29. kesäkuuta 2014

Janet Evanovich: Kahta kovemmin

Siinä vierähtikin sitten vähän pidempi tovi kun sain luettua toisen osan Janet Evanovichin Stephanie Plum - sarjasta. Sen ensimmäisen, Ensin rahat, luin lokakuussa 2012 ja jo silloin tarkoituksena oli jatkaa sarjaa melkein samantien, mutta jotenkin jatko vain aina jäi lukematta. Tämä kirja ehti olla minulla lainassa varmaankin puolenkymmentä kertaa, mutta aina palautin sen lukemattomana. Paitsi nyt! Kesän uutuuksia odotellessani kaipasin jotain luettavaa ja Kahta kovemmin sopi siihen loistavasti.

Stephanie Plum onnistui keinottelemaan itsensä palkkionmetsästäjäksi serkkunsa firmaan. Helpolta vaikuttava työkeikka paljastuukin roimasti vaikeammaksi, minkä lisäksi Stephanien auto varastetaan ja lisätulojen houkuttelemana Stephanie ottaa vastuulleen löytää 24 varastettua ruumisarkkua. Lisäksi Stephanien polut risteävät melkein joka käänteessä Joe Morellin kanssa, mistä ei välttämättä hyvää seuraa. 

Kahta kovemmin oli ihan mukavaa luettavaa, vaikka välillä tuntuikin etenevän hieman jähmeästi ja muutamassa kohdassa mietin jättäisinkö kirjan kesken, koska tarina ei vaikuttanut niin viihdyttävältä kuin Ensin rahat oli. Mutta jotenkin Evanovich sai minut kuitenkin jatkamaan ja lopulta Kahta kovemmin ei ollutkaan niin kehno lukukokemus kuin jossain vaiheessa vaikutti.

Kirjan ehdottomasti parhainta ja hauskinta antia oli loistava isoäiti Mazur, joka sai hyväntahtoisilla toilailuillaan ja sutkautuksillaan hymyn huulille. Isoäiti Mazur jätti varjoonsa myös päätähti Stephanien, joka tässäkin osassa oli mukavan omapäinen ja räväkkä, eikä onneksi niin typerä kuin välillä edellisessä kirjassa.

Tämä sarja ei kuulu niihin kirjasarjoihin, joita lukisin erityisen ahkerasti, mutta ehkä Evanovichin kirjat voisivat olla juuri sopivaa kesäluettavaa. Ehkä sarjan kolmaskin osa, Kolmas kovanokka, tulee siis kesän aikana luettua jos aikaa riittää kiinnostavimmilta kirjoilta ja etenkin muutamalta kovasti odottamaltani uutuuskirjalta. Kesätyöt ja jalkapallon MM-kisat syövät tällä hetkellä niin paljon aikaa, että toistaiseksi on melko hiljaista lukurintamalla, mutta onhan kesää vielä pitkään jäljellä!

-----
Alkuteos: Two for the dough
WSOY 2009, 330 s.
Suom. Hanna Tarkka
kirjastosta

18. kesäkuuta 2014

Ursula Poznanski: Sokeat linnut

Joulukuussa luin Ursula Poznanskin edellisen suomennetun teoksen Vii5i ja uskallan vieläkin väittää, että se oli yksi parhaista lukemistani dekkareista. Poznanski oli onnistunut kirjoittamaan jännittävän ja mielenkiintoisen tarinan geokätköilyn ympärille. Koska Vii5i oli niin loistava lukukokemus, päädyin varailemaan ja lukemaan myös Sokeat linnut.

Leirintäalueelta löydetään kaksi ruumista: ammuttu mies ja kuristettu nainen. Murhatuilla ei vaikuta olevan mitään yhdistävää tekijää tai yhteistä. Sitten Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary saa selville, että molemmat kuuluivat samaan Facebookin runoryhmään. Harmittomalta vaikuttavassa ryhmässä jäsenet jakavat muille runoja ja niihin yhdistettyjä valokuvia. Kun seuraava ryhmän jäsen kuolee, Beatricen on sukellettava syvemmälle sosiaalisen median kiemuroihin.

