6. kesäkuuta 2014

Ayana Mathis: Huonetta ja sukua

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja sieltä uutuushyllystä löytyi tämä Ayana Mathisin esikoisteos Huonetta ja sukua. Nappasin kirjan mukaani ja ajattelin jossain vaiheessa ehkä lukevani sen. Päätinkin sitten heti tarttua tähän, koska tarvitsin jotain luettavaa odotellessani kauan odotettua kirjapakettia saapuvaksi.

Hattie on paennut etelävaltioiden rotuvihaa Philadelphiaan toiveenaan, että hänen lapsensa saisivat pohjoisessa elää ihmisarvoista ja hyvää elämää. Hattien kahdentoista lapsen tarinat ulottuvat 1920-luvulta aina 1980-luvulle kattaen 60 vuotta Yhdysvaltain historiaa. 

Tämä ei nyt oikein ollut minun kirjani. Huonetta ja sukua kuulosti lähtökohdiltaan vahvalta ja vaikuttavalta, mutta ainakaan minusta kirja ei ollut kumpaakaan. Hattien lasten tarinat kerrotaan omina lukuinaan, joissa jokaisessa on keskiössä yksi tai kaksi lapsista. Nuo tarinat tuntuivat täysin erillisiltä, eivätkä tuntuneet nivoutuvan yhteen juuri lainkaan. Novellimaisuudesta on pari muutakin kirjan lukenutta bloggaria huomauttanut ja sama asia häiritsi minuakin tässä kirjassa.

Kaikkien lasten tarinat olivat erittäin kurjia ja surullisia, että Huonetta ja sukua oli varsin synkkä lukukokemus. Lisäksi lasten äiti Hattie vaikutti niin kylmältä omia lapsiaan kohtaan, että hahmosta oli hyvin vaikea pitää. Kirjan kieli ja Mathisin kirjoitustyyli olivat kyllä sujuvaa eli jotain valoisia puolia tästäkin löytyi. Olisin kokonaisuudessaan halunnut kirjasta pitää, mutta harmittavasti Huonetta ja sukua ei onnistunut minua vakuuttamaan.

------
Alkuteos: The Twelwe Tribes of Hattie
WSOY 2014, 277 s.
Suom. Helene Bützow
kirjastosta

3 kommenttia:

  1. Ei ollut minunkaan kirjani. Tarinan synkkyys teki lukemisesta hidasta, sillä en olisi millään halunnut lukea epätoivosta, kurjuudesta ja katkeruudesta niin paljoa. Kirjan rakenne oli erilainen, oikeastaan kirja sisälsi novelleja joka sitoi kaikki kohtalot yhteen, ja se oli virkistävän erilaista.

    VastaaPoista
  2. Kirjan nimi kuulosti lupaavalta, mutta ei vaikuta tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
  3. Olen aistinut esittelystä kurjuuden ja työntänyt sivuun tätä. En ole edes oikein novellien ystävä.

    VastaaPoista