Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia - Vähäsanaista vertaistukea

Karoliina Korhosen Finnish Nightmares on noussut suureksi ilmiöksi sosiaalisessa mediassa ja itsekin olen naureskellut näille suomalaisten painajaisille ainakin Instagramin puolella. Halusin ehdottomasti lukea näitä myös kirjan muodossa, vaikka osan kirjassa mukana olevista tilanteista olinkin jo aiemmin muualla nähnyt.    

Suomalaisten painajaisia - Vähäsanaista vertaistukea kertoo keskivertosuomalaisesta Matista, joka kohtaa monenlaisia suomalaisille kiusallisia tilanteita. Niihin kuuluvat ainakin se kun ventovieras katsoo silmiin ja hymyilee tai kun ruoan kanssa ei saakaan maitoa.

Suomalaisten painajaisia on sympaattinen ja hauska pieni kirja, joka ainakin minulla nosti hymyn huulille. Matin kohtaamat painajaiset olivat melkoisen osuvia ja yllättäen tunnistin itseni useammastakin kohdasta. Ilmeisesti minunkin sisälläni asuu pieni Matti. Korhonen on muuten onnistunut tekemään Matista yllättävän ilmeikkään, vaikka hahmo ei ole muutamaa viivaa monimutkaisempi.

Aivan täydellisesti itseeni sopivia suomalaisia painajaisia ja tilanteita, jotka itse koen  vaivaannuttaviksi olivat mm. kun kaupassa myyjä tulee kysymään tarvitsetko apua ja sanot vain katselevasi, mutta kohta tarvitsetkin myyjän apua tai kun joku kehuu sinua julkisesti. Mukavaa, että tuollaiset ihan mitättömiltä vaikuttavat tilanteet ovat jonkun muunkin mielestä painajaismaisia.

Vaikka kirjan tilanteet saattavatkin olla hieman kliseisiä, tämä kirja saattaisi hyvinkin toimia lempeänä ja hauskana tutustuttamisena suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin jollekin sitä vähemmän tuntevalle. 

------
Atena 2016, 100 s.
Suom. Ville Lähteenmäki
arvostelukappale (kiitos kustantajalle!)

Alexandra Bracken: Star Wars - Uusi toivo: Prinsessa, lurjus ja maalaispoika

Tämä Alexandra Brackenin kynäilemä versio Uusi toivo - leffasta tuli aivan sattumalta vastaan kirjaston lasten- ja nuortenosaston uutuushyllyssä. Pidän Star Warsista (vaikka en mikään himofani olekaan), joten kirja lähti mukaani. Prinsessa, lurjus ja maalaispoika oli sen verran nopealukuinen, että tämä tuli luettua ystävänpäivän lukumaratonissa.

Galaktisen Imperiumin joukkotuhoase Kuolemantähti on valmistumassa. Imperiumin puristuksissa kapinan kipinä elää yhä. Kapinallisten toivo on prinsessan, lurjuksen ja maalaispojan käsissä. Kolmikon tiet kohtaavat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Prinsessa, lurjus ja maalaispoika kertoo alkuperäisen Star Wars - trilogian ensimmäisen elokuvan (Uusi toivo) tarinan prinsessa Leian, Han Solon ja Luke Skywalkerin näkökulmasta. Kirjailija lupaa esipuheessa kertovansa tarinan jotenkin uudesta näkökulmasta, mutta ainakaan minusta tässä ei ollut radikaalisti mitään uutta tai erilaista. Kirjassa ehkä vähän paremmin tutustuttiin Leian, Hanin ja Luken hahmoihin ja mukana on joitain tapahtumia, joita ei elokuvassa ole ollenkaan. 

Kirja perustuu George Lucasin käsikirjoituksiin, Brian Daleyn radiokuunnelman käsikirjoitukseen vuodelta 1981 ja Brackenin omaan mielikuvitukseen. Prinsessa, lurjus ja maalaispoika on sopivan uskollinen alkuperäiselle tarinalle, eivätkä ainakaan itseäni lisäykset ja vastavuoroisesti joidenkin tapahtumien jättäminen pois haitanneet. Tämän voisi oikeastaan lukea, vaikka ei olisi edes katsonut leffoja tai tutustunut muuten Star Warsin maailmaan.