Toivoin, että Sokeat linnut olisi ollut yhtä loistava tai ainakin melkein kuin edellinen Poznanskin teos, mutta valitettavasti tämä oli ainoastaan ihan hyvä, eikä yltänyt lähellekään loistavaa. Tarina ei tuntunut hetkeäkään todella vetävältä tai kiinnostavalta, mutta jaksoin toivoa vielä loppuun asti, että jossain kohdassa tapahtuisi kunnon käänne parempaan.

Facebookin runoryhmän jäsenten kommentit ja yleensäkin sosiaalinen media ovat vahvasti mukana kirjassa ja etenkin noita kommentteja on käytetty kiinnostavasti osana tarinaa. En kuitenkaan koskaan ole ollut erityisen kiinnostunut somesta tai ollut Facebookin aktiivikäyttäjä, joten ehkä senkään takia Sokeat linnut ei minun kohdallani oikein toiminut.

Vaikka Sokeat linnut ei minua onnistunutkaan hurmaamaan, missään vaiheessa ei tullut mieleenkään, että olisin jättänyt tämän kesken. Poznanski kirjoittaa kuitenkin niin taitavasti ja viihdyttävästi, että kirjan luki mielellään jo senkin takia, vaikka juoni ei vakuuttanutkaan.

-------
Alkuteos: Blinde Vögel
Atena 214, 425 s.
Suom. Anne Mäkelä
kirjastosta

9. kesäkuuta 2014

Tahereh Mafi: Shatter Me

Goodreadsista löytyi tämäkin ja kirjailijaan pelkkänä nimenä törmäsin jo aiemmin etsiessäni löytyisikö Random Riggsin kolmannesta kirjasta netistä mitään tietoa (Tahereh Mafi on Riggsin puoliso). Esittelyn luettuani tiesin, että Shatter Me oli pakko saada luettavaksi. Kirjastosta tätä ei tietenkään löytynyt (niin kuin ei montaa muutakaan kiinnostavaa teosta), joten omaan hyllyynhän se oli sitten hankittava.

Julietten kosketus tappaa. Yhteiskunnalle vaarallisena hänet on unohdettu virumaan selliinsä karussa laitoksessa ilman minkäänlaista ihmiskontaktia. Sitten Juliette saa sellikaverikseen Adamin, joka mullistaa tytön yksinäisyyden. Laitoksen ulkopuolella yhteiskunta on romahduksen partaalla, mutta yksi taho lupaa muuttaa kaiken. Sama taho haluaa hyötyä Julietten erikoisesta kyvystä ja käyttää tyttöä omiin julmiin tarkoituksiinsa. Juliette voi joko alistua muiden tahtoon tai päättää itse kohtalostaan.

Pidin pidin pidin tästä kirjasta aivan valtavasti! Jo lähtökohdiltaan Shatter Me oli erittäin kiinnostava, toteutukseltaan suorastaan loistava. Tarina kulki eteenpäin sujuvasti ja jälleen kerran kävi niin, että halusin vain lukea ja lukea eteenpäin aina uuden luvun toisen perään. Lopussa tarina lässähti melko pahasti, eikä loppu luonut kunnon jännitystä ja kiinnostusta seuraavaan osaan, mutta siitä huolimatta eiköhän tuo jatkokin tule luettua.

Tietysti tässä oli myös romanssi, josta huomasin yllättäen pitäväni oikein kovasti. Kirjojen rakkaus on aina elämää suurempaa, mutta silti en hirveästi yleensä innostu siirappisista rakkaustarinoista. Tässä se kuitenkin toimii ja on kirjoitettu erittäin kauniisti. Juliette ja Adam olivat ihania, mutta myös Warner kaikessa pakkomielteisyydessään oli kiinnostava.

