25. elokuuta 2013

John Marsden: Tomorrow, When the War Began

John Marsdenin Tomorrow - sarja osui silmiini jossain, en edes muista missä. Harmittavasti paikallisessa kirjastossa olisi ollut sarjan ensimmäinen osa Tomorrow, When the War Began vain ruotsinkielisenä käännöksenä, joten päädyin hankkimaan kirjan pokkarina omaan hyllyyn. Vaikka lainaankin kirjastosta melkein kaikki lukemani kirjat, viime aikoina olen hankkinut useammankin englanninkielisen kirjan ihan omaksikin, koska niitä ei hirveän suurta valikoimaa kirjastossa ole ja pokkaripainosten hinnatkaan eivät päätä huimaa. Tomorrow, When the War Began oli ensimmäinen viimeaikaisista hankinnoista, joka pääsi luettavaksi.

Seitsemän nuorta lähtee viikoksi telttaretkelle Australian takamailla. Kun nuoret palaavat kotiin, he löytävät kotinsa autioituneena. Sähköt ovat poissa, kaikki ovat kadonneet ja vain lemmikit on jätetty nälkiintymään tyhjiin koteihin. Pian nuorille selviää, että heidän kaupunkinsa - ja ehkä koko maansa - on miehitetty ja heidän perheitään ja ystäviään pidetään vangittuina. Välttääkseen kiinnijäämisen tai jopa mahdollisen kuoleman nuoret piiloutuvat syrjäiseen leiripaikkaansa ja käyvät sissisodan muodossa vastarintaan miehittäjiä vastaan.

Kirja on hyvin toiminnantäyteinen ja tarina kulkee nopealla tahdilla eteenpäin, vaikka alussa toimintaa ei vielä juuri olekaan. Alun leppoisat telttailutunnelmat muuttuvat pian epätoivoksi kun nuorille selviää, mitä heidän kaupungilleen ja kodeilleen on tapahtunut. Mukana on tietysti myös teiniromantiikkaa, koska nuorten tunteita ei voi pidätellä edes sodan keskellä.

Ajatus siitä, että jokin kaupunki tai maa voitaisiin miehittää näin nopeasti ja muiden valtioiden huomaamatta (tai välittämättä), on ehkä hieman epäuskottava, en ainakaan minä kiinnittänyt tuohon seikkaan juurikaan huomiota, vaan keskityin nautiskelemaan koukuttavasta tarinasta. Tapahtumat veivät mukanaan ja huomaamattani luin kappaleen toisensa jälkeen, enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Kirjan lopussa ollut maistiainen seuraavasta osasta varmisti sen, että aion jatkaa sarjan lukemista ainakin tuon kakkososan verran.

Tämä sarjan ensimmäinen osa on alunperin ilmestynyt jo vuonna 1993. Oma pokkarini oli uusintapainos, onneksi ei leffakansilla. Kirjasta on siis tehty vuonna 2010 elokuvakin, jonka ehkä jossain vaiheessa voisin katsoakin. Ainakin trailerin perusteella hahmot olivat ihan erinäköisiä kuin millaiseksi itse ne kuvittelin lukiessani. Koska aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista, seuraava osa The Dead of the Night on hankinnassa varmasti aika pian. Sarjaa ei ole suomennettu.

-------
Scholastic Paperbacks 2006, 277 s.
oma ostos

19. elokuuta 2013

Richard Matheson: Olen legenda

Siitä lähtien kun näin melkein kokonaan Will Smithin tähdittämän leffaversion Richard Mathesonin kirjasta, olen halunnut lukea tämän. En yleensä tykkää lukea kirjoja, joista on tehty elokuva sen jälkeen kun olen nähnyt elokuvan, koska alan liikaa vertailla niitä kahta keskenään. Vampyyrikirjojen ystävänä oli kuitenkin pakko tehdä tässä tapauksessa poikkeus.

Robert Neville on ainoa ihminen maailmassa, jossa kaikki muut ovat muuttuneet verenhimoisiksi vampyyreiksi. Robert saalistaa vampyyreitä päivisin ja viettää yönsä linnoitetussa kodissaan yrittäen löytää järkevää syytä vampyyrien olemassaololle ja yleisimpiin vampyyreihin liitettyihin myytteihin. Vaikka Robert on ainoana ihmisenä immuuni muut muuttaneelle tartunnalle, voiko Robert todella olla niin yksin kuin kuvittelee olevansa?

