27. huhtikuuta 2014

100 lukijaa! Mahtavaa!

Aurinkoisesta säästä huolimatta tänään oli aika väsyneet tunnelmat, mutta loppupäivästä tuli kertaheitolla parempi kun huomasin, että blogini on saanut 100. lukijan! Hetken olin jo varma, että näen omiani, mutta kun oli tuijotellut tuota lukua tarpeeksi kauan oli se ihan pakko uskoa. Mahtava juttu ja loistava piristysruiske päivään!

100 seuraajaa ei ehkä jollekin ole paljon, mutta minulle se on moninkertaisesti enemmän kuin osasin kuvitella aloittaessani Kirjaston kummituksena reilut 2 vuotta sitten. Iso kiitos jälleen kerran kaikille, jotka jaksavat seurata blogiani ja lukea juttujani!

Uskallan jo nyt luvata, että 100 lukijan ja melkein kesän kunniaksi on lähiaikoina tiedossa jotain kivaa! Sitä odotellessa aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoilleni :)

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua

Michelle Gagnonin Kukaan ei kaipaa sinua kiinnitti huomioni WSOY:n kevään uutuusluettelossa ja ehti majailla melko pitkään lukupinossanikin ennen kuin vihdoinkin päätin lukea kirjan. Tämä saattaisi vieläkin olla lukemattomana jos en olisi ehtinyt lukea kaikkia muita sillä hetkellä lainassa olevia kirjoja ja tarvinnut kipeästi vain jotain luettavaa. Kukaan ei kaipaa sinua osoittautui kiinnostavammaksi ja koukuttavammaksi lukukokemukseksi kuin olin odottanut.

Noa Torson herää leikkauspöydältä outo arpi rinnassaan. Hän on vartijoiden ympäröimänä ja ilmeisesti kadottanut kolme viikkoa elämästään. Noa pakenee vangitsijoiltaan ja aikoo ottaa selvää, mitä hänelle on tehty. Peter Gregory penkoo vastoin vanhempiensa käskyjä isänsä tietokonetta. Muutamaa hetkeä myöhemmin tummapukuiset miehet ryntäävät Peterin taloon ja vievät mukanaan tietokoneet varoittaen, että Peterin olisi syytä pysyä poissa muiden asioista. Noan ja Peterin tiet kohtaavat hakkeriyhteisön kautta ja he tajuavat, että ovat sohaisseet samaa ampiaispesää. Jotain on tekeillä, jotain erittäin salaista ja ehdottomasti hengenvaarallista.

Kukaan ei kaipaa sinua lähti niin räjähtävästi liikkeelle, että olin jo ensisivuilla vakuuttunut siitä, että tämä kirja ei ainakaan ole tylsä. Tapahtumia riittää ja etenkin Noan pakeneminen takaa-ajajiltaan on välillä varsin hengästyttävää, mutta onneksi vauhdikkuudesta huolimatta tarinan kärryillä oli helppo pysyä. Yllätyin kovasti kun tarina alkoi mennä aavistuksen scifistisempään suuntaan kun Noalle ja Peterille selviää enemmän siitä minkä kanssa he ovatkaan tekemisissä.

Kannessakin on maininta, että Kukaan ei kaipaa sinua on kuin Miehet, jotka vihaavat naisia nuorille. Vertauksen ymmärtää oikein hyvin, sillä hakkerityttö Noassa onkin hämmästyttävän paljon samaa kuin Lisbeth Salanderissa ja ainakin minut tarina onnistui pitämään melkein yhtä hyvin otteessaan kuin Millennium - trilogian aloitusosakin. Tarinan toinen päähenkilö Peter ei osoittautunut mitenkään erityisen kiinnostavaksi tai persoonalliseksi ja jäi ehdottomasti Noan varjoon.

Kuten nykyisin niin monissa nuortenkirjoissa myös Kukaan ei kaipaa sinua on trilogian ensimmäinen osa. Sarjan toinen osa Don't Look Now on ilmestynyt viime vuoden puolella. Voisin ehkä harkita lukevani sen englanniksi, vaikka Kukaan ei kaipaa sinua ei jäänytkään mitenkään erityisen kutkuttavaan cliffhangeriin, mutta Noan ja Peterin tarinan jatko kiinnostaa siitä huolimatta.

------
Alkuteos: Don't Turn Around
WSOY 2014, 353 s.
Suom. Inka Parpola
kirjastosta

24. huhtikuuta 2014

Charlaine Harris: Sydänverellä

Eipä tätäkään kirjaa tullut syystä tai toisesta luettua englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä, vaikka sarjan edellinen osa Veri kielellä olikin positiivinen yllätys kahden melko väsähtäneen kirjan jälkeen. Valitettavasti sarjan 13. ja viimeinen osa sai sitten aikaan aikamoisen mahalaskun innostuksessani ja osoittautui valtavaksi pettymykseksi.

