24. huhtikuuta 2013

Liebster Award

Sain Elma Ilonalta mukavan Liebster Award - haasteen ja haastoi vastaamaan 11 kysymykseen. Tykkään todella paljon tällaisista haasteista ja tietysti olin nopeasti haasteen saatuani jo innolla vastailemassa kysymyksiin.

Tällä kertaa taidan kuitenkin jättää haastamisen väliin, sillä tämä taitaa olla kiertänyt jo niin monessa ihanassa blogissa. Eli tällä kertaa minulta vain vastauksia, mutta niitä kirjoittelenkin oikein mielelläni.

1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastit.
Nancy A. Collinsin Musta yö - tummat lasit oli kirja, josta pidin oikein kovasti, mutta jonka kannet olivat aika kauheat. Kunpa tuosta otettaisiin uusintapainos paremmilla kansilla.
2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/ miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ever?
Jonkin verran tulee sarjakuvia luettua, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Suurimman vaikutuksen on ehkä tehnyt Robert Kirkmanin The Walking Dead, joka on hieno ja monitasoinen tarina. Visuaalisesti tykkään ehkä eniten Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad - sarjasta, joka on piirretty aivan loistavasti ja tarinankerrontakin sarjassa toimii.
3. Mikä biisi kuvaa sinua / fiilistäsi juuri nyt?
Juuri nyt ei tule mieleen mitään erityistä yksittäistä biisiä, joka kuvaisi minua tai fiilistäni tällä hetkellä. Mutta keskiviikko kun on, laitetaan jotain sen nimistä tähän. Sopii hyvin kohdan 7. vastaukseenkin.


4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista?
Aika montakin uutuuskirjaa, mutta niiden hinta on aika suolainen näin opiskelijan budjetille, jos kaikki haluaisi ostaa ja muutenkin suosin enemmän kirjastoa. Ainakin Paulo Coelhon uusin olisi mukava saada ihan itsellekin.
5. Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka mielestäsi on yliarvostettu / turhaan kohuttu.
Hmm, en tiedä onko mitenkään yliarvostettu, mutta Stephenie Meyerin Twilight - kirjojen suosiota en ymmärrä, sillä ainakin omasta mielestäni niiden kirjalliset ansiot eivät ole kovin kummoiset. Lisäksi Fifty Shades of Greyn kaltaisen kuran suosiota on vaikea ymmärtää. 
6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet?
Olen suklaan ystävä ja se menee oikeastaan kaikissa muodoissaan. Paitsi valkosuklaasta en tykkää, koska eihän se oikeastaan ole edes oikeaa suklaata. Koska olen hirveä herkkusuu, tulee suklaata syötyä vähän liikaakin, mutta ei nyt sentään joka päivä. 
7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi?
Siskoni tutustutti minut Tori Amoksen musiikkiin ja vaikka en olekaan yhtä innokas Torin kuuntelija kuin siskoni, ihailen naisen musiikkia. Erittäin monipuolinen artisti, joka tekee hienoa musiikkia. 
8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä?
Ovat varmaan enemmän nuortenkirjoja, mutta vastataan nyt, että en muista lukeneeni oikeastaan yhtään Neiti Etsivä - kirjaa, vaikka ne jonkinlaisia klassikoita kai ovatkin. Pitäisi ehkä sivistää itseään ja lukea vaikka koko sarja läpi. 
9. Mikä eläin olisit?
Kissa! Olen kissaihminen pohjiani myöten ja jos pitäisi valita joku eläin, miksi yhdessä yössä muuttuisin, olisi se ehdottomasti kissa. Sellainen laiskanpullea ja rennosti ottava karvatassu.  
10. Montako kirjaa sinulla on juuri nyt kesken?
Tällä hetkellä kumma kyllä vain yksi, mutta lukupinossa odottaisi useampikin kirja aloittamista eli varmaan kohta on taas liian monta kirjaa kesken.
11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit?
Käyttäisin lahjakortin varmaan johonkin sattumalta löytyviin kirjoihin, koska sillä tavalla olen onnistunut löytämään useitakin kiinnostavia kirjoja kun en ole niistä mitään etukäteen tiennyt. Suomalaisen Kirjakaupan englanninkielisten kirjojen hyllyltä löytyisi varmaan joka reissulla jotain ostettavaa.