Tarinaa maustaa Ralph McQuarrien ja Joe Johnstonin kuvitus, jota ei kuitenkaan aivan kamalasti sivuilla ole. Osa kuvista on oikein hienoja, osa taas ei niinkään erikoisia. Kirjan kuvat McQuarrien ja Johnstonin konseptitaidetta Star Warsin maailmasta, joten jotkut hahmoista näyttävät hyvin erinäköisiltä kuin millaisina heidät on totuttu näkemään. Esimerkiksi C-3PO on varsin erinäköinen.

Kirjan kieli oli välillä aika yksinkertaista ja heppoista, mutta uskoisin, että varsinkin nuoremmille lukijoille Prinsessa, lurjus ja maalaispoika uppoaa takuuvarmasti. Viihdyttävä ja vauhdikas tarina on nopeaa luettavaa. Pidän todella paljon kirjan kansista, jotka ovat yksinkertaiset, mutta tyylikkäät.

-------
Alkuteos: A New Hope: The Princess, the Scoundrel, and the Farm Boy
Sanoma Media 2016,  299 s.
Suom. Antti Hulkkonen
kirjastosta

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Harry Potterit suomentaneen Jaana Kapari-Jatan teos Pollomuhku ja Posityyhtynen on roikkunut uudelleen luettavien listalla jo pitkään. Viime sunnuntain lukumaraton oli juuri sopiva hetki hypätä Pottereiden suomentamisen maailmaan. 

Useita palkintoja suomennoksistaan saanut Jaana Kapari-Jatta kertoo miten seitsenosaisen Harry Potter -sarjan suomennokset syntyivät. Pollomuhku ja Posityyhtynen tarjoaa kurkistuksen suomentajan työhuoneeseen.

Olen ihastellut Kapari-Jatan käännöstöitä jo aikaisemminkin, mutta tätä lukiessa on jälleen pakko nostaa hattua erinomaiselle suomentajalle, sillä selvästikään Pottereiden hienot suomennokset eivät ole syntyneet aivan kädenkäänteessä ja tuosta noin vain. Oli erityisen mielenkiintoista lukea niitä päättelyketjuja, joiden tuloksena on ollut sanoja kuten pollomuhku tai hevoskotka.

Kapari-Jatta vastaa paitsi hänelle esitettyihin kysymyksiin Pottereiden suomentamisesta myös kertoo yleisesti kääntämisestä ja siitä miten kirja (ainakin hänen kohdallaan ja nimenomaan Pottereiden tapauksessa) kääntyy alkuperäiskielestä suomeksi. Tällaisena kääntämisestä kiinnostuneena lukijana imaisinkin kaikki suomentamisprosessiin ja siihen kuinka suomentajaksi pääsee liittyvät tiedot itseeni kuin sieni.

Pollomuhku ja Posityyhtynen kärsii välillä ehkä liiankin paljosta toistosta, mutta muuten tämä on mukava ja kiinnostava kirja kaikille Potterfaneille, miksei tietysti muillekin. Tämän lukeminen herätteli jälleen haluani hypätä Pottereiden kimppuun. Joskohan nyt olisi sopiva hetki aloittaa Viisasten kivi?

------
Tammi 2008, 164 s.
lainakirja (siskon hyllystä)

Mintie Das: Storm Sisters - Kuohuva maailma

Mintie Dasin tyttöpiraateista kertova Storm Sisters - sarjan aloitusosa Kuohuva maailma on yksi niistä kevään uutuuksista, joita odotin erityisen innolla. Niin innolla, että pyöräilin inhottavassa räntäsateessa kirjastoon hakemaan kirjaa heti kun kirjasto ilmoitti varauksen saapuneen.

Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat viisi merirosvoiksi naamioitunutta tyttöä, jotka seilaavat maailman meriä 1780-luvulla. Tytöt tempautuvat hurjaan seikkailuun joutuessaan yllättäen pakenemaan Shanghaista varastetulla laivalla. Pelastaakseen kuninkaallisen laivan ryöstäjiltä tytöt joutuvat liittoutumaan Hylkiöiksi kutsuttujen poikien kanssa. Samalla he yrittävät selvittää mitä tapahtui heidän vanhemmilleen pahamaineisena Tuhon päivänä.

Ensimmäiset kappaleet luettuani ajattelin, että ohhoh, tässäpäs vauhdikas kirja, josta ei sähäkkää tyttöenergiaa puutu. Nuo samat ajatukset oikeastaan pätevät koko kirjaan, jossa on alusta loppuun kunnon seikkailun tuntua.

Pidän todella paljon kirjan ideasta ja tyttöpiraatit ajatuksena on suorastaan mahtava. Hienoa, että oikeasti vahvat ja itsenäiset tytöt ovat saaneet oman seikkailunsa, vaikka toki mukana on poikiakin. Heidän peräänsä ei kuitenkaan liikoja huokailla, paitsi ehkä tietysti vähän. Suosikkini pääosaviisikosta oli ehdottomasti pieni ja pippurinen Ingela.

Lukiessani laitoin vähän hassusti merkille, että tarinassa keskitytään välillä hieman liiankin paljon kaikkien ulkonäköjen kuvailuun. Jotenkin ei tuntunut oleelliselta tietää millaiset pohkeet tai miten lihaksikkaat käsivarret jollakin hahmolla on.

Jonnekin puolivälin tienoille lukeminen sujui niin mallikkaasti, että huomaamattani olin taas lukenut yhden luvun eteenpäin ja tarina vei kunnolla mukanaan. Sitten puolivälin jälkeen lukeminen alkoi tuntua takkuiselta ja eteneminen hidastui sen verran, että välillä tuntui kuin en pääsisi yhtään eteenpäin.

Tuntui, että välillä tapahtuu liikaa ja välillä taas ei oikein mitään mielenkiintoista. Jossain vaiheessa olin jopa varma, että en pääse ikinä kirjan loppuun, koska lukeminen ei vain yksinkertaisesti rullannut. Tarina tuntui hieman liian pitkäksi ja monimutkaiseksi venytetyltä. Ehkä seikkailua olisi voinut hieman tiivistää, niin alun ihana koukuttavuus olisi kantanut vielä paremmin koko kirjaan.

Minulle kirjojen kannet ovat tärkeä asia. Kukapa nyt ei tykkäisi hienoista kansista. Tämän kirjan kohdalla onneksi sai nautiskella upeista kansista. Nämä ovat kyllä napakymppi.

Kuohuva maailma oli mukiinmenevä sarjan aloitus, jonka lopussa on kiva koukku tuleviin osiin. Enköhän minä melko varmasti jatka sarjan parissa seuraavaankin osaan kun se ilmestyy suomennettuna. Ilmeisesti tästä Storm Sisters - sarjasta on tulossa viisiosainen, joten tyttöpiraattien hurjista seikkailuista pääsee nauttimaan vielä useammassakin kirjassa tämän jälkeen.

------
Alkuteos: The Sinking World
Tammi 2016, 441 s.
Suom. Marja Helanen
kirjastosta

Lukumaratonin koonti ja jälkitunnelmat

Osallistuin sunnuntaina ensimmäistä kertaa lukumaratoniin, joka oli Yöpöydän kirjat - blogin Niinan emännöimä Ystävänpäivän lukumaraton. Lähdin mukaan aika viime hetkellä, sillä päätin osallistumisestani vasta myöhään edellisenä päivänä. Maratonille varattu lukupino löytyi suurelta osin omasta hyllystä, pari kirjastolainoista.

Lukumaratonissa luin yhteensä 463 sivua ja kaksi kirjaa, jotka olivat:

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen (164 s.)
Alexandra Bracken: Star Wars - Uusi toivo: Prinsessa, lurjus ja maalaispoika (299 s.)

