Rosamund Lupton: Sisar

Olen ollut todella ahkera lukemaan, mutta hävettävän laiska kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Nyt kun loma alkaa olla lopussa, päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja esitellä lukemani kirjat. Ensimmäisenä vuorossa on Rosamund Luptonin Sisar, joka ehti roikkua lukulistallani melkeinpä ilmestymisestään asti. Aloittelin tämän lukemisen jo viime vuoden puolella, mutta sain kirjan luettua loppuun vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Beatrice saa kuulla siskonsa Tessin kadonneen. Vaikka Beatrice asuu New Yorkissa ja Tess Lontoossa, ovat siskokset läheisiä ja Bee lentääkin heti katoamisesta kuultuaan Lontooseen. Beatrice ei usko poliisien versiota Tessin katoamisesta, vaan ryhtyy päättäväisesti selvittämään mitä hänen siskolleen on oikeasti tapahtunut.

Tapahtumat kulkevat Beatricen Tessille osoittaman kirjeen muodossa. Aluksi olin hieman epäileväinen toimiikohan tuollainen ratkaisu, mutta kuin huomaamatta en kiinnittänyt asiaan enää edes huomiota kun syvennyin kunnolla tarinaan. Hitaasta aloituksesta huolimatta sain tarinasta melko nopeasti hyvän otteen ja lukeminen sujui pääosin oikein mukavasti, vaikka tarina ei onnistunutkaan olemaan niin kiinnostava tai mieleenpainuva kuin odotin sen olevan.

Tarinan päähenkilö Beatrice tuntui hetkittäin ärsyttävältä ja liian täydelliseltä. Välillä suorastaan toivoin, että Beatrice olisi väärässä edes jossain, eikä olisi niin ärsyttävän täydellinen ja aina oikeassa. Sivuosaan jäävä boheemimpi Tess oli paljon kiinnostavampi hahmo kuin siskonsa.

Sisar onnistui yllättämään positiivisesti täysin odottamattomalla käänteellä kirjan lopussa, mutta muuten kirja ei harmittavasti ollut niin hyvä kuin olin odottanut. Ihan hyvä, mutta ei niin hyvä, että kirjasta olisi juuri mitään muuta jäänyt mieleen kuin hyvä loppukäänne ja ärsyttävä päähenkilö.

-----
Alkuteos: Sister
Gummerus 2012, s. 404
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
oma ostos

2 vuotta kummittelua ja vähän kevään kirjoistakin


Tänään saan syödä kakkua paitsi siskoni syntymäpäivien myös blogini 2-vuotissynttäreiden kunniaksi! 

07.01.2012 kirjoittelin ensimmäisen postaukseni ja koska olen laiska ja huono kirjoittamaan mitään erityisiä aloituspostauksia tms, aloitin suoraan kirja-arviolla. Stephenie Meyerin Uusikuu sai kunnian olla ensimmäinen arvioimani kirja. Olisin tietysti voinut valita ensimmäiseksi kirjaksi jonkun paremmankin, mutta tuo kirja sattui sopivasti olemaan luettuna ja halusin mahdollisimman nopeasti päästä aloittamaan bloggaamisen.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en olisi uskonut, että se on näin kivaa ja, että jaksaisin vielä kahden vuoden päästäkin kirjoitella blogiin lukemistani kirjoista. Yleensä innostukseni johonkin asiaan lopahtaa aika nopeasti alkuhuuman jälkeen, mutta onneksi blogin kanssa ei ole vielä käynyt niin. Ja toivottavasti ei vielä pitkään aikaan käykään. Lisäksi en uskonut, että kukaan jaksaisi lukea höpinöitäni, mutta nyt kun blogillani on jo 92 lukijaa, ehkä joku sittenkin lukee kirjoituksiani.

2-vuotisen blogitaipaleeni aikana olen lukenut niin hyviä kuin huonojakin kirjoja. Onneksi jälkimmäisiä selvästi enemmän, sillä niitä kaikkein huonoimpia kirjoja jaksan harvoin lukea loppuun asti. Yritin mietiskellä mikä olisi blogiaikani paras lukemani kirja, mutta valinnasta tuli yksinkertaisesti liian vaikea! 

Iso kiitos kaikille lukijoilleni kahdesta mahtavasta blogivuodesta!

Blogisynttäreiden lomassa päätin tutustua kustantamoiden kevään uutuusluetteloihin, joista löytyi yllättävän vähän kiinnostavia kirjoja kevääksi.

Tammikuu:
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (Gummerus)
Stephen King: Tohtori Uni (Tammi)

Helmikuu:
Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead - Kuvernöörin synty (Like)
Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä (Karisto)

Maaliskuu: 
Mia Vänskä: Valkoinen aura (Atena)
Charlie Houston: Kuolleena palannut (Like)
Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua (WSOY)

Huhtikuu: 
Liz Williams: Kultainen lohikäärme (Like)
Jay Asher: Kolmetoista syytä (Otava)
Charlaine Harris: Sydänverellä (Gummerus)

Kesäkuu:
Julie Berry: Kunnes kerron totuuden (Tammi)
Gillian Flynn: Paha paikka (WSOY)

Erityisesti odotan Kingin ja Harrisin kirjoja sekä jopa toista suomennettua Flynnia, vaikka Kiltti tyttö ei minua onnistunutkaan lumoamaan. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä joko kolmas Chen - sarjan kirja (Liz Williams: Kultainen lohikäärme) olisi saanut kahta edeltäjäänsä paremmat kannet.