29. kesäkuuta 2012

Sara Shepard: Kaivattu

En ole seurannut kuin ehkä puolen jakson verran Subilla nähtävää tv-sarjaa Valehtelevat viettelijät (Pretty Little Liars), joka perustuu Sara Shepardin kirjoittamaan kirjasarjaan. Sarjan ensimmäinen kirja on juurikin tämä Kaivattu. Koska tv-sarja ei ole minulle kovinkaan tuttu, kirjan suhteen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia siitä miten erilaisia kirja ja tv-sarja versiot ovat.

Spencer, Aria, Hanna, Emily ja Alison ovat parhaita ystäviä, mutta Alisonin kadotessa muiden tyttöjen elämä mullistuu ja he ajautuvat erilleen. Kolme vuotta Alisonin katoamisen jälkeen high schoolin alkaessa tytöt alkavat saada outoja viestejä tuntemattomalta lähettäjältä, joka näyttäisi tietävän heidän kaikki salaisuutensa. Jokaisella tytöllä on omat luurankonsa kaapeissa, minkä lisäksi heillä on yhteinen iso salaisuus, jonka he ovat vannoneet pitävänsä salasssa hautaan asti. Salaperäinen A - nimimerkkiä käyttävä lähettäjä aikoo kuitenkin paljastaa tyttöjen kaikki salaisuudet, mikä voisi pilata Spencerin, Arian, Hannan ja Emilyn elämän.

Kaivattu on viihdyttävää teinihömppää, jota lukee oikein mielellään ajankuluksi. Kirjasarjan perusidea ei kuulosta mitenkään erikoiselta, eikä ainakaan tämä sarjan ensimmäinen osa ollut erityisen koukuttava tai maailmaa mullistavan omalaatuinen. Päähenkilöinä toimiva tyttönelikosta kaikki vaikuttavat pinnallisilta teini-ikäisiltä, joilla jokaisella on tietysti jokin oma ongelmansa olipa se sitten oman seksuaalisuuden pohtiminen tai painostaan stressaaminen. Ei siis varsinaisesti mitään, mitä ei olisi tusinassa muussakin samantyyppisessä nuortenkirjasarjassa.

Shepard kirjoittaa varsin sujuvasti, juuri nuortenkirjoihin sopivasti. Jokainen luku on kerrottu jonkun tytön näkökulmasta, mikä toimii tällaisessa kirjassa oikein hyvin varsinkin kun päähenkilöitä on useampi ja jokainen pitäisi saada omalla tavallaan mukaan tarinaan. Jos tämä kirja ei muuten kiinnosta, kannattaa se lukea läpi vain sen takia, että yhdellä tytöistä on kytköksiä Suomeenkin. Sivumääräkään ei ole niin suuri, että tätä ei nopeasti lukisi helppona ajanvietteenä.


------
Alkuteos Pretty Little Liars
Gummerus, 270 s.
Suom. Paula Takio
kirjastosta

27. kesäkuuta 2012

Tuhansien zombien maa - Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta

Lisää zombeja Suomessa! Tämä sattui silmään ihan vahingossa kirjastoreissulla ja mukaanhan se oli otettava kun edellisen kotimaisen zombiekirjan (Jukka Nieminen: Zombievyöhyke) fiiliksissä vielä olin.

Tuhansien zombien maa - Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta on Juri Nummelinin toimittama novellikokoelma, josta löytyy 11 eri tavalla zombieita käsittelevää novellia. Mukana on myös hiukan epätavallisemmin eläviä kuolleita käsitteleviä novelleita sekä perinteistä "zombie apocalypse" tavaraa.

Ilmeisesti suomalaisista zombieista ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon, sillä tässä kokoelmassa on mukana todellakin 11 tarinaa ja sivumääräkin on vain 154 sivua. Suurin osa kirjoittajista oli itselleni täysin tuntemattomia, mutta mukana on myös hiukan tutumpiakin kirjoittajia, kuten Mike Pohjola ja Miina Supinen.