+ noiden kahden lisäksi luin muutaman kymmenen sivua jo aiemmin aloittamaani Mintie Dasin Kuohuvaa maailmaa. En laske noita sivuja mukaan sivumäärään, koska en tajunnut niistä pitää sen tarkemmin kirjaa.

Tunnelmani nyt päivän verran lukumaratonia sulateltuani ovat vähän kahdenlaiset. Toisaalta lukumaraton on ideana todella ihana ja kokemuksena mielenkiintoinen, toisaalta en oikein ole varma onko maratoonaaminen juuri minua varten. Jotenkin en osannut heittäytyä täydellisesti siihen, että vain uppoutuisi lukemaan, eikä tekisi paljon mitään muuta.

Vaikka yritin olla ottamatta paineita siitä, että ehdinkö lukea ja miten paljon, välillä huomasin ajattelevani, että mikset ole nyt lukemassa kun olin harhautunut pidemmäksi aikaa tekemään jotain muuta. Jotenkin kummasti sitä keksii vaikka mitä muuta tekemistä kun kerrankin olisi lupa (ja aikaa) vain olla ja uppoutua kirjoihin. Lukumaratoniani sotkivat siis pienet ja yksi vähän pidempikin keskeytys, joiden takia lukurytmini heti maratonin alussa katkesi inhottavasti. Onneksi Jaana Kapari-Jatan Pottereiden suomentamista valottanut teos ohjasi oikeille luku-urille ja sen jälkeen Brackeninkin kirjan lukeminen sujui varsin mainiosti. 

En ole mikään supernopea lukija (riippuu tietysti kirjastakin), joten olen ihan tyytyväinen tämän ensimmäisen maratonin tulokseen. Saatan vielä joskus toistekin lähteä mukaan lukumaratoniin, mutta ehdottomasti paremmalla valmistautumisella.

Ystävänpäivän lukumaraton 14.2

Huomenna luetaan oikein urakalla, sillä huomenna on paitsi lukurauhan päivä myös Yöpöydän kirjat - blogin Niinan emännöimä Ystävänpäivän lukumaraton. Yksinkertaisuudessaan lukumaratonissa luetaan 24 tuntia siten, että suurin osa ajasta sijoittuu ystävänpäivälle. Aloittaa sai halutessaan jo tämän päivän puolella.

Olen jo pidempään halunnut osallistua jollekin lukumaratonille, mutta koskaan ei ole sattunut sellaista ajankohtaa, että olisi ollut oikeasti aikaa vain lukea. Mutta nyt on, joten minäkin päätin melko viime tipassa lähteä mukaan. 

Omalta osaltani lukumaraton alkaa vasta huomenna 14.2 klo 10.

Koska päätin vasta viime hetkellä osallistua maratoonaukseen, päätin myös aloittaa vasta huomenna, että luku-urakan aloittamisen kanssa ei tule liian kiire.

Hieman harmittaa, että en jo hyvissä ajoin tajunnut, että huomennahan on täydellinen päivä lukumaratonille ja raahannut kirjastosta isoa pinoa kiinnostavia kirjoja juuri maratonia varten. Olen kerännyt itselleni pinon luettavaa lähinnä omasta hyllystä. Huomiseksi olen varannut tällaista luettavaa:


Storm Sistersiä olen juuri lukemassa, mutta se menee osaksi lukumaratonia jos en tänään vielä ehdi kirjaa loppuun lukaista. Muuten pinossa on pari paksumpaa ja pari vähän ohuempaa kirjaa. Jos jokin noista kirjoista alkaa kyllästyttää tai jumittaa, saatan toki lukea myös jotain muuta.

En todennäköisesti tee päivittyvää postausta blogiini, mutta jonkinmoinen koontipostaus on kyllä tulossa kunhan pääsen lukumaratonissa maaliin. Instagramin puolella (linkki löytyy tuosta sivulta, Instagram tunnukseni on kirjastonkummitus) päivittelen melko varmasti tunnelmia ja kirjoja, joten instaseuraajani ja muutkin voivat sieltä käydä katselemassa missä mennään lukemisen kanssa. 

Nyt jo vähän jännittää, että mitenhän tässä käy.

Hyvää lukumaratonia kaikille osallistujille!

Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

Viime syyskuussa ihastuin Chris Riddellin upeasti kuvittaman sarjan aloituskirjaan Ada Gootti ja hiiren haamu. Toinen osa Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit oli yksi eniten odottamistani kevään uutuuskirjoista, joten heti kirjan käsiini saatuani hyppäsin takaisin ihastuttavan Ada Gootin seikkailuihin.

Kalmatollon kartanossa valmistellaan Täysikuukestejä ja kartanoon saapuukin koko joukko taiteilijoita ja kirjailijoita sekä Kalmatollon suuriin leipojaisiin osallistuvia kuuluisia kokkeja. Ada Gootti on varma, että hänen isänsä poissaollessa Nurjamaa juonii jotain katalaa. Adalla on kuitenkin muitakin mietittävää, sillä hänen kamaripalvelijaansa Marylebonea on kosittu. Kalmatollossa riittää jälleen vilinää ja Adan syntymäpäivätkin ovat ihan kohta.

Ihana Ada Gootti. Upeat Riddellin kuvitukset. Eihän näin hienoa silmäkarkkikirjaa voi kuin ihastella. Jälleen hieno kansikuva ja upeat tummanpunaiset sivunreunat. Näiden kirjojen ansiosta olen ihastunut Riddellin piirrostyyliin ja mietiskelin, että hankkisinko Riddellin kuvittamat Neil Gaimanin kirjat itselleni, että saisin vain ihastella hänen kuvitusjälkeään.

Kuoloa kamalammat kestit esittelee vielä enemmän Kalmatollon eriskummallista kartanoa ja sen tiluksia, joissa on niin savukoristepiippuja, ylikoristeltu suihkulähde, seurapeurapuisto kuin Tosi ujon karpin järvikin. Jaana Kapari-Jattan käännöstyö on jälleen kerran laadukasta ja sujuvaa luettavaa.

Myös toisessa osassa varsinainen juoni ja punainen lanka on välillä kadoksissa ja ajoittain tuntuu, että eihän tässä mitään tarinaa erikoisten hahmojen esittelyn ja ihmettelyn lisäksi ole, mutta näiden kirjojen kohdalla olen valmis antamaan tarinan hajanaisuuden anteeksi. Ada Gootin maailma rikastettuna Riddellin hienolla ja yksityiskohtaisella kuvituksella on yksinkertaisesti niin ihastuttava, että lukisin nämä kirjat, vaikka niissä ei mitään juonta alunperinkään olisi.

Niin kuin Hiiren haamussa, myös Kuoloa kamalammissa kesteissä tavataan erittäin omaperäisiä ja outojakin hahmoja. Sekä hahmojen ulkonäöissä että nimissä on viittauksia niin kirjallisuuteen kuin esimerkiksi huippukokkeihin. Mukana ovat mm. kokit Nigelliina Sokerilusikka ja Gordon Ramses sekä leipova runoilija William Bake. Varsinkin Gordon Ramses on harvinaisen paljon esikuvansa oloinen ja näköinen. Pidin erityisesti myös erikoisesta Kolkko-Stokerin herrasväestä.

Kirjassa on myös mukana Marylebonen kirjoittama minikirja Karhun elämää, joka on mukava pieni kirja eräästä Adalle tärkeästä henkilöstä ja sivuaa myös hieman sitä, mitä tapahtui Adan äidille. 

Jatkan ehdottomasti Adan parissa sarjaa eteenpäin. Toivottavasti viime vuonna englanniksi ilmestynyt kolmas osa Goth Girl and the Wuthering Frights saadaan suomeksi yhtä sukkelaa tahtia. 

------
Alkuteos: Goth Girl and the Fete Worse than Death
Gummerus 2016,  212 s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
kirjastosta

Viiden kirjan haaste

Nina Tarinoiden syvyydet - blogista haastoi minut blogistaniassa kiertäneeseen Viiden kirjan haasteeseen. Kiitos haasteesta! Jokusen päivän olen haasteen kysymyksiä jo ehtinyt mietiskellä, mutta nyt vasta ehdin kirjoitella vastauksia.

1. Kirja, jota luen parhaillaan
Stephen Kingin Se ja Ransom Riggsin Library of Souls.
Molemmat kirjat tuntuvat tällä hetkellä sellaisilta, että lukeminen ei ole ainakaan vielä lähtenyt kulkemaan sujuvasti ja tuntuu, että en edisty näiden kanssa minnekään. Ainakin Library of Souls on ollut luettavana jo toista kuukautta, mutta jokin tarinassa nyt taitaa mättää kun en ole saanut siitä kunnon otetta tai imeytynyt tarinaan ihan täysillä. Mutta ehkäpä molemmat lähtevät vielä rullaamaan, eikä tarvitse jättää kesken.

2. Kirja, josta pidin lapsena
Yksi oli ainakin Eric Carlen Pikku toukka paksulainen, joka on vieläkin todella ihastuttava kirja. Muistan, että pienenä kirjassa olevat moninaiset ruoka-aineet olivat mielestäni todella herkullisen näköisiä. Vähän isompana tykkäsin ainakin K.A. Applegaten Animorphs - sarjasta.

3. Kirja, joka jäi kesken
Nyt viimeksi on jäänyt kesken Siri Pettersenin Odininlapsi. Ei siksi, etteikö se ollut hyvä, vaan siksi, että jotenkin tuntui, ettei ollut oikea aika lukea kirjaa ja en pystynyt keskittymään siihen niin hyvin kuin kirja ehdottomasti ansaitsisi. Jossain vaiheessa aion antaa Odininlapselle vielä mahdollisuuden.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen 
Vaikea kysymys. Ainakin Haruki Murakamin Norwegian Wood oli erittäin vaikuttava lukukokemus. Myös E. Lockhartin We Were Liars oli vaikuttavaa luettavaa, varsinkin yllätyksellisyydellään, vaikka kirja onkin vähän sellainen, että se ei kestä toista lukukertaa. 

5. Kirja, johon palaan uudelleen
Luen aivan liian vähän kirjoja uudelleen. Varmaankin ainoita kirjoja, joihin voin palata yhä uudelleen ja uudelleen ikinä kyllästymättä ovat Harry Potterit. Edellisestä lukukerrasta on jo aikaa, mutta silti Potterit ovat aina yhtä ihania ja mukavaa luettavaa.

Haaste on jo ehtinyt kierrellä melko monessa blogissa. Heitän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:


Niin monta lukematonta
Narseskan kirjanurkkaus
Cilla in Wonderland
Kirjahullun päiväkirja

Janet Evanovich: Neljäs kerta toden sanoo

Parin muun kirjan keskellä minulle iski tarve lukea jotain nopeaa ja hauskaa, sellaista, jota lukiessa ei tarvitse ajatella liikoja. Mieleen tuli heti Janet Evanovichin Stephanie Plum - sarja, jossa olen jo päässyt neljänteen osaan.

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Helpolta vaikuttanut tapaus muuttuu monimutkaisemmaksi kun juttuun sotkeutuu murha, tuhopolttoja ja Stephanien autollekin käy köpelösti. 

Nämä Stephanie Plum - kirjat ovat kyllä täydellistä luettavaa juuri tällaiseen nopean ja hauskan luettavan kaipuuseen. Evanovich osaa kirjoittaa niin viihdyttävästi, että olen valmis antamaan anteeksi pienet epäloogisuudet tarinassa ja Stephanien joskus käsittämättömät kohellukset. 

