla osallani jäänyt erittäin vähälle huomiolle. Lähdin siis lukemaan kirjaa täysin avoimin mielin ja vailla minkäänlaisia odotuksia.

He eivät tiedä mitä tekevät on monitasoinen ja yksinkertaisesti huikean hyvä romaani, joka yhdistää erittäin taidokkaasti monta kiinnostavaa aihetta, kuten esimerkiksi sosiaalisen median ja teknologian tulevaisuus, ekoterrorismi, akateeminen maailma ja kulttuurierot Suomen ja Yhdysvaltojen välillä.

Harmittaa, että otin samanaikaisesti lukuun muitakin kirjoja, jotka onnistuivat puskemaan itsensä tämän ohi ja työntämään He eivät tiedä mitä tekevät useammankin kerran syrjään. Näin hyvä kirja olisi ehdottomasti ansainnut, että siihen keskittyy täysillä, eikä anna muiden kirjojen rikkoa lukurytmiä. Tämä on ehdottomasti otettava uudestaan lukuun, korjattava ensimmäisen lukukerran virheet ja yksinkertaisesti vain nautittava hienosta kotimaisesta romaanista.

En ole ennen tätä lukenut mitään Valtoselta eli kirjailija on minulle aivan uusi tuttavuus. Ainakin kirjailijan edellinen teos Siipien kantamat kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että jossain vaiheessa tulee varmasti luettua lisääkin Valtosta.

He eivät tiedä mitä tekevät sopii haasteessa kohtaan 1. A book with more than 500 pages.

-----
Tammi 2014, 554 s.
lahjaksi saatu (Blogat)