Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse - / Southern Vampire Mysteries - kirjat kuuluvat ehdottomasti suurimpiin vampyyrikirjallisuuden suosikkeihini. Sarjan kirjat ovat sopivan viihdyttävä ja niissä on kiehtova oma maailmansa, jossa on muitakin yliluonnollisia olentoja kuin vampyyreitä. Olenkin jo ajat sitten lukenut englanniksi kaikki muut sarjan kirjat paitsi kaksi uusinta, jotka nekin ovat lukulistalla ja pitäisi jossain vaiheessa hankkia kirjahyllyyn. Tämänkin olen siis jo ennen suomennosta lukenut, mutta tottakai kirja on suomeksikin luettava.

Sookie Stackhouse lupautuu vastentahtoisesti lähtemään mukaan Illinoisissa pidettävään vampyyrien huippukokoukseen, jossa kokoontuu vampyyreiden kermaa kaikkialta Yhdysvalloista. Vaikka hän ei itse siitä pitäisikään on Sookien kyvyille käyttöä epäkuolleiden valtapelin syövereissä. Kokouksesta uhkaa tulla liian vaarallinen murhien ja muiden levottomuuksien takia, sillä kaikki eivät ole iloisia kaupungissa pidettävästä vampyyrien kokouksesta. Kokousta varjostavien uhkaavien tapahtumien lisäksi Sookiella on mietittävää ihmissuhderintamalla. Hänen suhteensa ihmistiikeri Quinniin on syvenemässä, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on vahvistettava sidettään viikinkivampyyri Ericiin. Järisyttävien tapahtumien jälkeen Sookie Stackhousen elämä ei ole enää koskaan entisellään.

Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs osa Sookie Stackhousen elämää maailmassa, jossa vampyyrit ovat astuneet ulos arkusta ja elävät avoimesti ihmisten rinnalla yhteiskunnassa. Kirjasarjoissa, jotka venyvät useamman osan mittaisiksi, on joskus ongelmana, että kun osia tulee lisää, ne muuttuvat väsyneemmiksi ja yksinkertaisesti huonommiksi. Harrisin kunniaksi on todettava, että ainakin minun mielestäni Sookie - sarja on vielä niinkin monen osan kuin seitsemän jälkeen ihastuttavan viihdyttävä ja tarina kulkee yhtä hyvin kuin aiemmissakin osissa. 

Pahan veren valtakunta on sujuvasti kirjoitettua taattua laatua Harrisilta. Se on viihdyttävä, koukuttava ja helppolukuinen paketti kaikille vampyyreiden ystäville. Useista muista vampyyrikirjoista poiketen Sookie Stackhousen maailmassa vampyyrit elävät (ainakin melkein) sulassa sovussa ihmisten kanssa, eivätkä piilottele varjoissa. Vampyyrit ja muut yliluonnolliset olennot (muodonmuuttajat, noidat, keijut...) eivät tee elämästä helppoa telepaatti Sookielle, jolle on ehtinyt kirjasarjan edetessä tapahtua niin paljon, että oikeassa elämässä kukaan ihminen ei kestäisi sellaista. Onneksi kirjoissa melkein mikä tahansa on mahdollista.

Jatkoa Sookie Stackhouse - kirjoihin on suomeksi tulossa vielä kahdesti tänä vuonna, kesällä ja loppuvuodesta. Englanniksi ilmestyi tänä vuonna jo sarjan 12. osa eli vielä tämän vuoden suomennostenkin jälkeen riittää kirjoja käännettäväksi :)

Jos näistä suomennoksista pitäisi jotain erityistä huomautettavaa sanoa, olisi se varmaankin suomennosten nimet. Itse tykkään paljon enemmän alkuperäisistä nimistä, koska niissä on paremmin yhdenmukaisuutta kuin suomennoksissa. Samanlaista yhdenmukaisuutta on tietenkin näissäkin yritty jäljitellä, mutta jotenkin se toimii vain paremmin englanniksi. Nippelitietona pakko mainita, että kun varasin tämän kirjan aikoja sitten kirjastosta kirjan nimenä oli vielä Pahaa verta Chicagossa, mutta jossain vaiheessa nimi on sitten vaihtunut nykyiseen muotoonsa.