Mafi kirjoittaa erittäin kauniisti, tunteikkaasti ja omalaatuisesti. Tarina sisältää muun muassa sanojen toistoa ja yliviivauksia, minkä lisäksi teksti pursuilee kielikuvia. Niistä kaikkein runollisimmat ihmetyttivät ja muutenkin tällainen kieli ei ehkä kaikkien mieleen, mutta itse kyllä tykkäsin hirvittävästi Mafin tyylistä. Runollisuutensa takia Shatter Me oli ajoittain hidasta luettavaa, mutta se ei vähentänyt ollenkaan lukunautintoa.

Kirjalle on pakko antaa vielä lisää suitsutusta. Tässä osassa ja sarjan muissa kirjoissa on uskomattoman kauniit kannet. Näitä kelpaa katsella lukiessa ja kirjahyllyssäkin! 

Shatter Me on trilogian ensimmäinen osa. Toinen, Unravel Me, julkaistiin 2013 ja päätösosa, Ignite Me, tämän vuoden helmikuussa. Lisäksi Mafi on kirjoittanut trilogian osien väliin sijoittuvia tarinoita, jotka täydentävät tarinaa. Kirjan elokuvaoikeudetkin on jo ostettu eli tämän uskaltaa ehkä varovaisesti odottaa joskus näkevänsä valkokankaallakin.

------
Harper Collins 2012, 338 s.
oma ostos

7. kesäkuuta 2014

Lauren Conrad: Infamous

Lauren Conradin Fame Game - trilogia tulee päätökseensä tämän osan myötä. Edellisen osan, Starstruck, luin viime lokakuussa ja tämäkin on jo ehtinyt odotella lukemista jonkin aikaa. Infamous oli juuri sopivan kepeää kesäluettavaa, vaikka tämä päätösosa lievä pettymys olikin.

The Fame Game kaipaa kirkkainta ja kiinnostavinta tähteään, mutta myrskyisän lähtönsä jälkeen Madison on päättänyt palata kameroiden eteen vain omilla ehdoillaan. Carmenin elokuvaura on hurjassa nousussa ja juorulehdet kirjoittelevat hieman liiankin ahkerasti ja tarkasti tähtösen elämästä. Katesta ollaan leipomassa seuraavaa musiikin supertähteä, minkä lisäksi sarjan tylsimmäksi leimattu Kate saa postia pelottavan innokkaalta ihailijalta.

Kaikki Conradin kirjat ovat kevyttä luettavaa, eikä Infamous ollut mikään poikkeus. Tämän lukemisessa ei pitkään mennyt, sillä Conradin kirjoitustyyli on hyvin nopealukuista ja sujuvasti etenevää. Onhan tämä tämmöistä helppoa hömppää, mutta aina joskus on mukava lukea juuri sitä.

Kirjan lopetuksessa oli samanlaisia ongelmia kuin L.A Candyn viimeisen osan, Suolaista ja makeaa, lopetuksessa eli se vaikutti hätäisesti keksityltä ratkaisulta. Muutenkin muutamassa juonikuviossa (esim. Katen stalkkeri, Kate/Drew/Carmen - kuvio) olisi ollut potentiaalia saada aikaiseksi enemmän draamaa ja sen myötä käänteitä tarinaan. Sen sijaan nuo oli käsitelty hyvin nopeasti melkein kuin pelkässä sivulauseessa. Tuo kolmiodraama kyhäelmä oli jotenkin väsynyt juonenkäänne, josta en pitänyt ollenkaan.

Kokonaisuudessaan The Fame Game - trilogia oli oikein mukava, päätösosan vioista huolimatta. Päähenkilö Madison muuttui tämän sarjan myötä siitä ärsyttävästä bitchistä paljon sympaattisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi hahmoksi, jonka ilkeän ja täydellisesti puunatun kuoren alla oli ihan oikeasti hyvä ihminen. Ei olisi uskonut L.A Candyn perusteella.