Olen legenda onnistui heti nousemaan yhdeksi suosikeistani vampyyriaiheisessa kirjallisuudessa. Se on loistava tarina yksinäisyydestä ja selviytymisestä maailmassa, jossa on todella yksin. Tarina etenee sopivan nopeasti, eikä paikalleen jäädä liian pitkäksi aikaa, joten kirjan parissa ei todellakaan tylsistynyt. Erityisesti pidin Nevillen tutkimuksista esimerkiksi siitä miksi vampyyrit kavahtavat ristejä tai valkosipulia. Myönnän, että ainakin itse pidän noita asioita vampyyrien osalta itsestäänselvinä (paitsi ehkä valkosipulia), enkä ole koskaan pohtinut tarkempia syitä vampyyrimyytteihin.

Hieman harmittaa, että luin tämän vasta kun olin nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Tahtomattani useammassakin kohdassa mietiskelin, että nämä ja nämä asiat olivat elokuvassa eri tavalla. Tuo leffa ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta onneksi kirja oli paljon parempi. Juuri tämän takia pitäisi aina ensiksi lukea kirja ja katsoa elokuva vasta sitten, mutta luultavasti silloin tulee vain vertailtua toisinpäin.  

Olen legenda oli todella erinomainen kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille vampyyreiden ystäville sekä niillekin, jotka eivät välttämättä rakasta nykypäivän hampaansa tylsistyttäneitä ja yliromanttisia verenimijöitä. Tarinahan on alunperin julkaistu jo 1954 ja on toiminut esikuvana monille tämän jälkeen julkaistuille vampyyritarinoille.

--------
Alkuteos: I Am Legend
Vaskikirjat 2007, 163 s.
Suom. Vuokko Aitosalo
kirjastosta

18. elokuuta 2013

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Vaikka Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon on juuri sellainen kirja, mitkä yleensä lisään mahdollisimman nopeasti lukulistalleni, tämä kirja oli kuitenkin jotenkin päässyt menemään minulta kokonaan ohi. Tutustuin kirjaan vasta kun löysin sen jatko-osan kirjastosta ja sen perusteella päädyin lukemaan ensiksi sarjan aloittavan osan, koska eihän mitään sarjaa voi aloittaa muuten kuin alusta.

Ylä-asteikäinen Jouni kokee järkyttävän kohtaamisen pelottavan naisen kanssa ollessaan vaellusretkellä Lapissa isänsä ja siskonsa kanssa. Pian outoja asioita alkaa tapahtua myös kotipuolessa, eikä kukaan muu näe salaperäistä naista kuin Jouni. Liittyvätkö tapahtumat jotenkin Jounin kolttasaamelaiseen äitiin, joka on kadonnut Jounin ollessa pieni? Jouni saa avukseen entisen opettajansa Romppaisen, jolla on yllättäviä samaanin taitoja sekä Siisjoen Siidan jäsenluettelosta löytyvät nimet, jotka voivat auttaa Jounia selvittämään myös hänen kadonneen äitinsä tapausta.

Kuulen kutsun metsänpeittoon oli nopea- ja helppolukuinen, eikä sivumääräkään rajoittanut kirjan nopeatahtista lukemista. Melkein huomaamattani luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, mitä tapahtuu ohuidenkin kirjojen kanssa melko harvoin. Ehdottomasti kiinnostavinta kirjassa oli kolttasaamelainen kansanperinne, joka yhdistyi kiinnostavasti jännityselementteihin ja teini-ikäisen elämään. Jouni kun saa kokea paitsi ensirakkauden myös sen, että parhaan ystävän halussa perustaa bändi on takana jokin aivan toinen motivaatio kuin saada soittaa.

Olin varsin toiveikas sen suhteen, että pitäisin kirjasta, koska päädyin lainaamaan jatko-osan samalla kertaa kirjastosta. Onneksi en pettynyt, vaan Kuulen kutsun metsänpeittoon oli niin kiinnostava, että luen varmasti sen jatkon Haltijan pojankin.