------
Alkuteos: All Together Dead
Gummerus 2012, 364 s.
Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

Lincoln Child & Douglas Preston: Kuoleman asetelma

Aina silloin tällöin (tai minun tapauksessani jatkuvasti) täysin sattumalta löytää kirjastosta mukavaa luettavaa itselleen täysin tuntemattomilta kirjailijoilta. Tämä kirjailijakaksikko Lincoln Childin ja Douglas Prestonin agentti Pendergastista kertovan sarjan toinen osa Kuoleman asetelma kuuluu juuri tuohon kategoriaan. Yleensä pyrin aloittamaan kaikki sarjat ihan alusta asti, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen ihan sen takia, että ykkösosaa ei ollut sopivasti saatavilla kirjastossa. Onneksi tämän pystyi lukemaan ihan itsenäisenäkin osana, eikä edelliseen kirjaan viitattu kuin muutamassa kohdassa.

Kansasilaisen Medicine Creekin pikkukaupungin maissipellolta löydetään pahasti silvotun naisen ruumis, jota ympäröi siististi raivattu kehä ja intiaaninuolin seivästettyjen varisten vartio. Kaupungin seriffin luokse ilmestyy omituinen mustiinpukeutuva mies, FBI:n erikoisagentti Pendergast, joka tarjoaa apuaan murhan ratkaisemiseksi. Pendergastin avuksi värvätään kylän kummajainen teini-ikäinen Corrie Swanson. Liittyykö paikkakunnan menneisyyden haamu, intiaanien ja valkoisten välillä käyty taistelu, jotenkin murhaan? Pikkukaupungin asukkaiden kauhuksi murhaaja ei ole suinkaan lopettanut.

Luen mielelläni jännäreitä, joissa lähtötilanne on jotenkin epätavallinen. Sellaiset perusdekkarit tyyliin "jostain löytyy ruumis ja joku selvittelee sitä" eivät juurikaan jaksa pitää mielenkiintoani yllä kovin kauaa tai edes sen verran, että valitsisin ne kirjat mukaani kirjastosta. Kuoleman asetelman kohdalla erikoinen päähenkilö Pendergast ja erittäin mielenkiintoiselta kuulostava lähtöasetelma olivat ne asiat, jotka pitivät loistavasti lukuintoa yllä.

Ehkä olen liian helposti koukutettavissa kirjoihin, mutta tämänkin kohdalla päädyin vain lukemaan ja lukemaan sivuja toisensa jälkeen. Vaikka Kuoleman asetelma ei omasta mielestäni mikään erityisen jännittävä kirja ollut, oli mukana juuri sopivasti jännitystä, että lukija suorastaan pakotetaan lukemaan eteenpäin, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Pendergast on erittäin kiinnostava hahmo, josta paljastetaan niin lukijoille kuin kirjan muillekin henkilöille erittäin vähän. Edes hahmon etunimeä ei kerrota. Pendergast on kummajaisuudessaan erikoisempi ja mielenkiintoisempi tapaus kuin monet muut dekkareiden päähenkilöt. Vähän kehnompikin jännäri muuttuisi varmasti paremmaksi Pendergastin kaltaisesta päähenkilöstä, mutta onneksi Kuoleman asetelman ei tarvitse luottaa viihdyttävyydessään vain päähenkilöön. Kirjassa on paljon muutakin loistavaa kuin Pendergast.

