25. heinäkuuta 2013

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Kesästä on jo nyt tullut parempi kirjakesä kuin osasin odottaa. Luettuna, mutta vielä bloggaamista odottamassa on muutamakin vastaluettu teos ja kirjapinon päällimmäisinä odottaa pari kesän uutuuskirjaa, jotka tänään kävin hakemassa kirjastosta itselleni luettavaksi. Siskoni suosituksesta ja kehotuksesta päätin viimeinkin alkaa lukea Muumi - kirjoja, jotka tuntuivat täydellisiltä kesäkirjoilta. 

Myrsky rikkoo Muumilaakson rauhallisuuden ja pahaenteiset merkit enteilevät jotain suurta. Piisamirotan puhuttua tulisesta tähdestä, joka syöksyy suoraan Muumilaaksoon, Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornista. Matkasta tulee pitkä, sillä Muumipeikko ystävineen joutuu kokemaan yhtä sun toista vaarallista ennen kuin matka on ohi.

Jostain syystä päädyin lukemaan tämän kirjan vasta nyt, vaikka Muumeista pidin jo pienenä tv-sarjan myötä ja sarjakuviakin olen jonkin verran lukenut. Muumipeikko ja pyrstötähti oli sympaattinen satu, joka sopii ehdottomasti myös vähän aikuisemmille luettavaksi ja tykättäväksi. Janssonin ihastuttava kuvitus täydentää erinomaisesti hienoa tarinaa.

Tuhon merkit ja odotus ovat koko ajan läsnä tarinassa, joten ehkä pienempää lukijaa voi pyrstötähden odotus hieman pelottaa, mutta aikuisena en juurikaan kiinnittänyt aavistuksen pelottavaan tunnelmaan juurikaan huomiota. Ihastuin tässä oikeastaan eniten siihen, että hahmot tuntuivat paljon aidommilta ja persoonallisemmilta kuin tv-sarjassa, jossa muistelisin, vaikka en olekaan aikoihin yhtään jaksoa katsonut, hahmojen olevan aika lailla erilaisia.

Olen jo hamstrannut itselleni kirjastosta odottamaan loput Muumi - kirjat, joten seikkailut Muumilaaksossa jatkuvat varmasti pian kunhan saan pari kiireisempää kirjaa luettua pois alta. Toivottavasti muutkin kirjat ovat yhtä ihania kuin tämä ensimmäinen.

------
Alkuteos: Kometjakten
WSOY 2010, 144 s.
Suom. Laila Järvinen
kirjastosta

18. heinäkuuta 2013

Kumman rakas

Kumman rakas on kirja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Vihdoinkin muistin etsiä tämän kirjastosta luettavakseni. Kumman rakas on kiinnostavan uuden - tai no ei ehkä enää niin kamalan uuden - kustantamon Osuuskumman ensimmäinen julkaisu. Tämän kirjan jälkeen kustantamo on julkaissut muutaman muunkin teoksen, jotka toivottavasti päätyvät luettavakseni jossain vaiheessa.

Kumman rakas on novelliantologia, jonka novelleja yhdistää erilainen rakkaus. Kirjan 14 novellia edustavat spekulatiivista fiktiota ja mukana on niin keijurakkautta, vampyyreitä, galaktista rakkautta kuin myös noitia ja yllättävää isyyttä.

Odotin innolla tämän lukemista, koska kokoelman novellit vaikuttivat juuri sellaisilta, mistä saattaisin pitää kovastikin. Harmittavasti jouduin pettymään kun oikeastaan yksikään novelli ei ollut niin hyvä kuin olisin toivonut. Selvää suosikkia joukossa kirjan tarinoista ei minulla ollut, mutta onneksi mukana oli monen ihan hyvän tarinan lisäksi vähän parempiakin kertomuksia. Pidin kuitenkin ainakin Siria Kohosen Patakuningattaresta sekä Jussi Katajalan Katarsiksesta, joista jälkimmäinen oli kokoelman parhaimmistoa. Antiikin Kreikkaan sijoittuva kiehtova tarina jumalattareen rakastuvasta miehestä oli kiehtova ja hyvin kirjoitettu.