--------
Tammi 2011, 153 s.
kirjastosta

11. elokuuta 2013

Marko Hautala: Itsevalaisevat & Stef Penney: Näkymättömät

Luin nämä kaksi kirjaa jo jokin aika sitten, mutta koska kumpikaan kirjoista ei ollut loistava tai sellainen, josta olisi pakko kertoa ihan heti, on niistä bloggaaminen venynyt. Sekä Marko Hautala että Stef Penney ovat minulle uusia tuttavuuksia ja jää nähtäväksi tulenko lukemaan kummaltakaan lisää teoksia, koska Itsevalaisevat tai Näkymättömät eivät onnistuneet täysin lumoamaan minua.

MARKO HAUTALA: ITSEVALAISEVAT

Elias jättää viidennen rakastajattarensa samana iltana kun hänen tyttärensä katoaa. Vain muisto kuvasta keltaisesta sadetakista sateisen tuulilasin läpi jää jäljelle ja Eliaksen maailma romahtaa. Eliaksen jättämä Maaria saa vastaanotolleen hiljaisen pojan, josta Maaria ei kuitenkaan saa otetta. Pojan, Maunun, ja Eliaksen kadonneen Iiris tyttären välillään on yhteys, omituinen kalakultti.

Vaikka tämän kirjan lukeminen ei ollut mitenkään takkuista ja sain tämän luettua nopeasti, jotenkin tuntui, että en missään vaiheessa saanut kirjasta kunnolla otetta. Luin vain kirjaa eteenpäin, mutta en ollut varma pidänkö siitä vai en. Tarina oudosta kultista ja sen voimasta kahteen nuoreen oli kiinnostava, mutta muuten tarinassa oli jotain outoa, minkä vuoksi ajatukset tästä kirjasta eivät oikein tunnu pysyvän kasassa. Hämmentävä kirja. Lisähuomiona on vielä pakko mainita se, että en tykkää yhtään kirjan kansista. Kannet käyvät kyllä loistavasti kirjan tarinaan, mutta jotenkin omaan silmääni tuo kuva on kamalan ruma ja häiritsevä. Tämä ei siis selvästikään ollut oikein minun kirjani, mutta tulipahan kuitenkin luettua.

Tammi 2008, 239 s.
kirjastosta

STEF PENNEY: NÄKYMÄTTÖMÄT

Nuori Rose Wood menee naimisiin romanimies Ivo Jankon kanssa, liittyy tämän kiertävään mustalaisperheeseen ja katoaa pian lapsensa syntymän jälkeen. Seitsemän vuoden jälkeen Rosen isä pyytää yksityisetsivä Ray Lowellia etsimään Rosen, vaikka ei ole kuullutkaan tytöstä kertaakaan seitsemän vuoden aikana. Tutkimuksissaan Ray tutustuu sulkeutuneeseen mustalais-
yhteisöön, eikä Rosen kohtalon tutkiminen ole helppoa, sillä kukaan ei tunnu tietävän tai välittävän minne Rose katosi.

Näistä kahdesta kirjasta Näkymättömät on ehdottomasti se parempi. Se on kiehtova kuvaus romanikulttuurista 80-luvun Britanniassa, mihin syvyyttä antaa erityisesti Jankon perheen teinipoika JJ:n ongelmat sukujuuriensa kanssa.

Näkymättömät oli hyvä lukukokemus, mutta ei mitenkään loistava. Lukemista häiritsi hieman se, että onnistuin jo melko aikaisessa vaiheessa arvaamaan kirjan loppupuolen suuren paljastuksen. Tuo vähän harmitti jälkikäteen, mutta muuten tarina oli vetävä ja mielenkiintoinen.

Alkuteos: The Invisible Ones
Bazar 2013, 495 s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
kirjastosta

5. elokuuta 2013

Charlaine Harris: Veren muisti

Olen varmaan kaikille toitottanut, että Charlaine Harrisin Sookie - sarja on suurimpia suosikkejani, joten on varmaan turha mainita miksi Veren muisti päätyi varaukseen kirjastoon jo kauan ennen ilmestymistä ja kiilasi muiden lukemista odottavien kirjojen ohitse. Myönnän, että siihen vaikutti tietysti myös se, että tästä on minunkin jälkeeni iso liuta varauksia, joten kovin pitkään en voinut tai halunnut kirjan lukemista pantata. 