Lukupinossa odottaakin jo Tulikivi, seuraava osa Pendergast - sarjaa. Se vaikuttaa päällisin puolin aivan yhtä koukuttavalta ja hyvältä kuin Kuoleman asetelmakin. Toivottavasti en joudu pettymään :)

------
Alkuteos: Still life with crows
Gummerus 2010,  616 s.
Suom. Pekka Marjamäki
kirjastosta

Sheila Kohler: Cracks

Työharjoittelun ja pääsykokeisiin lukemisen takia bloggaaminen on nyt harmittavasti jäänyt vähän vähemmälle. Edellisen postauksen jälkeen olen ehtinyt parikin kirjaa lukea, mutta jotenkin niistä ei vain ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin vihdoinkin saada postattua uutta kirja-arviota tänne.

Lukisin mielelläni enemmänkin englanninkielistä kirjallisuutta, mutta paikallisessa kirjastossa on niin nihkeä valikoima, että sieltä ei juuri koskaan löydy mitään hyvää luettavaa. Siispä hankin yleensä omaksi kaikki ne englanninkieliset kirjat, jotka haluan lukea. Muutenhan en juurikaan osta kirjoja omaan hyllyyn, vaan suosin kirjastoa. Tämän Sheila Kohlerin Cracks - kirjan ostin kuin sian säkissä, pelkän muutaman rivin esittelypätkän perusteella.

40 vuotta kauniin koulutytön katoamisen jälkeen tytön uintijoukkueen muut jäsenet kokoontuvat entiseen sisäoppilaitokseensa muistelemaan tapahtumia, jotka johtivat tytön katoamiseen. Menneisyydessä on monta salaisuutta ja arkaa aihetta aina oppilaasta liiankin paljon kiinnostuvasta opettajasta juurikin tuohon outoon katoamistapaukseen. Luokkakokouksen myötä arkaluontoiset salaisuudet nousevat jälleen pintaan ja mieliin.

Cracks on kauniisti kirjoitettu kirja. Kohler käyttää kerronnassaan paljon kuvailua, eikä juurikaan dialogia henkilöiden välillä. Kuvailevampi tyyli sopii loistavasti pääasiassa vanhojen tapahtumien muistelemisesta koostuvaan kirjaan. Erityisen kiehtovaa kirjassa on tapahtumapaikka, eksoottinen Etelä-Afrikka. Kirjan kertojaääni jää tuntemattomaksi lukijalle, mutta kertojan käyttämästä persoonamuodosta voi päätellä, että tapahtumista kertoo joku uintijoukkueen tytöistä.

Vaikka en omasta mielestäni osaa ihan täydellisesti englantia, oli Cracks erittäin helppolukuinen. Tietysti aina on jotain täysin uusia sanoja, mitkä eivät ehkä heti avaudu, mutta kirjaa lukiessa ei tullut yhtään hetkeä kun en ymmärtänyt tapahtumia. Cracksia oli helppo ahmia eteenpäin ja nauttia lukukokemuksesta.

Paljastamatta liikaa siitä, miten Cracks loppuu, voin sanoa, että loppu ja kaikkien salaisuuksien lopullinen paljastuminen oli tahdikkaasti kirjoitetun karu. Itse en olisi osannut ollenkaan odottaa tuollaista loppuratkaisua, mikä ilahdutti kovasti. Olenkin lukenut aivan liikaa kirjoja, jossa lopun voi jo muutaman kappaleen jälkeen arvata melkein täydellisesti.

Vielä mainittakoon, että kirjasta on ilmestynyt elokuva Viattomuuden uhrit, jonka pääosissa on mm. ihana eteerinen Eva Green, joka on päässyt koristamaan tämän kirjaversion kanttakin. Taidanpas mahdollisimman pian etsiä käsiini kyseisen elokuvan ja katsoa pidänkö siitä yhtä paljon kuin pidin kirjastakin.

------
Bloomsbury Publishing 2009, 176 s. 
oma ostos

Lauren Conrad: Petoksia ja valheita

Lauren Conrad on tullut tutuksi lähinnä Laguna Beach ja The Hills tosi-tv-sarjoista. Suhtauduinkin epäillen Conradin esikoisteokseeen L.A. Candy, enkä minulla ollut kirjan suhteen kovin suuria odotuksia. L.A. Candy kuitenkin osoittautui erittäin viihdyttäväksi kirjaksi mielenkiintoisesta aiheesta (tosi-tv tähteys). Petoksia ja valheita on jatkoa L.A. Candylle ja sen päähenkilöiden Jane Robertsin ja Scarlett Harpin tarinalle.