Vaikka Kumman rakas ei aivan täysillä minuun uponnutkaan tai onnistunut lumoamaan minua, oli se silti kiinnostava lukukokemus. Lukisin mielelläni enemmänkin suomalaisia spefinovelleja, joten siinä suhteessa Kumman rakas on toivottu julkaisu, joka toivottavasti tavoittaa enemmänkin lukijoita. Nopealla googlettamisella tätä ei ole ainakaan liian monessa blogissa luettu, vaikka kirjaa kyllä voi suositella luettavaksi kaikille, jotka tykkäävät kaiken maailman outouksista.

-------
Osuuskumma 2012, 249 s.
Toim. Taru Luojola & Tarja Sipiläinen
kirjastosta

16. heinäkuuta 2013

Heleena Lönnroth: Salaisuus eli Sininen Motelli

Heleena Lönnroth on minulle uusi kirjailijatuttavuus, sillä vaikka Lönnroth on ilmeisesti varsin tuottelias kirjailija, ei hänen teoksiaan ole sattunut tielleni. Paitsi nyt kun huomasin kirjastoreissulla uutuushyllystä hänen uusimman kirjansa Salaisuus eli Sininen Motelli. Jo takakansitekstin perusteella mietin, että onkohan tämä ihan minua varten, mutta lainasin kuitenkin kirjan ja luinkin sen, vaikka kirjan herättämät ajatukset olivat lopulta melko negatiivisia.

Motellista löytyy raa'asti surmatun naisen ruumis. Surman myötä vuosikymmenen takaiset asiat nousevat pinnalle, etenkin rippipapin ja seurakuntalehtorin tekemät kauheudet rippilapsia kohtaan. Kun pari entistä rippikoululaista päättää kostaa kokemansa, paljastuu menneisyydestä lisää hirvittäviä salaisuuksia.

Salaisuus eli Sininen Motelli oli osin todella vaikeaa luettavaa. Siinä käsitellyt teemat - muun muassa pedofilia ja hyväksikäyttö - ovat vakavia, eikä Lönnroth käsittele niitä mitenkään hissukseen ja vaieten. Useammassakin kohdassa tapahtumien kuvaaminen oli mielestäni melko vastenmielistä ja liian kuvailevaa. Tuntui välillä, että nyt mennään vähän liian yli kun tämäkin törkeys pitää ihan kuin rautalangasta vääntää ja kertoa niin suoraan kuin mahdollista. Eli kirja ei välttämättä sovi luettavaksi kaikkein herkimmille ihmisille.

Muuten kirja oli keskinkertaista luettavaa. Ei kieleltään mitään erityisen loistavaa, mutta ei kuitenkaan liian yksinkertaistakaan. Tapahtumat kulkevat pääosin kahdessa ajassa, mutta valitettavasti välillä tarvittiin hiukan miettimistä missä ajassa juuri sillä hetkellä ollaan eli takaumien ja nykyhetken ero ei ollut tarpeeksi selvä. Lisäksi takakannessakin mainittu poliisi ja poliisitutkimukset motellimurhan ympärillä eivät saaneet juurikaan tilaa tarinassa ja välillä ehdin jo unohtaa, että onkos tässä tällaistakin mukana kun tarina siirtyi niin pitkäksi aikaa muille urille.

Kuten sanottua, jo takakansitekstin perusteella hieman epäilin tykkäänkö tästä kirjasta, enkä ollut väärässä. Salaisuus eli Sininen Motelli oli osin liian suora ja vastenmielinen, että olisin voinut todella pitää tästä kirjasta. Voin kyllä lukea rankkojakin aiheita käsitteleviä kirjoja, mutta tämän kirjan kohdalla olin kai liian herkkä kun yllätyin niin kovasti kirjan suorasukaisuudesta ja kaunistelemattomuudesta.
-------
Zuppa di Porri 2013, 197 s.
kirjastosta