Sookie joutuu pidätetyksi murhasta kun eräs hänen tuttunsa löydetään kuolleena. Sookie saa apua vanhoilta ystäviltään murhatapauksen tutkimisessa, mikä on todellakin tarpeen, sillä joku näyttäisi taas kerran haluavan neiti Stackhousen hengiltä. Päänvaivaa aiheuttavat lisäksi myös vampyyrit ja erityisesti Eric, jonka pitämä etäisyys ei lupaa hyvää Sookien ja Ericin suhteelle.

Olin toivonut, että Sookien seikkailut saisivat arvoisensa päätöksen ja viimeisessä kirjassa tapahtuisi jotain todella järisyttävää ja viihdyttävää. Nuo toiveet olivat vielä jossain kirjan alkupuolella aika korkealla, mutta loppua kohdeen niistä ei ollut jäljellä enää kuin rippeitä, jos niitäkään. Sydänverellä jätti pettymyksen maun suuhun, enkä voi kuin ihmetellä miksi Harris on päätynyt lopettamaan telepaattisen sankarittaren seikkailut juuri tällä tavalla. Sookie Stackhouse olisi ehdottomasti ansainnut enemmän.

Edellisen osan jälkeen toivoin, että Sookien ja Ericin suhteen mutkista ja murheista pääsisi nauttimaan vielä kutkuttavammin tässä osassa, mutta turha toivo. Tuo suhde on ollut niin iso osa jo monta kirjaa, että sen kohtalo oli jotenkin todella lässähtänyt ja laimea, eikä ollenkaan sellainen kuin olin odottanut. Sookien lopullinen mieskuvio tuli minulle suurena yllätyksenä ja lievänä järkytyksenäkin, sillä en olisi uskonut, että Harris päätyy tällaiseen ratkaisuun. Aivan kuin Sookielle nyt olisi vain pitänyt keksiä joku mies ja otettiin se, joka oli siinä lähimpänä. Kaikki tapahtui jotenkin liian nopeasti ja epäuskottavasti.

Jos tästä osasta pitäisi sanoa jotain erityisen positiivista, olisi se ehdottomasti suomennoksen nimi. Sydänverellä on ehkä sarjan paras. Kansikuva ei edelleenkään saa minulta kiitosta, sillä en pidä tuosta yhtään, kuten on ollut monen muunkin tämän sarjan osan kanssa.
 

Vaikka Sookien seikkailut onkin nyt julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi, syksyllä pääsee nauttimaan lisää Harrisia kun Gummerus julkaisee ensimmäisen osan Harper Connelly - sarjasta. En ole tuosta sarjasta niin erityisen kiinnostunut, mutta ehkä siihenkin voisi tutustua jossain vaiheessa.

------
Alkuteos: Dead Ever After
Gummerus 2014,  366 s.
Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

23. huhtikuuta 2014

Poimintoja syksyn ja vähän kesänkin kirjoista

Pääsiäisenä päätin vihdoinkin syventyä tutkiskelemaan kustantamoiden syksyn uutuusluetteloita, joista löytyikin läjäpäin mielenkiintoisia kirjoja, jotka ilmestyvät joko jo kesällä tai vasta syksymmällä. Kesälle ja syksylle riittää luettavaa ja varauslistani kirjastoon venyy varmasti taas todella pitkäksi kun kaikki kiinnostavat kirjat ja vähän muutakin on saatava varattua.

Syksyn ja kesän kiinnostavimpia:

Kesäkuu:
David Nicholls: Varamies (Otava)
Gabrielle Zevris: Tuulisen saaren kirjakauppias (Gummerus)

Heinäkuu:
Rick Riordan: Haadeksen talo (Otava)
Sally Reed: Puoliksi paha (Gummerus)
Sarah Lotz: Kolme (Karisto)

Elokuu:
Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset (WSOY)
Markku Karpio: Selviytymispeli (Tammi)

Syyskuu:
Charlaine Harris: Kuiskauksia haudan takaa (Gummerus)
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Tammi)
Henrika Andersson: Sirpale sielua (Schildts & Södeströms)
Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema (Gummerus)
Siri Kolu: Ihmisen puolella (Otava)
Sophie Hannah: Hercule Poirot - mysteeri (WSOY)
Terhi Rannela: Läpi yön (Otava)
Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel (Karisto)

Lokakuu:
Anu Ojala: Pommi (Otava)
Aleksi Delikouras: Nörtti 3 (Otava)
Juha-Pekka Koskinen: Lumottu lelutehdas (Karisto)

Kesäkuussa pääsee lukemaan jälleen suomennettua David Nichollsia, koska kirjailijan kolmas suomennettu teos Varamies ilmestyy. Tokihan tuo pitää lukea, koska Sinä päivänä ja Kaikki peliin olivat molemmat mieleeni, joten toivottavasti Varamieskään ei aiheuta pettymystä.

