4. heinäkuuta 2013

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Vaikka siskoni on kovasti kehunut Inka Nousiaisen tuotantoa, en ole ollut kirjailijan teoksista erityisemmin kiinnostunut ennen kuin löysin tämän kirjan kirjaston uutuushyllystä. Paitsi erittäin hyvä esittelyteksti myös ihanan seesteinen ja kaunis kansikuva saivat ottamaan kirjan mukaan ja ei mennyt pitkään kun olin jo lukemassa kirjaa nopeasti eteenpäin.

Vuoden 1938 kuumana kesänä nuori Iida on saanut ensimmäisen työpaikkansa pienen kansakoulun opettajana. Kun kyy puraisee Iidaa, hän kohtaa sillalla salaperäisen Eliaksen, joka muuttaa äkkiä kaiken. Vuosia myöhemmin Iidan sisar Edla tutustuu nuoreen Viljamiin ja joutuu palaamaan kipeään menneisyyteen ja erääseen tiettyyn vaiettuun salaisuuteen.

Mitään ennakko-odotuksia minulla ei tämän kirjan suhteen ollut. Kirkkaat päivä ja ilta osoittautui hieman unenomaiseksi ja kauniisti kirjoitetuksi tarinaksi, joka lumosi minut. Nousiaisen kirjoitustyyli oli ihanan runollista ja yksinkertaisesti kaunista. Kiinnostuin tämän myötä Nousiaisen muustakin tuotannosta ja voisin ehdottomasti lukea kirjailijalta lisääkin.

Hienossa tarinassa oli muutama asia, jotka olivat harmittavan ennalta-arvattavia ja ehkä latistivat tarinan kauneutta, mutta onneksi aivan kaikkea ei sentään pystynyt arvaamaan ennakkoon. Asia, joka minua kirjassa ennalta-arvattavuuksia enemmän ärsytti oli mielestäni liian avoimeksi jäänyt loppu. Pidän enemmän tarinoista, joissa loppu ei jää lukijan pohdiskelun tai arvuuttelun varaan, mutta tuohan on tietysti makukysymys. Jotkut tykkäävät avoimista lopuista, toiset eivät. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tuosta ärsytyksestä huolimatta Kirkkaat päivä ja ilta oli hyvä lukukokemus, pieneen sivumäärään sisällytetty koskettavan kaunis ja haikea tarina.

------
Siltala 2013, 124 s.
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti