Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä

Blake Crouchin Wayward Pines - trilogian avausosan huomasin tuttuun tapaan kustantamon kevään uutuuksista. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt jo nähdä jonkin pienen mainospätkän trilogiaan perustuvasta tv-sarjasta FOX:ilta.

Salaisen palvelun agentti Ethan Burke päätyy Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsiessään kadonneita kollegoitaan. Kaupungissa kaikki vaikuttaa täydelliseltä, mutta kun Ethan ei saa yhteyttä ulkomaailmaan ja paikallinen seriffikin suhtautuu häneen epäilevästi, käy selväksi, että Wayward Pinesissa on jokin pahasti vialla.

Olipahan jännittävä ja herkullinen lukukokemus. Crouch on kirjoittanut erinomaisen mukaansa tempaavan ja tiukasti otteessaan pitävän kirjan. Useamminkin sai ihmetellä, että mitä ihmettä Wayward Pinesissa oikein tapahtuu.

Wayward Pines - Ei pakotietä olisi ollut ehkä täydellinen viiden tähden kirja, jos lopussa ei sitten olisi iskenyt lievä pettymys. Loppu, vaikka olikin odottamaton ja todellinen yllätyskäänne, tuntui jotenkin pettymykseltä. Ehkä olisin halunnut, että Wayward Pinesista ei olisi paljastunut aivan niin paljon, vaan vielä enemmän olisi jäänyt mysteeriksi. Mietityttää mitä kahdessa seuraavassa kirjassa tapahtuu, onko kaupungilla vielä paljastettavanaan lisää salaisuuksia.

Tätä kirjaa voi ehdottomasti suositella kaikille, jotka haluavat lukea kunnon mysteeriä, maustettuna roppakaupalla Twin Peaks - vaikutteilla.

En yleensä leffa- tai tv-sarjakansista erityisemmin välitä, mutta nämä kannet toimivat erittäin hyvin ja niistä välittyy juuri sellainen sopivan outo tunnelma, mikä tuntui kirjaa lukiessa oikeastaan koko ajan.

Malttamattomana ihmisenä en ole ollenkaan varma jaksanko odottaa elokuulle, että trilogian toinen osa Salaisuus ilmestyy. Saatan kakkoskirjan lukea ennen tuota englanniksikin jos en millään jaksa odottaa. Kesällä näyttäisi olevan sen verran kiirusta, että todennäköisempää taitaa olla suomennoksen kiltti odottaminen.

Koska ehdin tämän juuri sopivasti lukea loppuun ennen helatorstaita 14.5, jolloin tv-sarja starttasi FOX:illa, katsoin ensimmäisen jakson oikein innokkaasti. Ja tykkäsin kyllä kovasti. Ekaan jaksoon oli laitettu aika iso osa tästä kirjasta, joten hieman mietityttää mitä 10-osaisen sarjan seuraavissa osissa tapahtuu, sillä sarjan ykköskausi perustuu juuri tähän ensimmäiseen kirjaan. Seuraavaa jaksoa odotellessa, sittenhän nähdään mitä tapahtuu.

-----
Alkuteos: Pines
Tammi 2015, 330 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

Kirsti Kuronen: Paha puuska

Ehdin muutamasta blogista huomata ylistäviä arvioita Kirsti Kurosen nuortenkirjasta Paha puuska. Vain 75 sivuinen tarina on runomuotoinen ja koska en lue runoja juuri koskaan, suhtauduin kirjaan erittäin suurella varauksella. Paha puuska onnistui kuitenkin karistamaan kaikki ennakkoluulot ja varautuneisuuteni heti ensimmäisellä sivulla.

14-vuotiaan Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri menee syyslukukauden ensimmäisen koulupäivän jälkeen junan alle. Laurin itsemurha suistaa perheen raiteiltaan. Isä muuttaa Tallinnaan, äiti vetää unilääkkeitä ja Hilla istuu metsässä kivellä juttelemassa veljelleen.

Enpä olisi uskonut, että Paha puuska iskee minuun, joka en runoista ole oikein koskaan erityisemmin välittänyt, niin voimakkaasti. Kirja on kauniisti kerrottu, mutta samalla surullinenkin tarina Hillasta, joka yrittää paitsi selvitä veljensä itsemurhasta myös löytää sille syyn, sillä pitäähän teolle olla jokin syy. Lukiessani en oikeastaan edes ajatellut, että nyt luen runoa, vaan tarina kuljetti mukanaan erikoisemmasta kerrontamuodosta huolimatta.

Olin varma, että Paha puuska tulisi koskettamaan myös tällaista kovapintaistakin lukijaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että kuinka paljon Kurosen kirjoittamat kauniit lauseet ja etenkin Hillan vahvat tunteet lopulta koskettivatkaan. Lähellä oli, että en olisi kyynel silmässä tätä lukenut. En voi kuvitellakaan miten väkevä lukukokemus tämä olisi sellaiselle, jolle itsemurha on läheisempi aihe.

Paha puuska on hieno kirja, jota voin ehdottomasti suositella niin nuorille kuin vähän aikuisemmillekin lukijoille. Eikä kannata olla niin kuin minä, että antaa runomuotoisuuden luoda typeriä ennakkoluuloja.

Pahan puuskan lukee nopeasti, mutta se vaikuttaa varmasti pitkään.

Pitkästä aikaa saan lukuhaastettakin eteenpäin. Paha puuska kuittailee haasteesta kohdan 28. A book with antonyms in the title. 

-----
Karisto 2015, 75 s.
kirjastosta

********

Aloitin toukokuun alussa opiskeluihini kuuluvassa työharjoittelussa, jossa aika vierähtääkin sitten ihan syksyn puolelle asti ja saattaa näkyä blogissakin pienenä hiljaiselona.

Jo nyt reilun viikon jälkeen huomaa, että aikaa lukemiseen ei enää sitten olekaan ihan niin paljon kuin toivoisin. Goodreadsin puolella jo valittelin, että kivat kirjat joutuvatkin nyt odottelemaan, että löytyy tarpeeksi lukuaikaa.

Huomasinpas, että blogini 200. postaus lähestyy. Ehkä pitäisi keksiä jotain kivaa sen kunniaksi ;)

Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Tie Woodburyyn

The Walking Deadin jäi maaliskuun lopussa telkkarissa kiduttavan pitkälle tauolle ennen syksyllä starttaavaa kuudetta tuotantokautta. Tarvitsin jotain lievittämään pitkän odotuksen tuskaa. Se jotain oli tietenkin Robert Kirkmanin ja Jay Bonansingan The Walking Dead - Tie Woodburyyn, joka on jatkoa jokunen aika sitten lukemalleni Kuvernöörin nousulle.

Kasvavat zombielaumat pakottavat Lilly Caulin ja pienen joukon selviytyjiä pakenemaan henkensä edestä etsiessään turvapaikkaa eläviltä kuolleilta. Sattumalta tie vie muureilla suojattuun kaupunkiin nimeltä Woodbury, jota johtaa rautaisella otteella itseään Kuvernööriksi kutsuva Philip Blake. Pian Lilly huomaa kuinka pelottaville raiteille Kuvernöörin ajatukset ajautuvatkaan.

Tie Woodburyyn on trilogian toinen osa, joka toimii kyllä mainiosti itsenäisenäkin teoksena. Kuvernöörin nousun tapahtumia sivutaan muutamassa kohdassa, mutta kuitenkin niin, että niistä saa varmasti ensimmäiseen osaan tutustumatonkin lukija. Jotkut asiat kuitenkin avautuvat paremmin jos Kuvernöörin nousukin on luettuna, joten kannattaa aloittaa trilogiaan tutustuminen ihan alusta asti.

Muuten oikein otteessaan pitävä tarina hieman kärsi kun todella montaa asiaa lipsahdettiin toistamaan liian monta kertaa. Esimerkiksi aivan liian monessa kohdassa mainitaan päähenkilön etu- ja sukunimi eli siis Lilly Caul, vaikka pelkällä etunimelläkin olisi varmasti selvitty. Lisäksi ärsytti, että myös aikaa toistettiin niin monesti. Koko ajan johonkin oli senjasenverran minuutteja tai henkilöt eivät tienneet, että viiden minuutin päästä tulisi jotain tapahtumaan. Muutamassa kohdassa tuollainen olisi ollut sopivan dramaattinen kerrontakeino, mutta kun sitä sitten oli melkein jokaisessa luvussa parhaimmillaan vielä useammassa kohdassa, alkoi pikkuisen väsyttää jo.

Zombietarinoiden ja tietysti TWD:n faneille Tie Woodburyyn on vauhdikasta ja jännittävää luettavaa, jossa ei tälläkään kertaa säästellä eläviä kuolleita. Itse asiassa zombeja tuntui vyöryvän entistä enemmän jokaikisen nurkan takaa selviytyjien kiusaksi.

Trilogian viimeinen osa on oikeastaan kaksiosainen, sillä The Fall of the Governor on jaettu kahdeksi kirjaksi. Toivottavasti myös trilogian päätöstä päästään lukemaan suomeksikin jossain vaiheessa.
 

------
Alkuteos: The Walking Dead: Road to Woodbury
Like 2015,  362 s.
Suom. Marika Saastamoinen
kirjastosta