Kuten yleensäkin novellikokoelmissa, myös tässä novellien taso vaihteli hurjasti. Omiksi suosikeikseni nousivat ehdottomasti perinteisemmät zombiemaailmanlopun selviytymistaisteluja kuvaavat tarinat kuin vähän erikoisemmalla tavalla eläviin kuolleisiin suhtautuvat tarinat, joissa muutamassa oli jopa satiirisia piirteitä. Harri Erkin Olisi edes sinappia oli outoudessaan yksi kirjan huonoimmista kun taas Tuomas Salorannan Äidin talossa kuului suosikkeihini.

Tuhansien zombien maa on kevyttä luettavaa, ei edes lähelläkään kunnollista zombiekauhua. Novellien tason suurestakin vaihtelusta ja sen nostattamasta ärtymyksestä huolimatta tämän luki nopeasti ja mielenkiinnolla, koska on minusta on aina kiinnostavaa miten suomalaiset kirjoittajat ovat tarttuneet aiheeseen, josta ei paljon Suomessa kirjoiteta.

------
Turbator, 154 s.
Toim. Juri Nummelin 
kirjastosta

24. kesäkuuta 2012

Lincoln Child: Sulamispiste

Juhannuslukemiseksi valikoitui useammastakin vaihtoehdosta tällä kertaa dekkari. Tykkäsin kovasti Lincoln Childin yhdessä Douglas Prestonin kanssa kirjoittamasta Pendergast - sarjaan kuuluvasta Kuoleman asetelma kirjasta, joten mielenkiinnolla odotin millaista jälkeä Child on yksinään saanut aikaan.

Alaskassa jäätiköitä tutkiva tiedemiesryhmä löytää syvältä jään sisältä valtavan 10 000 vuotta vanhan kissapedon ruumiin. Tutkimusryhmää sponsoroinut filmiyhtiö haluaa hyötyä löydöstä ja pedon sulattaminen päätetään lähettää suorana TV-lähetyksenä. Eläin kuitenkin katoaa ennen lähetystä ja pian yksi kuvausryhmän jäsenistä löytyy raa'asti surmattuna. Kun toinenkin kuvausryhmäläinen joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi, on selvää, että arktisen yön pimeydessä vaanii saalistaja, joka ei aio säästää ketään.

Sulamispiste on nautittava paketti jännitystä, vaikka ajoittain tarina olisikin kaivannut tiivistämistä. Varsinkin alkupuolella olisi voinut useammankin asian jättää pois ja hypätä nopeammin toimintaan, sillä nyt tarina on joiltain kohdilta juuri tuolta alkupuolelta jopa tylsä. Onneksi kun päästään paremmin kiinni toimintaan ja kunnon jännitykseen tarinaa ei ole turhaan väkisin yritetty venyttää pidemmäksi.

Jotkut asiat olivat kirjassa hieman epäuskottavia, mutta kun suhtautuu tähän niin, että kyseessä on hyvää viihdettä, eikä tietokirjallisuutta, tarinasta nauttii oikein mukavasti. Child osaa pitää jännitystä yllä paljastamalla aina juuri sen verran, että lukija koukuttautuu kirjan pariin. Kirjan henkilöistä kukaan ei nouse ylitse muiden erityisen mielenkiintoisena, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska Sulamispiste on hyvä yliluonnollisiakin elementtejä sisältävä dekkari muutenkin.

------
Alkuteos Terminal Freeze
Gummerus, 431 s.
Suom. Jorma-Veikko Sappinen 
kirjastosta

18. kesäkuuta 2012

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Muutamastakin blogista huomasin arviot tästä Ransom Riggsin esikoiskirjasta ja niiden myötä heräsi sitten kiinnostus, että kirja on saatava luettavaksi. Onni oli myötä kun sain tämän kirjastosta parin päivän sisällä itselleni ja luettua se tuli melkein yhtä nopeasti.

Jacob on saanut koko lapsuutensa ajan kuunnella isoisänsä uskomattomia tarinoita oudoista orpolapsista ja hirviöistä. Kauhean tragedian iskettyä Jacobin elämään hän päättää lähteä Walesin edustalla sijaitsevalle saarelle selvittämään onko isoisän tarinoissa sitten jotain perää. Vastoin odotuksiaan Jacob löytää Neiti Peregrinen lastenkodin, joka on joutunut sodanaikana pommituksen kohteeksi. Hylätyistä raunioista huolimatta Jacobista tuntuu, että isoisän tarinoiden lapset ovat paitsi oikeasti olemassa myös elossa.