Sookie on jälleen vaarassa kun Merlotte'siin tehdään palopommi-isku. Joku yrittää todella saada Sookien hengiltä. Elossa pysymisen lisäksi Sookiella on ongelmia rakkauselämässään, sillä Eric ja Pam juonivat jotain salamyhkäistä ja myös Louisianan uusi sijaishallitsija aiheuttaa harmia Sookien ja Ericin suhteelle. Lopulta telepaattinen tarjoilijatar tempautuu jälleen mukaan verilöylyyn ja tekee dramaattisen päätöksen suhteessaan Ericiin.

Hohhoi, mitähän tästä nyt sanoisi. Valittelin jo edellisen kirjan kohdalla, että tarinassa oli liikaa tylsiä kohtia ja vaikka näissä kirjoissa on aina ollut rutkasti Sookien arkitoimien kuvailua, edellisessä sitä tuntui olevan vielä tuplasti enemmän. Toiveeni olivat korkealla, että nyt palataan taas oikeille raiteille ja vähemmän tylsäksi, mutta valitettavasti nuo toiveet eivät oikein täyttyneet.

Veren muisti
oli nopeaa ja helppoa luettavaa, vaikka Sookie onkin yritetty ottaa hengiltä varmaankin sarjan jokaisessa osassa ja sama kuvio toistuu tässäkin. Yksi kiehtovimpia asioita näissä kirjoissa on mielestäni sen monipuolinen ja kiehtova maailma vampyyrien monimutkaisine politiikkoineen ja muine yliluonnollisine olentoineen, joihin tässä kirjassa tulee ainakin yksi lisäys. Ehkä juuri tuon takia jaksan lukea vielä näitä, vaikka kirjat tuntuvatkin huonontuvan osa osalta. Jaksan kuitenkin toivoa, että tulossa on vielä kahden viimeisen kirjan osalta jotain jännittävämpää ja parempaa.

Suomennosten kansista vain muutama on mielestäni ollut kelvollisia, mutta Veren muistin kansi on varmaankin koko sarjan pohjanoteeraus. Tylsä ja mitäänsanomaton, vain nätti nainen kannessa. Muiden osien kansissa on edes vähän yritetty välittää sarjan tunnelmaa, mutta tämän osan kanssa on harmittavasti poikettu jonnekin aivan eri poluille.

Sarjan toiseksi viimeinen eli 12. osa ilmestyy suomeksi nimellä Veri kielellä ja siitä päästään nauttimaan marraskuussa.

-------
Alkuteos: Dead Reckoning
Gummerus 2013, 363 s.
Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

4. elokuuta 2013

Rick Riordan: Athenen merkki

Tammikuussa ehdin jo lukemaan Rick Riordanin Olympoksen Sankarit - sarjan kolmannen osan englanniksi, mutta ajattelin lukea myös suomennoksen heti sen ilmestymisen jälkeen. Sarjan toisen osan Merenjumalan pojan suomennos oli täynnä häiritseviä kirjoitusvirheitä, joten toivoin, että kolmannen kirjan kanssa oli tehty parempaa työtä, enkä onneksi joutunut kamalan pahasti pettymään.

Percyn, Jasonin, Piperin, Annabethin, Frankin, Leon ja Hazelin etsintäretki alkaa ikävällä onnettomuudella, minkä seurauksena nuoret puolijumalat joutuvat pakenemaan roomalaisten puolijumalien vihaa ja sotajoukkoja. Seitsikko suuntaa monen vaaran jälkeen vanhalle mantereelle, Roomaan, estääkseen Gaian kätyreitä tuhoamasta ikivanhaa kaupunkia. Samalla Annabethin on lähdettävä omalle etsintäretkelleen ja seurattava salaperäistä Athenen merkkiä.