22. huhtikuuta 2013

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

Nina Hurman esikoisteos osui tielleni muistaakseni kustantamon sivuilla ja heti esittelyn luettuani oli pakko laittaa kirjasta varausta kirjastoon, koska 20-luku ja noir-henkisyys kuulostivat yksinkertaisesti niin kiehtovalta yhdistelmältä. Onni oli myötä, sillä paria päivää pidempään kirjaa ei onneksi tarvinnut odotella luettavaksi. Sen sijaan blogitekstiksi kirjan herättämien ajatusten laittaminen vierähti harmittavan pitkäksi, joten tämäkin kuuluu niihin kirjoihin, jotka olen jo jokin aika sitten lukenut, mutta vasta nyt pääsevät blogiin asti.

Rouge on päivisin hattukaupan myyjätär, mutta iltaisin nainen laulaa jazzia. Kun tunnettu pirtutrokari Guld-Gusti murhataan syntymäpäiväjuhliensa tuoksinnassa, Rougen veli joutuu epäillyksi surmatyöstä. Rouge kuitenkin tietää, että hänen veljensä on syytön ja haluaa saada oikean syyllisen vastuuseen teostaan. Tutkimukset tuovat vastentahtoisesti yhteen Rougen ja poliisietsivä Korpelan, joiden välillä väreilee heti ensitapaamisesta jotain muutakin kuin pelkkää kiinnostusta. 

Vaikka Yönpunainen höyhen on dekkari, kirjassa oli yllättävänkin vähän jännitystä ja tällainen lukijakin, joka pitää oikeastaan vain harvoista kunnon dekkareista, onnistui viihtymään tarinan parissa. 1920-luvun Helsinki oli tapahtumapaikkana kuvattu niin kiinnostavasti ja hyvin, että melkeinpä itse olisi halunnut olla siellä nauttimassa kiehtovasta aikakaudesta. Hurma oli siis esikoisteoksessaan onnistunut ajankuvauksessa loistavasti.

Olin vähän epäileväinen kirjan sisältämän erotiikan suhteen, sillä en juurikaan välitä ylitsepursuavasta erotiikasta kirjoissa, mutta Yönpunainen höyhen ei onneksi ollut mikään liian rankka tapaus. Mukana oli ajoittain varsin ronskia erotiikkaa, mutta se toimi yllättävän hyvin osana muuten mielenkiintoista tarinaa.

Yönpunainen höyhen oli parinsadan sivun mittainen nopea ja mukava lukukokemus, jota olisin kyllä lukenut vielä enemmänkin eli lisäsivut eivät olisi haitanneet ollenkaan. Pakko vielä mainita, että kirjan kannet ovat erittäin onnistuneet ja sopivat kirjan tunnelmaan ja aikaan loistavasti. Kansia onkin kehuttu muissakin blogeissa, joissa tämä kirja on luettu. Odotan innolla Hurman tulevia kirjoja, sillä näin onnistunut esikoisteos lupailee pelkästään hyvää.

------
Gummerus 2013, 223 s.
kirjastosta

19. huhtikuuta 2013

Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa

Vaikka koulu stressaa ja pitää kiireisenä, olen kuitenkin ehtinyt muutaman kirjan lukea ja hieman pienentää lukupinoa. Blogijuttuja olisi siis jonossa ja aloitetaan niiden purkaminen vaikka tästä satunnaisesta kirjastolöydöstä, joka osoittautui ihan mielenkiintoiseksi kirjaksi. Johan Harstad on kirjailijana minulle täysin tuntematon, mutta tämän kirjan perusteella voisin harkita lukevani muutakin kirjailijan tuotantoa.

40 vuoden tauon jälkeen Nasa aikoo palata kuuhun. Salaperäiselle Darlah 2 - kuuasemalle suuntautuvalle matkalle mukaan päätetään ottaa kolme tavallista nuorta, jotka valitaan maailmanlaajuisessa arvonnassa. Arpaonni suosii norjalaista Miaa, ranskalaista Antoinea ja japanilaista Midoria. Historiallinen matka saa ikävän käänteen kun kuuaseman yhteys Maahan katkeaa ja matka saa ikävän käänteen. Pian kuu paljastaa ikävät salaisuutensa.