Kirjassa tekstin lomaan on sijoitettu aitoja vintage-valokuvia, jotka ovat erittäin kiinnostavia, myös jotenkin outoja. Kuvat tuovat tarinaan lisää kiinnostavuutta, sillä ne eivät ole vain sivujen koristusta, vaan syventävät ja täydentävät tarinaa.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon, sillä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on ainakin kirjan alkupuolella hyvin kiehtova ja koukuttava tarina. Kuitenkin tarinan edetessä tapahtumat muuttuvat sekavammiksi ja välillä oli vaikeaa pysyä tapahtumissa mukana, koska koko ajan tapahtuu jotain uutta, joka sekoittaa soppaa vielä entisestään. Harmi, että muuten hieno tarina mennään osittain pilaamaan tunkemalla mukaan liikaa asioita, jotka saavat vain lukijan pään liian pyörälle.

Olisin toivonut, että näin mielenkiintoisella idealla ja toteutuksella varustettu kirja olisi saanut arvoisensa lopetuksen. Loppuratkaisu on liiankin avoin ja tarina jää pahasti kesken. Lopetuksen perusteella tälle on ihan varmasti tulossa jossain vaiheessa jatkoa, sillä niin selvästi lopussa valmistellaan tarinan jatkoa toisessa kirjassa.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on ihan hyvä ja luettava kirja, mutta tarinassa on paljon puutteita, joita eivät edes hienot vintagekuvat onnistu paikkaamaan. Saas nähdä millaista jatkoa tarinaan saadaan jos Riggs innostuu kirjoittamaan jatko-osan esikoisteokselleen.

------
Alkuteos: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Schildts & Söderströms 2012, 350 s.
Suom. Virpi Vainikainen 
kirjastosta

16. kesäkuuta 2012

Jukka Nieminen: Zombievyöhyke

Ihanaa, että paikallisesta keskikokoisesta kirjastosta löytyy myös pienempien kustantamoiden tuotantoa, eikä vain suurten jättiskustantamoiden kautta ilmestyneitä teoksia. Jukka Niemisen Zombievyöhyke oli mukava löytö pienemmältä kustantamolta (Mediapinta). Vasta viime aikoina kauhukirjallisuuden lukeminen on alkanut kunnolla kiinnostaa, joten tämän kirjan lukeminen houkutteli ja se oli napattava kirjastosta mukaan.

Zombie-virus iski rajusti ihmiskuntaan ja nopeasti melkein kaikki maailman ihmiset muuttuivat ihmislihaa himoitseviksi zombieiksi. Kolme vuotta viruksen puhkeamisen ja sivilisaation romahtamisen jälkeen Tampereen Teiskossa sinnittelevästä ihmisjoukosta osa päättää lähteä liikkeelle ja pyrkiä merelle ja uuteen alkuun jossakin. Matkalla odottavat autioituneet taajamat, saalistavat zombielaumat ja muut vaikeudet. Nelikon ainoa turva matkalla on ase, mutta sekään ei takaa, että he selviäisivät pitkästä matkasta. Heidän vaelluksessaan Poriin on kyse elämästä ja kuolemasta.

Mullin mallin mennyttä maailmaa selittää hyvin johdanto, jossa kerrotaan kattavasti miten zombiet ovat onnistuneet valloittamaan maailman ja miksi ihmiskunta on jäänyt pahasti alakynteen taistelussa eläviä kuolleita vastaan. Nieminen kirjoittaa onnistuneesti, joskin paikoitellen kerronta on vähän liian toteavaa ja tapahtumat menevät välillä turhankin nopeasti eteenpäin, ilman sen suurempaa kuvailua.