Jane Roberts ja Scarlett Harp muuttivat Los Angelesiin aivan muista syistä kuin päästäkseen kuuluisan tv-tuottajan luoman L.A. Candy tosi-tv-sarjan tähdiksi. Sarjan suosion myötä Janen ja Scarlettin elämä muuttui täydellisesti, sillä kamerat seuraavat heidän elämänsä kaikkia hetkiä. Roskalehdistön saadessa käsiinsä rohkeita kuvia Janesta, tämä päättää karata juonittelevan vastanäyttelijänsä Madison Parkerin kanssa Meksikoon skandaalilta pakoon. Janen luottamus Madisoniin tulehduttaa hänen suhteensa parhaaseen ystäväänsä Scarlettiin ja tytöillä on edessä muitakin vaikeuksia kuin juoruja nuuskiva lehdistö ja rakkaussotkut.

Petoksia ja valheita on juuri sopiva sekoitus chick litiä, hömppää ja viihdettä. Kirja on erittäin helppo- ja nopealukuinen. Itse uppouduin tähän kirjaan täysin ja melkein huomaamatta se tulikin luettua hieman yli päivässä. Conrad kirjoittaa erittäin pirteästi ja tyyli sopiikin todella hyvin tällaiseen kirjaan. Petoksia ja valheita ei ole syvällistä ja tummaa pohdintaa sisältävä vakava teos, vaan mehukkaan viihdyttävä paketti nuorten naisten elämää ihmissuhdeviidakossa maustettuna julkkiselämän haittapuolilla.

Kiinnostavinta kirjassa on juuri tosi-tv-sarjan tekemisen kuvailu ja kaikki kulissien takaiset tapahtumat, mitä tavalliselle katsojalle ei yleensä paljasteta. Conradilla on omakohtaista kokemusta tosi-tv-sarjojen teosta, joten suurin osa asioista on varmasti sieltä poimittuja. Tosi-tv ei olekaan niin spontaania ja todellista kuin kuvittelisi sen olevan, vaan yleensä keinotekoista ja melkeinpä käsikirjoitettua. Alussa tosi-tv-sarjaan osallistuminen tuntuukin kirjan päähenkilöistä Janesta ja Scarlettista hienolta, mutta varsinkin Scarlettin kohdalla hienous alkaa rapista kun kamerat tunkevat kaikkialle, minne niitä ei haluaisi. Jane sen sijaan suhtautuu tähteyteen paremmin kuin ystävänsä, vaikka juuri julkkisstatus onkin aiheuttanut hänen suurimmat ongelmansa kirjan alkutilanteessa.

Petoksia ja valheita on juuri sopivaa luettavaa jos kaipailee kevyttä ja viihdyttävää lukukokemusta. Sarjan kolmannen ja viimeisen osan suomennos Suolaista ja makeaa ilmestyy kesäkuussa. Wikipedia tiesi lisäksi kertoa, että Conrad on kirjoittanut L.A. Candy - sarjalle spin-offia, joka keskittyy L.A. Candyn sivuhenkilöön Madison Parkeriin.

------
Alkuteos: Sweet little lies
Readme.fi 2012, 269 s.
kirjastosta

Chevy Stevens: Kadonnut

Bongasin jo aikoja sitten Bazarin uutuusluettelosta tämän kanadalaisen Chevy Stevensin esikoisteoksen ja hetihän siitä oli laitettava varausta kirjastoon. Minulla onkin nyt iso lista huhtikuussa ilmestyviä uutuuksia varauksessa, joten onneksi tämä kirja tuli lukuun aikaisemmin. Olisi muuten saattanut joutua enemmän odotettujen kirjojen jyräämäksi. Nyt kirja kuitenkin pääsi luettavakseni melkein heti kun olin sen kirjastosta itselleni noutanut