Blogatessani englanninkielisestä versiosta kerroinkin jo, että Athenen merkki on sarjan muiden osien tyyliin täynnä jännittävää toimintaa ja paljon mytologiaviittauksia niin roomalaisiin kuin kreikkalaisiin jumaltarustoihin. En siis enää lähde kehumaan kirjaa, sillä tykkäsin suomennettuna tarinasta ihan yhtä paljon kuin alkuperäiskielelläkin. Kirjan lopetus lupaa jännittäviä aikoja tulevissakin kirjoissa.

Luin kirjaa ehkä vähän turhankin tarkalla silmällä, koska muistissa olivat edellisen osan kirjoitusvirheet. Sen takia poimin pienimmätkin virheet vähän liian helposti tekstistä, mutta onneksi Athenen merkki ei ollut niin huonosti toimitettu kuin edellinen. Ainakin kirjan alkupuolelta löytyi useampiakin virheitä, mutta loppua kohden en niitä juuri yhtään huomannut. Ilkka Rekiaron suomennos tämän sarjan kirjoissa on ainakin minun mielestäni ollut laadukasta, vaikka tässä kirjassa muutama sanavalinta jäikin mietityttämään.

Olympoksen Sankarit - sarja saa jatkoa englanninkielisenä hyvinkin pian, sillä neljäs kirja The House of Hades ilmestyy 8. päivä tätä kuuta. Suomennosta tuolle osalle voidaan varmaankin odottaa vasta ensi vuoden kesällä, jos ilmestymistahti pysyy suomennoksissa samana kuin on ollut näissä muissakin osissa.

------
Alkuteos: The Mark of Athena
Otava 2013, 571 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta

1. elokuuta 2013

Cormac McCarthy: Tie

Luin joskus arvostelun Cormac McCarthyn Tie - romaanin pohjalta tehdystä elokuvasta ja jo silloin alkoi kirjan lukeminen kiinnostaa. En oikeastaan muistanut koko kirjaa ennen kuin se sattumalta osui tielleni kirjastossa. Mietin ennen kirjan aloittamista uskallanko lukea tämän, koska takakannen esittelyn perusteella kirja vaikutti niin lohduttomalta ja synkältä. Onneksi en antanut esittelyn lannistaa itseäni, enkä jättänyt sen takia hyvää kirjaa lukematta.

Maailmasta on jäljellä enää vain tuhkaa ja raunioita. Toivottomassa maailmassa isä ja poika vaeltavat suuntanaan etelärannikko. Heillä ei ole mukanaan vain vähän ruokaa, vaatteita ja revolveri, jossa on kaksi luotia. Matka etelään on raskas, sillä matkaa koettelevat paitsi ankarat olosuhteet myös teillä vaanivat kannibalismiin sortuneet kanssaihmiset.

Vaikka aluksi Tie vaikutti aivan niin lohduttomalta kuin olin aluksi pelännyt, jo muutaman sivun jälkeen tuntui siltä, että tämä on pakko lukea loppuun. Tarina on toteava ja pelkistetty, sillä esimerkiksi maailman tuhoon johtanutta katastrofia ei selitetä millään lailla, eikä päähenkilöillä ole nimiä. Jos toivon koko lukemisen ajan, että päähenkilöille käy lopulta hyvin, on se varma merkki siitä, että kirja on voittanut minut puolelleen. Isän ja pojan matka maailmanlopun maisemissa oli koskettava ja vaikuttava, ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Tykästyin tämän kirjan myötä McCarthyn kirjoitustyyliin ja kävinkin etsimässä jo kirjailijan Menetetty maa - teoksen itselleni kirjastosta. Vaikka tuo vaikuttaakin hyvin erilaiselta kirjalta kuin Tie, ajattelin silti tutustua muuhunkin McCarthyn tuotantoon. Lisäksi minua kiinnostaisi kovasti nähdä tästä kirjasta tehty elokuvaversio, sillä haluaisin tietää onko kirja muuntautunut elokuvaksi edes kohtuullisen hyvin. Liian monesta hyvästä kirjasta kun on tehty huono elokuva.

------
Alkuteos: The Road
WSOY 2008, 245 s.
Suom. Kaijamari Sivill
kirjastosta