9. heinäkuuta 2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynnin kolmas romaani ja ensimmäinen suomennettu teos Kiltti tyttö on ollut paljon esillä kirjablogeissa, sillä sitä on luettu ja siitä on blogattu paljon. Tietysti minua kiinnosti tietää, että mikäs tällainen kirja on, jonka melkein kaikki muut tuntuivat jo lukeneen. Maltoin kuitenkin mieleni olla lukematta liian tarkkaan muiden mielipiteitä ennen kuin itse saisin kirjan luettavakseni. Onneksi kirjaston varausjono ei ollut aivan mahdoton kun nakkasin varausta tähän, joten en joutunut odottelemaan kirjan saamista sietämättömän pitkään.

Nick ja Amy Dunnen viisivuotishääpäivänä tapahtuu jotain kamalaa. Amy katoaa ja pikku hiljaa kaikki näyttäisi viittaavan siihen, että Nick on katoamisen takana. Parin kodin olohuoneessa on kamppailun jälkiä, keittiön lattialta on pesty pois verta ja Nickin tietokoneelta löytyy omituisia hakutuloksia. Nick vakuuttaa syyttömyyttään ja päästäkseen pinteestä hänen on löydettävä vaimonsa. Mutta minne Amy on kadonnut ja yrittääkö joku lavastaa Nickin syylliseksi katoamiseen?

Kiltti tyttö alkoi erittäin jännittävästi ja tuntui siltä, että olen jo muutamien ensisivujen jälkeen koukussa. Amyn katoamiseen punoutui pikku hiljaa uusia paljastuksia ja käänteitä, jotka varmistivat, että pysyin tiiviisti kirjan ääressä lukemassa sivuja eteenpäin. Mutta sitten tapahtui täyskäännös lukukokemukseeni. En halua paljastaa kirjan juonesta liikaa, mutta kun totuus Amyn katoamisesta paljastui, tuntui hyvältä vaikuttanut kirja tekevän käännöksen huonompaan suuntaan. En oikeastaan edes yllättynyt suurimmasta osasta käänteistä, koska osasin hiukan jo arvailla, että näin tässä oikeasti tapahtui. Mitä lähemmäs kirjan loppua mentiin, sitä epäuskottavammaksi kirja muuttui. Viimeisten sivujen aikana jo ajattelin, että miten niin hyvin alkanut kirja voikaan lopusta olla jotenkin niin typerä. Eli en pitänyt loppuratkaisusta tai viimeisen osan tapahtumista juuri ollenkaan.

Molemmista kirjan päähenkilöistä, Nickistä ja Amysta, oli todella vaikea pitää. Nick tuntui jo alussa erittäin ärsyttävältä ja vastenmieliseltäkin ihmiseltä, mutta Amysta pidin päiväkirjamerkintöjen perusteella oikein paljonkin. Mutta sitten totuus paljastui ja Amy muuttui yhtä ärsyttäväksi kuin Nickin, minkä lisäksi vielä tuplasti häiriintyneemmäksi. Osittain juuri näiden rasittavien päähenkilöiden takia tuntui vaikealta pitää kirjasta edes vähän. 

Kiltti tyttö ei siis valitettavasti onnistunut lumoamaan minua alkua pidemmälle. Olisin pitänyt tästä varmasti enemmän jos alun jännite ja nokkeluus olisivat säilyneet loppuun asti. Flynn kirjoittaa kyllä taitavaa ja sujuvaa kieltä, joten siitä pientä plussaa kirjalle. Kiltti tyttö oli kyllä luettava, mutta ei lähellekään erinomainen.

------
Alkuteos: Gone girl
WSOY 2013, 447 s.
Suom. Terhi Kuusisto
kirjastosta

5. heinäkuuta 2013

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Tämä on yksi kesän uutuuskirjoista, jota olen odottanut todella kovasti. Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan aloitus Kesytön yllätti positiivisesti olemalla oikeasti hyvä fantasiakirja sekä onneksi myös vähemmän Twilight - kopio kuin aluksi olin pelännyt. Sain onneksi toisen osan luettavakseni nopeasti, eikä tarvinnut odotella pitkään, että pääsee lukemaan miten Raisan ja Hukkavaaran tarina jatkuu.