Täysin tähän kirjaan liittymättömänä huomiona, tajusin, että en ole muistanut / jaksanut kirjoitella aika monesta kirjasta, joita olen ehtinyt tämän vuoden aikana lukea. Goodreadsiin olen ne kyllä lisännyt, mutta blogissa en ole esitellyt. Pitääkin yrittää kirjoitella niistä vaikka jotain yhteistä koontia, että saa bloginkin ajantasalle luetuista. Muutenkin tulee varmasti paljon kirjoiteltavaa tänne, koska kesästä näyttäisi tulevan varsin kirjarikas.

------
Harper Collins 2013, 277 s.
oma ostos

6. kesäkuuta 2014

Ayana Mathis: Huonetta ja sukua

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja sieltä uutuushyllystä löytyi tämä Ayana Mathisin esikoisteos Huonetta ja sukua. Nappasin kirjan mukaani ja ajattelin jossain vaiheessa ehkä lukevani sen. Päätinkin sitten heti tarttua tähän, koska tarvitsin jotain luettavaa odotellessani kauan odotettua kirjapakettia saapuvaksi.

Hattie on paennut etelävaltioiden rotuvihaa Philadelphiaan toiveenaan, että hänen lapsensa saisivat pohjoisessa elää ihmisarvoista ja hyvää elämää. Hattien kahdentoista lapsen tarinat ulottuvat 1920-luvulta aina 1980-luvulle kattaen 60 vuotta Yhdysvaltain historiaa. 

Tämä ei nyt oikein ollut minun kirjani. Huonetta ja sukua kuulosti lähtökohdiltaan vahvalta ja vaikuttavalta, mutta ainakaan minusta kirja ei ollut kumpaakaan. Hattien lasten tarinat kerrotaan omina lukuinaan, joissa jokaisessa on keskiössä yksi tai kaksi lapsista. Nuo tarinat tuntuivat täysin erillisiltä, eivätkä tuntuneet nivoutuvan yhteen juuri lainkaan. Novellimaisuudesta on pari muutakin kirjan lukenutta bloggaria huomauttanut ja sama asia häiritsi minuakin tässä kirjassa.

Kaikkien lasten tarinat olivat erittäin kurjia ja surullisia, että Huonetta ja sukua oli varsin synkkä lukukokemus. Lisäksi lasten äiti Hattie vaikutti niin kylmältä omia lapsiaan kohtaan, että hahmosta oli hyvin vaikea pitää. Kirjan kieli ja Mathisin kirjoitustyyli olivat kyllä sujuvaa eli jotain valoisia puolia tästäkin löytyi. Olisin kokonaisuudessaan halunnut kirjasta pitää, mutta harmittavasti Huonetta ja sukua ei onnistunut minua vakuuttamaan.

------
Alkuteos: The Twelwe Tribes of Hattie
WSOY 2014, 277 s.
Suom. Helene Bützow
kirjastosta

2. kesäkuuta 2014

Kendare Blake: Anna Dressed in Blood

En ole ennen juurikaan hyödyntänyt Goodreadsia kiinnostavien kirjojen etsinnässä, mutta nyt olen vihdoinkin tajunnut miten helppoa sieltä onkaan löytää kirjoja, joista ei muuta kautta varmaan edes saisikaan tietää. Kendare Blaken Anna Dressed in Blood löytyi juuri Goodreadsista, kuten myös pari muutakin kirjaa, joita olen hyllyyni hankkinut. 

Kuolleen isänsä jalanjälkiä seuraava Cas Lowood jahtaa ja tuhoaa henkiä, jotka ovat jämähtäneet kummittelemaan kuolemiensa näyttämöille. Vihje vanhalta ystävältä vie Casin ja hänen äitinsä Thunder Bayn kaupunkiin, jossa urbaanilegendan mukaan on vaarallinen henki nimeltä Anna Dressed in Blood. Hän on tappanut jokaisen, joka on astunut hengen ränsistyneeseen kotitaloonsa, mutta Casin hengen Anna kuitenkin säästää. Thunder Bayn keikasta ei tule vain yhtä muiden joukossa, sillä Anna on jotain paljon erikoisempaa ja voimakkaampaa kuin Cas on koskaan ennen tavannut. 