Edellisen osan lukemisesta on vierähtänyt jo reilusti yli vuosi, joten en muistanutkaan miten hulvattomia sivuhahmoja näissä kirjoissa on. Ehdottomat suosikkini ovat topakka arkistonhoitaja Lula, isoäiti Mazur, jonka mahtavasta persoonasta tässä kirjassa sai nauttia harmittavan vähän ja uusi tuttavuus, transvestiittirokkari Sally Sweet. Edellisesta osasta kirjoittaessani jo totesin, että Stephanie jää vähän muiden hahmojen varjoon ja tälläkin kertaa sankaritar Plum melkein joutui persoonallisempien hahmojen jyräämäksi. Näiden kirjojen hahmogallerialla ei onneksi voi tulla ainakaan tylsää.

Neljäs kerta toden sanoo oli nopealukuinen ja mukavan viihdyttävä. Jos jotain erityistä valitettavaa tästä pitää sanoa, on se ehdottomasti suomennos, joka oli välillä jotenkin tönkköä. Useammankin kerran mietiskelin, että olisikohan näitä vielä sujuvampaa lukea englanniksi, jolloin muutamat nyt niin kököltä kuulostaneet sanaleikit ja sanonnat toimisivat paremmin.

Neljäs kerta toden sanoo sai minut nyt taas innostumaan tästä sarjasta ja kävinkin jo etsimässä kirjastosta sarjan viidennen osan, Luuvitosen. Luettavana on tällä hetkellä yli 1000 sivuinen Se, jonka oheen saatan tarvita jotain kevyempää luettavaa ja silloin Stephanie Plum saa tulla pelastamaan tilanteen.

-----
Alkuteos: Four to Score
WSOY 2010, 340 s.
Suom. Hanna Tarkka
kirjastosta

J.K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat

Päätin osallistua viime kuussa käynnistyneeseen Okklumeus - lukuhaasteeseen, jossa luetaan Alan Rickmanin muistolle Potterverseen sijoittuvia kirjoja. Ennen kuin otan uusintalukuun varsinaiset Potterit (joita en ole lukenut varmaankaan vuosiin), ajattelin lukaista Siuntio Silosäkeen tarinat.

Siuntio Silosäkeen tarinat on viiden noidille ja velhoille tutun sadun kokoelma. Kokoelman sisältämät sadut ovat Velho ja pomppiva pata, Oivan onnen alkulähde, Tietäjän karvainen sydän, Tanili Kanilin käkättävä kanto ja Tarina kolmesta veljeksestä. Mukana on myös Tylypahkan rehtori Albus Dumbledoren kommentteja ja selityksiä satuihin.

Kun Siuntio Silosäkeen tarinat julkaistiin en ollut niin kovin innoissani tästä kirjasta. Jotenkin kirja tuntui silloin vain pelkältä rahastukselta. Nyt en ehkä ole enää niin jyrkästi sitä mieltä, että Siuntio Silosäkeen tarinat on turha kirja. Kyllähän tämä on melko suloinen kirja ja pakkoluettavaa jokaiselle Harry Potter - fanille. Pidän siitä, että nämä sadut eivät ole mitään siloteltuja, vaan sopivan sensuroimattomia ja kaunistelemattomia, kuin ne alkuperäiset Grimmin sadut.

Suosikkini on ehdottomasti Tarina kolmesta veljeksestä, joka on tarinoista kaikkein kaunein ja jotenkin runollisin. Muut tarinat ovat ihan kivoja, mutta eivät kuitenkaan niin hienoja kuin Tarina kolmesta veljeksestä. Kuoleman varjelusten leffaversiossa kyseinen tarina on kuvitettu aivan mahtavasti, joten ehkä senkin takia juuri tuo tarina on mielestäni paras. Animaatioversio tarinasta löytyy YouTubesta mm. täältä.

Seuraavaksi ajattelin lukea haasteeseen Harry Potterin koulukirjat Huispaus kautta aikojen ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Olen myös hypistellyt Viisasten kiveä, että josko nyt olisi sopiva aika ottaa se luettavaksi, mutta toistaiseksi kirja on saanut pysyä hyllyssä. Ehkä odotan, että saan hankittua Jim Kayn kuvittaman version.

Kirja on luettu osana Okklumeus - lukuhaastetta.

-------
Alkuteos: The Tales of Beedle the Bard
Tammi 2009, 93 s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
kirjastosta