Vaikka Raisa Oja lähti Hukkavaarasta ja yritti unohtaa kainuulaisen pikkukaupungin ihmissudet - ja etenkin sen yhden tietyn ihmissuden - vanhan tuttavan yllättävä vierailu imaisee Raisan jälleen mukaan Hukkavaaran asioihin. Uutiset Hukkavaarasta ovat hälyttäviä. Lauman sisäinen valtataistelu ja sen aiheuttamat muutokset pakottavat Raisan palaamaan Hukkavaaraan, vaikka se saattaakin olla hengenvaarallista. Raisalle selviää myös, että Hukkavaara ei ole vielä paljastanut kaikkia salaisuuksiaan.

Yleensä luen kirjoja päiväsaikaan, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Uhanalainen vangitsi jo ensimmäisten sivujen aikana ja kuin huomaamatta luin kirjaa yömyöhäänkin pitkät tovit, koska oli vain pakko lukea vielä yksi ja sitten toinenkin luku eteenpäin. Tapahtumat kulkevat sujuvasti eteenpäin, eikä missään vaiheessa tullut tylsistymisen hetkiä. Rouhiainen osaa hyvin punoa salaisuuksia auki niin, että liikaa ei paljastu liian varhaisessa vaiheessa, vaan lukija pidetään otteessa kirjan loppuun asti. Lopun tapahtumat varmistivat sen, että ainakin minä jatkan Susiraja - sarjan lukemista jatkossa ja odotan innolla kolmatta osaa.

Pidin Raisasta päähenkilönä jo ensimmäisessä osassa ja onneksi hän oli yhtä voimakastahtoinen myös tässä toisessa. En vain ole varma mitä ajatella kirjassa Raisasta paljastuvista uusista kyvyistä, pidänkö niistä vai en. Mutta kaipa se kuuluu tämän tyylisiin kirjoihin, että päähenkilössäkin pitää olla jotain "vikaa" ja outoa. Kolmatta kirjaa jään innolla odottamaan jo senkin takia, että on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Raisan asiat seuraavassa osassa menevät.

Kirjan kannet ovat onneksi tässäkin osassa onnistuneet. Kansien aavistuksen salaperäinen tunnelma sopii loistavasti kirjan tunnelmaan. Edellisen osan kannen tapaan en ole aivan varma noista kannessa olevista perhosista, koska ainakin minun mielestäni kansi olisi ollut vaikuttava ja tunnelmallinen ilman niitäkin. Omaan silmään perhoset näyttävät jälleen aavistuksen turhalta täytteeltä, mutta onneksi muuten Uhanalainen on saanut kauniit kannet. Erikoismaininta myös kirjan nimelle, joka sopii erinomaisesti kirjan tapahtumiin.

Uhanalainen oli hyvä jatko sarjan avaukselle ja toivottavasti sarjan seuraavakin osa on yhtä mielenkiintoinen ja ennen kaikkea koukuttava kuin kaksi ensimmäistä. Harmi vain, että seuraavaa Hukkavaaraan pääsyä joutunee odottelemaan vielä pitkään. 

------
Tammi 2013, 446 s.
kirjastosta

4. heinäkuuta 2013

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Vaikka siskoni on kovasti kehunut Inka Nousiaisen tuotantoa, en ole ollut kirjailijan teoksista erityisemmin kiinnostunut ennen kuin löysin tämän kirjan kirjaston uutuushyllystä. Paitsi erittäin hyvä esittelyteksti myös ihanan seesteinen ja kaunis kansikuva saivat ottamaan kirjan mukaan ja ei mennyt pitkään kun olin jo lukemassa kirjaa nopeasti eteenpäin.

Vuoden 1938 kuumana kesänä nuori Iida on saanut ensimmäisen työpaikkansa pienen kansakoulun opettajana. Kun kyy puraisee Iidaa, hän kohtaa sillalla salaperäisen Eliaksen, joka muuttaa äkkiä kaiken. Vuosia myöhemmin Iidan sisar Edla tutustuu nuoreen Viljamiin ja joutuu palaamaan kipeään menneisyyteen ja erääseen tiettyyn vaiettuun salaisuuteen.