Kiinnostavasta ideasta huolimatta tarina lähtee tuskastuttavan hitaasti liikkeelle ja muutamassakin vaiheessa tuli sellainen tunne, että en jaksa lukea tätä loppuun. Mutta onneksi päätin puskea tylsän aloituksen läpi, sillä tarina paranee edetessään. Vaikka loppua kohden tapahtumat tiivistyvät, on mukana myös muutama täysin irrallinen jakso, joilla ei tuntunut olevan minkäänlaista merkitystä tarinan kannalta. Tarinaa olisi siis voinut hieman tiivistää ja poistaa välistä turhat kohdat.

Loppua kohden alkaa onneksi kunnolla tapahtua ja alkupuolen pitkästyttävät sivut ovat muisto vain. Odottamattomat tapahtumat luovat mukavasti jännitettä ja en malttanut lopettaa lukemista, koska halusin tietää äkkiä mitä seuraavalla ja sitä seuraavalla sivulla tulee tapahtumaan. En halua paljastaa liikaa, mutta kirjan lopussa kaikki heittää häränpyllyä ja ainakin minut käänne onnistui yllättämään täydellisesti.

Darlah - 172 tuntia kuussa on mukava scifikirja, joka hitaasta alusta huolimatta lopulta piti otteessaan ja palkitsi lukijan viimeistään yllättävässä lopussa. Kirja ei ole sitä kaikkein raskainta scifiä, eikä minkäänlaista hardcorescifiähkyä tarvinnut pelätä. Suhtaudun aina pienellä varauksella kirjoihin, jotka löytyvät sattumalta, koska vaikka takakannen esittely saisikin kirjan kuulostamaan loistavalta, voi se osoittautua olemaan roskaa. Mutta onneksi Darlah - 172 tuntia kuussa oli lopulta oikein mukava lukukokemus.

------
Alkuteos: Darlah - 172 timer på månen
Karisto 2012, 438 s.
Suom. Elina Uotila
kirjastosta

15. huhtikuuta 2013

Kaikkea kiinnostavaa tulossa syksyllä

Koulu on taas imaissut aikani niin vähiin, että kirjoja en ole ehtinyt lukea loppuun oikeastaan yhtään, vaikka tapojeni mukaan olen kantanut kirjastosta jälleen hirveän kirjapinon odottamaan sopivaa hetkeä jolloin pääsen sitä purkamaan. Ajattelin pitkästä aikaa vilkaista kustantamoiden uutuusluetteloita ja katsella mitä syksyllä (ja vähän kesälläkin) on tulossa lukemisen arvoista. Löytyihän sieltä ainakin yksi kirja, jonka olen ehtinyt jo englanniksi lukea ja odotella suomennoksenkin ilmestymistä. Ja tietysti monta muuta mielenkiintoista kirjaa niin uusilta kuin vanhoilta kirjallisilta tuttavuuksilta.

Kesäkuu:
Peter Watts: Sokeanäkö (Gummerus) 

Heinäkuu:
Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa (Otava) 
Reeta Aarnio: Hän, joka ei pelkää (Otava)
Rick Riordan: Athenen merkki (Otava)

Elokuu:
Charlaine Harris: Veren muisti (Gummerus)
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt (Schildts & Södeströms)
Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera (WSOY)
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet (Tammi)
Salla Simukka: Valkea kuin lumi (Tammi)

Syyskuu:
Douglas Preston ja Lincoln Child: Kuolleiden kirja (Gummerus)
Essi Tammimaa: Noaidin tytär (Otava)
Lauren Oliver: Requiem - rakkaus palaa (WSOY)
Mo Yan: Seitsemän elämääni (Otava)

Marraskuu:
Charlaine Harris: Veri kielellä (Gummerus)
Helen Fielding: Bridget Jones III (Otava)

Erityisesti odotan tuon Rick Riordanin kirjan ilmestymistä suomeksi heinäkuussa, koska olen sen jo englanniksi lukenut ja on kiinnostavaa nähdä miten suomennos on onnistunut. Muutenkin hirveän paljon kiinnostavia kirjoja ilmestymässä vielä tässä keväänkin aikana, joten luettavaa riittää. Kunpa sitten aikaakin olisi, että varmasti ehdin jossain vaiheessa lukupinoa pienentämään.