Zombievyöhyke ei ole se kaikkein kekseliäin kuvaus zombiemaailmanlopusta ja sen selviytyjien taistelusta. Mieleen tuli väkisinkin Robert Kirkmanin luoma hieno The Walking Dead sarjakuva, josta on tehty myös menestyksekäs amerikkalainen tv-sarja. Kirjaan oman mausteensa perinteiselle zombieselviytymistarinalle antaa sen sijoittuminen Suomeen. Rakkaaseen kotimaahamme sijoittuvia zombietarinoita ei ole omalle kohdalleni sattunut ennen tätä, joten hatunnosto Niemiselle tällaisen kauhutarinan sijoittamisesta Suomeen.

Kotimaiseen kauhukirjallisuuteen Zombievyöhyke on erinomainen lisä, joka paikoitellen onnistui säikyttelemään mukavasti sekä ylläpitämään kunnon jännitystä. Tämän kirjan perusteella suomalainen kauhukirjallisuus on ehdottomasti tutustumisen arvoista, vaikka ei kovin suurilukuista olekaan.

------
Mediapinta 2012, 114 s. 
kirjastosta

10. kesäkuuta 2012

Lisi Harrison: Monster High 2 - Salatut elävät

Olen jo yli parikymppinen, mutta silti pidän nukeista tai ainakin tietyistä nukeista. Ihastuin Mattelin valmistamaan Monster High - nukkesarjaan kun ensimmäisen kerran näin nukkeja kaupan hyllyillä. Näin aikuisena mielessä ei ole päästä leikkimään ihanan kamalilla MH - nukeilla vaan itselleni ne ovat enemmänkin kauniita keräilyesineitä kuin nukkeja. Tällä hetkellä minulla ei ole kuin muutama sarjan nukke, ne suurimmat suosikkini, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa kokoelmani kasvaa isommaksi. Monster High ei ole pelkästään nukkesarja, vaan hahmot seikkailevat paitsi netissä julkaistavissa webisodeissa myös neliosaisessa kirjasarjassa, joka tosin poikkeaa aika paljon webisodien maailmasta. Salatut elävät on kirjasarjan toinen osa.

Koulun kuningatar Cleopatra De Nile on aina ollut koulun suosituin tyttö, mutta nyt uudet tulokkaat Frankie Stein ja Melody Carver ovat varastamassa hänen valokeilaansa. Ehkä Teen Voguessa poseeraminen palauttaisi Cleon suosion, mutta Frankien ja Melodyn suunnitelma hirviöiden vapauttamiseksi elämään tavallista elämää tavisten keskuudessa uhkaa Cleon suunnitelmaa. Sotkussa on tietenkin mukana myös ihastumisia ja poikia, joten mikään ei suju helposti.

Salatut elävät on höyhenenkevyttä hömppää nuorille, joten en siis todellakaan kuulunut tämän kirjan kohderyhmään. Kirja oli siis pelkkää mukavaa viihdettä, eikä mitään suuria tunteita ja ajatuksia herättävää syvällistä kirjallisuutta. Kun kirjaan suhtautui juuri noin, oli se mukava viihdepaketti, joka sopii luettavaksi silloin kun ei jaksa lukea mitään raskaampaa.

Koska olen tutustunut jonkin verran Monster Highn maailmaan juuri nukkejen ja webisodien muodossa, Salatut elävät oli hiukan ärsyttävää luettavaa, koska sen maailma poikkeaa niin suuresti juuri noiden kahden edellämainitun luomasta MH - maailmasta, vaikka periaatteessa hahmot ovat samoja kaikissa kolmessa. Kirjoissa kauhuleffoistakin kuuluisien hirviöiden teini-ikäiset tyttäret ja pojat elävät piilossa taviksilta, mutta webisodeissa monsterit eivät piilottele, vaan ovat vapaasti kauhistuttavan tyylikkäitä ja ihania.

Jos olet tutustunut Monster High nukkeihin tai edes kuullut niistä, Salatut elävät kannattaa lukaista viihdemielessä. Jos monsterit ovat aivan uutta sinulle, kannattaa ehkä ensimmäisenä lukea sarjan ensimmäinen osa, vaikka Salatut elävät toimiikin kohtuullisen hyvin myös itsenäisenä lukukokemuksena.

------
Alkuteos: The Ghoul Next Door (Monster High #2)
Buster Nordic 2012, 256 s 
kirjastosta