Mitään ennakko-odotuksia minulla ei tämän kirjan suhteen ollut. Kirkkaat päivä ja ilta osoittautui hieman unenomaiseksi ja kauniisti kirjoitetuksi tarinaksi, joka lumosi minut. Nousiaisen kirjoitustyyli oli ihanan runollista ja yksinkertaisesti kaunista. Kiinnostuin tämän myötä Nousiaisen muustakin tuotannosta ja voisin ehdottomasti lukea kirjailijalta lisääkin.

Hienossa tarinassa oli muutama asia, jotka olivat harmittavan ennalta-arvattavia ja ehkä latistivat tarinan kauneutta, mutta onneksi aivan kaikkea ei sentään pystynyt arvaamaan ennakkoon. Asia, joka minua kirjassa ennalta-arvattavuuksia enemmän ärsytti oli mielestäni liian avoimeksi jäänyt loppu. Pidän enemmän tarinoista, joissa loppu ei jää lukijan pohdiskelun tai arvuuttelun varaan, mutta tuohan on tietysti makukysymys. Jotkut tykkäävät avoimista lopuista, toiset eivät. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tuosta ärsytyksestä huolimatta Kirkkaat päivä ja ilta oli hyvä lukukokemus, pieneen sivumäärään sisällytetty koskettavan kaunis ja haikea tarina.

------
Siltala 2013, 124 s.
kirjastosta

3. heinäkuuta 2013

Aleksi Delikouras: Nörtti 2 - Next level

Ensimmäinen Nörtti - kirja tuli luettua ennen juhannusta ja kakkososa lähti mukaani kirjastosta jo ennen kuin olin lukenut viimeisenkin sivun ensimmäisestä. Tämän kakkososan luin jo jokin aika sitten, mutta kesällä luetuista kirjoista bloggaaminen tuntuu venyvän tavallista pidemmälle. Tykkäsin todella paljon ensimmäisestä kirjasta, joten odotukset tämän toisen osan suhteen olivat varsin korkealla.

DragonSlayer666 pakotetaan mukaan leirikoulumatkalle Kreikkaan, jonne tietysti lähtee valvojaksi myös äidin kreikkalainen poikaystävä Jorgos. Kreikka ei kohtele Dragoa hyvin kun nettikahvilatkin ovat kiinni ja noloja tilanteita riittää myös vieraassa maassa. Jorgoksen päähänpiston myötä Drago pääsee tutustumaan paikallisiin nuoriin ja saa rutkasti itsevarmuutta, jonka avulla voitaisiin ehkä saada Fetasalaatti pois Jakelta.

Jos ensimmäinen kirja nörttipojan seikkailuita oli mielestäni loistava, oli tämä toinen osa melkein loistava. Kirjan kieli on edelleen lennokasta ja hauskaa puhekieltä, mutta jotenkin tarina ei onnistunut imaisemaan minua mukaan aivan niin hyvin kuin ensimmäinen kirja. Siitä huolimatta sivut kääntyivät kuin itsestään ja kasvoilla oli oikeastaan kestohymy koko kirjan lukemisen ajan. Erityisesti minut sai myhäilemään naurusta Jorgoksen loistava kommentti siitä, miksi lentokoneessa kannattaa istua omalla paikallaan.

Nörtti 2 - Next level on hyvä nuortenkirja, joskin pidin ensimmäisestä kirjasta hieman enemmän. Kirjan sivuhenkilöt ovat pitkälti samoja kuin edellisessäkin, mutta etenkin uusi tuttavuus MegaMan oli todella sympaattinen ja kiinnostava hahmo. Aion varmasti lukea lisääkin DragonSlayerin seikkailuita mikäli niitä on tulossa, koska näin hyviä ja hauskoja nuortenkirjoja ei ole ainakaan liikaa.

------
Otava 2013, 173 s.
kirjastosta