Anna Dressed in Blood oli alusta asti räväkkää ja tiivistunnelmaista teinikauhua. Tapahtumat lähtevät liikkeelle nopeasti ja tarina kuljettaa mukanaan sujuvasti. Mukana kieltämättä oli vivahteita ainakin Supernatural tv-sarjasta, mutta onneksi tuo ei ollut liian häiritsevää. Anna Dressed in Blood toimi oikein hyvin ja tätä lukiessa vierähti useampikin tovi kun lukemista ei millään pystynyt lopettamaan kesken.

Pidin päähenkilö Casista ja Annasta, jolla oli yllättävä yhteys Suomeenkin. Mukaan tarinaan esiteltiin lopulta niin monta hahmoa, että niitä tuntui lopulta olevan liikaakin, sillä äkkiä yksinäinen haamunmetsästäjä ei ollutkaan enää aivan niin yksinäinen. Kirjassakin esitetyt vertaukset Buffy the Vampire Slayerin porukkaan eivät olleet aivan tuulesta temmattuja.

Pidin kirjasta suunnattomasti siihen asti kunnes päästiin ihan loppupuolelle. Lopun sekamelska tuntui olevan kuin aivan eri tarinasta ja loppua olisi voinut hieman pätkiä, että tarina ei olisi saanut aivan niin valtavaa täyskäännöstä. Lopun sekavuus jättää tarinaan tavallaan ihan hyvään kohtaan, josta sarjan seuraavan osan on helppo jatkaa.

Anna Dressed in Blood on siis sarjan ensimmäinen osa. Toinen, Girl of Nightmares, on jo ilmestynyt. Casin ja Annan tarinan jatko kiinnostaa, joten kakkososan varmaankin jossain vaiheessa hankin luettavaksi.

Rakentelin blogilleni uuden ulkoasun, sillä halusin omanlaiseni ulkoasun. Siitä tulikin sitten simppeli ja selkeä. En kuitenkaan vielä ole täysin tyytyväinen tähän, joten ulkoasuun luultavasti tulee vielä pientä hienosäätöä. Otsikon ihastuttava kuva siskoni piirtämä. Kiitos hänelle siitä! :) 
------
Tor Books 2012, 316 s.
oma ostos

1. kesäkuuta 2014

Arvonnan voittaja

Blogini ensimmäisen arvonnan osallistumisaika päättyi eilen illalla ja olin heti tänään innokkaasti suorittamassa arvontaa. Koska tykkään tehdä joitain asioita ihan perinteisesti, päädyin työläämpään ratkaisuun arvonnan toteuttamisen kanssa. 

Innoissani leikkelin pikkulappusia arvontaa varten, kirjoittelin niihin osallistujien nimet, laput kuppiin (Mariskoolille oli kerrankin jotain muuta käyttöä kuin pelkkä koriste) ja sieltä sitten poimin yhden onnekkaan, joka voittaa 25 euron lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan sekä pussillisen Muumimamman marmeladeja. Virallisena valvojana arvonnassa oli kaksi kissaa, joista kumpikaan ei valitettavasti pysynyt kuvissa niin pitkään, että olisin saanut räpsäistyä kuvan valvojista arvontalappujen kanssa. Toisen kisun mustaa häntää näkyy epämääräisesti tuossa ensimmäisen kuvan alareunassa. 

Kupista nousseesta lapusta paljastui Kirjaston kummituksen ensimmäisen arvonnan voittaja:


Onneksi olkoon Siili!

Otatko yhteyttä mahdollisimman pian sähköpostitse (kirjastokummitus@gmail.com) ja laitat yhteystietojasi, niin voin laittaa arvonnan palkinnot postiin tulemaan sinnepäin.

Mikäli voittaja ei ota yhteyttä parin viikon sisällä, palkinnot arvotaan uudelleen.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja vielä kerran onnittelut voittajalle! Tämä ensimmäinen arvonta sujui niin mukavasti, että ehdottomasti tulevaisuudessa tulen järjestämään uusiakin arvontoja olipa juhlimisen aihetta tai ei. :)