Kolmekymppinen Annie O'Sullivan on menestynyt kiinteistönvälittäjä, joka on juuri lopettelemassa asuntonäyttöä kun tuntematon mies sieppaa hänet aseella uhaten. Mies vie Annien syrjäiseen vuoristomökkiin, jossa mies pakottaa Annien noudattamaan ankaria sääntöjään ja osallistumaan kieroutuneisiin fantasioihinsa. Päivät vaihtuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä pelastusta kuulu. Mitä kaikkea Annie joutuukaan kokemaan? Voiko hän koskaan pelastua hirvittävän sieppaajansa kynsistä?

Kadonnut on paikoitellen erittäin jännittävä ja koukuttava romaani. Ainakin kirjan alkupuolella luin tarinaa kiivaasti eteenpäin, koska halusin tietää mahdollisimman nopeasti mitä tulee tapahtumaan. Jossain keskivälin tienoilla innostus kuitenkin alkoi laantua ja lopussa lukeminen tuntui jo vähän pakotetulta. Koska jo alussa on selvää, että Annie jossain vaiheessa pääsee pakoon kidnappaajaltaan, ei liene hirvittävää spoilaamista mainita siitä. Sen jälkeen kun kirjassa keskitytään muuhun kuin varsinaiseen kidnappaustarinaan eli Annien elämään kaiken kokemansa jälkeen, tarina jotenkin lässähtää. Olisin toivonut hiukan syvällisempää pohdintaa esimerkiksi kidnappaajan motiiveista omalle käytökselleen, mutta nyt niitä ei juurikaan paljasteta. Kirjan loppuratkaisu ei onneksi ollut niin ennalta-arvattava kuin monessa viime aikoina lukemassani kirjassa on ollut, mutta silti jotenkin liian yliampuva, eikä kovin uskottava.

Stevens kirjoittaa erittäin hyvin ja taidokkaasti. Paikoitellen Kadonnut on erittäin jännittävää luettavaa. Kauhun puolelle ei lipsahdeta, vaikka jotkin Annien kokemat asiat ovatkin erittäin brutaaleita ja karmaisevia. Jo perusidealtaan Kadonnut ei ole kevyttä luettavaa, mutta ei omasta mielestäni myöskään erityisen raskaampaa tai karmeampaa kuin monet muut jännityskirjat, jotka olen lukenut.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän kuin nyt pidin. Koko lukemisen ajan mielessä oli vähän ristiriitaiset ajatukset, eikä missään vaiheessa tullut sellaista hetkeä, että olisi kallistunut jompaan kumpaan suuntaan enemmän kuin toiseen. Ehkä sen takia tuntui vaikealta pukea sanoiksi mielipidettäni tästä kirjasta. Kadonnut ei ole huono kirja, ei todellakaan, mutta se ei myöskään omasta mielestäni ollut erityisen loistava teos. Odotin kirjalta jotain enemmän, jotain parempaa. Esikoisteokseksi Kadonnut on kuitenkin erittäin vahva teos ja antaa odottaa paljon Stevensiltä.

Kiinnitän joskus aivan pikkujuttuihin huomiota kirjassa, mutta pakko mainita eräs asia tämän kirjan kansista. Jos et halua liikaa spoilaantua, älä lue enää tästä eteenpäin. Jotenkin lukukokemus muuttui laimeammaksi kun bongasin, että etukannen kuvassa olevissa lehtileikkeissähän on spoilereita kirjan tuleviin tapahtumiin. Ei ole mukava huomata kirjan alkupuolella, että kannessa jo kerrotaan, mitä kidnappaajalle tulee tapahtumaan. Itseäni tuollainen juttu häiritsi ihan suunnattomasti, vaikka ehkä kaikki eivät tuollaiseen asiaan kiinnitä mitään huomiota.

------
Alkuteos: Still Missing
Bazar 2012, 362 s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
kirjastosta