Heinäkuussa pääsee nauttimaan Rick Riordanista suomennettunakin kun The House of Hades ilmestyy nimellä Haadeksen talo. Sen lukeminen toivottavasti lievittää tuskaa siitä, että sarjan viimeisen osan ilmestymistä englanniksi joutuu odottamaan lokakuulle asti. Heinäkuun muutamasta poiminnasta erityisen kiinnostava on myös Sarah Lotzin Kolme, joka esittelytekstin perusteella vaikutti todella kiehtovalta ja jännittävältä.

Markku Karpion elokuussa ilmestyvä Selviytymispeli mainitaan esittelytekstissä suomalaiseksi versioksi Nälkäpelistä, mikä vähän mietityttää, mutta aion kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, koska se muuten vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Elokuussa ilmestyy myös Cormac McCarthyn Kaikki kauniit hevoset. En ole McCarthylta toistaiseksi lukenut kuin pysähdyttävän hyvän Tien, mutta kirjailijan muukin tuotanto kiinnostaa kovasti.

Kuten näkyy etenkin syyskuusta näyttäisi tulevan varsin kiireinen lukukuukausi, koska silloin ilmestyy useampikin kirja, jotka on varmasti päästävä heti ilmestymisen jälkeen lukemaan. Syyskuulta ainakin Nina Hurman Hatuntekijän kuolema on ehdottomasti luettava, koska Hurman esikoisteos Yönpunainen höyhen, jolle Hatuntekijän kuolema on jatkoa, onnistui lumoamaan minut. Lisäksi vaikka Siri Kolun Pelko ihmisessä ei ehkä täysin vakuuttanut, on kirjan jatko Ihmisen puolella melkeinpä pakko lukea. Syyskuun kirjoista kiinnostavaa on myös, että nyt kun Charlaine Harrisin Sookie - sarja on ilmestynyt kokonaisuudessaan suomennettuna, Gummerus aloittaa kirjailijan vanhemman Harper Connelly sarjan julkaisemisen suomeksi. En ole tuohon sarjaan erityisemmin tutustunut, mutta ehkä ainakin tuon ensimmäisen osan suomennoksen voisi lukea kun Harrisin tyylistä ainakin Sookie - kirjoissa tykkäsin.

Lokakuussa pääsee lukemaan jatkoa Haavekauppiaalle ja Nörtille, molemmat kirjoja, joita odotan oikein innolla. Juha-Pekka Koskisen Lumotussa lelutehtaassa vieläpä näyttäisi olevan yhtä veikeää kansitaidetta kuin Haavekauppiaassa.

Pari pettymystä kesän ja syksyn uutuusluetteloista löytyi. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelfors - trilogian viimeistä osaa ei ilmestykään suomennettuna jo kesällä kuten olin toivonut, vaan vasta ensi vuoden puolella. Lisäksi ihmetytti, että Beth Revisin Across The Universe - trilogian viimeisen osan suomennosta ei ilmeisesti ole vieläkään tulossa, vaikka kakkososan suomennoksesta on jo aikaa. Otavalta ilmestyy kesällä ja syksyllä niin monta nuortenkirjaa, että ilmeisesti Shades of Earthin suomennoksen julkaiseminen ei ole tärkeyslistalla kovinkaan korkealla. Harmi, koska tuotakin ehdin jo odottaa. Ehkä luenkin sitten kirjan englanniksi, enkä odottele joskus ilmestyvää suomennosta.

Olen ollut viime aikoina hirvittävän laiska blogin suhteen. Luettuna olisi kasa kirjoja, joista en kuitenkaan ole vielä jaksanut kirjoitella. Jotenkin nyt noiden uutuuksien tutkiskeleminen antoi jostain uutta intoa bloggailla taas ahkerammin, joten alankin pikku hiljaa purkaa bloggaamista odottelevien kirjojen jonoa. Siis kunnon kirjapostaustakin tulossa pian! Ja ehkä päivitystä blogin vielä talvitunnelmaiseen ulkoasuunkin.